Hitchcock on pettämätön. Kylmän sodan aikainen Itä-Saksa on ensinnäkin loistava tapahtumapaikka trillerille; mestarin taito hyväksikäyttää siihen liittyvät mahdollisuudet puolestaan mykistävä.
Leikkaus, kuvakulmat, ajoitukset, lähikuvien ja perspektiivien käyttö ja uskomattomat, nopeat leikkaukset ovat ihan omaa yli-inhimillistä Hitchcock-tasoa, ja tehostavat jännityksen maksimiin.
Mukana on myös Hitchcockille ominaista huumoria, joskaan ei ehkä ihan tarpeeksi. Elokuva on hieman liian vakava, ja siten lievällä tapaa ehkä hengetönkin - lähes jatkuva kerronnallinen ja tunnelmallinen jännite vaatisi enemmän vastapainoa. Näyttelijä Paul Newman on aina hatunnoston arvoinen, mutta parasta elokuvassa on silti odottavan ja kiihkeän välillä tasapainotteleva tiukka tunnelma. Like it!
Sopivaa nyyhkykamaa juuri tähän päivään. Koskettaa, aina. Tiettyyn muottiin valetut ihmiset oikealla kannustuksella päästävät irti todellisen minänsä. Valitettavasti siitä ei aina seuraa hyvää, mutta onko parempi olla ottamatta riskiä? Siinä vasta pulma. Olen ehkä liian syvällisellä tuulella tänään, mutta minusta tässä on hienojen nuorten näyttelijöitten lisäksi niin kovasti sanomaa että ihan heikottaa(voi olla myös alhainen verensokeri).
Varsin metka jännäri. Denzel Washington teki piristävän roolityön, ei ollutkaan semmoinen paatoksellinen kirkasotsapatsastelija kuten yleensä. Leffan lopussa oli semmoinen outo fiilis että ainakin yksi juonenkäänne olisi pitänyt vielä tulla, mutta ei sitten tullutkaan. Hmm.
Kai just sitä mitä oli odotettavissakin. Kaikki räjähtää bensatulipalloina, aikaa on 2 sekuntia mutta silti on aikaa minuutin mittaiselle "I love you, puspus" -kohtaukselle, perheenjäsenet pitävät urheasti yhtä, pelkurista tulee sankari, puolituntemattoman näyttelijän esittämä sivuhahmo kuolee ekana... tarviiko kertoa enempää? Pöhkö raina.
Joo katsoin minäkin DVD:ltä. Taas oli ennakko-odotukset liian korkealla. Jollain tavalla mitäänsanomaton eikä ainakaan omaperäinen pankkiryöstäpanttivankijännäri. Eräs toinen katsoja taas tykkäsi kovasti. Jännäriksi liian tylsä, toimintaleffaksi liian hidas, en tiedä mitä se sitten yritti olla. Loppuratkaisu ok. 2½ tähteä viidestä.
Outoa, täähän toimi toisenkin katselukerran verran vaikken olisi uskonutkaan. Ärsyttää se, että pienellä hiomisella tästä tarinasta olisi saanut väännettyä jopa pienimuotoisen klassikonkin. Mutta kun ote lipsahtaa välillä aika pahasti.
Jos tämä olisi tullut televisiosta, olisin kääntänyt kanavaa ostos-tv:n puolelle. Surkeata kohkaamista alusta asti, aloin hyvin pian odottamaan jotta kertoisivat nyt perkele mistä tässä on kyse jotta saataisiin paska kääräistyä pakettiin ja poistettua koneeltani. Reilun kahden tunnin jälkeen salaisuus selvisi, olin niin pettynyt näkemääni että aloin itkemään. Elokuva toi pintaan herkän puoleni, josta tytöt tykkäävät. No en tietenkään alkanut itkemään, vaan kiroilin ja menin nukkumaan.
Käsikirjoitus on aivan suolesta, en ymmärrä miksi tämä elokuva edes tehtiin. Kaikki tuo pimeässä meuhkaaminen ja kirkuminen ei toki jätä näyttelijöille paljon näyteltävää, mutta vitun vaisu kuva heidänkin työskentelystään jäi. Paskan myivät, älä katso.
Master and Commander. Hieno elokuva vanhoista kunnon ajoista, jolloin miehet olivat rautaa ja laivat puuta. Erikoismaininta musiikista: mm. Mozartia, Corellia ja Boccherinia. Upeaa!
Verta ja actionia samassa paketissa (voiks ne olle eri puketissa?) Tykkäsin, mukavan ailahteleva juoni. Vaikka kaikki olikin miljoonaan kertaan nähty niin oli silti ihan poikkeuksellinen leffa.
Bruce "Evil Dead" Campbell esittää vanhainkodissa asuvaa Elvis Presleytä, joka tutustuu samassa talossa asustavaan mustaihoiseksi värjättyyn John F Kennedyyn (Ossie Davis). Vanhusten kiusaksi tuhansia vuosia vanha muumio saapuu öisin ryöstelemään heidän sielujaan imemällä niitä ulos persreijän kautta, joten kaksikko käy yhdessä taistoon säilyttääkseen henkiriepunsa.
Yksi hauskimmista leffoista aikoihin. Campbell loistaa Elviksen roolissa ja parikin kertaa tuli kesken leffan kelattua taaksepäin, jotta sai nauraa uudelleen samalle vitsille! Okei, olin hieman väsynytkin. Todellinen feelgood-elokuva, jonka jälkeen oli mukava käydä nukkumaan. Suosittelen...kaikille!
Häkellyttävä! Aivan uskomaton teos. Kiihottavan allegorinen ja stimuloiva. Määritelmällisesti SciFi-elokuva, joskin niin järjettömän paljon muutakin. Oman tulkintani mukaan 2001: Avaruusseikkailu on kyyninen kuvaus ihmisten arvojen ja henkisyyden köyhtymisestä modernissa maailmassa. Elokuvan "lähes ihmismäisen tietoisuuden saavuttanut" tietokone HAL 9000 on siitä loistava metafora.
Päähenkilöt, astronautit Poole ja Bowman kuvataan elokuvassa lähes persoonattomina hahmoina. Jopa Poolen kuolema esitetään lakonisena ja tunnereaktioita herättämättömänä tapahtumana, samoin kuin kolmen syväjäädytetyn astronautin HAL 9000:n toimesta tapahtuvat julmat murhat. Sen sijaan itse tietokoneen kuolema kuvataan objektin näennäistä inhimillisyyttä korostaen jopa liikuttavana tapahtumana. Yhtenä esimerkkinä tuo on mielestäni loistava vertaus näennäisihanteellisen teknokratian huonosta rinnastettavuudesta inhimillisen herkkyyden olemukseen ja kehitykseen.
Elokuvasta löytyy paljon nerokkaasti ydinteemaa tukevia kohtauksia. Ulkomaalaisten teennäinen chit chat, tyttärestään vieraantuneen isän keskustelu tämän kanssa, astronautin vanhempien avaruuteen välittämät pellehermannimaisen väkinäiset syntymäpäivätoivotukset sekä astronauttien lakoninen kommunikointi ovat hienovaraisia esimerkkejä jonkinlaisesta henkisestä rappiosta sekä tyhjyydestä, jonka voi kiehtovasti nähdä rinnastuvan elokuvan alussa kuvattuihin vuosimiljoonien takaisiin apinoihin. Tässä kohtaa mieleen nousee myös elokuvan mysteeri - Maan ulkopuolisesta älyllisestä elämästä kertova monoliitti - johon yhtä lailla apinat kuin ihmisetkin reagoivat täsmälleen samalla tavoin.
Kaikkineen elokuva on hyvin monisyinen sekä mystillisen filosofinen tutkielma ihmisyyden herkistä kerroksista. Mestariteos, jonka tarjoamat mahdollisuudet älyllisesti palkitsevalle tulkinnalle ovat lähes rajattomat.
Ihana, guuma ja seksikäs. Tiesin, että tulisin pitämään tästä. Miksi Woody Allen tekee niin hyviä elokuvia, ettei niitä voi boikotoida vaikka haluaisikin..
Toisaalta niissä on jotain hyvin tavanomaista, mutta silti ne säväyttävät omalla tavallaan.
nowaysis kirjoitti: Miksi Woody Allen tekee niin hyviä elokuvia, ettei niitä voi boikotoida vaikka haluaisikin..
Sun pitää päästä tänne seuraavalle tasolle eka. Täällä jo pelkkä WA-nimi laukaisee vitutuksen, joka vetää vertoja jo Liza Minelli ja Dudley Moore-painajaisillekin.
Inhottava leffa. Juoni oli ihan pökkelöä, tai se miten sitä juonta kuljetettiin eteenpäin, mutta henkilöhahmot olivat silti kiinnostavia. Taisin siitä jotain joskus jo kirjoittaa.
Miami Vice
Normitoimintaturska. Barrettista plussaa, sitä ei liian usein näe leffoissa. Jotenki meinasin kyllästyä Colinin naamaan. Paransi silti kaikesta huolimatta krapulapäänsäryn.
**
Viimeksi muokannut Clay, 04.10.2006 19:39. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Harvinaisen hyvä uudehko kauhuleffa. Puolessa välissä ajattelin, että nytkö tää sitten lässähti, mutta ei se lässähtänytkään. Monessa kohdassa tuli fiilis, kuin olisi keskellä Silent Hill- tai Resident Evil-peliä, silleen hyvällä tavalla.
Hellraiser Inferno oli yllättäen hyvä(ihan oikeasti). Ei kovin HRmäinen, mutta noin niinku leffana viihdyttävä. Tuli parissa kohtauksessa jopa vähän Lynchin jutut mieleen. ***
Sitten oli katsannassa Naapurissa Kummittelee, joka taas oli yksi kaikkien aikojen paskimmista leffoista(lisätään listaan). Tylsä, huono, nolo. Hävetti. *
Dead Meat. Yritin hakea oliko joku muu kauhuleffafriikki katsonut, mutta sain tulokseksi 89 osumaa ihmeketjuista, typerä hakutoiminto.
Elokuva oli herttainen pienen budjetin zombiekauhistelu, joka veti osoittelevasti syy-seuraussuhteita eläinten oikeuksista siihen miten ihmiselle käy. Muistaakseni irlantilaista tuotantoa, virkistäviä (tai tottumattomia) kuvakulmia, hauskoja sivuosia ja pari kekseliästä kohtausta. Tutustumisen arvoinen lajityypin ystäville, muut eivät ehkä arvosta.
En tiä mikä hinku mulla on katsoa näitä vanhoja herttaisia scifipläjäyksiä ja b-luokan kauhisteluja, kun eihän näistä tavallisesti mitään suurta elokuvaelämystä saa. Mutta tulipa katsottua. Imdb:n keskiarvon mukaan tämä näyttäisi olla kovinkin tykätty elokuva.
Kivaa pukudraamaa, pidin näyttelijöistä. Yritän välttää samaistumasta päähenkilöön liikaa, ainakin irl Sopi täydellisesti eiliseen mielentilaani, yritin siis välttää liian syvällisiä aiheita eikä komediakaan jostain syystä maittanut.
Tykkään Reese Witherspoonista, hänellä(KIN) taitaa olla blomdeille harvinaiset 2(kaksi) aivosolua
Kivaa pukudraamaa, pidin näyttelijöistä. Yritän välttää samaistumasta päähenkilöön liikaa, ainakin irl Sopi täydellisesti eiliseen mielentilaani, yritin siis välttää liian syvällisiä aiheita eikä komediakaan jostain syystä maittanut.
Tykkään Reese Witherspoonista, hänellä(KIN) taitaa olla blomdeille harvinaiset 2(kaksi) aivosolua
Vanity Fairista näytettiin joskus ehkä -99 tai -00 tv:ssä erinomainen BBC:n sarja. Sen innoittamana luin kirjankin. Kirja ja tv-sarja eivät kumpikaan olleet mitään "kivaa pukudraamaa", ainakaan pelkästään sitä, ja niiden pohjalta on vaikea kuvitella, miten ihmeessä Reese Witherspoonin kaltainen blondisöpöliini istuu päärooliin Kyseessä lienee kaikesta ironiasta pesty ja kulmiltaan siloiteltu purkkaversio...?
Aito_Johanna kirjoitti:[miten ihmeessä Reese Witherspoonin kaltainen blondisöpöliini istuu päärooliin Kyseessä lienee kaikesta ironiasta pesty ja kulmiltaan siloiteltu purkkaversio...?
En osaa sanoa, en muista nähneeni muista versioita tästä enkä kirjaakaan ole lukenut. Katso toki elokuva niin voit vertailla versioita keskenään.
Minusta Witherspoon sopi rooliin kuin nakutettu, eikä vaikuttanut alkuunkaan särmittömältä söpöydestään huolimatta. Käsittääkseni ilman söpöyttä(seksikkyyttä, kauneutta)ei neiti Sharp olisi kyennyt saavuttamaan(ja menettämään) asioita joita hän halusi. Kyllä laskelmoivuus ja puhdas opportunismi paistoivat reippaasti läpi, mutta eipä hänellä paljon muitakaan keinoja ollut, kerta halusi kuitenkin elämässä eteenpäin.
Saatoin kuitenkin katsoa elokuvan ilman että jäin suuremmalti pohtimaan sen sanomaa naisen tekemistä uhrauksista tai miten nyt kukin asian käsittää. Siitä "kivuus" ja pukudraamuus