Aito_Johanna kirjoitti:Katsoin Hitchcockin Minä tunnustan. Rollo, jos sulla ei ole tuon näkemisestä kauhean pitkää aikaa ja muistat leffasta jotain, niin gurutapa ja kerro, mikä pointti polkupyörämotiivilla on (se poliisimies, jonka rikkinäiseen polkupyörään, joka ei sitten olekaan rikki, palataan jatkuvasti ilman näkyvää syytä). Se jäi vähän hämäämään.
AJ, kiitos luottamuksesta, mutta tuohon kysymykseen en oikein osaa vastata. Leffan nakemisesta on jo vierahtanyt sen verran aikaa etten kaikkea siita muista, ja tuota polkupyoraa en muista ollenkaan. Voin kylla yrittaa ehtia katsoa leffan tassa lahiaikoina ja palata aiheeseen. (Muistan vain paatarinan ja -teeman, Montgomery Cliftin, upean kuvauksen ja Dies Iraen.)
Arvaukseni kuitenkin on se, etta tuo polkupyoramotiivi (vai onko se sivujuoni?) toimisi huumorina jannityksen lomassa ilman sen suurempaa merkitysta. Toisaalta se voisi kertoa, etta poliisimies on neurootikko. (Ja ehka kyseenalaistaa hanen ammattitaitonsa?) Mita sina ajattelet asiasta?
The Naked Spur (en ollut nahnyt pitkaan aikaan enka koskaan ennen teatterissa)
Winchester '73 (en ollut ennen nahnyt)
Anthony Mann ohjasi joukon persoonallisia westerneita 50-luvulla. Naista ensimmainen, Winchester '73, oli viela joiltain osin melko tavanomainen, mutta jo The Naked Spurissa muutamaa vuotta myohemmin hanen nakemyksensa paasi taysiin oikeuksiinsa. Ehdotonta suosikkia Mannin leffoista on vaikea valita, mutta tama olisi ihan hyva ehdokas.