Katsoin leffan
-
Kristus
Borat. Alun tyhjäkäyntisyyden ja hohhoijakkaa johdatuksen jälkeen pyörähdettiin oikein hienoissa tunnelmissa jututtamassa ihmisiä. Lisäksi pisteet kamppailusta lihava mies vs. laiha mies. Erinomainen puun takaa tullut mykkäelokuvien traditiota hyödyntänyt kohtaus. Pienet miinukset alun johdannosta, vähäisestä kristinuskon pyhille nauramisesta ja lapsien huomiotta jättämisestä.
Viimeksi muokannut Kristus, 20.11.2006 9:53. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
-
Sheetlord
Underworld
Ainoa järkevä syy katsoa uudestaan tämä Anne Rice meets Matrix -viritelmä - muutaman kauniin toimintajakson lisäksi.
Deliverance - Syvä Joki
Tsekkasin tämän "kaupunki-kubbet meet maaseudun murhanhimoiset molopäät" -filmatisoinnin ekan kerran teini-iässä. Nyt vanhempana valtiomiehenä osasi arvostaa elokuvan muita(kin) arvoja kuin raiskaus- ja väkivaltakohtauksia. Vladislaz Zigismondin kuvaus on erittäin onnistunut ja musiikki sekä casting kohdallaan. Burt Reynoldsin roolihahmolle pari camp-pistettä jokseenkin Eurobear-nahkahomohtavasta lookista.
Itse tarinan voi ottaa vastaan monella eri tasolla: kulttuurien väkivaltainen yhteentörmäys, ekologinen puheenvuoro ihmisen väkivaltaiselle tavalle muuttaa luontoa omien pyrkimystensä täyttämiseksi, miten ihminen toimii äärimmäisen stressaavassa selviytymistilanteessa jne.
Ainoa järkevä syy katsoa uudestaan tämä Anne Rice meets Matrix -viritelmä - muutaman kauniin toimintajakson lisäksi.
Deliverance - Syvä Joki
Tsekkasin tämän "kaupunki-kubbet meet maaseudun murhanhimoiset molopäät" -filmatisoinnin ekan kerran teini-iässä. Nyt vanhempana valtiomiehenä osasi arvostaa elokuvan muita(kin) arvoja kuin raiskaus- ja väkivaltakohtauksia. Vladislaz Zigismondin kuvaus on erittäin onnistunut ja musiikki sekä casting kohdallaan. Burt Reynoldsin roolihahmolle pari camp-pistettä jokseenkin Eurobear-nahkahomohtavasta lookista.
Itse tarinan voi ottaa vastaan monella eri tasolla: kulttuurien väkivaltainen yhteentörmäys, ekologinen puheenvuoro ihmisen väkivaltaiselle tavalle muuttaa luontoa omien pyrkimystensä täyttämiseksi, miten ihminen toimii äärimmäisen stressaavassa selviytymistilanteessa jne.
Superman returns: Vaikka mies on terasta niin ei tarvis ihan niin jaykka olla kuin tassa elokuvassa. Pari hienoa kohtausta ja kylmat vareet alkutunnarista, muuten aika ala-arvoinen leffa.
Miami Vice: Vihaisia ilmeita ja asennetta, mutta tylsa. Aika tyhja olo jai tasta vaikka kuinka yritin hakeutua machotunnelmaan.
Clerks 2: Hyvaa lappaa suurin osa leffasta ja lopussa kiitos seisoo. Tai ainakin aasilla seisoi. Ykkonen tietysti parempi, mutta kylla tamankin katsoi mielellaan
Miami Vice: Vihaisia ilmeita ja asennetta, mutta tylsa. Aika tyhja olo jai tasta vaikka kuinka yritin hakeutua machotunnelmaan.
Clerks 2: Hyvaa lappaa suurin osa leffasta ja lopussa kiitos seisoo. Tai ainakin aasilla seisoi. Ykkonen tietysti parempi, mutta kylla tamankin katsoi mielellaan
-
CandyMan
Borat: Hieman ylimainostettu, parissa kohtaa höhötin ääneen. Kiinnosti nähdä myös painimatsin takia, koska monet IMDB:n (jenkki?)katsojat olivat ottaneet siitä kovastikin nokkiinsa. Yllättävän pliisu kohtaus ennakkokohuunsa verrattuna, muuten kyllä sopivan yllättävä. Kuuluu samaan sarjaan Jackass-elokuvien kanssa.
Marie Antoinette: Mitäänsanomaton. Lähinnä jäi mieleen että ilmeisesti Ranskassa syötiin entisaikaan äärettömiä määriä leivoksia ja muuta makeaa. Tuli paha olo jo pelkästä katselemisesta, jäivät omat leffamässyt syömättä kuvotuksen takia.
Departed: Alku hieman sekava, mutta muuttui sopivan jännäksi loppua kohti. Ihan ok, mutta en osta DVD:nä. Viestin lopussa spoilaava kysymys leffasta sen nähneille.
Candyman: Edelleen ihan hauska leffa. Jaksaisikohan siitä jo katsoa kaksi jatko-osaa, vaikka ovatkin luultavasti kuraa?
Departed-aiheinen spoilaava kysymys, homotutkani alkoi raksuttaa vasta leffan jälkeen muutaman hämäräksi ja irralliseksi jääneen kohtauksen takia: onko leffasta pääteltävissä että Matt Damonin roolihenkilö oli homo, joka alkoi seurustella avovaimonsa kanssa vain luodakseen uskottavan kuvan itsestään, ja että vaimolle tuleva lapsi olikin DiCaprion? Tätä tukevia vinkkejä:
- irrallinen mihinkään muuhun liittymätön kohtaus, jossa avovaimo lohduttelee Damonin (erektio?)vaikeuksia
- Damonin pomon sutkautus siitä kuinka jotkut menevät kulissiavioliittoon esim. todistaakseen etteivät ole homoja, jotta etenisivät urallaan paremmin
- avovaimo tulee raskaaksi, mutta toisaalta vaimohan oli tainnut ehtiä vehdata DiCaprion kanssa ennen tuota? Mikäli oikein muistan, Damon kysyi hautajaisten jälkeen exältään "Entäs lapsi?", millä ei tunnu olevaan mitään vaikutusta naiseen.
Marie Antoinette: Mitäänsanomaton. Lähinnä jäi mieleen että ilmeisesti Ranskassa syötiin entisaikaan äärettömiä määriä leivoksia ja muuta makeaa. Tuli paha olo jo pelkästä katselemisesta, jäivät omat leffamässyt syömättä kuvotuksen takia.
Departed: Alku hieman sekava, mutta muuttui sopivan jännäksi loppua kohti. Ihan ok, mutta en osta DVD:nä. Viestin lopussa spoilaava kysymys leffasta sen nähneille.
Candyman: Edelleen ihan hauska leffa. Jaksaisikohan siitä jo katsoa kaksi jatko-osaa, vaikka ovatkin luultavasti kuraa?
Departed-aiheinen spoilaava kysymys, homotutkani alkoi raksuttaa vasta leffan jälkeen muutaman hämäräksi ja irralliseksi jääneen kohtauksen takia: onko leffasta pääteltävissä että Matt Damonin roolihenkilö oli homo, joka alkoi seurustella avovaimonsa kanssa vain luodakseen uskottavan kuvan itsestään, ja että vaimolle tuleva lapsi olikin DiCaprion? Tätä tukevia vinkkejä:
- irrallinen mihinkään muuhun liittymätön kohtaus, jossa avovaimo lohduttelee Damonin (erektio?)vaikeuksia
- Damonin pomon sutkautus siitä kuinka jotkut menevät kulissiavioliittoon esim. todistaakseen etteivät ole homoja, jotta etenisivät urallaan paremmin
- avovaimo tulee raskaaksi, mutta toisaalta vaimohan oli tainnut ehtiä vehdata DiCaprion kanssa ennen tuota? Mikäli oikein muistan, Damon kysyi hautajaisten jälkeen exältään "Entäs lapsi?", millä ei tunnu olevaan mitään vaikutusta naiseen.
-
Aito_Johanna
Eikä! Minä pidin. Ajattele nyt, miten pölyisen pömpöösin spektaakkelin aiheesta saisi aikaan ja on varmasti saatukin. Marie Antoinetten toteutus oli ihanan raikas.CandyMan kirjoitti: Marie Antoinette: Mitäänsanomaton. Lähinnä jäi mieleen että ilmeisesti Ranskassa syötiin entisaikaan äärettömiä määriä leivoksia ja muuta makeaa. Tuli paha olo jo pelkästä katselemisesta, jäivät omat leffamässyt syömättä kuvotuksen takia.
Alkuperäistä on kolme osaa, katsotaan jaksaako Scorsese vääntää kaikki, vastaukset kysymyksiisi löytyisi noista . Ja osta mielummin se alkupeinen vaikka boxina.CandyMan kirjoitti: Viestin lopussa spoilaava kysymys leffasta sen nähneille.
"Vetäkää käteen, minä maksan" Bluntismi 2006.
-
CandyMan
En vain päässyt kiinni elokuvan tarkoitukseen, sanomaan tai mikälie. Kyseessä taisi olla enemmän pelkkä fiilistelyleffa. Odotin ehkä enemmän sydäntäsärkevää "väärinymmärretty rikas tyttörukka vallankumouksen pyörteissä"-tarinaa joka koskettaisi feminiinistä puoltani, mutta leffa oli lähinnä yhtä biletystä, välillä naitiin ristiin rastiin ja silleen. Jos haluaisin seurata tuollaista menoa, menisin Kity-miittiin.Aito_Johanna kirjoitti:Eikä! Minä pidin. Ajattele nyt, miten pölyisen pömpöösin spektaakkelin aiheesta saisi aikaan ja on varmasti saatukin.
Eikä Marieta edes mestattu elokuvan lopussa! Se olisi jo pelastanut paljon. Ilmeisesti halusivat jättää tarinassa tilaa jatko-osalle "Marie Antoinette the Vengeful". Kolmososassa voitaisiin puolestaan seurata Marien tyttären edesottamuksia ja biletystä vallankumouksellisen Pariisin yössä.
Bluntly, otaksun että vastaus molempiin kysymyksiini on kyllä?
-
Edith
Mun mielestä Marie Antoinette oli loistava juuri kuvatessaan sen turhanpäiväisyyden ja loistokkaan hömpän ja järjestelmän mielettömyyttä. Vahvisti sisäistä sosiaalidemokraattiani ja antimonarkistiani. Ja loistavasti kuvattu, niin karkki, niin karkki - ja niin tyhjänpäiväinen sisällöltään kauniin pinnan alla, että kaikki muuttuikin syvälliseksi tyhjänpäiväisyyden syvimmän tyhjänpäiväisyyden paljastajaksi.
Tosin sen jälkeen, kun näin Sofia Coppolan Virgin suicidesin, olen ollut niin hänen pauloissaan, että hän voisi ehkä tehdä ihan mitä tahansa soopaa - jota MA ei tietenkään siis ollut - ja minä olisin yhä haltioissani.
Tosin sen jälkeen, kun näin Sofia Coppolan Virgin suicidesin, olen ollut niin hänen pauloissaan, että hän voisi ehkä tehdä ihan mitä tahansa soopaa - jota MA ei tietenkään siis ollut - ja minä olisin yhä haltioissani.
-
Dumari
Ice Age2
Joitenkin pliisumpi versio kuin ygönen. Tiedä sitten puuttuiko uutuuden viehätys vai vaaraan puute kun ei jännittänyt olleskaan tässä pätkässä. Ylipitkät oravan tammenterhon mettästysreissut ei kans enää paljoa naurattaneet vaikka hyvin olkin tehty. Uudet hahmot hiukan nostivat mielenkiintoa, mutta pieni pettymys jäi leffasta. Täytyy kyllä katella joskus uudestaan jos vaikka sais enempi irti vielä.
Joitenkin pliisumpi versio kuin ygönen. Tiedä sitten puuttuiko uutuuden viehätys vai vaaraan puute kun ei jännittänyt olleskaan tässä pätkässä. Ylipitkät oravan tammenterhon mettästysreissut ei kans enää paljoa naurattaneet vaikka hyvin olkin tehty. Uudet hahmot hiukan nostivat mielenkiintoa, mutta pieni pettymys jäi leffasta. Täytyy kyllä katella joskus uudestaan jos vaikka sais enempi irti vielä.
-
CandyMan
No ku ei siihenkään puoleen pahemmin syvennytty. Ei saatu aikaiseksi mitään kunnon kontrastia verrattuna palatsin ulkopuolella vallinneeseen tavallisen kansan todellisuuteen, kun sitäkin nähtiin vain parin vihaisen naaman verran Versaillesin pihalla. Tuntuu että ohjaajalla oli vähän pallo hukassa mitä halusi leffallaan esittää, jäi pelkäksi fiilistelyksi.Edith kirjoitti:Mun mielestä Marie Antoinette oli loistava juuri kuvatessaan sen turhanpäiväisyyden ja loistokkaan hömpän ja järjestelmän mielettömyyttä.
Uskokaa jo, tyhjänpäiväinen leffa. Toisinkuin Robocop ja Starship Troopers, joiden viiltävä yhteiskuntakritiikki kouraisee suoraan sydämestä peräaukon kautta.
Viimeksi muokannut CandyMan, 20.11.2006 16:19. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
-
Edith
No, tämä ratkaisuhan kuvasi juuri hyvin sitä hovin vieraantuneisuutta kansasta ja täyttä tiedottomuutta mistään muusta kuin karkeista ja kengistä. Aivan loistava ratkaisu! Kaikki yleisössähän myös jo tietävät, että kansa kärsi siihen(kin) aikaan. Ja valtion rahojen vähenemistähän käsiteltiin kyllä.CandyMan kirjoitti: No ku ei siihenkään puoleen pahemmin syvennytty. Ei saatu mitään kunnon kontrastia aikaiseksi palatsin ulkopuolella vallinneeseen todellisuuteen, kun siitäkin nähtiin vain parin vihaisen naaman verran Versaillesin pihalla.
-
Aito_Johanna
Edith kirjoitti:No, tämä ratkaisuhan kuvasi juuri hyvin sitä hovin vieraantuneisuutta kansasta ja täyttä tiedottomuutta mistään muusta kuin karkeista ja kengistä. Aivan loistava ratkaisu! Kaikki yleisössähän myös jo tietävät, että kansa kärsi siihen(kin) aikaan. Ja valtion rahojen vähenemistähän käsiteltiin kyllä.CandyMan kirjoitti: No ku ei siihenkään puoleen pahemmin syvennytty. Ei saatu mitään kunnon kontrastia aikaiseksi palatsin ulkopuolella vallinneeseen todellisuuteen, kun siitäkin nähtiin vain parin vihaisen naaman verran Versaillesin pihalla.
Luovuta nyt vaan, Candy. Meitä on kaksi yhtä vastaan.
i
-
Sheetlord
Casino Royale 2006
Jos et ole elänyt tynnyrissä viimeistä kuukautta, saatat olla tietoinen että valkokankaan pitkäikäisin agentti Bondin Jaska tekee come-backia ryminällä uuden leading-manin voimin.
Aikamoisesta väsähtämisestä kärsinyt Bond-sarja hoiperteli haudan partaalla koko 1990-luvun. Tuotantoportaassa on nähtävästi lyöty viisaat päät yhteen ja todettu: "mitäpä menetettävää meillä on, palataan juurille".
Daniel Graigin Bond on ensimmäistä kertaa Ian Flemingin luomuksen näköinen. Synkkä, julma, macho yksinäinen susi, joka ei kaihda teloituksiakaan. Siinä missä edeltäjänsä esiintyivät aina vähintään yksirivinen mittatilauspuku päällään, Graig liikkuu luontevasti myös uimahousuissa ja havaiji-paidassa (!!!) Toimintakohtauksen ovat vauhdikkaita ja ensimmäistä kertaa sitten Sean Conneryn ajan ei Bond-fanin tarvitse katsella hand-to-hand -taistelukohtauksia myötähäpestä kiemurrellen. Danny-boylla on ollut hyvä Krav Maga-kouluttajat.
Niljake Le Chiffre on eleettömyydessään parhaita Bond-roistoja sitten klassikko-Blofeldin. Aikaisemmista rainoista tutut sivuhahmot on nakattu kierrätykseen, ainoastaan Dame Judi Dench jatkaa Ämmän roolissa. Tittelijakso on tehty perinteitä noudattaen ja on ehdottomasti yksi tyylikkäimmistä kautta sarjan. Chris Cornellin tunnari kuulostaa myös varsin kelvolta kaikenmaailman Madonna-rääkyjäisten jälkeen.
Ainoat miinukset siitä, että filkka on vähän turhan pitkä. Haukottelemaan ei ehdi, mutta kyllä tämän tarinan olisi kahdessa tunnissa kertonut.
Arvio: 00007
Jos et ole elänyt tynnyrissä viimeistä kuukautta, saatat olla tietoinen että valkokankaan pitkäikäisin agentti Bondin Jaska tekee come-backia ryminällä uuden leading-manin voimin.
Aikamoisesta väsähtämisestä kärsinyt Bond-sarja hoiperteli haudan partaalla koko 1990-luvun. Tuotantoportaassa on nähtävästi lyöty viisaat päät yhteen ja todettu: "mitäpä menetettävää meillä on, palataan juurille".
Daniel Graigin Bond on ensimmäistä kertaa Ian Flemingin luomuksen näköinen. Synkkä, julma, macho yksinäinen susi, joka ei kaihda teloituksiakaan. Siinä missä edeltäjänsä esiintyivät aina vähintään yksirivinen mittatilauspuku päällään, Graig liikkuu luontevasti myös uimahousuissa ja havaiji-paidassa (!!!) Toimintakohtauksen ovat vauhdikkaita ja ensimmäistä kertaa sitten Sean Conneryn ajan ei Bond-fanin tarvitse katsella hand-to-hand -taistelukohtauksia myötähäpestä kiemurrellen. Danny-boylla on ollut hyvä Krav Maga-kouluttajat.
Niljake Le Chiffre on eleettömyydessään parhaita Bond-roistoja sitten klassikko-Blofeldin. Aikaisemmista rainoista tutut sivuhahmot on nakattu kierrätykseen, ainoastaan Dame Judi Dench jatkaa Ämmän roolissa. Tittelijakso on tehty perinteitä noudattaen ja on ehdottomasti yksi tyylikkäimmistä kautta sarjan. Chris Cornellin tunnari kuulostaa myös varsin kelvolta kaikenmaailman Madonna-rääkyjäisten jälkeen.
Ainoat miinukset siitä, että filkka on vähän turhan pitkä. Haukottelemaan ei ehdi, mutta kyllä tämän tarinan olisi kahdessa tunnissa kertonut.
Arvio: 00007
Bergmanin klassiko Kesä Monikan kanssa (1953).
Alta kaksikymppiset Harry ja Monika kohtaavat kaupungin melussa. Pian nuoret jättävät kaaoksen ja kiireen taakseen ja pakenevat Tukholman ihanaan saaristoon elämään elämänsä kesää. Miten meri ja kallioluodot voivatkaan kimallella mustavalkoelokuvassa! Tuuli hyväilee rantoja ja nuoria rakastavaisia, jotka ovat kääntäneet selkänsä arjen välttämättömyyksille. Mutta syksyhän se tulee, kuten aina Pohjolassa. Monikan raskauden myötä on palattava kaupunkiin ja mentävä taas töihin. Mutta kesän luonnonlapsi Monika ei kestä arkista aherrusta, ja arki hajottaakin onnen.
Vähän vaivaannuttava leffa. Bergmanin sosiaalinen kritiikki on aika suoraviivaista: Monikan ailahtelevaisuuden taustalla on juoppo isä ja elo pienessä asunnossa meluavan sisarusparven keskellä. Hiljaisempi Harry taas on yksinhuoltajaisän ainoa poika, joka on tottunut istumaan tuntikausia sanomatta sanaakaan. Molemmat kuuluvat duunariluokkaan, ja kokevat asemansa oikeutetusti epäoikeudenmukaisena.
Eniten ehkä hämmentää elokuvan naiskuva. Monika on seksuaalisesti ja sosiaalisesti miestä aktiivisempi, ja tämähän tietysti tarkoittaa sitä, että Monika on huono nainen. Huikentelevainen Monika ei suostu ymmärtämään arjen - taloudellisia ja muita - vaatimuksia, ja vastuuntuntoisempi Harry ei häntä voi elämässä tyydyttää. Kuulostaa aika patriarkaaliselta. Vaikka toisaalta, kun kaikki on hajalla ja syksy pimeä, niin Harryn kasvoja lämmittää vielä muisto ihanasta Monikasta juoksemassa alastomana auringossa saariston rantakallioilla. Ehkä kesä Monikan kanssa jää kuitenkin Harrynkin elämään hullun rakkauden aikana, jonka jälkeen vasta on valmis latistumaan pikkuporvarilliseen peruselämään?
En ollut nähnyt leffaa vuosikausiin, ja yhä tämä vaikea leffa hämmentää minua. Tule apuun Rollo!
Alta kaksikymppiset Harry ja Monika kohtaavat kaupungin melussa. Pian nuoret jättävät kaaoksen ja kiireen taakseen ja pakenevat Tukholman ihanaan saaristoon elämään elämänsä kesää. Miten meri ja kallioluodot voivatkaan kimallella mustavalkoelokuvassa! Tuuli hyväilee rantoja ja nuoria rakastavaisia, jotka ovat kääntäneet selkänsä arjen välttämättömyyksille. Mutta syksyhän se tulee, kuten aina Pohjolassa. Monikan raskauden myötä on palattava kaupunkiin ja mentävä taas töihin. Mutta kesän luonnonlapsi Monika ei kestä arkista aherrusta, ja arki hajottaakin onnen.
Vähän vaivaannuttava leffa. Bergmanin sosiaalinen kritiikki on aika suoraviivaista: Monikan ailahtelevaisuuden taustalla on juoppo isä ja elo pienessä asunnossa meluavan sisarusparven keskellä. Hiljaisempi Harry taas on yksinhuoltajaisän ainoa poika, joka on tottunut istumaan tuntikausia sanomatta sanaakaan. Molemmat kuuluvat duunariluokkaan, ja kokevat asemansa oikeutetusti epäoikeudenmukaisena.
Eniten ehkä hämmentää elokuvan naiskuva. Monika on seksuaalisesti ja sosiaalisesti miestä aktiivisempi, ja tämähän tietysti tarkoittaa sitä, että Monika on huono nainen. Huikentelevainen Monika ei suostu ymmärtämään arjen - taloudellisia ja muita - vaatimuksia, ja vastuuntuntoisempi Harry ei häntä voi elämässä tyydyttää. Kuulostaa aika patriarkaaliselta. Vaikka toisaalta, kun kaikki on hajalla ja syksy pimeä, niin Harryn kasvoja lämmittää vielä muisto ihanasta Monikasta juoksemassa alastomana auringossa saariston rantakallioilla. Ehkä kesä Monikan kanssa jää kuitenkin Harrynkin elämään hullun rakkauden aikana, jonka jälkeen vasta on valmis latistumaan pikkuporvarilliseen peruselämään?
En ollut nähnyt leffaa vuosikausiin, ja yhä tämä vaikea leffa hämmentää minua. Tule apuun Rollo!
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
-
SingleMalt
-
Sheetlord
Katsottavana oli hyvälaatuinen telesync-kopio. Siitä on vaikea tehdä laserintarkkoja tehostehavaintoja, mutta mielestäni tehostepuoli oli korkeatasoinen, eikä CGI hyppinyt missään välissä silmille. Alkupuolen parkour takaa-ajossa vaijereita oli selkeästi käytetty, mutta kokonaisuudessaan kohtaus oli ihan tyylikkäästi toteutettu. Vimpaimia toki oli, ne eivät olleet itsetarkoitus.SingleMalt kirjoitti:Oliko tässä yhtä kammottavan surkeita pikselipiirrettyjä, kuin edellisen bondin kite surfing-kammotus?
Enempää ei oikein voi kertoa spoilaamatta.
-
CandyMan
Aieeee...Sheetlord kirjoitti:Katsottavana oli hyvälaatuinen telesync-kopio.
Tuo on niitä leffoja jotka pitää käydä katsomassa leffateatterissa, ihan kuten Matrixit ja TSH:t. Ilmeisen hyvä treffileffakin kaikenlisäksi, kuulemani mukaan kuuluu varsin monen naisen must see-listalle vaikka eivät muuten toiminnasta välittäisikään.
-
Sheetlord
-
Stadinarska
- Kitisijä
- Viestit: 9034
- Liittynyt: 30.10.2006 19:18
- Paikkakunta: Aina Stadi
STADIN oma poika oli tennarissa vahtaamassa "PAHOLAINEN PUKEUTUU PRADAAN".
Elokuvassa oli sekä pettymyksiä, että hyviä asioita. Ensinnäkin juoni oli kaikenkaikkiaan selkeä, mutta siinä pitkitettiin juonen sitä osaa, jossa arvostettiin vain muotimaailman vaatimuksia. Kuitenkin koko ajan vain odotti koska päähenkilö tulisi "järkiinsä". Kuitenkin häiritsi nuoren päähenkilön liian nopea oppiminen kylmään muotimaailmaan. Luonne ei muutu niin äkkiä kuin elokuvassa, mutta elokuvan viehätyshän tai mahdollisuudethan ovat juuri tuossa ajan muuttumisen näyttämisessä tehokeinoin. Itse kuitenkin tarvitsen hieman realistisempaa otetta.
Vaikka elokuvassa selvästi tarkoituksena oli vahvasti kyseenalaistaa muotimaailman kylmät lait, niin näitten asioiden esitys oli kovin pitkällistä ja aivan liian arvostavaa sikäli, että kaikki, jopa päähenkilö olivat pitkän aikaa siinä koukussa. Minä en enää tuntenut edes inhoa muotimaailman pinnallisuudelle ja vaatimuksille niinkuin olisi kait ollut tarkoitus.
Pääosan esittäjät kyllä olivat ihan hyviäkin. Varsinkin pääosatytön perehdyttäjätyttö oli koppavuudessaan mahjtavan typerä ja ilkeä. Meryl Streep johtajana oli toki hyvä, mutta voivoi. Pidin häntä sexynä vielä aivan vähän aikaa sitten ja nyt tuo karmea harmaa tukka vei hänen seksikkyytensä nollaan.
Nuori nainen oli sensijaan hyvin hehkeä, mutta hänen näyttelijäkykynsä olivat heppoiset. Aina sama ilme ja eleet.
Minua alkoi tympäisemään sekin jos laumasieluiset nuoret saavat tuosta kitenkin vain pinnallisia arvoja. Lopussa vasta pääosatyttö tuli "järkiinsä" mutta vieläkin loppukuvasakin arvostettiin muotimaailman pintaa. kaikki oli kaikilla hyvin.
NUKAHDIN ehkä hetkeksi keskivaiheilla. Alku ja loppu olisi riittänyt. keskellä tuhlattiin filmiä.
En ollut kovin tyytyväinen. Vieressäni istui pitkä mies vasemmalla ja onnekseni tosi kivantuoksuinen tyttö oikealla. Ja kalastin häneltä heti hymyn kun ilmoitin että se on oikein vapaa sinulle, heh!
Stadinarska
oli se aika kiva kokonaisuus
onko Suvinen-elokuva-asiantuntija, jo katsonut, entä muut?
Elokuvassa oli sekä pettymyksiä, että hyviä asioita. Ensinnäkin juoni oli kaikenkaikkiaan selkeä, mutta siinä pitkitettiin juonen sitä osaa, jossa arvostettiin vain muotimaailman vaatimuksia. Kuitenkin koko ajan vain odotti koska päähenkilö tulisi "järkiinsä". Kuitenkin häiritsi nuoren päähenkilön liian nopea oppiminen kylmään muotimaailmaan. Luonne ei muutu niin äkkiä kuin elokuvassa, mutta elokuvan viehätyshän tai mahdollisuudethan ovat juuri tuossa ajan muuttumisen näyttämisessä tehokeinoin. Itse kuitenkin tarvitsen hieman realistisempaa otetta.
Vaikka elokuvassa selvästi tarkoituksena oli vahvasti kyseenalaistaa muotimaailman kylmät lait, niin näitten asioiden esitys oli kovin pitkällistä ja aivan liian arvostavaa sikäli, että kaikki, jopa päähenkilö olivat pitkän aikaa siinä koukussa. Minä en enää tuntenut edes inhoa muotimaailman pinnallisuudelle ja vaatimuksille niinkuin olisi kait ollut tarkoitus.
Pääosan esittäjät kyllä olivat ihan hyviäkin. Varsinkin pääosatytön perehdyttäjätyttö oli koppavuudessaan mahjtavan typerä ja ilkeä. Meryl Streep johtajana oli toki hyvä, mutta voivoi. Pidin häntä sexynä vielä aivan vähän aikaa sitten ja nyt tuo karmea harmaa tukka vei hänen seksikkyytensä nollaan.
Nuori nainen oli sensijaan hyvin hehkeä, mutta hänen näyttelijäkykynsä olivat heppoiset. Aina sama ilme ja eleet.
Minua alkoi tympäisemään sekin jos laumasieluiset nuoret saavat tuosta kitenkin vain pinnallisia arvoja. Lopussa vasta pääosatyttö tuli "järkiinsä" mutta vieläkin loppukuvasakin arvostettiin muotimaailman pintaa. kaikki oli kaikilla hyvin.
NUKAHDIN ehkä hetkeksi keskivaiheilla. Alku ja loppu olisi riittänyt. keskellä tuhlattiin filmiä.
En ollut kovin tyytyväinen. Vieressäni istui pitkä mies vasemmalla ja onnekseni tosi kivantuoksuinen tyttö oikealla. Ja kalastin häneltä heti hymyn kun ilmoitin että se on oikein vapaa sinulle, heh!
Stadinarska
oli se aika kiva kokonaisuus
onko Suvinen-elokuva-asiantuntija, jo katsonut, entä muut?
-
ninnithequeen
Spaceballs
Takuuvarmaa Mel Brooksia, joka ei vaan naurata enää. Pikkulikkana tää oli ihan ykkösleffa
Ladyhawke - Legenda Haukasta
Keskiaikaan sijoittuva traaginen ja maaginen rakkaustarina, jossa kuitenkin asiaan kuuluvia miekkailukohtauksia. Enemmän tyttöjen elokuva kuitenkin. Tykkään vieläkin ko. pätkästä. Pääosissa loistavat nuori Matthew Broderick sekä Rutger Hauer ja Michelle Pfeiffer.
Takuuvarmaa Mel Brooksia, joka ei vaan naurata enää. Pikkulikkana tää oli ihan ykkösleffa
Ladyhawke - Legenda Haukasta
Keskiaikaan sijoittuva traaginen ja maaginen rakkaustarina, jossa kuitenkin asiaan kuuluvia miekkailukohtauksia. Enemmän tyttöjen elokuva kuitenkin. Tykkään vieläkin ko. pätkästä. Pääosissa loistavat nuori Matthew Broderick sekä Rutger Hauer ja Michelle Pfeiffer.
-
RolloTomasi
- Kitisijä
- Viestit: 2360
- Liittynyt: 06.09.2006 7:50
- Paikkakunta: Maa
Kiitos luottamuksesta, mutta en muista leffaa kovin hyvin eikä koulumme kirjastossa sitä ollut (Uneton Seattlessa kyllä oli). Viestisi innoittamana kirjoitin Korvatunturille kirjeen - jos se menee perille, apua voin antaa joulun jälkeen.urpiainen kirjoitti: En ollut nähnyt leffaa vuosikausiin, ja yhä tämä vaikea leffa hämmentää minua. Tule apuun Rollo!
Since I cannot prove a lover, to entertain these fair well-spoken days, I am determined to prove a villain and hate the idle pleasures of these days.
-
Stadinarska
- Kitisijä
- Viestit: 9034
- Liittynyt: 30.10.2006 19:18
- Paikkakunta: Aina Stadi
Hallo Mussukka! Miten sitten kävisikään katsomisen jos olisi maksavissa elokuvissa DaVinci-koodissa? Kellahtaisiko vieressäistuvan syliin nukahtaessaan? Itsehän tosiaan nukahdin keskellä "paholainen pukeutuu Pradaan"-kuvassa.Suvinen kirjoitti:Katsoin loppuun Da Vinci- koodin. Yritin sitä aloittaa pari päivää sitten, nukahdin kesken. Taas kävi sama homma, mutta kahlasin sen urhoollisesti läpi. Kiinnostavuus on juuri sillä tasolla, mitä ensimmäisistä lauseista voi päätellä.
Kirja oli niin täynnä tilpehööriä, ettei sitä olisi voinut mitenkään tähän kaikkea ympätä. Niinpä tässä oiottiin välillä oikein kunnolla, karsittiin vihjeitä, rönsyjä ja sivujuonia niin että jäljelle olisi pitänyt jäädä perusjuoni. Niinpä. Ikävä totuus vain on, ettei kirjassakaan ollut kunnollista perusjuonta. Niinpä leffaankaan ei jää kuin hataran "mysteerin" varassa huohottaen laukkaava takaa-ajo, ilman tippaakaan syvällisyyttä tai edes kiinnostusta leffan loppuratkaisua kohtaan. Pääosapari on aivan eri planeetoilta, ja vaikka Paul Bettany onkin ihana, ei se enkelinkasvoineen ja namskropallaan istu ruman ja hyljeksityn Silaksen rooliin yhtääääääään.
Ääh. Tymä leffa.
Kuinka kauan sinulta menee tuollaisen kirjan lukemiseen? Olen muiltakin tätä aika-ajoin kysynyt. Minä en oikeastaan koskaan ole lukenut mitään istualtaan ja taas vaaka-asennossa rupeaa usein vätystämään niin ettei jaksa kirjaa pitää. Eräät taas jaksaa aivan kevyesti jopa pikkutunneille!
Tietysti vakiovastaus olisi että kiinnostava kirja ei nukuta, mutta täytyyhän alkuun päästäkseen jaksaa lukea aika tavalla että avautuu, eiks niin!
Viimeksi muokannut Stadinarska, 27.11.2006 21:14. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
-
EveryWoman
- Kitisijä
- Viestit: 5729
- Liittynyt: 15.08.2005 21:45
Shortbus
Odotin jälleen uutta seksin myyvyyden varaan laihoin eväin rakennettua feikkimässäilyä. Yllätyin myönteisesti! Kokonaisuutena ei mikään huippuleffa - budjetti on selkeästi ollut pienehkö eikä tarina kuljeta koko aikaa haukotuttamatta/töksähtelemättä - mutta silti: tässä saavutetaan joitakin sellaisia ihmisyyden ja aitouden kerroksia, jotka yleensä loistavat poissaolollaan kun elokuvissa esitetään seksiä. Erilaisuuden esittäminen onnistuu myös luontevasti ja asettaa pinnallisuudet oikeaan kontekstiinsa. Pinnan alla olemme kaikki ihmisiä.
Edit: virhe korjattu
Odotin jälleen uutta seksin myyvyyden varaan laihoin eväin rakennettua feikkimässäilyä. Yllätyin myönteisesti! Kokonaisuutena ei mikään huippuleffa - budjetti on selkeästi ollut pienehkö eikä tarina kuljeta koko aikaa haukotuttamatta/töksähtelemättä - mutta silti: tässä saavutetaan joitakin sellaisia ihmisyyden ja aitouden kerroksia, jotka yleensä loistavat poissaolollaan kun elokuvissa esitetään seksiä. Erilaisuuden esittäminen onnistuu myös luontevasti ja asettaa pinnallisuudet oikeaan kontekstiinsa. Pinnan alla olemme kaikki ihmisiä.
Edit: virhe korjattu
Viimeksi muokannut EveryWoman, 27.11.2006 17:57. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
-
EveryWoman
- Kitisijä
- Viestit: 5729
- Liittynyt: 15.08.2005 21:45