Kitinä

Lötköjen Yö (Night of the Creeps)


Suurkiitokset Neloselle kulttuuriteosta! Dvd-versiota on toivottu turhaan jo pitkään, joten leikkaamaton laajakuvaversio tv:stä oli suurten aplodien arvoinen suoritus.

Tämähän on ehdottomasti neljän tähden leffa, joskin näkemieni lehtiarvioiden perusteella tähdet olivat eksyneet toisistaan ja liidelleet eri artikkeleihin. Okei, faktahan on se että tästä leffasta digatakseen täytyy varmastikin olla kauhugenren ystävä. Toisekseen auttaa huomattavasti, jos kuuluu heihin jotka sattuivat vuokravideon ilmestyessä olemaan juuri sopivassa iässä ottaakseen kasetin kainaloon.

Leffahan on selkeästi tehty faneilta faneille, jo roolihenkilöiden sukunimet kertovat paljon; Romero, Raimi, Cronenberg, Carpenter-Hooper, Landis, Gordon... Tämän lisäksi leffa suorastaan vilisee viittauksia alan klassikkoleffoihin jopa kuvakulmista lähtien.

Tom Atkins toistaa tutun 80-luvun kauhuleffojen perusroolinsa viskiä naukkivana, ketjupolttavana ja apaattisen oloisena onelinereitä laukovana etsivänä. Nauroin nyt paremmin kuin silloin aikoinaan, vaikka kasettikopio tuli varmasti kulutettua loppuun.

Zombeja, räjähteleviä päitä, aivoihin sukeltavia matosia, kirvesmurhaaja ja päättäjäistanssit. Klassikko.

Detective Cameron: “What is this? A homicide, or a bad B-movie?”

Detective Cameron: “I got good news and bad news girls. The good news is your dates are here”.
Sorority Sister: “What's the bad news?”
Detective Cameron: “They're dead.”

“Thrill me!”

bedlam kirjoitti:Olen Alien-friikki

Okei, en viitsi vängätä. Kirjoitin mitä kirjoitin muistellen vuosia sitten lukemaani lehtijuttua. Sen, että studiokoneisto kusettaa kirjailijoita tai taiteilijoita ei pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä.

Oli sitten tuon valkokangashirviön luoja kuka tahansa, se on imho hyytävin ja paras hirviö, mitä elokuvissa on nähty. Gigerin taide on myös aika pelottavaa kaikessa outoudessaan. Jos mulla olisi helkkaristi ylimääräistä rahaa, ostaisin itselleni Hans-Rudin designaaman Harkonnen-työtuolin

Tosin 30-50 kilotaalaa on aika suolainen hinta perseenalusesta...

Sheetlord kirjoitti:Okei, en viitsi vängätä.

Eihän täsä nyt vängätäkkään;) Alkuperäisen alienin suunnitteli Giger kokonaisuudessaan, mutta kuningatarasuun hirviön luonnosteli Cameron, josta sitten Stan Winston kumppaneineen rakenteli "oikean" örkkiläisen.

Ja mä olen joskus vakavissani ajatellut ostavani Quadrilogyn erikoispainoksen hyllyä koristamaan. Hintaa koristuksella on kyllä hieman liikaa...

bedlam kirjoitti:Mutta oliko tuota tarkoitettukaan brutaaliksi olioksi?

Olen nähnyt tuon leffan vain kerran. Muistikuvani ko. hybridistä liittyvät sen ilmeisiin: kulmienkurtistelua ja ihmiskasvoista irvistelyä. Lisäksi sillä taisi olla suusta työntyvien leukojen tilalla valtava kieli. Ajatukset itselläni olivat kyllä enemmän WTF -osastoa kuin hyväksyntää nyt valitusta tyylistä. Pitikö tuossa otuksessa yhdistyä jotenkin ihmisaivoisen olennon äly ja tunteet ja alieneiden hyökkäävyys? Minusta nyt oli ajauduttu jo silkkaan camppiin. Ja vielä melko huonolla tavalla. Alieneissa tappamisen tapa on teurastus helvetin suuri kaliberisella aseella, mikä on taas oiva askel tiellä kohti gorea, mitä ei taas ole juurikaan käytetty tuossa sarjassa. Rintalastan räjähdys on tietysti ihan ok. Parempaa katsottavaa visuaalisesti noista leffoista olisi uskoakseni tullut lisäämällä vartaloiden silpomisen graafista esittämistä Gigerin avustuksella kuin luoda uusia petoja ilman Gigeriä ja jättää leffat tuollaiselle perustoiminnan lataa-ammu-tapa-kerro vitsi -tasolle.

Alien, kuten mikä tahansa muukin samanlainen yhden asian liike, kärsii itselläni välittömästi uskottavuudesta, jos se tai sen kautta aletaan kertoa vitsejä. Mielestäni Giger ei tasapainoila töissään uskottavuuden rajamailla kertomalla vitsejä. Tosin ymmärrän kyllä niitä, jotka pitävät miestä töittensä kautta pelkkänä pellenä.

sanctus kirjoitti:

bedlam kirjoitti:Mutta oliko tuota tarkoitettukaan brutaaliksi olioksi?

Olen nähnyt tuon leffan vain kerran. Muistikuvani ko. hybridistä liittyvät sen ilmeisiin: kulmienkurtistelua ja ihmiskasvoista irvistelyä. Lisäksi sillä taisi olla suusta työntyvien leukojen tilalla valtava kieli. Ajatukset itselläni olivat kyllä enemmän WTF -osastoa kuin hyväksyntää nyt valitusta tyylistä.

No en tiä, mulle toi ihmisalien toimi kyllä ihan täysillä. En minä koskaan edes ajatellut, että sen oli elokuvantekijöiden mielestä tarkoitus pelottaa tai kauhistuttaa. Sehän oli kuin jättimäinen pikkuvauva, joka oli tietämätön omista voimistaan ja joka selkeästi suri sitä, ettei toinen äitinsä (Ripley) ottanut häntä omakseen. Minusta tuo tilanne oli oikeastaan koskettavin koko saagassa.

Tuli vihdoin Casino Royale naapuriteatteriin, joten onnistuin sen sittenkin kankaalta näkemään. Sheetlord alla on sanonut aiheesta niin paljon kohdalleen osuvaa, että tyydyn hajahuomioihin.

Ennen kaikkea, nyt kyseessä on oikea agenttitoimintaelokuva eikä niin leimallisesti Bond-elokuva. Onko tämä hyvä vai huono asia, riippunee katsojan mielenliikkeistä.

Uskaltaisin kuitenkin väittää Daniel Craigin olevan parempi näyttelijä kuin aiemmat Bondit (tosin on epäselvää, onko hyvä näyttelijyys välttämätöntä tai riittävää Bondin esittämiseen, tai edes keskeisempää kuin vain osaansopivuus - mieleen muistuu Silu Seppälä Mika Kaurismäen erinomaisessa Zombie ja kummitusjuna -leffassa, jossa miestä kuulemma koko kuvausten ajan kiellettiin näyttelemästä ja käskettiin vain sanomaan repliikit ja olemaan oma itsensä (sic!), ja niinpä vain ukkeli taisi puhdistaa parhaalle miespääosanesittäjälle varatun palkintopöydän eurooppalaisia leffafestareita myöten. Mutta takaisin asiaan.)

KK tuossa kehui myös tappelukohtauksia. Minä nyt en tunne taistelulajeja lain, mutta uuden Bondin väkivalta on realistisempaa ja siten säväyttävämpää kuin aiemmin. Ja jättää jäljet kasvoihin.

Pitkä leffa tosiaan on, ja loppupuolen rakastumis-palveluksestaeroamisviesteineen on kyllä aika perustelematon. Suurin miinus kuitenkin siitä, että kirjan eurooppalaisen tyylikäs baccarat-korttipeli on vaihdettu johonkin helkkarin punaniskapokeriin, jota tulee nykyisin kanavilta muutenkin yökaudet. Muutenkin kummia juonteita kirjasta - kirjassa kylmäkiskoisen Bondin keskeinen syy kaataa Vesper sänkyyn on sen testaaminen, että vieläkö alakerta toimii kidutuksen jäljiltä. Tämä on leffassa käännetty lössöön jenkkihuttuun siitä, miten haavoittuvainen ja hitaasti toipuva Bond haluaa antaa kaiken mitä hänestä on jäljellä Vesperille...

Ai niin, mikä kumman Marlon Brando - metodinäytteleminen on vallannut taas alaa? Näin ilman tekstejä, ja useammastakin mumisijasta oli vaikea saada selvää?

Tunnari on tosiaan hyvä, mutta missä olivat naissilhuetit alkutekstijaksosta?

Sheetlord kirjoitti:Casino Royale 2006

Jos et ole elänyt tynnyrissä viimeistä kuukautta, saatat olla tietoinen että valkokankaan pitkäikäisin agentti Bondin Jaska tekee come-backia ryminällä uuden leading-manin voimin.

Aikamoisesta väsähtämisestä kärsinyt Bond-sarja hoiperteli haudan partaalla koko 1990-luvun. Tuotantoportaassa on nähtävästi lyöty viisaat päät yhteen ja todettu: "mitäpä menetettävää meillä on, palataan juurille".

Daniel Graigin Bond on ensimmäistä kertaa Ian Flemingin luomuksen näköinen. Synkkä, julma, macho yksinäinen susi, joka ei kaihda teloituksiakaan. Siinä missä edeltäjänsä esiintyivät aina vähintään yksirivinen mittatilauspuku päällään, Graig liikkuu luontevasti myös uimahousuissa ja havaiji-paidassa (!!!) Toimintakohtauksen ovat vauhdikkaita ja ensimmäistä kertaa sitten Sean Conneryn ajan ei Bond-fanin tarvitse katsella hand-to-hand -taistelukohtauksia myötähäpestä kiemurrellen. Danny-boylla on ollut hyvä Krav Maga-kouluttajat.

Niljake Le Chiffre on eleettömyydessään parhaita Bond-roistoja sitten klassikko-Blofeldin. Aikaisemmista rainoista tutut sivuhahmot on nakattu kierrätykseen, ainoastaan Dame Judi Dench jatkaa Ämmän roolissa. Tittelijakso on tehty perinteitä noudattaen ja on ehdottomasti yksi tyylikkäimmistä kautta sarjan. Chris Cornellin tunnari kuulostaa myös varsin kelvolta kaikenmaailman Madonna-rääkyjäisten jälkeen.

Ainoat miinukset siitä, että filkka on vähän turhan pitkä. Haukottelemaan ei ehdi, mutta kyllä tämän tarinan olisi kahdessa tunnissa kertonut.

Arvio: 00007

bedlam kirjoitti:Minusta tuo tilanne oli oikeastaan koskettavin koko saagassa.

Koitan katsoa tuon elokuvan vielä uudestaan. Tämän hetkinen arvioni on vielä se, että lisättäessä "koskettavuutta" noihin leffoihin, siirrymme kalkkunaosastolle.

Fantastic Four

Jessica Alba on håt, muut nåt. Tarinan alku kiinnostavampi, loppu aika lässy, nukahdin. Tylsä lopulta, efektit ookoo-laatua. Perus-Pertti tuskin repii kiksejä, tosifani ehkä saattaapi saadakkin.

1,5/5 pisteestä.

Da Vinci koodi

Ihan menevä seikkailu meininki. Sopivan rauhallinen tempo. Pidin.

Vihtahousu kirjoitti:Perus-Pertti tuskin repii kiksejä, tosifani ehkä saattaapi saadakkin

Aika turha tuo oli "tosi-faninkin" mielestä. Tehosteet toki ok, mutta muuten aika vässy. Taitaa "X3:n" myötä Marvelin laari olla tyhjä... "Spidey 3:sta" vartoilen lähinnä Hiekkamiehen ja Venomin takia...

Keväällä tulee kuitenkin "Ghost Rider" - ja lopetetaan Marvel-filmatisoinnit sitten tähän, jooko!!!

Sheetlord kirjoitti:Keväällä tulee kuitenkin "Ghost Rider" - ja lopetetaan Marvel-filmatisoinnit sitten tähän, jooko!!!

Oli muuten trailerin perusteella nolostuttavan huono. Aika loistavat hehkutukset saa olla arvosteluissa ennen kuin menisin katsomaan.

Lolita kirjoitti:Oli muuten trailerin perusteella nolostuttavan huono.

Eikä ku just hyvä! Kysehän on sarjakuva-filmatisoinnista, eli sen PITÄÄKIN olla mahtaileva, lapsellinen, ennalta-arvattava ja häpeilemättömän komea visuaalisesti

Revenge of the Sith

Liian ennalta-arvattava, muuten mestariteos.

1,75 tähteä (*)

The Queen.


"Who killed Davey Moore? Why and what was the reason for?": kysyy Bob Dylan the Bootleg Series Volumes 1-3 levyn nro kaksi A -puolella. Miten suhtautua kuolleeseen, jota on ilmeisesti pidetty vähintäänkin epäsopivana sisäpiiriin, johon hänet on valittu ja tehtävään, joka häntä on odottamassa. Onko ulkopuolisen painostuksen jälkeen ilmaistu myötätunto vain piste todellisille tunteille, joita tunnettiin ennen kuolemaa.

Hiljainen elokuva, jossa Helen Mirren on todella näpsäkkä.

Little Miss Sunshine

Koin elokuvateatterissa sosiaalista naurua. Nauroin muutamassa kohdassa, missä en olisi ikimaailmassa kotioloissa nauranut. Yhteisöllinen ihmisiä yhdistävä nauru tempoi minua mukaansa - lämmin hyvänolon tunne, kun elokuvan katselijat sulautuvat yhdeksi kollektiiviseksi huumorielimeksi. Yhtä lähelle toista lihallista olentoa en ole vähään aikaan päässyt. Olen edelleen elämyksen huumaama. Auringonpaiste-kilpailun juontaja oli elokuvan tähti.

* * *

Syvä uni

Sekava. En pysynyt kärryillä juonessa. Mutta ainahan Bogieta ilokseen katselee.

Dune


Huh huh. Enpä olisi uskonut etukäteen, että David Lynch on ohjannut yhden tylsimmistä näkemistäni leffoista. En tajunnut alussa mitään, mutta ajattelin kuitenkin, että leffa on visuaalisesti hieno ja toivoin sen vievän mukanaan. Mutta tunnin kohdalla aloin vilkuilla epätoivoisena dvd-aseman lukemaa ja kaljaa alkoi kaatumaan kurkkuun kiihtyvällä vauhdilla. Hitto, viimeisen puolen tunnin aikana painoin kuvakelausnappulaa useamman kerran ja tätä sentään harvemmin teen.

Muuten visuaalisesta puolesta voisi antaa ehkä jopa kaksi tähteä, mutta kohtaus jossa avaruuden homo-ikonia esittävä nykyinen sademetsien pelastaja Sting pitelee idioottimaisesti irvistellen häkkiä, jossa on hiiri ja kissa teipattuna yhteen ja kiinni takajaloistaan, päätin pudottaa senkin pisteen. Paskaa paskaa paskaa.

Perus sunnuntain krapulapukessa läjä paskoja leffoja. Ajattelin oikein mainostaa mitä kannattaa alkaa katsomaan pienellä varauksella.

-
Yritys seurata Jadesoturi. Joo ei tullut tällä kertaa mitään. Nappaa ehkä joskus toisella kertaa mutta ei näillä silmänturvotuksilla yksinkertaisesti jaksanut odotella elokuvan lopputekstien saapumista ruudulle.

-
Lords of Dogtown. Olin aluksi, että ei-ei-ei mitään skeittileffoja mutta sitten kun kaivettiin surffilaudat esiin niin olikin taas ihan joo-joo-joo-olo. Kait tätäkin nyt sitten pystyi katsomaan aika kivuttomasti ja lopun miltei-kyynelehtimisen pistä saman krapulareaktion piikkiin, mikä ilmenee Die hardin kohtauksessa, jossa Bruce pistää pitkätukkaa turpaa "I´m gonna fuckin kill you, I´m gonna fuckin cook you, I´m gonna fuckin eat you". Loppujen lopuksi jäi hyvä mieli mutta uudestaan en katsoisi koskaan.

-
Mission Impossible III. Niin Ei yllätyksiä. Pum pum ja viski. Ei vituttanut katsoa.

-
Strangers with Candy. Huono. Paska. Niin huono ettei mitään rajaa. Ehdottaisin tätä huonoimmaksi koskaan näkemistäni elokuvista jos olisi pystytnyt katsomaan sen loppuun. Heitin roskalaatikkoon noin 40 minuutin katsomisen jälkeen ja otti päähän, että senkin ajan olisi voinut käyttää vaikka nenänsä kaivamiseen tai kynsien pureskeluun.

Käsittämätön toteutus jostain vanhasta mummosta, joka pääsee linnasta ja palaa teinityttöjen pariin alaluokille kouluun. Kohderyhmästä, jolel tämä olisi suunnattu ei mitään hajua. Olisin luullut täysin lastenleffaksi jos siinä ei näytettäisi tissiä.

-
Night at the museum. Olenhan Ben Stiller fani niin odotin jotain hulvattoman hauskaa otosta mutta on sekin tyyppi alkanut panemaan leffoissansa ja näin ollen huumori jää nykyisin aika pienelle osalle.

Tyhmää fantasiaa jumanji-tyyliin ja onhan tässä myös Robin Williams pienessä roolissa. Paska leffa. Haisi varmaan naapuriin asti. En kuitenkaan kelannut minuuttiakaan vaikka tämäkin olisi saanut jäädä hyllyyn? Hauskin oli ehkä kuunnella yleisön hymähtelyä, koska tämä oli käsivarasisesti kuvattu teatterissa.

Ed Wood


Yksi kaikkien aikojen hienoimmista leffoista ja näkemistäni Tim Burtonin ohjauksista kevyesti paras. Johnny Depp tekee mahtavan roolityön legendaarisena ohjaajana, mutta elokuvan todellinen kunkku on kuitenkin Bela Lugosin roolista ansaitusti oscarin voittanut Martin Landau. Pull the strings!

Joka katsomiskerralla leffa tempaisee mukaansa ja jättää pitkäksi aikaa hyvän fiiliksen. Mainiota.

Commando


Ihan hävettää, että ensimmäistä kertaa vasta katsoin tämän Raaka-Arskan tähdittämän onelinereiden, räjähdysten ja mokien kuningaspläjäyksen. Taisinpa puhua Arskamurretta päivän leffan katsomisen jälkeen. Ehkä hauskinta leffassa oli kuitenkin se, että viimeisen mainoskatkon jälkeen muuten hyvälaatuiseen kuvaan ilmestyi kuin tahallisesti kasarimeininkiä tehostaakseen videonauhan häiriöraidat(!) Hetken melkein koetin etsiä dvd-tallentimesta tracking-säätöä.

Jos autonkyljestä voi heijastua kameramies, on hänen lisäkseen oven heijastuksesta nähtävissä varmasti koko filmausryhmä. Pienoismallisotilaat seisovat järkkymättä tikkuun nojaten, kun talot räjähtelevät selkänsä takana....Mahtavaa!

Vasta katsoin Stallonen tähdittämän Tango&Cashin, jonka "seksikohtauksessa" tyttönen tunkeutuu sormeustollaan Kurt Russellin esittämän sankarin perämystöön. Commandossa Arska ja joku Pahisjäbä keskeyttävät pariskunnan touhuilemasta peiton alla mies kyykkyasennossa nainen takanaan. Siis dildopyllyheterous oli selkeästi suosittua kultaisella 80-luvulla jopa näissä 130% leffoissa!

Friday the 13th Part III
1/2

Tää taisi olla se lempparini näistä perjantain jatko-osista. Vähän liikaa leffan 3D-historia näkyi siinä, että kaikkea mahdollista piti tökkiä jatkuvasti kohti kuvaruutua, mutta kolmiulotteisena ne efektit ovat saattaneet melkein toimiakin. Täähän melkein jännittikin loppumetreillä, vaikka huumori, huono näyttelytyö ja tissit toimivatkin tietty pääroolissa.

Owning Mahowny - Viimeiset panokset

Kertoo ylivelkaantuneesta peliriippuvaisesta sijoitusneuvojasta, joka käyttää pankin rahoja pelaamiseensa.

Rainassa on mielestäni loistavasti saavutettu ahdistava tunnelma, jonka voisin kuvitella syvästi peliriippuvaisen ihmisen elämää varjostavan päivittäin. Päähenkilöllä on ulkoisesti kaikki hyvin: hyvä työ, kaunis ja ihq tyttöystävä ja ystäviä. Silti mikään ei tunnu missään, paitsi häviäminen. Edes voittaminen ei tuota hyvänolontunnetta.

Suosittelen kaikille peliriippuvaisille ja ei-peliriippuvaisille.

Käärme ja Sateenkaari (The Serpent and the Rainbow)
1/2

En Wes Cravenin ohjaustöistä ole koskaan kovin välittänyt, mutta tämä on oikein viihdyttävä trilleri. Bill Pullman esittää amerikkalaista tutkijaa, joka koettaa saada käsiinsä haitilaisten poppamiesten käyttämää "zombie-puuteria" lääketieteellisiin tarkoituksiin. Leffan loppu on yliampuva, mutta muuten toimii. Paremmin iski nyt kuin joskus nuorempana.

Invasion of the Body Snatchers /'78


Yksi parhaimmista näkemistäni scifikauhuiluista. Avaruuden vierailijat tulevat lentävien lautasten sijaan kasveina maahan ja alkavat monistaa ihmisiä tunteettomiksi käskyläisiksi heidän nukkuessaan.

Alkuperäinen leffahan oli kaiketi monen muun aikalaisensa scifistelyn tapaan allegoriaa kommunisminpelosta, mutta ainakin tämän version voi ottaa ihan puhtaana scifinäkin. Leffa edustaa samantyylistä pakokauhuista paranoiaa kuin esim. The Thing ja loppu on yksi elokuvahistorian tyylikkäimmistä.

En ole tuota alkuperäistä valitettavasti nähnyt, mutta tämän mm. Sutherlandin ja Goldblumin hienosti tähdittämän version lisäksi 90-luvun remaken joskus aikoinaan katsoin ja se oli täyspaska. Hieman yllätyinkin huomatessani, että leffasta on tulossa jo kolmas remake ("Invasion") Nicole Kidman pääosassaan. 90-luvun version nimi oli "Body Snatchers", joten neljännen remaken täytyy sitten olla nimeltään "Of the".

Lady in the Water.

Se että laitoin erääseen aiempaan ketjuun sydämen tämän filmin yhteyteen, koski sydäntä lähinnä ollutta kuvaa ko.elokuvasta. Itse leffa sen sijaan oli, ikävä kyllä, aika lailla huono.

Ehdin ostaa filmin omaksi, koska minua kiehtoi elokuvan idea, merenneidon maailman ja ihmisten maailman kohtaaminen, kuin myös ihan jo se seikka että filmin on ohjannut ja käsikirjoittanut Night Shyamalan, jolla on oma visuaalisesti (ainakin) kaunis tyylinsä ja lumoavia juttuja mielessään minkä osoitti jo the Cell (jälkioikaisu: Ei osoittanut mitään tämmöistä koska The Cellin ohjaajana hääräsi nimeltään Nightia muistuttava Singh..), ja varmaan myös Villagekin (en ole nähnyt). Cellistä tosin moni on ollut kriitikoita myöden sitä mieltä, että siinäpä paska pätkä ja ei kaikkein vähiten rooliinsa ei-niin-sopivan- Jennifer Lopezin takia. Minä pidin siitä elokuvasta, kuvat tekivät vaikutuksen.

Takaisin Ladyyn.. Miksi oli huono?
En tiedä missä inspirationaalisessa umpiossa Mr.Night on tämän elokuvan tehnyt, mutta joka saralla krakaa ja kunnolla. Visuaalinen puoli, jolta odotin jonkinlaista tenhoa, oli rakennettu yksinkertaisen kamalasti - merimaailman pahat olennot oli puettu täytetyiksi turkiseläimiksi, siltä ainakin näytti ja ylipäätään kuvallisuudessa ei ollut mitään mielikuvituksekasta. Ja sitähän elokuva olisi vaatinut toimiakseen, ellei ajatella että filmin oli tarkoitus olla parodiaa filmiteollisuuden säännönmukaisuuksista eri hahmoineen ja siinä ohella symbolista settiä myös kirjoittaja-ohjaajan oman persoonan puitteissa, tuoden esille sen pelot ja halut elokuvan pahojen ja hyvien voimien kautta.
En tiedä, mutta jos näin oli, niin idea oli silti katsojia aliarvioivasti toteutettu. Kuvallisuuden lisäksi juonellisuus oli köyhää että yhtymäkohdatonta, sutaisten tehtyä.

Mutta toivotaan että Mr. Nightti pääsee taas vapautumaan angsteistaan ja umpioistaan ja näyttää jatkossa vaikka mitkä mielikuvitusolennon munat meitille.

The Messengers

Kohtalainen kauhuleffa, mutta Kristen Stewart oli seksikäs.

HellBell kirjoitti:

Mutta kerro, miksi annat noin paljon tunnustusta M. Night Shyamalanille elokuvan The Cell kuvista? (Itse en tunne leffan tuotantohistoriaa.)