Kitinä

Ringu

Pakko se on myöntää, mutta jenkki versio todellakin on monin tavoin parempi ja mielenkiintoisempi kuin tämä. Kerran näinkin päin. Todella tylsä verrattuna jenkki versioon, ei voi mitään.

Cobra
Birgitte oli ihanainen ja syltty aika söpis. Mäkin leikkaisin pitsan saksilla, mut miehen mielestä se ei oo kuulia. Tää leffa todisti toisin. Ei oo silti Commandoa voittanutta, vaikka klassikkokamaa tämäkin. **

Freejack.
BladeRunnerin ja Running Manin hengessä tehty in the year two thousand-pätkä. Pääosassa Anthony Hopkins, Emilio Estevez, Rene Russo ja Mick Jagger(vilahtaapa yksi herran ex-vaimoistakin mukana menossa). Pahat rikkaat paskiaiset vie menneisyydessä kuolleiden tyyppien kroppia. Eli ne ruumiit niinku kidnapataan jollain systeemillä just ennen kuolinhetkeä..älkää kysykö mitään..

Leffan saa kahdella eurolla Anttilasta. Ei paha. ***

Onko kukaan mahd nähnyt tai menossa katsomaan "Sunshinen" - sen tieteisrainan? P2P tarjoaa vain paskoja kamerakopioita ja feikkejä.

Halloween 6


Yllättävän hyvä Halloween-jatkis.

Halloween 3
1/2
Tää on yks kipeimmistä leffoista ever! Ihan hervottoman mainio. Tällä kertaa tuli katsottua kuites kommenttiraidalla tää pätkitty versio.

The Life Aquatic with Steve Zissou

Miten minulta tämä oli jäänyt näkemättä? Erinomainen. En ole muuta Wes Andersonia nähnyt - ovatko ne yhtä hauskoja?

Dead Or Alive

Jos filmin pohjana on konsolimättöpeli, jonka päähenkilöttärillä on kaikilla vähintään D tai DD -kuppikoko, miksi elokuvaversio miehi... naisitetaan A-kuppisilla - olkoonkin että yksi heistä on taannoinen laulatartähtönen Holly Valance? Petkutusta ja huiputusta, vaikka ei maitorauhasillakaan näin typerää filmiä olisi pelastettu..

Miinus neljä tähteä

Disturbia

Selvästikin teinimarkkinoille tehty säpsytin ammentaa asetelmansa ei vähemmästä kuin Hitchcockin "Takaikkunasta". Kotiarestiin asetettu skidi huomaa naapurinsa käyttäytymisessä omituisia piirteitä ja alkaa kavereineen epäillä tätä sarjamurhaajaksi.

Filmi soutaa ja huopaa välillä vähän liikaakin tietämättä, onko se trilleri, boy-meets-girl -stoori vai joku-muu-mikä. Jonkinasteisesta kliseisyydestään huolimatta varsin kelpo ajankulu, etenkin siksi että päähenkilöt eivät putoa suoraan jenkkiteinareista tuttuun roolijakoon, vaan ovat ns. ihan tavallisia nuoria. Samaten lajityypistä tuskallisen tuttu päälleliimattu teko-coolius "ya know like, whatevaa biaatch" ja näsäviisas pikkunäppäryys loistavat onneksi poissaolollaan.

Osissa mm. Carrie-Ann Moss mutsina on oma väritön itsensä, mutta David Morsen pahiksessa on tiettyä hillitynviileää karismaa. Nuoriso-osasto oli minulle ennestään tuntematonta, mutta pääpari Shia LaBeouf ja Sarah Roemer hoitivat roolinsa varsin näppärästi.

Loppurymistelyyn herätään vasta vartti ennen lopputekstejä, mutta sitten mennäänkin niin että genreklise-kaappien ovenpielet paukkuvat.

Apocalypto

Mel "Tappava Ase "Gibsonilla" on joku fiksaatio kärsimykseen. Lethal Weaponeissa sankaria runneltiin ja Braveheartissakin sattui sekä kävi köpelösti. Kristuksen kiusaamisen jälkeen director-Mellu kuvailee alkuasukasheimon kärsimyksiä jossain väli-Amerikassa juuri ennen konqistadorien saapumista. Orjaksi joudutaan, vältytään nipin napin ihmisuhratuksi tulemiselta ja kohta juostaan viidakossa sekä jaguaari että pääkallonmetsästäjät perässä.

Plussat siitä, että alkuasukkaat puhuivat omaa kieltään ja olivat alkuasukkaan näköisiä, eivätkä valkonaamoja kenkäplankissa. Miinukset siitä, että jatkuva pain, angst and terrible suffering etäännyttävät katsojan aika pian.

bedlam kirjoitti: No mitä vittua? Jos tiedän, että kärsisin elokuvakokemuksesta ja voisin fyysisesti pahoin pari päivää, niin minkä helvetin takia mun pitäs niitä sitten katsoa?

Joo hei kuule kyllä minulle on ihan yksi lysti katsotko vai et, että ei siitä urputtamaan tarvitse ruveta.

.......Pussy.........

Yönmustaritari kirjoitti:Joo hei kuule kyllä minulle on ihan yksi lysti katsotko vai et, että ei siitä urputtamaan tarvitse ruveta.

.......Pussy.........

No miksikäs sitten kuitenkin urputat?

Clay kirjoitti: Voisit kirjoittaa kokemuksesta riipaisevan biisin miten herkkä värisevä taiteilijasielu kokee maailman kilpikonnatuskaa.

Mäkin jätän kaikki minkä tahansa viihteen vuoksi kuvatut ihmisten tai eläintenkidutusvideot aivan suosiolla väliin. Eri asia on, jos eläintä laitetaan lihoiksi tai sotilas ottaa RPG:n puikulan kylkeensä kuin se, että eläintä tai ihmistä pahoinpidellään vaan siksi että omasta mielestään miehekkäitä zPlatter-videoi katselevat tikkukäsinuhanenät saavat henkisiä orgasmeja.

Tietysti kun en ole leffoja seurannut niin en tiedä kummasta on kyse. Ja joo, on jäänyt tältä taiteilijasielulta biisienteko aika vähäiselle.

Ja ei, en viitannut tällä ihmisiin, joista joku cannibal holocaust on hyvä leffa vaan niihin, jotka ovat viettäneet puolet aikuisiästään counterstrikeä pelaten ja hihkuvat netin äärellä finnit poksuen kun netistä löytyy uusi kurkunleikkausvideo jossa veri lentää ihan niinku raven shieldis.
Katsottiin koululla venäläisten kuvaamaa raw footagea tshetsheniasta ja voitte kuvitella että ei paljon auditoriossa nauru raikanut.

Epic Movie

Tähän kuraojaan verrattuna Scary Movie-sarja on elokuvahistorian klassikko. Viisi hyvää vitsiä, muuten liejua.

Kadonneen aarteen metsästäjät
1/2

Kuulostaa ehkä varsin omituiselle, mutta katsoin eilen esimmäistä kertaa elämässäni Indiana Jones-leffan. En tiedä miten se on mahdollista, mutta tätä ennen olin nähnyt vain pätkän Viimeisen ristiretken lopusta joskus töllöstä.

Täähän tottakai on niitä elokuvia, jotka olisi pitänyt nähdä silloin pikkuskidinä muutamaan kertaan, jotta siitä myöhemminkin voisi ihan täysillä nauttia. Olihan täsä menoa ja melskettä ja seikkailua ja hauskuutta, mutta imdb:n ysin keskiarvo ja puheet maailman parhaasta seikkailuelokuvasta menevät multa nyt valitettavasti hieman ohi.

Häiritti muuten ihan sikapaljon, että John Williamsin säveltämä rakkausteema oli melkein täysin sama, kuin hänen säveltämänsä Star Warsin rakkausteema. Varsinkin kun Harrison Ford oli romanttisten kohtausten toinen osapuoli kummassakin leffassa, vetäen hyvin samankaltaisen roolinkin.

bedlam kirjoitti:Kadonneen aarteen metsästäjät
1/2

Kuulostaa ehkä varsin omituiselle, mutta katsoin eilen esimmäistä kertaa elämässäni Indiana Jones-leffan. En tiedä miten se on mahdollista, mutta tätä ennen olin nähnyt vain pätkän Viimeisen ristiretken lopusta joskus töllöstä.

Täähän tottakai on niitä elokuvia, jotka olisi pitänyt nähdä silloin pikkuskidinä muutamaan kertaan, jotta siitä myöhemminkin voisi ihan täysillä nauttia. Olihan täsä menoa ja melskettä ja seikkailua ja hauskuutta, mutta imdb:n ysin keskiarvo ja puheet maailman parhaasta seikkailuelokuvasta menevät multa nyt valitettavasti hieman ohi.

Häiritti muuten ihan sikapaljon, että John Williamsin säveltämä rakkausteema oli melkein täysin sama, kuin hänen säveltämänsä Star Warsin rakkausteema. Varsinkin kun Harrison Ford oli romanttisten kohtausten toinen osapuoli kummassakin leffassa, vetäen hyvin samankaltaisen roolinkin.

Obs! Huom! Filmi on tehty 1981. Pakostakin hiukan kärsii siitä (tai no ehkä ei pakosta, mutta silloin ennenennäkemättömät jutskat eivät enää 26 vuotta myöhemmin ole ennennäkemättömiä).

Ja mikä tärkeintä: sä oot liian wanha.

NuoriDaavid kirjoitti:Obs! Huom! Filmi on tehty 1981. Pakostakin hiukan kärsii siitä (tai no ehkä ei pakosta, mutta silloin ennenennäkemättömät jutskat eivät enää 26 vuotta myöhemmin ole ennennäkemättömiä).

Ei minusta leffa itse asiassa vaikuttanut mitenkään ikääntyneelle. Ei kai se sisältänyt varsinaisesti mitään ennennäkemätöntä alunperinkään, meininkihän muistutti pitkälti vuosikymmeniä vanhempia seikkailuelokuvia. Ainoa asia joka pisti silmään oli se, että nykyään ei koko perheen K-11-leffa tavallisesti sisällä verisiä päähän ammuskeluja, sulaneita naamoja ja räjähteleviä aivoja.

NuoriDaavid kirjoitti:Ja mikä tärkeintä: sä oot liian wanha.

Enpäs ole! Olen ikuinen nuorison edustaja.

Blade Runner
Indyhän se tässäkin..samaa roolia vetäen ja androidihumanoideja päähän potkien. Tunnelma tulevaisuudessa on mahtava. Ei ahdistava, vaikka kaikki retuperällä onkin, vaan jotenkin harmooninen...eteerinen jopa. Se tässä leffassa onkin se a ja o. Ja Rutger. ***

Ann kirjoitti:Blade Runner

Sais tulla se superhyperboksi tuosta jo. En itse ole nähnyt kuin "director's cut"-nimikkeen ja se jättää kuulemma aivan erilaisen tulkinnanvaran asioiden oikeasta laidasta kuin teatteriversio. Tai tosa boksissa on joku uusi, vieläkin virallisempi ohjaajanversio myöskin mukana.

bedlam kirjoitti:En itse ole nähnyt kuin "director's cut"-nimikkeen ja se jättää kuulemma aivan erilaisen tulkinnanvaran asioiden oikeasta laidasta kuin teatteriversio.

No jaa.. Teatteriversiossa alleviivattu happy ending, ohjaajan kissassa jätettiin takaportti jatko-osalle.

Ann kirjoitti:

bedlam kirjoitti:En itse ole nähnyt kuin "director's cut"-nimikkeen ja se jättää kuulemma aivan erilaisen tulkinnanvaran asioiden oikeasta laidasta kuin teatteriversio.

No jaa.. Teatteriversiossa alleviivattu happy ending, ohjaajan kissassa jätettiin takaportti jatko-osalle.

Olen kuullut, että ero olisi huomattavasti ratkaisevampi. Tuossa ohjaajan versiossahan hieman vihjattiin että SPOILERSPOILERSPOILERSPOILER Deckard on itsekin replikantti ja tätä ei kai teatteriversiossa ollut? Vai? Kö?

Eragon

Lohikäärmet olis ollut ihan jees periaatteessa, lohikäärmeet jotka osaa lukea ajatuksia ja jonka ajatuksia vain lohikäärmeratsastajat kuulevat. Ei uponnut yhtään.

Elokuvassa on Tähtiensodan, Taru sormusten herrasta ja Harry Potterin tuntua ja rooleihin on saatu varsin maineikkaita näyttelijöitä, kuten Jeremy Irons ja John Malkovich.. jotenkin vain elokuvan ratkaisut tuntuvat liian helpoilta, ehkä liian samanlaisilta kuin mitä on jo nähty edellä mainituissa elokuvissa. Elokuvassa ei ollut oikein mitään uutta, ja loppuratkaisu jäi ärsyttämään.

Katselin lauantaina humalassa kaksi kinkkiräiskintäpätkää. Toinen oli "Hard boiled", toinen kenties "The Killer". Molempien elokuvien juoni ja meininki muutenkin oli melkolailla samanlainen: oli tapahtunut jokin Suuri Vääryys, jonka leffan ei_niin_kunnollinen_itsekään sankari sitten korjaa lahtaamalla satoja tai satoja tuhansia, kuin liukuhihnalta esiin saapastelevia, pahiksia.

Ihan hauskoja pätkiä kyseiseen mielentilaan molemmat. Silti jäi sellainen kuva, että tämän genren pätkät on nähty toistaiseksi; kun olet nähnyt kaksi, olet nähnyt ne kaikki.

bedlam kirjoitti:Tuossa ohjaajan versiossahan hieman vihjattiin että SPOILERSPOILERSPOILERSPOILER Deckard on itsekin replikantti ja tätä ei kai teatteriversiossa ollut? Vai? Kö?

No jos vihjattiin, niin aika hemmetin hienovaraisesti sitten..

bedlam kirjoitti:Deckard on itsekin replikantti

Tää on kyllä minultakin mennyt täysin ohi, katsottu on sekä teatteriversio että dir.cut

Leffa itsessään on kyllä niin jumalattoman hieno, ettei mitään rajaa. Upea visuaalinen design, hyvä ajaton tarina, mielettömän hieno musiikki, upea kuvaus ja Harrison-sedän puupökkelömäinen näytteleminen natsahtaa kerrankin kohdalleen. Kertakaikkisen hieno taideteos. En ole lukenut Philip K Dickin "Do Androids Dream Of Electric Sheep" -novellia, josta tämä raina ammentaa, mutta elokuvan kerran nähtyään se olisikin koko lailla tarpeetonta.

Ann kirjoitti:

bedlam kirjoitti:Tuossa ohjaajan versiossahan hieman vihjattiin että SPOILERSPOILERSPOILERSPOILER Deckard on itsekin replikantti ja tätä ei kai teatteriversiossa ollut? Vai? Kö?

No jos vihjattiin, niin aika hemmetin hienovaraisesti sitten..

Kyllä se taitaa juuri noin mennä. En muista järin hyvin, mutta kyllä niissä molemmissa vihjataan juuri tuota. Eikös siinä ole se toinenkin, se tummatukkanen nainen (oliko sen ison pampun "tytär"?), joka ei tiedä olevansa replikantti? Deckardhan sen huomaa ensitapaamisella. Joka tapauksessa Edward James Olmosin hahmo tietää Deckardin olevan replikantti.

--------

Directors cutista tuli mieleen. Nythän on julkaisut Payback: Straigh up. Payback on sikailu- ja mulle ei vittuilla -genren merkkiteoksia. Payback on Midnight Runin kanssa niitä harvoja, jonka voi heittää koneeseen milloin vain. Tässä on kyseessä todellakin director's cut kun edes teatteriversion pääpahista Kris Kristoffersonia ei nähdä lainkaan. Vissiin ohjaaja sai alkuperäisprojektista potkut ja yli kolmannes kuvattiin uusiksi. Uudessa versiossa värimaailma on normaali (eikä sininen) sekä huumori vedetty alas. Porter on entistäkin ilkeämpi. Teatteriversiossa ei marjastella lainkaan niin kyllä tämä voi olla aika orgastista menoa.