Katsoin leffan

[Lolita]

Last House on the Left

No joo. Niin no joo. Aika on selvästi ajanut tästä ohi. Kyllä sen kerran katsoi sillä silmällä, miten toisin asiat olisi kuvattu nykyään ja miten paljon vuonna -72 jätettiin näyttämättä.

[Sheetlord]

Oceans 13




Hollywoodin kultakimpale Steven Soderbergh on keksinyt hyvän metodin jatkaa taideleffojensa tekoa: tuupataan silloin tällöin häpeämättömän ammattitaitoinen blockbuster-rahastus ja maksellaan taiteellisesti kunnianhimoisemman hankkeet pop-kornikansan lippuluukkutaaloilla.

Rat-pack-heist-movie -sarja on edennyt jo kolmanteen osaansa. Kakkososan Eurooppa-trippi oli niin sisäänpäinlämpiävän tylsä "hei-me-ollaan-tähtiä-ja-meidän-paras-kaveri-ohjaaja-antaa-meidän-tehdä-mitä-me-halutaan" egosurffailu, ettei sitä pystynyt varttia kauempaa katsomaan vaipumatta katatoniaan.

Nyt lusikka on ainakin yritetty ottaa kauniiseen käteen ja katsottu laskukoneesta, mitkä faktorit tekivän "Oceans Elevenistä" hitin. Koko alkuperäinen tiimi on kasassa (poislukien Julia Roberts), pahis-kasinonomistaja Willie Bankin rooliin on houkuteltu Al Pacino ja location tietysti Las Vegas. Bank tekee kuprun yhdelle keikkajengiläiselle (Elliot Gouldin Reuben) ja tietysti koko posse lähtee mukaan pyöräyttämään mokoman pökäleen ympäri. Kuka sanoi, ettei muka kunniaa konnien kesken?

Heist-movie on vaikea lajityyppi. Sen pitää tarjota katsojalle nokkelaa jännitystä ja pari u-käännöstä olennaisissa juonenkohdissa. Nyt yritetään olla vähän liiankin nokkelaa, operaatio on paisutettu niin massiiviseksi että välillä on vähän vaikea seurata, kuka vie ketä ja mihin suuntaan. Paketti pysyy nippa-nappa-horjahdellen kasassa ja onneksi starailua on tällä kertaa vähän suitsittu - jopa "Minä huuDAN SILLOIN kun minua huVITTAA" Pacino pitää pahimmat Actors Studio-maneerinsa piilossa parkkihallissa. Virkistävä poikkeus. Kokonaisuus on kuitenkin viihdyttävä - erityisesti taitavan kameratyöskentelyn ja hulppean musiikin ansiosta. Soundtrack pullistelee kaunista hustler-soundia straight from the Seventies.

Arvosana:

[Sheetlord]

Zodiac



David "Kultapoika" Fincher tarttui keskinkertaisen "Panic Roomin" jälkeen sarjamurhaaja-aiheeseen. Robert Graysmithin kirjaan pohjaavassa tarinassa seurataan 1970-luvun alun San Franciscossa riehuneen Zodiac-serial killerin ajojahtia. Nimiosassa Jake Gyllenhaal, muissa osissa mm. Robert Downey JR sekä Elias Koteas.

"Seitsemällä" ja "Fight Clubilla" odotukset stratosfääriin nostanut ohjaajalupaus yrittää selvästi rimpuilla irti aikaisemmasta tyylistään. Hovikuvaaja Darius Khondjin ahdistavat kuvat ovat vaihtuneet huomattavasti neutraalimpaan ja toteavampaan kamerankäsittelijään Harris Savidesiin. Musiikki, puvustus ja lavasteet tukevat aikakauden tunnelmaa kiitettävästi.

Elokuvan suurin heikkous on sen yletön pituus (2 h 37 min). Materiaalista olisi voinut typistää kolme varttia helposti ja pienellä puristamisella tunnin. Sarjamurhaajat ovat kiinnostava aihe, mutta ei niin kiinnostava että sitä jaksaisi seurata "Sormusten Herran" verran. Väistämättä elokuvaa tulee verranneeksi Spike Leen "Summer Of Samiin". Aiheen samankaltaisuudesta huolimatta painotus on kuitenkin täysin erilainen: Leen keskittyessä henkilökuviin ja aikakauden sosiaalisiin ilmiöihin Fincher seuraa lähinnä päähenkilön sekä juopon toimittajan ponnisteluja arvoituksen ratkaisemiseksi. Pari murhakohtausta elokuvan alkupuolella - etenkin pariskunnan puukotus - ovat aika häijyjä, mutta muuten raakuudet eivät ole pääosassa. Henkilökuvia ei juuri malteta rakentaa ja elokuvan yleisfiilikseksi jää tietty lakonisuus -epookkia on enemmän kuin trilleriaineksia.

[SikaMika]

Vihdoin ja viimein: Transformers

Jo nimestä voi päätellä, että leffa sisältää paljon erikoistehosteilla kikkailua ja kaikki sen ulkopuolinen on heppoista jenkkihuttua. Elokuva ei petä näitä ennakko-odotuksia. Kokonaisuutena kuitenkin ihan viihdyttävä paketti, katsoin mielelläni kolmannella yrittämällä loppuun saakka.


Letters from Iwo Jima

Itäpuun Clintin ohjaama sotaelokuva, jonka koukkuna on antaa näkemys sodasta "pahis"valtion, eli tässä tapauksessa Japanin, näkökulmasta. Kertoo toisen maailmansodan loppuvaiheesta, jossa pieni japanilaissotilaiden joukko pyrki puolustamaan Iwo Jima -saarta täysin ylivoimaista jenkkiarmeijaa vastaan. Pätkästä käy läpitunkevalla tavalla ilmi japsien kunniakulttuuri, jonka avulla joka sotajampasta saatiin koulittua kuolemaa halveksuva kamikaze tai itsensä epätoivoisessa tilanteessa käsikranaatilla ilmaan posauttava harakirimies. Päin vastoin kuin "normaaleissa" sotaelokuvissa, tämän tarinan rohkeimmat tyypit olivat he, jotka uskalsivat uhmata noita äijäriittejä ja antautua.
Melko tylsä ja pitkä elokuva toiminnan ja juonen kannalta, toimii lähinnä kulttuurihistorian oppituntina tai parina.

[Crowbar]

Zodiac

Viisi tähteä. Tuossa ei ole mitään vikaa. Vitutti vain kun se loppu. Asiahan on niin, että tälle http://www.imdb.com/title/tt0074119/ on jo pitkään kaivattu vertaista elokuvaa ja tässä se on. Tuskin missään muissa elokuvissa on näin tarkalleen seurattu oikeita tapahtumia ja vielä tutkijoiden näkökulmasta. Fincher on saanut jopa trademarkki kameraduuniaan tähän.

Kerta et tunnu tykkäävän mistään hyvistä elokuvista, joita Hollywood puskee ulos niin kokeiles nyt niitä mitä laitoin sulle viimeksi.

Zodiac ja Shooter on parasta mitä pikkupossu on voinut saada vuosikausiin.

[Sheetlord]

Kaikki Presidentin Miehet

Tuo oli muistaakseni ihan kelpo raina. Pidän muutenkin paljon Hollywoodin 1970-luvun tuotannoista. Silloin tuotantokoneiston läpi pääsi paljon sellaista persoonallista ja kantaaottavaakin tavaraa, joka lensi myöhemmin; uusien omistajien aikakaudella (liikepankit ja japanilaiset); suoraan öö-mappiin. "Korppikotkan Kolme Päivää", ensimmäiset "Likaiset Harryt", "Capricorn I", varhaiset Scorseset... onhan näitä vaikka kuinka.

[aimohaiku]

V2 - Jäätynyt enkeli

Reijo Mäen kirjaan perustuva Vares-dekkari. Täytyy tunnustaa, että vaikka elokuva oli vain 97 minuutin mittainen, loppua odotti. Ei oikein iskenyt tämä raina.

**

Blood Diamond - Veritimantti

Leonardo DiCaprion tähdittämä elokuva, joka sijoittuu 1990-luvun Sierra Leoneen, sisällisotaan, lapsisotilaisiin ja timanttikauppaan.

****

[Sheetlord]

The Bourne Ultimatum

Jason Bourne-saagan kolmas ja toivottavasti viimeinen osa. Robert Ludlumin jännitysromaanisarjaan erittäin löyhästi pohjaavalla agenttihahmolla on monia hyviä puolia, mutta toisen JB:n eli James Bondin mittoihin eivät eväät riitä.

Muistinsa menettänyt agentti on edelleen pakosalla ympäri maailmaa, se kadonnut oma identiteetti pitäisi vihdoinkin selvittää. CIA:n ketkut dirikat kyttäävät jokaista liikettä Manhattanilta ja nakkelevat vuoroin paikallispoliiseja, vuoroin kovin arabeja sniper-bombereita kampittamaan kirkasotsaamme.

Plussapuolina mainittakoon käsivarakuvauksen tuoma realismi ja tunnelman tietty kolea aitous. Bourne ei siemaile vodkamartineja eikä tiputtele one-linereita listiessään konnia. Actionpaukuissa on paikoitellen uutis-tyylistä aitoutta. Hand-to-hand-combat teki vaikutuksen jo ekassa Bournessa. Tyylilaji taitaa olla jotain Kali Escrimaa/Krav Magaa tms - simppeliä, suoraviivaista ja pirun tehokkaan näköistä, ei mitään hyppyvolttipotku-hoto-hotoa. Suosikkihuitomistani heti ensimmäisten Seagaleiden "kovan aikidon" jälkeen. Minimalistinen, melkein ambientti taustamusa vie toimintaa hyvin eteenpäin.

Miinuksia on vähemmän, mutta ne ovat sitten sitäkin isompia juttuja: Matt Damon on edelleen liian nössön näköinen poju tappavan vaaralliseksi salaiseksi agentiksi. Tätä kolmosleffaa alettiin kuvaamaan ennen käsikirjoituksen valmistumista ja scripti taisi valmistua kuvausten kanssa yhtä aikaa - ja se valitettavasti näkyy. Koko "elokuva" on yksi vitun pitkä takaa-ajo, höystettynä parilla pakollisella suvantokohdalla. Kuitenkin varsin viihdyttävä sellainen.

Halloota Hollywood: kun kerran Ludlumilla on vientiä, "Mataresen Merkki The Movie", anyone?

[Lolita]

Black Sheep

Olisiko tämä nyt sitten kannanotto geenimanipulointiin vai uudenajan ihmissusivariaatio. Ihan pätevä filmi, ei niinkään kauhua kuin kevyellä huumorilla höystettyä tehosteyökkistä. Veri lensi, liha rutisi ja sisälmykset esiteltiin lähikuvissa.

[aimohaiku]

Rakastaa...Ei rakasta (À la folie... pas du tout)

Ihana nappisilmä Audrey Tautou esittää tässä vuonna 2002 valmistuneessa ranskalaisessa elokuvassa Angéliqueta, joka on kertomansa mukaan löytänyt elämänsä rakkauden. Angéliquen rakkauden kohde, menestyvä sydänlääkäri aikoo jättää raskaana olevan vaimonsa Angéliquen takia, mutta mitä sitten tapahtuukaan?

Täsmennettäköön, että tämä on siis varsin kelpo trilleri, eikä mikään nyyhkydraama. Suosittelen tutustumaan.

****

[nowaysis]

[ Matt Damon on edelleen liian nössön näköinen poju tappavan vaaralliseksi salaiseksi agentiksi.

Joku oli muistaakseni kirjoittanut arvion Good Shepherdista. Viitsisiköhän ko. hlö linkittää tähän, en löytänyt haun avulla. Siis Loordi, mikäli et ole nähnyt ko. elokuvaa, katso toki. Minusta Damonin charmi ja koleus sopivat agenttirooliin erinomaisesti! Angelina Joliekin pärjäsi sivuosassaan "ihan kivasti", mutta Damonin hahmo teki minuun suuren vaikutuksen. Elokuva vei muutenkin , oi, niin suurten kysymysten äärelle, ja ihaillen kammoksuin Damonin roolihahmon kylmää ja kaiken jyräävää uskollisuutta to the United States of America. Amen to that. Olen viime aikoina taas lämmennyt Mattille, jotenkin hänen hupiroolinsa eivät oikein vakuuttaneet, vaikka hauskoja olivatkin. Ehkä Ripleyn ja Good Shepherdin kaltaiset kovikset ovat hänen parasta antiaan, imho.

Muuten, eikö nössöt pojut ole juuri parhaita agentteja, kukaan kun ei epäile heitä tunteettomiksi tappajiksi Sama koskee kilttejä tyttöjä

[Pyry-Matias]

Matt Damon on edelleen liian nössön näköinen poju tappavan vaaralliseksi salaiseksi agentiksi.

Liian poikamainen lähes mihin tahansa miehekkäämpään aktiin. Muutenkin olen aina ihmetellyt suosiotaan. Ihan pliisu naama. Toinen laji on nämä liian veistokselliset, jotka pilaavat myös elokuvia, kuten Pitt ja Clooney. Esmes joku Viggo on sopivan särmikäs ja raihnainen - uskottava ja samaistuttavampi, ollen samalla sankariksi vaadittavan komea.

[Rouva Pupu]

Urban Legends: Bloody Mary

Nämä urbaanit legendat olen kyllä nähnyt ennenkin. Yksi sentään oli outo, mutta meni hiukan yli. Huono pössis.

Susien klaani

Tämä oli suht hyvä pätkä. Se peto nyt oli vähän tymä. Kauniita naisia, mutta Unelmien poikamies kaavaa noudattaen se hiirulainen saa miehen (en osaa niinQ samaistuu). Tappelukohtaukset viihdyttäviä.

Bride of Re-Animator

Tohtori West palaa keskuuteemme, olisin voinut jättää suosiolla ykköseen. Sisältää kuitenkin pro kohtauksia.

[Sheetlord]

Siis Loordi, mikäli et ole nähnyt ko. elokuvaa, katso toki

Taisin jaksaa vähän alle puolivälin. Jotenkin... haalea leffa. Varmaan ihan ansiokas, mutta juuri silloin ei toiminut. Ehkäpä annan sille vielä toisen mahdollisuuden joskus.

Esmes joku Viggo on sopivan särmikäs ja raihnainen - uskottava ja samaistuttavampi, ollen samalla sankariksi vaadittavan komea.

Samalla linjalla. Aaron Eckhardt on myös yksi suosikkini tässä kategoriassa.

[Keikaus]

Yritin katsoa Kamera Diazin ja Tontsa Coletten tähdittämän Lainakengät, mutta en päässyt loppuun, kun oli niin kökkö.

[Clay]

Hämis 3

Ajanhukka. Liian pitkä tehoste-elokuvaksi.

¤ ½ (puolikas ihan sen takia, että hämis on kuitenkin aina amazing)

The number 23

Tämä oli positiivinen yllätys, enkä edes arvannut loppua - se kyllä hävettää vähän, ilmiselvähän se oli. Mutta jokin elokuvan tunnelmassa kuitenkin tempaisi mukaansa. Ja arvatkaas minkä luvun osoitteestani saa, oikein; 23. Aika spookya.

Ainiin, tähdet ¤ ¤ ¤ +

[Elukka]

Sarjassamme alelaarin DVD-helmet:
Star Trek II : the Wrath of Khan
Siinä on avaruustaistelua, aivonsyöjämönkiäisiä, tuomiopäivän ase, puolialaston pitkätukkapahis ja William Shatner.
Voiko scifi-nörtti muuta toivoa?

[Vihtahousu]

Pathfinder (2007)

Intiaanistoori johon on sotkettu viikingit ja selviämistaistelua. Karl Urban vetää tavanomaista ilmeettömämmän suorituksen, jota voisi kuvailla jopa heikohkoksi. Toinen pääosan esittäjä (naisinkkari) taas onnistuu paljon paremmin.

Leffan juoni jää rymistelyn jalkoihin, sääli koska puitteet suurellekin elokuvalle oli ilmassa. Kuvaus ja värimaailma omalaatuisemmasta päästä, mutta usein liian epäselvää. Maisemat hienohkot ja viikingit nyt aina sytyttää Tarinan eeppisyydestä voi vissiin olla useaa mieltä, mutta mun pipua varten sitä oli liian vähän.

Kolme tähteä viidestä.

[Bluntly]

Matt Damon on edelleen liian nössön näköinen poju tappavan vaaralliseksi salaiseksi agentiksi.

Mitä muistikuvat kertovat niin paremmin sopii rooliin kuin Chamberlain. Vaikka alkuperäinen taitaa muuten olla parempi.

[bedlam]

Dolores Claiborne



Voi varmaan kehua yhdeksi parhaista King-filmatisoinneista, vaikkei ole kirjaa edes lukenutkaan. Hieno leffa, jonka jaksaa simppelistä tarinasta huolimatta katsoa uudelleen ja uudelleen. Kathy Bates on ehdottomasti yksi lempparinäyttelijöistäni ever.

Frantic



Niitä leffoja, jotka muistaa nähneensä muttei muista mitä seuraavaksi tapahtuu. Erittäin Hitchcockmainen, mutta pitkitetty trilleri, Harrison Ford pääosassa "perusroolissaan". Aloin miettimään, että tää on kenties heikoin näkemäni Polanskin ohjaus. Aikas hienoja leffoja mies on aikaiseksi saanut.

The Ghost Galleon

1/2

Zombeja ja bikinityttöjä aavelaivassa. Miten moisesta konseptista saa aikaiseksi näin paskan leffan? Blind Dead-sarjan kolmas osa oli kyllä melkoinen pudotus, vaikkeivät aiemmatkaan osat mitään elokuvataiteen merkkiteoksia olleet. Puoli tähteä yhden päälle huonoista tehosteista. Ei siis mitään "low-budget"-huonoja pienoismalleja, vaan oikeasti sellaiset, että kuka tahansa tekisi kotona hienommat. Pakko suositella sen takia, kannattaa kelata loput leffasta kuitenkin. Ja mikähän se raiskausjuttu on, kaikissa Blind Dead-leffoissa on raiskattu nuori nainen vailla mitään merkitystä juonen kannalta.

Phantasm III



Aika heikko esitys, ei vedä vertoja kahdelle ekalle. En edes muista mitä tässä tapahtui, vaikka katsomisesta on pari päivää.


Phantasm IV



No tää oli parempi. Hienosti hyödynnetty ekasta leffasta ylijääneitä osia. Juonikuviot hämmensivät kuin Lynchin elokuvat konsanaan.

[Rouva Pupu]

The Stepfather

Monesti ennenkin tullut katsottua, mutta jostain syystä en tähän kyllästy. En tunne henk.koht. ihmistä jolla ei diiviidii hyllyssä tätä ole. Mikä lie leffan vetovoima.

From Dusk Till Dawn 2: Texas Blood Money

Ihan pätevä jatko-osa. Rikolliset ja vampyyrit. Pidin kuvakulmista.

From Dusk Till Dawn 3: The Hangman's Daughter

Tämän olisi voinut jättää tekemättä. Ugh.

My Name Is Modesty: A Modesty Blaise Adventure

Wattu että oli tylsä pätkä. Ei, ei, ei. Miksi oli pakko laittaa Modestyksi tuollainen kalpea luukasa, yh. En panisi.

Reservoir Dogs

Edelleen yksi lemppareista. Hyvää läppää.

Pahan yhteys

Oli tässä muutama hyvä spuuki kohtaus. Ei oikein sytyttänyt kuitenkaan.

The Ring 1&2

No mitäs näistä, monesti nähtyjä.

[Crowbar]

Nostetaas palstan tasoa. Kopioin tänne kommenttini loistavasta elokuvasta nimeltään:

Babel *
Näyttelystä yksi tähti, muuten tämä onkin raivostuttavin läjä paskaa sitten Crashin. Olin jo päättänyt etten katso tätä, enkä tiedä missä mätti että piti moiseen sitten ryhtyä.
Innarratu (tai mikä liekään, hra Vatari tästä alkaen) teki sen rakkielokuvan mikä oli ihan jees kolmen tähden juttu. Sitten tuli 21 grammaa yhtä typerintä ja tylsintä paskaa mitä muistaa. Johan sitä luuli, että Vatari edes yrittäisi jotain muuta kuin tehdä sama elokuva jatkuvasti uusiksi ja joka kerta huonommin kuin edellinen, mutta ei. Kolmas kerta vielä. Vuonna 2010 nähdäänkin Babel VI: return of the periodic unchronological piece of sentimental shit.
Babelissa ei tapahdu mitään. Ei kertaakaan. Siinä ei ole tarinaa, siinä ei ole mitään. Vatari on vaan tahtonut näyttää, että kaikkihan me väristä välittämättä käydään kakalla, itketään ja halutaan nussia . Mikä oivallus! Jos tästä tungettaisiin ne loputtomat musiikkikohtaukset perseeseen olisi tämä pikkusiskonsa Crashin kanssa yhtä pitkä = 15 min.
Sinänsä hauskaa, että molemmat paskat lähettävät saman viestin (joka ei kyllä ole ollut tekijöiden tarkoitus):
Kaikki muun väriset on jees sakkia paitsi semikamelit. Crashissä on psyko-semikameli-lapsentappaja kun tässä on taas sen lukutaidottomat roskaväki kyrpäpojat vauhdissa. Hra Vatari nyt sitten yrittää saada katsojan jotenkin ymmärtään näitä paska-aivoja. Niin just. Ja ketä vittua kiinnostaa ne meksikolaiset pellet?!?! Tyypit sekoilee kuin bensaa impanneet marokkolaiset serkkunsa ja sen jälkeen pitäisi tuijottaa jotain 15 min itkupaskakohtausta ja tuntea jotain muutakin kuin pakottavaa tarvetta mennä paskalle. Toivottavasti tää jannu ei tee enää yhtäkään elokuvaa.

[bedlam]

April Fool's Day

1/2

Yllättävän hyvä leffa kasarislasheriksi. Odotin täydellistä tahattoman komiikan juhlaa, mutta tämähän peittoaa 95% vastaavista aikalaisistaan. Oli oivallettu yksi tärkeä juttu; kannattaa tehdä roolihahmoista oikeasti hauskoja ja symppiksiä tyyppejä ja käyttää niiden esittelyyn aikaa. Aivottomien vittupäiden lahtaamisessa ei ole mitään jännitystä.

Paluu tulevaisuuteen-leffojen Biff Tannenia näytelleeseen tyyppiin oli tosin erittäin vaikea suhtautua "hyviksenä".

[Sheetlord]

Se7en

N:s kerta, mutta toimii edelleen. Ajan hammas on pikkuisen päässyt puraisemaan, mm. Saw-leffojen nitroisempi chop-chop-chop -kameratyöskentely saa Fincherin inhovisiot näyttämään kovinkin puhtoisilta. Mikä shokkiarvoissa hävitään, viedään kotiin hyvällä tarinalla, loistavilla näyttelijöillä (Morgan Freeman yhdessä ehdottomasti parhaista rooleistaan), kauniilla kameroinnilla ja soundtrackin siistillä industrial-sinfoniaorkesteri-fuusioinnilla.

Jotain tämän tasoista sitä odottaisi ohjaajalta uudestaankin. Valitettavasti vaikuttaa siltä, että "Tappelukerho" ja "Seiska" olivat Fincherin "Kane" ja "Ambersonit".

[nowaysis]

Grindhouse: Death Proof

Sikahyvää mättöä. Loistavat näyttelijävalinnat, kunnon chickflick ei sanan ihan perinteisimmässä merkityksessä. Naiskuva poikkeaa selkeästi tyypillisestä Hollywood-tuotannosta Pahoja jauhelihakohtauksia muutama, muuten oivallisia kikkailuja kameralla ja kohtausten aluilla sekä lopuilla.

Neljä starbaa viidestä. Hot chicks and violence, all you need. Ja hippunen romantiikkaakin kännitekstareiden muodossa!