Becoming Jane - Jane Austenin jalanjäljissä
Löperö pukudraama Jane Austenista, joka yritti imitoida Austenin kirjoista tehtyjä elokuvia ja tv-sarjoja. Hienosti puvustettua historiallista Harlekiini-romantiikkaa, joka ei tehnyt kunniaa sosiaalisesti tarkkasilmäiselle oman aikansa kuvaajalle. Jane Austenin kirjat ovat liian usein nähty romanttisina lukemistoina, vaikka tarinat ovat itse asiassa julmia kertomuksia naisen asemasta ja naisena olemisen ehdoista 1800-luvun alussa. Anne Hathawaylla on liian isot silmät ja liian iso suu valkokankaalle. James McAvoy oli kylllä aika ihQ ja seksikäskin nyrkkejä heiluttelevana tulevana juristina.
Suosittelen oheislukemistoksi Carol Shieldsin elämäkertaa Jane Austenista:
http://www.loistopokkarit.com/index.php ... e%20austen
Atonement - Sovitus
Menin katsomaan elokuvan ihan edellisessä leffassa olleen James McAvoyn takia. Odotin negatiivisella tavalla korkealentoista taideleffaa, mutta se olikin kaikkea muuta kuin kevyt visuaalinen karamelli imeskeltäväksi. Kipeä, samalla uljas kertomus rakastavaisista, jotka joutuvat eroon toisistaan lapsen mustasukkaisuuden ja siitä johtuvan moraalittomuuden avustamana. En ole lukenut elokuvan pohjalla olevaan Ian McEwanin romaania, vaikka ko. kirjailijan muita kirjoja olen lukenut. Mielestäni elokuva tavoitti McEwanin omintakeisen kylmän, kuivan, julman ja samalla syvällisen tunteellisen kirjailijanäänen. Rakkaus, viha, julmuus ja mustasukkaisuus saivat oman korkeaveisunsa tarinassa, joka päättyy omatunnon kolkuttaessa yritykseen sovittaa. Keira Knightley oli kummalla tavalla ihana, vaikka onkin luurangon laiha. Jotakin jännää tuossa naisenkepakossa on. Suosittelen.
My Blueberry nights
En ole katsonut aikaisemmin ylistetyn Wong Kar Wain elokuvia. Ehkä silkkaa ennakkoluuloisuuttani. Olen kuvitellut, että Kar Wain elokuvissa patsastelevat vieraantuneet aasialaiset ihmiset kumman eksistentiaalisessa, mutta huiman visuaalisessa tuskassaan. Tämä on siis ensimmäinen elokuvakokemukseni Kar Wailta. Menin katsomaan elokuvan siksi, että sitä on moitittu ohjaajan keskinkertaiseksi tekeleeksi. Lisäksi minua kiinnosti nähdä, millainen Norah Jones on näyttelijänä.
Pidin elokuvasta kovasti. Musiikki, öisen kaupungin värit, Norah Jones ja jopa Jude Law olivat Wong Kar Wain kääräisemänä varsin sydämeen käyvä paketti. Tarina oli tuttu jo Shakespearen ajoista lähtien: tyttö tapaa pojan, molemmat menettävät rakkauden ja sitten ollaan erossa sekä koetaan surumielistä tuskaa, mutta kasvetaan ihmisinä. Norah Jones oli ihana! Voi että miten herttainen typykkä, vaikka en pidä hänen musiikistaan. Ja yleensä sliipatun ärsyttävä, metroseksuaalina häntäheikkinä esiintynyt Jude Law oli miehekkään rupunen. Tarina oli pieni, mutta elokuva karheanlämmin ja suloinen, jopa surumielisen romanttinen. Sopii hienosti vetisenkylmiin joulukuun iltoihin.