Nyt heitit pahan. Gangs of New York (kynsin ja hampain yksi tähti) kesti vain Di Caprion kidutuksen takia. Ei tuo pelkkä persepano riitä, kyllä sille pitää tehdä muutakin.masa kirjoitti: Jasper Pääkköstä kairataan hanuriin!?
Katsoin leffan
I was at the hospital laughing at cripples
Then I heard your kid just died
Suddenly, that was funnier than the cripples
So I tracked you down and made fun of you
It was an open casket wake
I spilled my beer in your kid’s coffin
Then I heard your kid just died
Suddenly, that was funnier than the cripples
So I tracked you down and made fun of you
It was an open casket wake
I spilled my beer in your kid’s coffin
-
Herra Manala
Mitä henkilötarinoihin tulee, niin en voi edelleenkään olla hehkuttamatta imurikauppias Gattacaa (julki)nussivan maailman syövereissä. Osui kuin kaziljoona volttia.masa kirjoitti:Leffassa on meinaan niin paljon hyviä henkilötarinoita ja koukkuja, että pitää oikein ihmetellä, miten moinen käsikirjoitus voi olla Suomesta kotoisin.
-
Zeb
-
Herra Manala
Jos ei halua katsoa romanttisia komedioita, niin kannattaa muistaa että teletapeissa ei koskaan jää kellekään paha mieli.Suvinen kirjoitti:No ei kun meinasin että musta on typerää vältellä joitain elokuvia vaan sen takia kun niistä tulee paha mieli. Näin elokuvaharrastajan näkökulmasta, siis. Molemmista tulee todellakin paska olo, mutta molemmat myös pistävät ajattelemaan asioita. Pään puskaan painaminen olisi tietysti helpompaa, mutta kuka nyt jaksaa tosissaan nauttia taide-elämyksenä joitain romanttisia komedioita Hollywoodista? Siis oikeesti.
-
Googlebot
Zeb korjatkoon, mutta en käsittänyt hänen alkuperäistä viestiään varsinaisena kehotuksena olla katsomatta kyseisiä elokuvia, vaan ilmaisi että ne käsittelivät aiheita jotka ainakin hänelle aiheuttivat ikävän olon pidemmäksi aikaa.Suvinen kirjoitti:No ei kun meinasin että musta on typerää vältellä joitain elokuvia vaan sen takia kun niistä tulee paha mieli. Näin elokuvaharrastajan näkökulmasta, siis.Zeb kirjoitti:Meinaatko että onnistuu sillä kun vaan vähän katsoo mitä leffoja valitsee?Suvinen kirjoitti: Joo kannattaakin vältellä pahaa oloa viimeiseen asti
Mutta toisaalta, kyllä minusta on ihan hyvä pointti olla katsomatta jotain pelkästään sillä perusteella että otaksuu saavansa siitä paskan fiiliksen. Olkoon sitten kyseessä vaikka muinoin Suomessa kohistu "tapetaan kissanpentu kirveellä ja onanoidaan sen veristen jäänteiden päälle"-video jonka joku suomalainen taideopiskelija teki kai opiskeluprojektinaan = taidetta. Varmasti se panee ajattelemaan vaikka mitä.
Mitä tulee mainittuihin kahteen elokuvaan: Paha Maa on vielä katsomatta mutta vilkaisen sen boksilta kun kerran on kehuttu. Lilja-4-ever puolestaan oli mielestäni liian yksinkertainen one-trick-pony leffa, jonka "shokeeraava" pointti kai lähinnä oli kuinka kauheaa on kun Gattacan kaltaiset rumat irstaat äijät panevat nuorta teinityttöä. Hyi iljetyksen kauhistus tosiaan, mutta ei elokuva silti mitään ahaa!-elämyksiä aiheuttanut. Mielenkiintoisin juttu leffassa oli Liljan (enkeli)ystävää näytellyt venäläispoika, mikä sekään ei ollut kovin mielenkiintoista. Pettymys ennakkokohuunsa verrattuna, vaikkakaan ei täysin paska elokuva. Ehkä naiset kokevat kyseisen elokuvan voimakkaammin.
Viimeksi muokannut Googlebot, 24.01.2008 22:20. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
-
Herra Manala
Itse en ole kyseistä rainaa nähnyt, mutta pitääkö elokuvien todella aiheuttaa aina jotain ahaa!-elämyksiä ollakseen hyviä? Jos haluaa ahaa!-elämyksiä, kannattaa mielestäni katsoa mieluummin discovery scienceä tai national geographicia.Googlebot kirjoitti:Lilja-4-ever puolestaan oli mielestäni liian yksinkertainen one-trick-pony leffa, jonka "shokeeraava" pointti kai lähinnä oli kuinka kauheaa on kun rumat irstaat äijät panevat nuorta teinityttöä. Hyi iljetyksen kauhistus tosiaan, mutta ei elokuva silti mitään ahaa!-elämyksiä aiheuttanut.
-
isohaara
-
Googlebot
Ei, mutta kaikkein parhaimmat elokuvat/kirjat/kokemukset/jne. monesti tekevät niin. Viittasin lähinnä Suvisen kommenttiin kuinka kyseinenkin elokuva "panee ajattelemaan asioita". Ainakaan Lilja-4-ever ei jäänyt kummittelemaan mieleeni.Herra Manala kirjoitti:Itse en ole kyseistä rainaa nähnyt, mutta pitääkö elokuvien todella aiheuttaa aina jotain ahaa!-elämyksiä ollakseen hyviä?
-
Herra Manala
Ok. Mutta oon lievästi eri mieltä. Hyvän leffan voi tehdä huonollakin tarinalla. Hyvän leffan voi oikeastaan tehdä ilman tarinaakin jos kerronta on kunnossa. Niinkuin esimerkiksi tässä tapauksessa. Ei tuota oikein mitään ahaa-elämyksiä (jos ahaa-elämyksen nyt jotenkin ylipäätänsä pystyy edes määrittelemään tässä yhteydessä), ei oikeastaan mitään tarinaa eikä juonta, mutta auditiivinen ja varsinkin visuaalinen kerronta on omaa luokkaansa.Googlebot kirjoitti:Ei, mutta kaikkein parhaimmat elokuvat/kirjat/kokemukset/jne. monesti tekevät niin. Viittasin lähinnä Suvisen kommenttiin kuinka kyseinenkin elokuva "panee ajattelemaan asioita".Herra Manala kirjoitti:Itse en ole kyseistä rainaa nähnyt, mutta pitääkö elokuvien todella aiheuttaa aina jotain ahaa!-elämyksiä ollakseen hyviä?
-
Googlebot
Mielestäni muistat väärin (katsoin Liljan boksilta ehkä pari kk sitten), koska kyllähän sellaiset inhottavat ainakin yli kolmikymppiset sedät panivat Liljaa maksusta jo siellä Venäjän puolella. Tosin silloin häntä ei suoranaisesti pakotettu, mutta taloudellinen ahdinko ja jo menetetty maine pakottivat hänet ryhtymään prostituoiduksi.Suvinen kirjoitti:Itseasiassa leffassa Liljaa pantiin kyllä koko naapurimaan mieskirjon kaikenlaisten edustajien voimalla, mikä jäikin ehkä painavimmin mieleen. Ja vielä: elokuvassa päästään tuohon vaiheeseen vasta aivan loppupuolella; alussahan seurataan pitkään Liljan elämää Venäjällä, syitä ja seurauksia siihen, kuinka lopputilanteeseen päädytäänkään. Vaan menikö kaikki tuo ohi vain loppuosan shokeeraavaa pornoa odotellessa?
Kuten en olettanutkaan, mitään pornoahan kyseisessä leffassa ei ollut, joten siksi sitä on turha kenenkään katsoa. Ei näkynyt pipulia ei.
Jos et ole nähnyt, ehdotan että katsot Salaam Bombay!, joka tuli myös joitakin kk sitten joltain Ylen kanavalta. Vaikka Lilja ei ollutkaan mielestäni täysin kelvoton elokuva (ainoastaan jonkinmoinen pettymys), käsittelee SB osittain samaa aihealuetta, eli vähäosaisia ihmisiä jotka unelmoivat paremmasta huomisesta, paremmin ja vähemmän tarkoituksellisen muka-shokeeraavasti. SB:ssä oli monesti vaikea uskoa että kameran edessä olisi ollut näyttelijöitä. Ehkä leffan sijoittuminen itselleni hieman tuntemattomampaan kulttuuriinkin lisäsi sen kiinnostavuutta, ikäänkuin ikkuna uuteen maailmaan. Muistaakseni liikutuin useammassa kohdassa ko. leffaa.Ajatuksia Liljassa herätti ennen kaikkea se, että se todellakin voisi olla totta ja että sellaista tapahtuu ihan koko ajan, täälläkin.
-
Zeb
Käsitit oikein salakieleni. Kyllähän mä ne silti katsoin, vaikka ennakkotietojen perusteella saattoi aavistaa että paska fiilis tulee.Googlebot kirjoitti:Zeb korjatkoon, mutta en käsittänyt hänen alkuperäistä viestiään varsinaisena kehotuksena olla katsomatta kyseisiä elokuvia, vaan ilmaisi että ne käsittelivät aiheita jotka ainakin hänelle aiheuttivat ikävän olon pidemmäksi aikaa.
Mä jätän tarkoituksella katsomatta kaikki eläinrääkkäyspätkät ja todelliset ihmisrääkkäyspätkät. Ei tarkoita sitä ettenkö välittäisi tai tiedostaisi sellaista tapahtuvan, mutta jos en katsomalla voi vaikuttaa asioihin kuitenkaan, niin miksi nähdä flashbackeja jostain paskasta seuraava kuukausi ja kirota miten vähän voi asioihin vaikuttaa ja miten musta tämä maailma välillä on. Eri asia on jos katsomalla jotain ikävää voin vaikuttaa johonkin, silloinhan paskalla ololla on joku tarkoitus.Mutta toisaalta, kyllä minusta on ihan hyvä pointti olla katsomatta jotain pelkästään sillä perusteella että otaksuu saavansa siitä paskan fiiliksen. Olkoon sitten kyseessä vaikka muinoin Suomessa kohistu "tapetaan kissanpentu kirveellä ja onanoidaan sen veristen jäänteiden päälle"-video jonka joku suomalainen taideopiskelija teki kai opiskeluprojektinaan = taidetta. Varmasti se panee ajattelemaan vaikka mitä.
-
ninnithequeen
Katsoin eilen n. puolet elokuvasta Crossroads.
Tarpeeksi kuitenkin, ollakseni varma siitä että koko raina oli tehty, jotta Britney pääsee esittelemään laulutaitojaan sopivissa kohdissa. Edelleenkin, pimun versio "I love rocn'roll"ista saa myötähäpeän kulkemaan päästä varpaisiin, ja elokuvan katsominen jäi siihen. Hyh.
Tarpeeksi kuitenkin, ollakseni varma siitä että koko raina oli tehty, jotta Britney pääsee esittelemään laulutaitojaan sopivissa kohdissa. Edelleenkin, pimun versio "I love rocn'roll"ista saa myötähäpeän kulkemaan päästä varpaisiin, ja elokuvan katsominen jäi siihen. Hyh.
Minkä ikäinen sä olet? 7v?Suvinen kirjoitti:No, ehkä sitten naisena tosiaan ottaa sen erilailla. Itseeni vaikutti ainakin sillä lailla, että seksiä en pystynyt harrastamaan ainakaan viikkoon - muistan, kuinka ukolla oli mennä hermo kun aloin pillittämään jo kosketuksesta..Googlebot kirjoitti:Ei, mutta kaikkein parhaimmat elokuvat/kirjat/kokemukset/jne. monesti tekevät niin. Viittasin lähinnä Suvisen kommenttiin kuinka kyseinenkin elokuva "panee ajattelemaan asioita". Ainakaan Lilja-4-ever ei jäänyt kummittelemaan mieleeni.Herra Manala kirjoitti:Itse en ole kyseistä rainaa nähnyt, mutta pitääkö elokuvien todella aiheuttaa aina jotain ahaa!-elämyksiä ollakseen hyviä?
Ovatko miehenpuolikkaat sitten tosissaan jo niin turtuneet pornoon yms. mättöön, että "rumien irstaitten miehien teinitytön paneminen" ei tunnu missään? Ja elokuvassahan se, että ruma ja irstas mies panee teinityttöä ei ollutkaan se pointti, vaan se että tyttöä pannaan niinQ väkisin ja rahasta, ehkä vähän eri juttu. Itseasiassa leffassa Liljaa pantiin kyllä koko naapurimaan mieskirjon kaikenlaisten edustajien voimalla, mikä jäikin ehkä painavimmin mieleen. Ja vielä: elokuvassa päästään tuohon vaiheeseen vasta aivan loppupuolella; alussahan seurataan pitkään Liljan elämää Venäjällä, syitä ja seurauksia siihen, kuinka lopputilanteeseen päädytäänkään. Vaan menikö kaikki tuo ohi vain loppuosan shokeeraavaa pornoa odotellessa?
Ajatuksia Liljassa herätti ennen kaikkea se, että se todellakin voisi olla totta ja että sellaista tapahtuu ihan koko ajan, täälläkin. Minuun se ajatus ainakin tarttui kuin pinttynyt lika, eikä lähde pois. Voisin tietysti olla pahoillani mieleni tahraamisesta ja pilvilinnojen ikuisesta romahduttamisesta, vaan en kuitenkaan ole.
I was at the hospital laughing at cripples
Then I heard your kid just died
Suddenly, that was funnier than the cripples
So I tracked you down and made fun of you
It was an open casket wake
I spilled my beer in your kid’s coffin
Then I heard your kid just died
Suddenly, that was funnier than the cripples
So I tracked you down and made fun of you
It was an open casket wake
I spilled my beer in your kid’s coffin
-
Herra Manala
Mies vailla menneisyyttä ***½ (in your face!)
Katsoin miehen vailla menneisyyttä ihan vain tuoreeksi verrannoksi pahalle maalle, kun oli jäänyt välistä. Eli siis ihan vain päästäkseni sanomaan että mies vailla menneisyyttä on huonompi. Hahhah! Ja joo ei kyl, ei Gattacaan ja nussivaan maahan verrattuna tarina ja henkilöhahmot oikein iske ihan samanlaisella läpitunkevuudella. Tän onneksi voi sanoa ihan rehellisestikin.
Kaurismäen tyyli on taas niin hidastempoista "luen vammaisille aapista" -kamaa, että aikaa jää ihan liikaa keskittyä detaljeihin. Ja detaljeja oikein hierotaan naamaan kuten vaikkapa kohtauksessa missä edesmenneet Markku Peltola ja Esko Nikkari istuvat baarissa kolmatta edesmennyttä, Matti Pellonpäätä esittävän taulun alla. Peltolan ja Nikkarin poistuttua sommitelmasta Pellonpää-taulua jäädään kuvaamaan ehkä karvan verran kiusallisenkin pitkään. "Näetkö? Hiffaatko? Ihan varmasti?" Lavastus ja etenkin valaistus ovat kyllä pääosin kauniisti kohdillaan, mutta sellaiset törkeät detaljivirheet kuten vaikkapa päähenkilön taksin ja palkkakuitin tuominen kaukaa tulevaisuudesta iltapäivälehden lööppiin verrattuna on anteeksiantamatonta elokuvassa, joka elää minimalistisuuden keskeltä poukkoilevista detaljeista.
Peltolan saamassa 800 markan palkkakuitissa on päivämääränä 10.7.01, joka ei sinäänsä hypi silmille ellei katso tarkemmin. Sen sijaan aikajanassa myöhemmin Peltola pääsee iltapäivälehden lööppiin, ja lööpissä on silmiin ihan eri tavalla hyppivänä päivämääränä 6.8.1996. Tämän perään kaveri sitten pamauttaa 2000-luvulla esitellyllä toisen sukupolven Volvo V70:llä kotipihalle. Tehostekeinoja saa kyllä lainata vuosien takaa, mutta päähenkilön kuljetusvälineen tuominen jostain viiden vuoden päästä tulevaisuudesta on yksinkertaisesti säälittävää rävellystä keltään oman duuninsa vakavasti ottavalta ohjaajalta. Koko automallia edellisine sukupolvineenkaan ei ollut olemassa vielä elokuvassa elettävään aikaan, jos oletetaan että kuvassa elettävä aika olisi iltapäivälehden lööppien mukainen 1996, joka aikainformaationa lyö selkeiten katsojan silmille. Lamanjälkeinen 1996 istuisi myös Nikkarin rooliin paljon uskottavammin kuin 2001, johon palkkakuitti viittaa.
Lisäksi Kaurismäen perisynti, Kati Outinen, puuduttaa jopa enemmän kuin Jasper Pääkkönen. Siinä missä Pääkkösen ponnahtaessa ruutuun tekee mieli vain viiltää ranteensa, Outisen nähtyä univormussa tahtoo vauhdilla Birkenauhin. RIP-Peltola peesaa niin hyvin Outista, ettei oikein tiedä pitäisikö ihailla vai vittuuntua lisää. Hyvin jätkä kuitenkin vetää. Leffa on täynnä henkilöiden ja tilanteiden välisiä hiljaisia ristiriitoja, ja tunteita ei Kaurismäki-tyyliin juuri näytellä. Se jättääkin suuremman osan katsojan tulkittavaksi ja koettavaksi, joka toimii toisille, toisille ei. Elokuva ikäänkuin heittää katsojalle puolityhjät kehykset mustavalkoisilla ääriviivoilla, jonka sisustan saa maalata omilla väreillä; tunteet ja niiden aitous lähteävät enemmän katsojasta kuin näyttelijästä. Kuitenkin, Kaurismäen itseään toistava kastitus yhdistettynä kirjakielis-teatraaliseen lausuntaan ja muutenkin absurdeihin dialogeihin, sekä Markku Peltolan Kari Hietalahtelaismainen ääni ja lausunta saa pahimmillaan mieleen Tervasaaren kesäteatterin Vintiöistä. "Oi Irma. Olemme vihdoin yhdessä. En taida olla herrasmies, mutta koetan heittää jatimatikkini lahden ylitse plumpsis."
Todella nätistä liikkuvasta kuvataiteesta ja diegeettisestä äänimaailmasta - jonka suuri fani detaljinviilaajana olen (bändin oikeasti näkee soittavan nuotilleen, musiikit ei taustalla paljoa sooloile, ellei elokuvan hahmot sitä itse koe jne.) - johtuen tälle voisi tipauttaa jopa kolme tähteä ja yhen puolikkaan. Mut silti, tää oli ihan oikeasti paskempi kuin paha maa. Ei paljoa, mutta kuitenkin. Jos olet eri mieltä, sulla on paska maku ja sun oikeutesi elokuviin liittyviin keskusteluihin evätään. Puspus, keissi sulki.
Katsoin miehen vailla menneisyyttä ihan vain tuoreeksi verrannoksi pahalle maalle, kun oli jäänyt välistä. Eli siis ihan vain päästäkseni sanomaan että mies vailla menneisyyttä on huonompi. Hahhah! Ja joo ei kyl, ei Gattacaan ja nussivaan maahan verrattuna tarina ja henkilöhahmot oikein iske ihan samanlaisella läpitunkevuudella. Tän onneksi voi sanoa ihan rehellisestikin.
Kaurismäen tyyli on taas niin hidastempoista "luen vammaisille aapista" -kamaa, että aikaa jää ihan liikaa keskittyä detaljeihin. Ja detaljeja oikein hierotaan naamaan kuten vaikkapa kohtauksessa missä edesmenneet Markku Peltola ja Esko Nikkari istuvat baarissa kolmatta edesmennyttä, Matti Pellonpäätä esittävän taulun alla. Peltolan ja Nikkarin poistuttua sommitelmasta Pellonpää-taulua jäädään kuvaamaan ehkä karvan verran kiusallisenkin pitkään. "Näetkö? Hiffaatko? Ihan varmasti?" Lavastus ja etenkin valaistus ovat kyllä pääosin kauniisti kohdillaan, mutta sellaiset törkeät detaljivirheet kuten vaikkapa päähenkilön taksin ja palkkakuitin tuominen kaukaa tulevaisuudesta iltapäivälehden lööppiin verrattuna on anteeksiantamatonta elokuvassa, joka elää minimalistisuuden keskeltä poukkoilevista detaljeista.
Peltolan saamassa 800 markan palkkakuitissa on päivämääränä 10.7.01, joka ei sinäänsä hypi silmille ellei katso tarkemmin. Sen sijaan aikajanassa myöhemmin Peltola pääsee iltapäivälehden lööppiin, ja lööpissä on silmiin ihan eri tavalla hyppivänä päivämääränä 6.8.1996. Tämän perään kaveri sitten pamauttaa 2000-luvulla esitellyllä toisen sukupolven Volvo V70:llä kotipihalle. Tehostekeinoja saa kyllä lainata vuosien takaa, mutta päähenkilön kuljetusvälineen tuominen jostain viiden vuoden päästä tulevaisuudesta on yksinkertaisesti säälittävää rävellystä keltään oman duuninsa vakavasti ottavalta ohjaajalta. Koko automallia edellisine sukupolvineenkaan ei ollut olemassa vielä elokuvassa elettävään aikaan, jos oletetaan että kuvassa elettävä aika olisi iltapäivälehden lööppien mukainen 1996, joka aikainformaationa lyö selkeiten katsojan silmille. Lamanjälkeinen 1996 istuisi myös Nikkarin rooliin paljon uskottavammin kuin 2001, johon palkkakuitti viittaa.
Lisäksi Kaurismäen perisynti, Kati Outinen, puuduttaa jopa enemmän kuin Jasper Pääkkönen. Siinä missä Pääkkösen ponnahtaessa ruutuun tekee mieli vain viiltää ranteensa, Outisen nähtyä univormussa tahtoo vauhdilla Birkenauhin. RIP-Peltola peesaa niin hyvin Outista, ettei oikein tiedä pitäisikö ihailla vai vittuuntua lisää. Hyvin jätkä kuitenkin vetää. Leffa on täynnä henkilöiden ja tilanteiden välisiä hiljaisia ristiriitoja, ja tunteita ei Kaurismäki-tyyliin juuri näytellä. Se jättääkin suuremman osan katsojan tulkittavaksi ja koettavaksi, joka toimii toisille, toisille ei. Elokuva ikäänkuin heittää katsojalle puolityhjät kehykset mustavalkoisilla ääriviivoilla, jonka sisustan saa maalata omilla väreillä; tunteet ja niiden aitous lähteävät enemmän katsojasta kuin näyttelijästä. Kuitenkin, Kaurismäen itseään toistava kastitus yhdistettynä kirjakielis-teatraaliseen lausuntaan ja muutenkin absurdeihin dialogeihin, sekä Markku Peltolan Kari Hietalahtelaismainen ääni ja lausunta saa pahimmillaan mieleen Tervasaaren kesäteatterin Vintiöistä. "Oi Irma. Olemme vihdoin yhdessä. En taida olla herrasmies, mutta koetan heittää jatimatikkini lahden ylitse plumpsis."
Todella nätistä liikkuvasta kuvataiteesta ja diegeettisestä äänimaailmasta - jonka suuri fani detaljinviilaajana olen (bändin oikeasti näkee soittavan nuotilleen, musiikit ei taustalla paljoa sooloile, ellei elokuvan hahmot sitä itse koe jne.) - johtuen tälle voisi tipauttaa jopa kolme tähteä ja yhen puolikkaan. Mut silti, tää oli ihan oikeasti paskempi kuin paha maa. Ei paljoa, mutta kuitenkin. Jos olet eri mieltä, sulla on paska maku ja sun oikeutesi elokuviin liittyviin keskusteluihin evätään. Puspus, keissi sulki.
Hyvä Manala. Tuossa ei elokuvassa ei eletä mitään tiettyä vuotta tai aikaa.
Suvinen: Tiesitkö muuten, että Sinlerin listakin ihan ehkä oikeesti saattaisi olla totta! Vitsi miten huono olo tuli. Totta tuollainen kauhistus! Kyllä laittoi ajattelemaan. En ainakaan viikkoon vedä käteen.
Suvinen: Tiesitkö muuten, että Sinlerin listakin ihan ehkä oikeesti saattaisi olla totta! Vitsi miten huono olo tuli. Totta tuollainen kauhistus! Kyllä laittoi ajattelemaan. En ainakaan viikkoon vedä käteen.
I was at the hospital laughing at cripples
Then I heard your kid just died
Suddenly, that was funnier than the cripples
So I tracked you down and made fun of you
It was an open casket wake
I spilled my beer in your kid’s coffin
Then I heard your kid just died
Suddenly, that was funnier than the cripples
So I tracked you down and made fun of you
It was an open casket wake
I spilled my beer in your kid’s coffin
-
aimohaiku
Manala tarvitsee selvästi lisää Kaurismäen tuotantoa nähtäväkseen. Ehkä sellainen Kellopeli Appelsiini -tyylinen siedätyshoito auttaisi?Herra Manala kirjoitti:Mies vailla menneisyyttä ***½ (in your face!)
-
killkill
Mr Woodcock
Ei-urheilullisten koululaisten kokema piina sadististen jumppamaikkojen liikuntatunneilla on niin ilmeinen aihe, että ihmettelen ettei tästä ole tehty elokuvaa aikaisemmin - ainakaan näin herkullisen kieroutunutta mustaa komediaa.
Liikuntatunneilla höykkyytetty pullukka-John Farley (Seann William Scott) on selvinnyt aikuiseksi, laihduttanut ja kirjoittanut menestyvän "Kuinka pääsen paskamaisen menneisyyteni yli" -self-help-opuksen. Itseluottamus kokee kovan kolauksen, kun visiitillä kotipuoleen käy ilmi, että yläasteen ykköspiinaaja, jumppamaikka Woodcock on kihlannut oman äidin (Susan Sarandon) ja saapastelee kotitalossa kuin kotonaan. Alfaurosten välille syntyy välitön vastakkainasettelu, voitaneen puhua jopa "kusemiskilpailusta", ja Farleyn täytyy tietenkin jollain konstilla saada sulhasehdokas nurkistaan ja samalla päästä vaivaavista traumoistaan - lopullisesti.
Billy Bob Throntonin tulkinta vittumaisesta jumppamaikka Jasper Woodcockista on niin herkullinen, että hahmo pääsi kertaheitolla "elokuvahistorian suosikkipahikset top 20" -listalle. "Bad Santassa" nähty tylyys, töykeys ja hahmon luista ja ytimistä kumpuava perusvittumaisuus on ällistyttävää. Jos sanakirjassa on hakusana "mean old bastard", Billy Bobin potretti kuuluu sinne itseoikeutetusti. Tavallisesti ääliö-stoner-rooleissa kunnostautunut Scott yllättää myös positiivisesti, ukkohan osaa oikeasti näytellä. Tarinaan on helppo samaistua, koska oma yläasteen jumppamaikka "Selkä suoraan, valkoisen miehen neekeripoika!" oli xerox-kopio Woodcockista.
Ei-urheilullisten koululaisten kokema piina sadististen jumppamaikkojen liikuntatunneilla on niin ilmeinen aihe, että ihmettelen ettei tästä ole tehty elokuvaa aikaisemmin - ainakaan näin herkullisen kieroutunutta mustaa komediaa.
Liikuntatunneilla höykkyytetty pullukka-John Farley (Seann William Scott) on selvinnyt aikuiseksi, laihduttanut ja kirjoittanut menestyvän "Kuinka pääsen paskamaisen menneisyyteni yli" -self-help-opuksen. Itseluottamus kokee kovan kolauksen, kun visiitillä kotipuoleen käy ilmi, että yläasteen ykköspiinaaja, jumppamaikka Woodcock on kihlannut oman äidin (Susan Sarandon) ja saapastelee kotitalossa kuin kotonaan. Alfaurosten välille syntyy välitön vastakkainasettelu, voitaneen puhua jopa "kusemiskilpailusta", ja Farleyn täytyy tietenkin jollain konstilla saada sulhasehdokas nurkistaan ja samalla päästä vaivaavista traumoistaan - lopullisesti.
Billy Bob Throntonin tulkinta vittumaisesta jumppamaikka Jasper Woodcockista on niin herkullinen, että hahmo pääsi kertaheitolla "elokuvahistorian suosikkipahikset top 20" -listalle. "Bad Santassa" nähty tylyys, töykeys ja hahmon luista ja ytimistä kumpuava perusvittumaisuus on ällistyttävää. Jos sanakirjassa on hakusana "mean old bastard", Billy Bobin potretti kuuluu sinne itseoikeutetusti. Tavallisesti ääliö-stoner-rooleissa kunnostautunut Scott yllättää myös positiivisesti, ukkohan osaa oikeasti näytellä. Tarinaan on helppo samaistua, koska oma yläasteen jumppamaikka "Selkä suoraan, valkoisen miehen neekeripoika!" oli xerox-kopio Woodcockista.
-
Herra Manala
Okei:aimohaiku kirjoitti:Manala tarvitsee selvästi lisää Kaurismäen tuotantoa nähtäväkseen. Ehkä sellainen Kellopeli Appelsiini -tyylinen siedätyshoito auttaisi?Herra Manala kirjoitti:Mies vailla menneisyyttä ***½ (in your face!)
Laitakaupungin valot *½
Tämä leffa on kuin venytetty siirappipaska jojoefektillä. Ensin se sotkee persposket, ja sitten se kimpoaa takaisin kiveksille käytyään dippaamassa ensin pöntön pohjalla.
Leffan päähenkilö Koistinen on niin uskomattoman dorka, että ansaitsisi saada teräsnaulasta sieraimeensa. Leffan päähenkilön idioottimaisuutta ja tekoja ei selitetä mitenkään eikä niille anneta mitään muuta motiivia kuin uskomaton typeryys. Käsis on niin vitun yksinkertainen ja suppea, että se saa elokuvan katsomiseen vaaditun tunnin ja kymmenen minuutin tuntumaan vuorokauden mittaiselta kivesakupunktiolta. Materiaalia olisi juuri ja juuri paskaan puolituntiseen, ei 70-minuuttiseen.
Eikun niin, täähän on taidetta. Tässä kuvataan onttoja tunnetiloja. Noh, onhan maailmassa paljon Trekkieitäkin, jos on Kaurismäki-fanejakin. Pohjalinja taitaa olla että kaikki tuntee olonsa vähän yksinäisiksi, ja kaikilla viiraa enemmän tai vähemmän. Tämä on paskaa.
-
Herra Manala
-
Enttu
Tummien Perhosten Koti ... paljon takaumia,tapetaan vahingossa valkoinen
Lumi-kissa ja yksi Tyyne-Hoitsu,syyllinen tekee lopussa itsarin,naituaan ensin johtajan rouvaa.Luonto oli pääosassa.Seitsemän poikakotilaista juuri niin vittumaisia,härskejä,juntteja ja kaikkea siltä väliltä mitä odottaa saattoi.
Stoorin loppu jäi hieman avoimeksi,jatko-osa tulossa
8 Päivää Ensi-Iltaan ... mustaa huumoria,nussitaan,ryypätään,viljellään
kaksimielisyyksiä,juorulehdistö näyttelijöiden kimpussa,gootit perustaa
oman bändin,persettä näytetään pakun ikkunasta,jostain kumman syytä tästä rainasta mulle tuli kitinä mieleen
Lumi-kissa ja yksi Tyyne-Hoitsu,syyllinen tekee lopussa itsarin,naituaan ensin johtajan rouvaa.Luonto oli pääosassa.Seitsemän poikakotilaista juuri niin vittumaisia,härskejä,juntteja ja kaikkea siltä väliltä mitä odottaa saattoi.
Stoorin loppu jäi hieman avoimeksi,jatko-osa tulossa
8 Päivää Ensi-Iltaan ... mustaa huumoria,nussitaan,ryypätään,viljellään
kaksimielisyyksiä,juorulehdistö näyttelijöiden kimpussa,gootit perustaa
oman bändin,persettä näytetään pakun ikkunasta,jostain kumman syytä tästä rainasta mulle tuli kitinä mieleen
Viimeksi muokannut Enttu, 27.01.2008 22:40. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
-
Googlebot
Slap Her, she's French.
Ratkiriemukas nuorisokomedia tytöstä joka...
No ei vaiskaan, ihan paska ja ennalta-arvattava, kuten odotinkin. Onneksi sitä pystyi katsomaan pikakelauksella. Sinänsä ihmetyttää IMDB:n pääasiassa kehuvat kommentit.
Ratkiriemukas nuorisokomedia tytöstä joka...
No ei vaiskaan, ihan paska ja ennalta-arvattava, kuten odotinkin. Onneksi sitä pystyi katsomaan pikakelauksella. Sinänsä ihmetyttää IMDB:n pääasiassa kehuvat kommentit.
-
Herra Manala
Oot nyt ehkä ymmärtänyt vähän väärin tän ketjun tarkoituksen. Tän ketjun tarkoitus ei ole selostaa katsomiensa elokuvien juonisisältöjä tänne. Katos kun, se vähän niinkuin vie elokuvanautinnon muilta, jotka ovat ajatelleet katsoa ne leffat. Ymmärrätkö? Täällä voi suositella elokuvia ja arvostella niiden toteutusta, mutta tarkoitus ei ole kertoa muille etukäteen yksityiskohtaisesti mitä siinä elokuvassa tapahtuu. Ymmärrätkö?Enttu kirjoitti:Tummien Perhosten Koti ... paljon takaumia,tapetaan vahingossa valkoinen
Lumi-kissa ja yksi Tyyne-Hoitsu,syyllinen tekee lopussa itsarin,naituaan ensin johtajan rouvaa.... ... .. .
-
Enttu
Enttu - täsäs ketjussa kerrotaan elokuvista juuri sen verran, että paljastetaan perustiedot "mikä leffan idea on"- tyyliin, ei koko leffaa (varsinkaan mitään loppuja! Hassu mies!).Enttu kirjoitti:
En enkä halua ymmärtää ... sori että olen olemassa
Asiat voi ilmaista kauniimmin - aina ei (manala!) tartte kiusia.
Poseidon 2006
Kurt Russelista en ole koskaan tykännyt, mutta tässä leffassa herra oli niin mitäänsanomaton, että menetteli! Eli uusinta kolmekymmentä vuotta sitten tehdystä elokuvasta missä hieno risteilyalus uudenvuoden kynnyksellä joutuu hyökyaallon tönäisemäksi ja päätyy ylösalaisin, josta alkaa muutaman ihmisen seikkailu laivan "läpi" kohti pintaa ja pelastumista. Josh Lucas on söpö omassa sankarimaisuudessaan. Perusviihdyttävää tusinakamaa.
The great club outshines the individual, always and forever.