Hitman **½
Niinno, mitähän tähän nyt sanoisi. Täällä oli jo valmiiksi yksi "joo" ja yksi "ei", joten ömmömmö vaan teillekin.
Saatan nyt olla jotenkin jäävi arvostelemaan tätä rainaa sen perusteella, että mielestäni tämä fränsiissi on aika ehdottomasti pelimaailman ykkönen. Niinq paras ikinä. Vaikka pelin pelattavuus on hieman konstikas ja vaikeasti opittava, siinä on silti koukkua sen verran, että pelit vetää vaikka hampaat irvessä läpi. Koska Hitman-peleissä on aivan uskomaton fiilis.
Tässä leffassa taas ei ole oikein mitään fiilistä. Hitmanista - tuosta geneettisen erivapauden aikaansaamasta jättiläismäisestä rujosta tappokoneesta - on Oliver Elefantin avulla tehty munanmittainen kokolattiamatosta pillunjälkiä nuuhkiva dallaspulla, joka katselee puudelisilmillään suoraan siihen naissieluun, jota herkkusimpukaksikin kutsutaan.
Ei vittu näin. Olihan ne silverballerit ihan hihii ja pyssytkin oli piilotettu johonkin pakasterasiaan niinkuin pelissäkin monesti onnistuu tekemään mutta kun... hypi pompi poks poks. Maahisia rynnii kaasunaamarit takaraivolla kohti ja äijä leikkii ramboa jatimatikkien kanssa joissa on 6200 roundin lipas.
Niin se fiilis. Puoliperverssi ja kuitenkin platoninen, mutta äärimmäisen synkkä ja sieluton. Tieto psykopaattisesta vääryydestä ja pelko paljastumisesta, missä vitussa ne on? Miksi mulle tuotiin fiilisten, neronleimauksien ja kylmäkätisyyden sijaan pillua kuolaava puudelirambo? Tämänkö mä olen ansainnut warettaessani koko pelisarjan? Ehkä sitten niin.
Jos unohtaa nimen ja alkuperän, tää oli ihan "nojoo" räiskintää, jonka aikana ei sentään tehnyt mieli viillellä ranteitansa, ja josta jäi suuhun maku jota voi kutsua parhaiten sanalla "plääh".