Suvinen kirjoitti:Äsh. Minusta vaan katsot vähän kaikkea tässä maailmassa niin kumman negatiivisesta vinkkelistä. Ymmärsin kyllä pointtisi: esimerkiksi mun musamakuni on harrastajien mielestä aika karmeaa listapoppipaskaa enkä siksi olisi aiheesta keskustelun arvoinen ihminen (tämän sain tuta itseasiassa toissaviikonloppuna eräässä baarikeskustelussa..), mutta ei se kyllä millään lailla estä mua nauttimasta levykokoelmastani täysin rinnoin. Olisi kai se kummallista jos antaisin muiden mielipiteitten vaikuttaa omiin mieltymyksiini? Aikamoista liioittelua vain siksi, että tulisi hyväksytyksi.
Olet oikeassa.
Liittynee tähän yleiseen mikälie eksistentiaaliseen tai narsismivammaiseen olooni, että minä haihdun olemattomiin maailman ihmisten maailmankuvien hukuttamana. Tms, väsy nytten.
Vaan kyllä jotenkin outo kulttuuri tämä taas.. mitä katselin äsken tuolta "leffa jota odotat" -ketjustakin. Periaatteessa suurin osa mainituista on yleisesti ottaen b-luokan roskaa (tai hei, eihän sitä absoluuttisesti voi sanoa), ja toisaalta niillä useimmilla ei ole heille varmaan mitenkään vavisuttavaa henkilökohtaista merkitystäkään. Ja silti niin hirveän innokkaina tietävät joka leffan näyttelijöistä ja ohjaajasta ja muista tekijöistä kaikki detaljit.. ja missä muussa vastaavassa himphampussa ovat olleet.
Outo mielenkiinnon kohde minusta. Miten niillä riittää aikaakaan sen oikean työntekonsa, bilettämisen, nussimisen ja salillakäynnin lisäksi moiseen?
Ja yleisemmin kai, että olen aina pitänyt outoina tai vieraan ylivoimaisen pelottavina ihmisiä, jotka harrastavat jotain säntillisesti kuin postimerkkien keräilijä. Minulle yksi asia, puuha tai tavoite erillisenä, ei ole tarpeen tuntea koko aluetta. Paitsi että yleistietämys palvelee sitä tavoitetta. "One thing"-tyyliin joo leffasta, Kaupunkicowboyt, Jack Palance
Olisi kiva olla vaikka vanha Lada taas tai käsiase tai keskiaikainen miekka.. mutta en halua keräillä niitä. En tarvitse muuta kuin mitä käytän.
"Harrastan" avaruuslennoista lukemista, tunnen tekniikan perusteet, mutta enpä muista Apollo 16 miehistöä ellen tarkasta.
Talouselämä ei minua kiinosta kuin siitä näkökulmasta miten itse saan rahaa tai toisaalta mitä talous tekee luonnolle. Jotkut täällä osaa luetella kiinnostuksesta vaikka öljy-yhtiöiden tai amerikan pankkien omistussuhteet!
Kamppailulajeissa en ymmärrä ihmisiä, joille tärkeintä ei ole oppia tappelemaan omana itsenään, vaan oppia joku valmis systeemi "täydellisesti".. tulla siis koneeksi. No tästähän jo Bruce- vainaa puhui.
Siten minulla on vahvoja käsityksiä esimerkiksi filosofiasta.. luulen osaavani ratkaista eli purkaa niitä näennäisongelmia.. mutta en silti ole "filosofian harrastaja", joka osaisi Urpiaisen tai Vadimin tapaan tietää kaikki termit ja oppisuunnat niiden tarkoilla nimillä. Etsin ne jos on tarpeen. Miksi sellaistakaan tietämystä keräillä jos paskana pidän enimmäkseen ja vain tiettyjä solmuja auon. En keräile solmuvyyhtejä. Sivistyksen takiako? Mitä se on ja miksi? Postimerkkejä, postimerkkejä...
Takaisin elokuviin tästä: Että jos saan jostain elokuvasta tosi paljon ja olen katsonut sen kymmeniä kertoja. Ei se liity minulla siihen, minua kiinnostasi sen kyseisen leffan viehätyksen, sen idean lisäksi kerätä tietoa kaikesta mahdollisesta detaljeista, vaikkapa edes mitä sama ohjaaja on tehnyt. Saati näkyykö siinä sen- ja sen efektigurun työn jälki ja onko onnistunut siinä paremmin kuin toisissa töissään.. Huomaan jos osuu vastaan, ehkä pidän, ehkä en.. mutta painopiste ei ole vertailussa vaan siinä suosikkileffassani sinänsä.
½
). Voisin analysoida niitä levyjä vaikka kuinka ja sanatkin osaan jo ulkoa vuosikymmenien kuuntelun jälkeen. Mutta eipä todellakaan ole tarttunut mieleen eri levyjen muusikkokokoonpanoja tai mitä muuta ovat tehneet. Saati sitten levynkansien tekijöitä, sinänsä rakkaiden videoiden ohjaajia yms. Ne ovat minulle sivuasioita, sen kiilani ulkopuolella.
Minä en sentään hehkuta jotain Crashia merkityksellisenä taideteoksena.