Katsoin leffan

[NegaDuck]

Asterix-sarjakuvat ovat loistavia (poislukien Uderzon sooloalbumit) mutta tämän nähtyään tekee mieli kumauttaa eräitäkin fransmanneja hiidenkivellä.

Sama fiilis minulle on tullut myös niistä muutamasta Saksassa tuotetusta Asterix -animaatioelokuvasta, mutta Tanskassa tuotetusta Asterix ja Viikingit -animaatioleffasta minä jopa suorastaan peräti pidin. Kaikesta huolimatta.

[SikaMika]

Lions for lambs

En tiijjä. Kyllähän sen katsoi, enkä nyt ihan paskaksi lähde haukkumaan, mutta mulle tästä ei avautunut oikein muuta sanomaa kuin että Amerikka lähettää nuorensa maailman sotiin kuolemaan politiikan turhana jatkeena. Eli ei siis mikään varsinainen ahaa-elämyksiä aiheuttava uutinen. Leffan ainoat mielenkiintoiset hahmot olivat oikeastaan Robert Redfordin esittämä pasifistiproffa, joka onnistui sodanvastaisuudellaan rekrytoimaan melkein kenet tahansa armeijan leipiin, ja hänen politiikan sieluttomuuden takia opiskelumotivaationsa menettänyt poliittisen historian(?) oppilaansa.

Suosittelen/en suosittele/en tiedä. Kato ite.

[Herra Manala]

Putterfly Effekt kakkonen:

Nyt pitäis enää päättää että kumpi leffoista oli "turha ja ylimääräinen", ykkönen vai kakkonen. No tietenkin kakkonen. Ei kakkosessa yhtä paljon ajatusta ollut kuin ykkösessä, mutta toisaalta siinä ei ollut Ashole Kutcheria, mikä on aina positiivinen asia. Jotenkin musta tuntuu että tää kakkonen olis semmonen Geetzua syvemmältä henkisestä pimpukasta koskettava leffa kuin ykkönen. Mä kuitenkin tykkäsin enemmän siitä insesti-pedofiilimeiningissä mitä ykkösessä oli, joten tää kakkonen joutuu tyytymään vähempään.

Menköön siis näillä: **½

[killkill]

Asterix ja Viikingit -animaatioleffasta minä jopa suorastaan peräti pidin.

Tykkäsin myös. Oli kiitettävän uskollinen "Normannien Maihinnousulle", lisätty muutama hauska gägi (sisustushimoinen normannipäällikön vaimo Ikea ja nuoren Poppixin kirjekyyhky nimeltä SMS). Hauska!

Cleopatra

Ihan oikeasti yritin katsoa tämän elokuvahistorian toiseksi kalleimman filmihirviön kaikki 243 minuuttia, mutta kolmen tunnin kohdalla oli pakko pikakelata loput. Riku Burtonin, Rex Harrisin ja Liz Taylorin staraama "santaa-ja-sandaaleja" -eepos on kaikilla osa-alueillaan niin järjettömän möhkötautinen, ettei voi muuta kuin ihailla ja ihmetellä. Giganttisen päräyttäviä joukkohtauksia - kaikki tehty oikeilla lavasteilla ja avustajilla, sotaa ja suuria tunteita. Kulisseissa egotrippejä, riitoja, filmibudjetin paisuminen 20-kertaiseksi, yksi päätähti melkein kuoli kuvausten aikana, studio suistui lähes vararikkoon ja herra ties mitä vielä.

Kaikkien eeposten äiti, isä ja lapset kolmessa polvessa.

[killkill]

27 Dresses

Kun hammasratasta viilaa tarpeeksi kauan, niin pyörähän siitä tulee. Katherine Heigl, James Marsden ja Ed Burns niin viimeisen päälle taiten laskelmoidussa hää-hattarahömpässä, että hurraata teki mieli huutaa. Kiistattoman ammattitaitoinen, mutta vähän väljä.

Heigl esittää "ikuista morsiusneitoa", joka on epätoivoisen rakastunut komeaan pomoonsa (Burns). Vieraisille tuleva isosisko vamppaa ihastuksen kohteen ja sattumalta tavattu hääkolumnisti (Marsden) sekoittaa pakkaa. Pakollisten boy-meets-girl, -leaves-girl jne -kiertelyjen ja montaasien jälkeen lopussa pääparista tulee onnellisia, eikä muillekaan jää paha mieli. Jopa ilkiö oppii jotain.

Jaksoin katsoa lähinnä siksi, että päänäyttelijätär on aika söötti, eikä male-lead ollut liian komea. Ihan jees pariskunta-ajankuluhan tämä on, mutta kaukana lajityypin neoklassikoista, kuten "Love Actually".

[killkill]

Meet The Spartans

Siinä missä Zucker-Zucker-Abrahams-tuotantojen vitseistä ja gägeistä joka kymmenes ei ollut hauska, tämä "300"-leffasta spoof-"hauskuutta" ammentava röhötys onnistuu hymähdyttämään noin joka 10. vitsillä. Celebrity-look-a-likeja - huonoja - piisaa, eikä tositelevisio-ohjelmien ja telkkarimainosten tunkemine elokuvaan oikein toimi. Carmen Elektrakin näyttää valjulta ja kulahtaneelta.

Verdict: vain ammattikoulunsa keskeyttäneille pilvenpolttelijoille tai lajityypin ankarimmille faneille.

[killkill]

Rakkautta Koleran Aikaan

Harvassa ovat "tyttöjen elokuvat", joita uskaltaa myös mieskatsojalle suositella. Gabriel Garcia Marquezin romaanin filkkaversio on harvinaisen ehjä ja viihdyttävä kokonaisuus sortumatta kuitenkaan lajityypin "jenkkiversioille" tyypilliseen ûbersiirappiin. Näyttelijäkaarti koostuu pätevästä läjästä eurooppalaisia ja pohjois-Amerikkalaisia lattarinäyttelijöitä: Javier Bardem, John Lequizamo, Ben Bratt, Hector Elizondo.

Tarina kertoo sähkösanomapojan ja kiukkuisen uusrikkaan muulikuskin tyttären 54 vuotta kestävästä rakkaustarinasta. Ujo poika tunnustaa rakkautensa, mutta paha isukki naitattaa tyttärensä parempaan säätyyn komealle lääkärismiehelle. Naiivi päähenkilö odottaa ensiksi vuosia säästäen poikuttaan etärakkaalle joka ei koskaan saavu, mutta hoksattuaan sattuman kautta lihallisen rakkauden ilot alkaa ottaa menetettyä aikaa lähes rock-kukkomaisella intensiteetillä takaisin.

Päähenkilöt ovat ilmeikkäitä ja eläviä ja pitkälle aikajänteelle vuosisadan vaihteen Kolumbiaan sijoitettu tarina on kelpoa subtrooppista epookkia. Pari pientä miinusta lievästä filkan ylipituudesta. Rontista parista tunnista olisi saanut vielä tiiviimmän kokonaisuuden nipsimällä minuutin sieltä, toisen täältä.

On outoa nähdä Javier Bardemin "No Countrystä" tuttu psykonaama ilmeikkäänä ja herkkänä, mutta varsin mallikkaasti machokukko klaaraa herkemmänkin roolin. Leading-lady oli kasvonpiirteidensä puolesta hieman erikoinen valinta päärooliin - kylmät harmaat silmät hieman häiritsivät. Jään seuraamaan mielenkiinnolla senor Bardemin uran kehitystä. Toivottavasti ukko ei jämähdä ison budjetin bang bang-rooleihin.

[Elppis]

Be kind rewind

Jack Black, Mos Def ja Morgan Freeman tähdittää joko hullunhauskaa komediaa tai hauskaa draamaa, en osaa vieläkään päättää kummasta oli kyse.

Morgan Freeman omistaa VHS- vuokraamon New Jerseyssä, lyhyen matkan päässä Nykin keskustasta, slummissa. Töissä on kasvattamansa Mos Def, tien toisella puolella urpo Jack Black, joka luulee mikroaaltojen vahingoittavan kaikkia hetkenä minä hyvänsä, täten pitää metallipäähineitä.. Tapaturmaisesti magnetisoituneena kumittaa vuokraamon kaikki videot, ja kaksikko päättää tehdä oman version elokuvasta Ghostbusters. Siitä seuraa sitten mielenkiintoiset 1,5 tuntia leffojen tekoa, naapuruston lähetymistä, talon purku-uhkauksia, Morgan Freemanin hahmon taistelua itsensä ja ylpeytensä kanssa.

Jack Black ärsyttää erittäin usein, tosin tässä leffassa oli aivan omiaan idioottina täysurpona, sopi jotenkin tähän leffaan kuin nakutettu. Leffa oli koskettava, hauska, siinä oli jopa muukin tehtävä kuin naurattaa yleisöä toilailuilla tai vitseillä.

Vaikea kommentoida leffaa kertomatta liikaa, joten laitan vaan arvostelun. Katsokaa itse, suosittelen

[SikaMika]

Rakkautta Koleran Aikaan

Katsoin, pidin erittäin paljon.

EDIT: Tätä on pakko suositella Gat-Pojalle opetuselokuvaksi siitä, kuinka homman voi saada toimimaan vähän seniorimpanakin.

Butterfly effect 2

Katsoin, en pitänyt alkuunkaan. Täyttä paskaa, noihin näyttelijöihin verrattuna monien "ylistämä" Aston Kutcher on Oscar-tasoinen Pelimies.

[Bluntly]

Borat

Vartin jaksoin ennenkuin vaihdoin uutisiin. Ehkä joskus toiste, toisessa mielentilassa.

[Crowbar]

Sweeney Todd *
Yksi paskimpia elokuvia 2000-luvulta. Mikään ei toimi eikä kankaalla tapahdu kertaakaan mitään mikä herättäisi muuta kuin suunnatonta vitutusta ja haukottelua. Burtonilla on pää niin syvällä perseessä, että äijältä ei ikinä enää kannata odottaa muuta kuin roskaa. Big Fish oli täysin katsomiskelvoton roskaläjä, mutta sekin oli huomattavasti parempi kuin tämä. Jopa Apinoiden planeetta oli parempi kuin tämä ja se sentään kuuluu sadan huonoimman elokuvan joukkoon.


There Will be Blood *****
On se todellakin mestariteos. Tämä nousee sinne harvojen joukkoon, joita ei voi ottaa mukaan kun yleisesti puhutaan elokuvista. Kahden tunnin kohdalla on suvantovaihe, jossa homma alkaa epäilyttämään, mutta kun lopputeksti "There will be blood" pläjähtää ruudulle, niin tajuaa katsoneensa mestariteoksen. Tämä jää päähän. Ainoa todellinen häiriötekijä on Shiningin suora kopiointi.

Naurettavinta on kaikki arvostelut elokuvasta. Kaikkialla puhutaan, että TWBB on kuvaus äärimmäisen tunnekylmästä, ahneesta ja pahasta ihmisiestä. Kuitenkin Day-Lewisin esittämä Daniel Plainview on elokuvan ainoa hyvä jätkä, eikä toimi julmasti koko elokuvan aikana. Surullinen holisti ja misantrooppi mies on, eli voi samaistua. Elokuvassa on kyse rehellisyydestä. Plainview on ainoa rehellinen, mutta tarve kilpailla vie hänet kerran valehtelemaan, jonka jälkeen viha ja viina vie lopullisesti voiton.

Järisyttävän kova elokuva.

[killkill]

Offtopicia hipoen: Wrestlemania XXIV

Vaikka pellepainista ei hirveästi pitäisikään, suosittelen jokaista urheiluviihteen ystävää katsomaan edes yhden "W-manian" elämänsä aikana. 70.000-päisen ulvovan väkijoukon edessä, valtavissa lavasteissa ja Irakin miehittämiseen riittävällä pyrotekniikalla toteutettu steroidishow saisi muinaiset roomalaisetkin kalpeaksi kateudesta.

Muutamia huippuliikkeitä nähtiin - erityisesti Shawn Michaelsin potku Ric Flairin päähän ei lähikuvissa ja hidastuksissakaan paljastunut feikiksi. Päämatsi Undertaker vs Edge oli vähän vässy, ehkä siksi että Edge on aina ollut mielestäni aika väsynyt hahmo. Big Show sai nätisti nyrkkirautaa leukaperiin itseään 1/3-kokoiselta Money Merriweatherilta. TripleThreat Randy Orton-TripleH-John Cena oli ihan ookoo. Eniten harmitti, että suosikkini Rey Mysterio oli sivussa kaikista tärkeistä matseista ja pappa-Hulk Hogan on tainnut siirtyä lopullisesti eläkkeelle.

Aivotonta viihdettä parhaasta päästä.

[huima]

Guy Ritchien The Revolver.

Tämä vuokradvd oli ilmeisesti se 'paranneltu' versio, sillä katsottuani leffan ja lettuani netistä synopsiksen oli kuin olisi katsonut kahta ihan eri teosta ja eri juonia.

Oli mikä oli, se oli ihan paska eikä pysynyt kasassa. Eniten vituttaa että siihen tuhlattua aikaa ei saa koskaan takaisin.

[killkill]

Shoot Em Up

Vahvasti hong-kong-vaikutteinen aivot-narikkaan -räiskintä, joka on parhaimmillaan jätkäseurassa, pienessä nousukännissä. Yksinäinen porkkanoita rouskutteleva sankari Smith (Clive Owen) pelastaa viimeisillään raskaana olevan naisen tappajan kynsistä saaden peräänsä palkkatappajien lauman, jota johtaa entinen FBI-profiloija (Paul Giamatti.) Apuna lastenhoitotehtävissä sankarilla on kohtalokas nainen, SM-prostutioitu (Monica Bellucci).

Muutamia killer-one-linereita, paikoitellen erittäin nättiä väkivaltabalettia sekä pari aika oivaltavaa niittauskohtausta - TJEU laskuvarjoammuskelu-kohtaus. Soundtrackilla mm. Nirvana, AC/DC, Mötley Crue sekä Motörheadin "Ace Of Spades" (!)

Neljä pyssyä viidestä lajityyppinsä lupaavana uuden sukupolven edustajana.

[Crowbar]

Nyt KK... Äijä on vittu vähän kuistilla. Edes bensan imppaamisen jälkeen en kykenisi tuota Homeboyn ohjaamaa "huumoripläjäystä" katsomaan.

Edes kehtaat heittää, että tolla läjällä on lajityyppi. Kerro ihmeessä jos tiedät jonkun muunkin lajityyppiin kuuluvan? Testikuva? Juha Föhr naisen kanssa sillä lailla?

[Vihtahousu]

Shoot Em Up

Samaa mieltä, hyvä pätkä tuo on. Luulin jo arvostelleeni tänne, mutta en sit näköjään.

[Crowbar]

Shoot Em Up

Samaa mieltä, hyvä pätkä tuo on. Luulin jo arvostelleeni tänne, mutta en sit näköjään.

Voi vitun spedet.

[Skuukkeli]

Voi vitun spedet.

Harmittaako sinua, kun sinua ei kuunnella? Tule tänne, Skuukkeli-setä halaa ja antaa kunnon pusun suukkosuullesi.

[Herra Manala]

Katsoin itsekin ton Shoot Em Upin tossa kuukausi pari taaksepäin, ja ensimmäinen mielikuva mitä mulle tuli kun lueskelin tätä ketjua oli, että pitäisiköhän toikin leffa katsoa. Ei siis minkäänlaista muistijälkeä piirtänyt olemassaolostaan aivokuoreen. Sitten kun aloin pinnistämään tarkemmin, niin muistin että toihan oli se tyylipuhdas B-luokan kliseinen räiskintä jossa vaan juostiin ympäriinsä ja ammuttiin 40 kutia sisältävillä käsiaseilla ja 500 kutia sisältävillä ikilippaallisilla konepistooleilla ympäriinsä ja joka puolelle eikä siltikään osuttu mihinkään koskaan lavasteiden lisäksi.

Pakko olla Crowbarin kanssa samaa mieltä. Toi leffa oli oikeasti heikko esitys.

[milli]

Die Welle

Tositapahtumiin perustava leffa, jossa kouluopettajan projektiviikon kokeilu/projekti karkaa käsistä. Opettaja haluaa osoittaa, että diktatuuri onnistuisi vielä tänäpäivänkin. Suosittelen.
http://www.imdb.com/title/tt1063669/

Definitely, Maybe

Tosi kökkö romanttinen komedia, joka ei onnistunut edes olemaan isosti hauska.

[Bluntly]

Big red one

Pistetään päärooliin kunnon äijä, Lee Marvin, unohdetaan tunteet ja ammutaan vihulaisia. Siis tapetaan, ei murhata sillä eihän eläimiäkään murhata. Heitellään elämänviisauksia, vähän naidaankin ja ammutaan lisää vihulaisia. Ryömitään ties missä, käväistään hulluuden rajamailla ja ammutaan lisää vihulaisia.

Loistava leffa, ei sosiaalitantoille.

[killkill]

Kerro ihmeessä jos tiedät jonkun muunkin lajityyppiin kuuluvan?

Ensiksi mieleen tulee kolmikko:
- Rambo II
- Commando
- Cobra

[Rouva Pupu]

Leffan olen kyllä nähnyt jo, mutta edelleen ihmettelen tarvetta arvosteluissa kertoa elokuvan juoni niin, että itse leffan katsominen on silkkaa turhuutta, noin suunnilleen. Toki itsekin olen joskus joitakin juonipaljasteluja tehnyt, lienee syy miksen kirjoittele arvosteluja.

[Rouva Pupu]

No mun mielestä tuossa on aika hyvä tiivistelmä leffan kulusta. Alku, keskiväli ja loppu. Tai sitten mulla on erilainen takakansi.

[Bliss]

Perfume - the story of a murderer
Järkyttävän huono elokuva.

Niinkin hyvästä kirjasta saa siis hyvin huonon elokuvan