The Fountain
1/2
Päällimmäinen fiilis elokuvan päätyttyä oli pettymys. Ei sen takia, että kyseessä olisi huono leffa, vaan siksi että tästä olisi pienellä hiomisella voinut saada yhden vaikuttavimmista leffoista ikinä.
Kolmeen "päällekkäiseen aikajanaan" jaettu leffa kuolemanpelosta ja kuoleman hyväksymisestä osana elämää on visuaalisesti kaunis ja osin syvästi kouraisevakin kertomus tiedemiehestä, joka yrittää löytää lääkettä syöpään samaan aikaan kun hänen nuori ja kaunis vaimonsa on menehtymässä tautiin.
Tarina kerrotaan nykyajassa, kaukana menneisyydessä sekä tulevaisuuden fantasiamaailmassa ja katsojalle jätetään paljon tulkinnanvaraa siitä, mikä on vertauskuvaa ja mitä todella tapahtui. Itselläni oli selkeä käsitys elokuvasta sen katsomisen jälkeen, mutta imdb:n keskusteluja luettuani ymmärrän, että näkökulmia voikin olla melkoisen erilaisiakin.
Joku tässä toteutuksessa vain tökki. Kesken elokuvan tuli mieleeni, että tapahtumat liippaavat aika läheltä Tool-orkesterin sanoitusten aiheita ja visuaalisuutta, joten ehkäpä Adam Jones olisikin saanut enemmän aikaan noiden fantasiaosuuksien kanssa.
Noh, tää täytyy tsekata uudelleen joskus joka tapauksessa.
