SnapaHead kirjoitti:Sehän on nyt niin, että dialogin kirjoittajana Tarantino on nero.
Henkilöohjaajana hän on myös nero.
Tarantino on elokuvakerronnan mestari.
Noista kohdista olin ehdottomasti samaa mielta 17-vuotiaana. Nyt en enaa ole varma - jos olisin varma, niin miksi kysyisin?
SnapaHead kirjoitti:
Mieleen tulee nämä leffakriitikot jotka vammaiset sepustaa jostain vitun Hämähäkkimiehestä, että se käsitteli sitä ja sitä.
Jos hän ottaisikin Woodsmanin tyyppisen tarinan työn alle niin jotenkin kummasti pösilökriitikot puhuisivat kynsien näytämisestä ja aikuistumisesta. Hölöpölö.
Jup, leffakriitikot ovat outoja. Nyt kuitenkin unohdat yhden asian: he ylistavat Tarantinoa jo nyt. (Ja jos et muista, niin Pulp Fiction sai Cannesissa Kultaisen palmun.)
SnapaHead kirjoitti:
Ja jos puhutaan muodosta ja sisällöstä niin ei kait nyt sentään Scorcesella tai Lynchillä (varsinkaan jälkimmäisellä) ole muuta kuin muotoa, ja kaunista sellaista. Taas tätä varsin omituista hölinää, että taide ja viihde kulkevat eri reittejä.
Lynchista ja Scorsesesta kai voimme olla eri mielta ilman, etta se muuttaa kysymysta Tarantinosta.
SnapaHead kirjoitti: Eiköhän se ole niin, että kaikki viihde ei ole taidetta ja taiteen ei taas tarvitse olla viihdyttävää ollakseen taidetta. Ominaisuutena viihdyttävyys ei kyllä laske arvoa minnekään.
Komppaan.
Minusta viihdyttavyys kylla lisaa arvoa tietyssa mielessa. Kuka jaksaisi katsoa tylsaa leffaa? Teista en tieda, mina en.
SnapaHead kirjoitti:Viihdyttäjiä ovat kaikki listassasi. Gaspar Noe tai Takashi Miike kun taas eivät ole. Ei heidän elokuvillaan tosin sen kummempaa arvoa kuin muidenkaan tässä käsiteltyjen. Hyviä ovat kaikki.
Viihdyttajia ehdottomasti ja tyyppeja, jotka tekevat elokuvia suurelle yleisolle (Bergman ehka poikkeuksena - huono esimerkki listallani), mutta eiko sinun mielestasi Kuin raivo haralla ja Terminatorilla ole mitaan eroa?
huima kirjoitti:
Minulla raja on kulkenut siinä, miten uskottavalta ja todentuntuiselta hahmo on tuntunut, vaikka henkilöstä ei olekaan tarvinnut tarjota kuin hyvin ohut siivu.
Minusta henkilo ja hahmo ovat ennemminkin janan vastapisteet, eika niinkaan kahtiajako.
Tuota todentuntuisuutta ja uskottavuutta pidan itsekin kriteerina.
Sinusta Reservoir Dogsin tyypit ovat henkiloita? (Miksi sitten kaytit sanaa hahmo?) Ok.
huima kirjoitti:
Tarantino on minusta enemmän viihdyttäjä, mutta eivätkö tietyssä mielessä myös viivan toiselle puolelle laskemasi ohjaajat? Eivät toki ha ha-viihdyttäjiä, mutta kuitenkin.
Scorcese, Lynch ja Polanski ovat minulle aina olleet matkaoppaita ihmismieleen ja yhteiskuntaan - ohjaajia jotka ovat antaneet tarinoissaan henkilöhahmoillaan ja tilanteilla joihin ne on laitettu jotakin ajateltavaa ja tunnettavaa.
Kylla, Scorsese, Lynch ja Polanski ovat viihdyttajia, mutta he ovat muutakin. Jalkimmaisessa kappaleessa kerrot itse miksi. Kysymykseni onkin, onko Tarantino muutakin kuin viihdyttaja. (Viihdyttajana han on kylla ehdottomasti loistava, Pulp Fictionin olen nahnyt akkiarviolta ehka 30 tai 40 kertaa ja Reservoir Dogsin ehka parikymmenta - 16-20-vuotiaana.)
huima kirjoitti:
Muoto on osa sisältöä.
Jo vain - eli mika on Tarantinon leffojen sisalto jos hanen muotonsa on kierratysta? Onko hanen leffoissaan kysymys nykykulttuurimme ironisuudesta ja siita, miten kaikki on jo koettu ja elamme massatuotannon ja roskan keskella, jossa kaikki on vain kopion kopiota?
Henkiloiden tai hahmojen elamantapa on Tarantinon leffojen sisalto.
Hanen henkilonsa elavat kierratyksen, roskan, popkulttuurin ja massatuotannon keskella ja hanen leffansa heijastavat muodollaan henkiloidensa elamaa.
Hanen kierratyksellaan on merkitysta sisallon kannalta - se heijastaa sita.
Joten han ei enaa olekaan vain viihdyttaja vaan han on muutakin?
Kysymys ei ole kadenojennuksesta eika sisapiirin vitseista. Kysymys ei ole siita, kuinka hyva han on kirjoittamaan henkiloitaan, milta ne
maistuvat (ovatko ne karikatyyreja vai uskottavampia henkiloit) - muuten kuin valillisesti, koska tarkeampaa on heidan ymparistonsa, ei kierratyksen kayttamisesta kerronnan valineena tai tehokeinona, ei lainatun maailman tunnelman hyodyntamisesta vaan kysymys on nimenomaan siita, etta se on kierratysta kierratyksen vuoksi. Koska
kierratys on sisalto.
Ehka kysymys on myos siita, miten ihminen rakentaa identiteettinsa tai miten hanen identiteettinsa rakentuu ymparistosta tai suhteessa siihen, tilanteessa jossa ymparisto on popkulttuuria, massatuotantoa ja kierratysta. Henkiloiden identiteetti (ja oikeastaan koko maailma, josta elokuvat kertovat) rakentuu elokuvissa samalla tavalla kuin elokuva itse.
Kysymys ei siis ole vain siita, miten tarina kerrotaan, vaan kysymys on sisallosta itsestaan.
Tarantino on taiteilija, riippumatta siita mihin raja vedetaan?
Josta paastiin naihin kysymyksiin:
Mutta kertovatko hanen leffansa oikeasta elamasta eli elammeko kulttuurissa ja ajassa, jossa kaikki on kierratysta?
Kommentoivatko hanen leffansa kulttuuriamme vai luovatko ne sita?
huima kirjoitti:
Kuten joka ikinen tarinankertoja tietää, sillä MITEN kerrot tarinan on merkitystä.
Totta helvetissa silla on merkitysta, eikohan jokainen tarinankertoja tuon tieda. (Katso vaikka Lynchin ja Scorsesen leffoja.)
(Kysymykseen siita, mika on muotoa ilman sisaltoa ja pelkkaa pintaa, kehottaisin katsomaan vastauksen Jerry Bruckheimerin leffoista. Tai paremminkin, kehottaisin olemaan katsomatta.)