nowaysis kirjoitti:Tämä sarja on ollut erittäin merkittävä tekijä minun ikäpolveni naisten aikuistumisessa.
Kolme-nelikymppisten teinien seuraaminen televisiosta saa naiset kapinamielessä aikuistumaan, vai? (Tykkäsin sarjasta aikanaan kyllä - joka tiistai liimauduttiin exän kanssa vastaanottimen ääreen.)
Elokuva, joka alkaa Janis Joplinin biisillä ei voi olla huono. Paitsi tämä. Tai ainakin häiritseviä asioita oli ihan liikaa. Onneton juoni, mutta pyssyt paukkuivat ja turpiin vedettiin kivan nakkikioskimaisesti.
nowaysis kirjoitti:Tämä sarja on ollut erittäin merkittävä tekijä minun ikäpolveni naisten aikuistumisessa.
Kolme-nelikymppisten teinien seuraaminen televisiosta saa naiset kapinamielessä aikuistumaan, vai? (Tykkäsin sarjasta aikanaan kyllä - joka tiistai liimauduttiin exän kanssa vastaanottimen ääreen.)
En tiedä minkälaista elämää itse olet vietellyt, mutta minä en pidä sarjan hahmoja mitenkään erityisen teineinä. Erityisesti tuo leffa toi esille sitä, että aikuistuttu on, lapsia ja naikkariin ja sitä rataa. Onhan siinä paljon nykynaisille tärkeitä ja koskettavia asioita käsitelty. Toki naikkosten elämä on aikamoista pintaliitoa, mutta perushärmäläiseen elämänmenoon verrattuna sangen virkistävää vaihtelua. Jokaisella hahmolla on ollut myös tietty määrä vastoinkäymisiä, mikä tuo sitä realismia sarjaan ja helpottaa "samaistumista".
Tarkoitin tuolla aiemmalla, että sarjaa on näytetty lähes koko aikuisikäni, eikä se oikeastaan käynyt tylsäksi missään vaiheessa. Enkä muista törmänneeni yhteenkään jokseenkin ikäiseeni tyttöön/naiseen, joka ei olisi, syystä tai toisesta, pitänyt sarjasta Tuskin se varsinaisesti ketään on "aikuistanut", mutta kulkenut siinä sivussa, kuin uskollinen ystävä...SNIF.
Spacehunter: Adventures in the Forbidden Zone (digiboksilta). B-scifiä vuodelta nakki ja takatukka. Tämähän oli oikein hauska. Halvalla tehty, mutta rehellisesti. Ei yrittänyt liikoja. Lavasteet olivat halpoja mutta kekseliäitä. Kumihirviöt pöhköjä mutta hauskoja. Kustomoidut scifi-ajoneuvot jopa Mad Max-mäisen siistejä. Tarina oli korni mutta leppoisa ja rempseä. Kyllähän tämän parissa viihtyi. Ei ollut about yhtään tylsää hetkeä.
EveryWoman kirjoitti:Kolme-nelikymppisten teinien seuraaminen televisiosta saa naiset kapinamielessä aikuistumaan, vai?
Kyllä, ja kaikki jotka syövät salmiakkia kärsivät verenpaineongelmista.
Et sitten malttanut? Pollaa kuumottia ja oli pakko päästä aivofarttaan?
Pillumarei sanon minä, sarjassa esiintyvät hahmot, joo on ne aikuisia, pitävät kokolailla hauskaa elämässään. Ja se nyt sitten on kai kiellettyä sen jälkeen kun on täyttänyt 16v. Vitut sanon minä, jos valita saa niin kuollaan nuorena ja tyytyväisenä kuin vanhana ja vittuuntuneena.
^ Itse asiassa minua taitaakin vituttaa koko tuossa sarjassa se että heillä on hauskaa ja minulla ei.
Eniveis, aiemman sähköautohöpötyksen inspiroimana katsoin leffan "Who killed the electric car?". Aikamoinen salaliittoelokuva taas. Luin vielä IMDB-keskustelufoorumilla aiheesta ja menin vieläkin pahemmin sekaisin siitä mikä on ihan aikuisten oikeesti totta ja mikä ei. Eli en ota kantaa koska en tiedä faktoja. Mutta olishan pelastuva maailma ihan kiva juttu ja kaikkee.
Wanted. Nössö ja kaikkien talloma toimistorotta saa tietää olevansa salaisen salamurhaajien Veljeskunnan jäsen, ja että hän omaa yli-inhimilliset refleksit ja ampumatarkkuuden. Hauska mustanhuumorinen äksön-pläjäys jossa on riemukkaan överiksi vedettyjä taistelukohtauksia. Pääosassa näkyi muuntautumiskykyinen James McAvoy, jonka olette saattaneet viimeksi nähdä Narnian Tarinoissa fauni Tumnusina, ja joka tullaan näkemään The Hobbitissa itse Bilbona.
Ihan jees pläjäyshän tämä oli, Jolie oli yhtä pantava kuin aina ennenkin.
Mutta siis jos nyt aikuisten oikeasti niin...
Jokainen ase on omanlaisensa, jokainen panos on omanlaisensa, jokainen luoti on omanlaisensa ja vittu jokainen laukaisu on omanlaisensa. Ei se nyt ihan leffan antamalla kuvalla toimi.
The Big Lebowski digiboksilta. Coenin veljesten kohellusleffa. Ei ihan yhtä hyvä kuin heidän jotkut muut filminsä, mutta (lähes) tyylipuhdas ja jäihän siitä ihan kutkutteleva fiilis. Lapsukaiset ja lapsenmieliset voivat sitten jälkeenpäin elää leffan hetket uudelleen näillä äksön-ukkeleilla.
Kaikki länkkärien ystävät! Suosittelen ehdottomasti tsekkaamaan pätkän nimeltä 3:10 to Yuma. Oli melkoinen yllätys todeta että vielä nykypäivänäkin tällaista laatua tehdään, vaikka kyseessä onkin ilmeisesti uudelleenlämmitys 50-luvun pätkästä(?). Minä viihdyin.
Beowulf, tällä kertaa aitona 3D:nä erikoislasien läpi tsiigailtuna. Kyl ol hiano. Ihmettelin aiemmin leffan toisinaan outoja kuvakulmia, mutta nythän sen tajusi että ne olivat sellaisia nimenomaan 3D-efektin maksimoimiseksi. Hommelit hyppivät suorastaan silmille.
Näiden toivoisi yleistyvän. Leffayhtiöillä lienee syytäkin satsata, sillä Full HD-kotiteatterien yleistyessä ei leffateatteri enää tarjoa kovinkaan paljon hienompaa elämystä. 3D voisi olla yksi tapa tarjota katsojille jotain mihin kotiteatteri ei pysty.
Menetelmä on yllättävän yksinkertainen, ja oltaisiin voitu (ja varmaan onkin) toteutettu jo 10 vuotta sitten. Leffaa katsotaan erikoislaseilla jotka on polarisoitu niin että toisessa linssissä on pystysuora ja toisessa vaakasuora polarisointi. Leffa heijastetaan kankaalle kahdella projektorilla, joista toisessa on pystysuora ja toisessa vaakasuora polarisointifiltteri. Kuvat heijastetaan kankaalle päällekkäin ja kohdakkain. Kun valkokangasta katsoo lasien läpi, vasempaan silmään välittyy vasemman projektorin kuva, ja oikeaan oikean. Syntyy stereovaikutelma. Eikä leffan tuottaminenkaan ole ylettömän vaikeaa, vaikkei kyseessä olisikaan tietokoneanimaatio: 3D-leffa kuvataan stereokameralla. Siinä se.
Rock School
Dokkari Paul Greenin vetämästä rokkikoulusta. Varsinkin lopunZappa-esitys pikkukersoilta oli aika huikaiseva.
Emanuelle in America
Okei, no nyt ymmärrän sen miksi D'Amatoa kutsutaan miksi kutsutaan. Samana vuonna valmistunut kannibaaliemanuelle oli ihan harmitonta höpöilyä, mutta tämä oli jo osin suorastaan vastenmielinen tapaus. Niljakasta, hyh!
Blood on Satan's Claw
Wicker Manin ja Hammer-leffat mieleentuova kauhistelu vuodelta 1971. Yllättävän hyvä, vaikka loppu vähän töksähti.
Witchfinder General
Yliarvostettu Vincent Price-pätkä 1600-luvun noitavainoista.
Maniac Cop 2
Odotin sellaista hauskaa huononhyvää b-leffaa, mutta tämähän oli oikeasti hyvä leffa. Alkuperäisen Terminatorin hengessä ja hieman kieli poskessa tehty toimintapläjäys. Reilusti parempi kuin ykkösosa.
Friday the 13th VIII
Todennäköisesti maailman huonoin. Jotkut leffat ovat niin huonoja, että ne muuttuvat hyviksi. Tämä menee ohi vielä siitäkin ja muuttuu taas huonoksi huonoksi.
Friday the 13th IX
Edellisiin verrattuna suuri klassikko. Koko leffasarjan kevyesti rankimmat gore-efektit jopa hämmästyttivät pari kertaa.
Viimeksi muokannut bedlam, 06.07.2008 14:23. Yhteensä muokattu 3 kertaa.
NegaDuck kirjoitti:The Big Lebowski digiboksilta. Coenin veljesten kohellusleffa. Ei ihan yhtä hyvä kuin heidän jotkut muut filminsä
...kuten? Ehdotuksia otetaan aina vastaan. Ainoa näkemäni Coen-leffa joka yltää hienoudessaan samalle tasolle on Fargo. "O Brother, Where Art Thou?" ja "Mies joka ei sit kuiteskaan ollut siellä tai jotain" yrittivät kyllä olla Coenmaisen outoja mutta eivät herättäneet täällä erityisempää kiinnostusta. En muista mitä muita Coen-leffoja olen nähnyt.
NegaDuck kirjoitti:^ Arvostelin sen jo aiemmin tässä ketjussa, ja daddykilllkill kanssa.
My bad! Vähän ristiin tuntuvat poikain mielipiteet menevän, mutta taidan kaverilta lainata ihan noiden maireitten pisteittesi ansiosta. Kaupan seinällä on valtava juliste tästä elokuvasta, ja se ainakaan luottamuksella täytä, osasyynä lienee jullarin yläreunassa oleva letkautus "I will kill your monster"
Nyt olen. Olipas... no, Coen-mainen kyllä, mutta melkoisen synkkä jopa sellaiseksi vaikka musta huumorikin pilkahteli repeämykseen asti. Pääpahis oli todella, todella psyko. Taitaa olla taas niitä leffoja jotka pitäisi katsoa 10 kertaa ennen kuin siitä saa kaiken irti ja piilomerkitykset alkavat valjeta. En arvostele tätä vielä koska jäi vähän jäävi olo (ts, emmää tajuu). Periaatteessa kyseessä oli rikosjännäri, mutta se taisi olla oikeasti jotain ihan muuta.
Taas kerran. Jos pitäisi nimetä yksi kirjallinen sankari niin meikäläisellähän se olisi Carl Gustaf Hamilton. Ehkä ainut syy miksi joskus tulen opettelemaan hurrien kielen, että voin lukea vielä kääntämättömät kirjat.
Kahden edellisen näkemäni filmasitoinnin (ulkoisen vaaran uhatessa, coq rouge) jälkeen tämä suuren rahan elokuva ei kykene pääsemään samalle tasolle vaikka kummatkin edelliset ovat tv-sarjakamaa.
Peter Stormare ei kykene olemaan niin "macho" kuin rooli vaatisi, eikä edes Lena Olin ole pantava (eikä todellakaan latino kuten kirjassa).
Ihan kiva rämistely, mutta kirjojen takakansikin voittaa tämän. Tosin rujoudellaan ja suoranaisella raakuudellaan kumoa vastaavat sievistelevät parusjenkkileffat.