Kitinä

Viimeisin leffakokemus kuluneen viikon keskiviikolta Petri Kotwican
Koti-Ikävä. Puoleentoista tuntiin mahtui muuten paljon...turpaanvetoa,
kiinnisitomista,kännäystä,oksentelua,pään hakkaamista seinään,
mielenterveysongelmia,mutsi nussi poikaansa,ihan sairasta.Kolari.
Kirosanoja viljeltiin kiitettävästi.Kuvattu viime talvena Stadissa ja jossain Vantaankosken lähiöissä.Jostain kumman syystä mä tykkäsin enemmän
niistä nuorista näyttelijöistä jotka teki herkullisia skitsotulkintoja.Ne mielenterveyshoitajat oli jotenki miten sen nyt sanois päälleliimattuja...
sorruttiin enemmän maneereihin,esittämään itse itseään.Discojytä-musa oli muuten ihan parhautta mutta liikaa tehostettuna tuli jumalaton ahdistus,kädet hikos,meinas pariinki otteeseen tulla laatta ko yrjöömistä näytettiin lähikuvissa.Suosittelen jos haluaa saada kuvaa nykynuorten
mielenterveysongelmista,neurooseista ja pakkomielteistä

kävin eilen mummun kanssa katsomassa Äideistä Parhain...

oli hyvä elokuva, koskettava ja aito. parhaat plussat meni ruotsalaisäidin esittäjälle, joka oli mielettömän taitava ja osaava näyttelijä. jokainen mielenliikahdus ja tunnetaso välittyi valokankaalta. '

suosittelen, todellakin.

Citizen Kane

Ja oli muuten ensimmäinen kerta kun näin tämän elokuvan. Toiset pitävät mestariteoksena, toisten mielestä elokuva on tylsä. Olen välimaastossa. Yritin myös katsoa elokuvaa nimeltään Purppuravirrat, kun se toistamiseen jäi kesken, päätin lopettaa kuvamateriaalin pakkosyötön keskusyksikköön. Eli ei ollut häävi mielestäni.

Tänään on mennyt piirrettyjä.

Toy Story, Toy Story 2 ja Madagaskar.

Ja pidän pingviineistä.

Rakkautta vain.

IHUNA leffa! Komediaa, parhaat brittinäyttelijät, hauska, tapahtumarikas, aivot tyhjentävä romanttinen komedia näin joulun alla. Suosittelen treffileffaksi

Johnny English
taattua Rowan Atkinson-huumoria ,ihan katsottava pätkä
Natalie Imbruglia & John Malkovich ovat hyvänä lisänä leffassa.

The Terminal

Spielbergilla on joitain vaikeuksia komedioiden kanssa, mutta pidin tasta kuitenkin enemman nyt toisella katsomiskerralla.

Maailmojen sota

B-scifissa on jotain hauskaa, vaikka se tehtaisiinkin isolla rahalla. Silti elokuvassa oli surumielinen tunnelma ja useita omituisen kauniita kuvia: ruumiita virtaamassa joessa, palava juna kiitamassa kiskoilla, vaatteita satamassa taivaalta, jattilaismaiset koneet tuhoamassa kaupunkia.

Elppis kirjoitti:Rakkautta vain.

Siitä erikoinen romanttinen komedia, notta tällainen mustasydäminen kyynikkokin lämpeni. Samaan on pystynyt tähän mennessä vain "When Harry Met Sally" ja "Notting Hill", vaikka jälkimmäistä katsoessa karjuinkin monta kertaa Huu Grantille "Saatanan lammas, älä matele! Ole mies!" Hyvä ettei se kuullut..

THX-1138
George Lucasin ensimmäinen filkka. Orwellimainen kafkalainen futu-pätkä, jossa yksilö yrittää irrottautua massasta Ison Veljen valvonnasta ja joka paikassa tuputettavista lääkkeistä huolimatta.

En oikein pitänyt. Tämä tarina on kerrottu jo gaziljoona kertaa. Menihän tämä kiinnostavana kuriositeettina, etenkin siksi että ohjaajan myöhemmästä tuotannosta tuttu feel-good-meininki loisti täysin poissaolollaan. Lähinnä keskityin bongailemaan Star Wars-elementtejä, joita olikin aika lailla:
- radiopuhelinkeskustelut kuulostivat samalta kuin Kuolontähden taistelussa
- hologrammipappi muistutti kaapuineen kovasti Keisaria
- valkoiset käytävät pehmeine hajavaloineen muistuttivat elävästi eka jakson avaruusalusten interiöörejä
- kirjain- ja numerosarjoja luukutettiin vielä suuremmalla innolla kuin SW-rainoissa

Wallace & Gromit: Kanin kosto.

Ihan ok, parissa kohtaa hörähdin. Liian ennalta-arvattavat "juonenkäänteet", en tiedä oliko tarkoituksella. Joitakin suht hauskoja referenssejä ja sanaleikkejä ("dogfight", "may contain nuts", Punainen Paroni, King Kong jne.). Kani-imuri oli myös esitetty hauskasti.

Loppujen lopuksi aika infantiilia meininkiä, eikä kuitenkaan yhtä hauska kuin ne kuuluisimmat W&G:t, kuten väärät housut jne.

aimohaiku kirjoitti: Purppuravirrat

En yleensä katso tämäntyyppisiä elokuvia, mutta jostain syystä syksyllä 2001 annoin houkutella itseni käymään joka tiistai-ilta elokuvakerhossa Otaniemessä, ja siellä tuo esitettiin. Kuvottava filmi kerta kaikkiaan.

Hebuli kirjoitti:Wallace & Gromit: Kanin kosto.

"may contain nuts"

Mun mielestä tuo nuts-juttu oli niin mauton. Samoin ne jotkin melonikasvit poven edessä ja vaikka mitä. Näytöksen jälkeen mietin vain, oliko elokuva mielestäni enemmänkin hirveä vai kamala. No, mitäs odotin liikoja.

Edith kirjoitti:Mun mielestä tuo nuts-juttu oli niin mauton. Samoin ne jotkin melonikasvit poven edessä ja vaikka mitä.

Juujuu, aika paljon infantiilia huumoria, yllättävän paljonkin. Ne melonireferenssit pariinkin otteeseen eivät naurattaneet, niitä on nyt nähnyt käytettävän lukemattomia kertoja Benny Hilleissä ja ties missä. Oikeastaan tämän W&G:n huumori oli kauttaaltaan yllättävän Benny Hill:mäistä, kaksimielisyyksiä siellä täällä.

Dyyni
unohdettu klassikko 1984-vuodelta taattua David Lynch tunnelmaa sisältävä mestariteos, ukko osaa tehdä leffan aiheesta kuin aiheesta

aimohaiku kirjoitti:Citizen Kane

Ja oli muuten ensimmäinen kerta kun näin tämän elokuvan. Toiset pitävät mestariteoksena, toisten mielestä elokuva on tylsä. Olen välimaastossa.

Miksi tai miten se on mielestasi epaonnistunut tai ei ole mestariteos?
Olisi mielenkiintoista lukea jarkeva perustelu Citizen Kanea vastaan. (Nimenomaan Citizen Kanea vastaan, ei Orson Wellesin egoa.)

RolloTomasi kirjoitti:

aimohaiku kirjoitti:Citizen Kane

Ja oli muuten ensimmäinen kerta kun näin tämän elokuvan. Toiset pitävät mestariteoksena, toisten mielestä elokuva on tylsä. Olen välimaastossa.

Miksi tai miten se on mielestasi epaonnistunut tai ei ole mestariteos?
Olisi mielenkiintoista lukea jarkeva perustelu Citizen Kanea vastaan. (Nimenomaan Citizen Kanea vastaan, ei Orson Wellesin egoa.)

Minullekaan sen mestarillisuus ei auennut ensikatsomalta. (Olin tosin silloin vasta 16- tai 17-vuotias, siis kotilovaiheessa.) Muistaakseni ajattelin, että ihan hyvä, mutta onhan tämä tarina siitä miten raha ei sittenkään tuo onnea nähty monta kertaa; miksi juuri tämä olisi mestariteos? Citizen Kane on elokuva, joka paranee joka katsomiskerralla.

Aito_Johanna kirjoitti: Minullekaan sen mestarillisuus ei auennut ensikatsomalta. (Olin tosin silloin vasta 16- tai 17-vuotias, siis kotilovaiheessa.) Muistaakseni ajattelin, että ihan hyvä, mutta onhan tämä tarina siitä miten raha ei sittenkään tuo onnea nähty monta kertaa; miksi juuri tämä olisi mestariteos? Citizen Kane on elokuva, joka paranee joka katsomiskerralla.

Näin leffan ensimmaisen kerran 14- tai 15-vuotiaana, ja minulle jo tuolloin leffan tunnelmassa ja kuvauksessa oli jotain erilaista, jotain erityista, ja tiesin, etta kaiken sen alla piili jotakin sellaista joka ei silloin ensimmaisella katsomiskerralla avautunut, mutta josta saisi enemman irti ajan kanssa. Jotain sellaista, joka saisi palaamaan leffan pariin uudelleen ja uudelleen. Ensimmaisella katsomiskerralla ei varsinaisesti sisalto, vaan elokuvan spektaakkeli ja mysteeri veivat mukanaan.

Sin City.

Paljon melua tyhjästä. Kivan näköinen ja todella tyylikkäästi toteutettu, mutta ei paskasta vain saa konvehtia ei.
Keskimmäinen osio (Marv-pätkä) oli mainiota mättöviihdettä, mutta sisällöllisesti aika tyhjä elokuva.
Tuntuu että Tarantinon nimi oli lyöty (yllättäen) ihan markkinointimielessä leffan päälle, että omasta mielestään varsin filmaattiset ihmiset voivat ihastella että on se Quentin vaan aika velho.

EDIT: Jos olisin lukenut / pitäisin ko. sarjakuvasta niin mielipiteeni varmasti olisi eri.

Mylwin kirjoitti:Jos olisin lukenut / pitäisin ko. sarjakuvasta niin mielipiteeni varmasti olisi eri.

Mä taas en ole lukenut sarjakuvaa mutta tuo leffa meni ihan parhaimpien listalle ever. Mielettömän upea ja viihdyttävä, perustella en osaa.

Geetzu kirjoitti:

Mylwin kirjoitti:Jos olisin lukenut / pitäisin ko. sarjakuvasta niin mielipiteeni varmasti olisi eri.

Mä taas en ole lukenut sarjakuvaa mutta tuo leffa meni ihan parhaimpien listalle ever. Mielettömän upea ja viihdyttävä, perustella en osaa.

Ehkä mie vaan odotin siltä liikaa, kun yleisesti tykkään Tarantinon leffoista (ja Rodriquezin)
Järkyttävän booringeja kohtauksia välillä. Ei pelkällä hienolla kuvalla vielä leffaa tehdä, ja kun henkilöhahmot olivat värittömiä (molemmissa mielissä) ei oikein ollut mitään mistä ottaa kiinni.

EDIT: Ja siis joo, jos leffasta ei oltaisi yritetty tehdä taidepläjäystä ja ihqupihqun ekslusiivista ja uniikkia ja neverhasdonebefore-juttua vaan ihan reilusti tehty sitten tyhjänpäiväinen sarjisleffa niin olisin varmasti pitänyt enemmän.

Mylwin kirjoitti:Sin City.
Paljon melua tyhjästä.

Jup, niin mustakin.

Mylwin kirjoitti: Tuntuu että Tarantinon nimi oli lyöty (yllättäen) ihan markkinointimielessä leffan päälle, että omasta mielestään varsin filmaattiset ihmiset voivat ihastella että on se Quentin vaan aika velho.

Mutta eiko Tarantino kuitenkin ohjannut leffaan yhden kohtauksen?

RolloTomasi kirjoitti: Mutta eiko Tarantino kuitenkin ohjannut leffaan yhden kohtauksen?

Hah, joo. Sen autolla-ajokohtauksen. Siinä ei ollut kyllä mitään erikoista, ei edes Tarantinolle ominaista nokkelaa dialogia.

Mylwin kirjoitti:

RolloTomasi kirjoitti: Mutta eiko Tarantino kuitenkin ohjannut leffaan yhden kohtauksen?

Hah, joo. Sen autolla-ajokohtauksen. Siinä ei ollut kyllä mitään erikoista, ei edes Tarantinolle ominaista nokkelaa dialogia.

Ei ollu erikoista, ei.

Hiekan ja sumun talo


ihan katsottava leffa, Ben Kingsley esittää Šaahin eliittipiirin jäsentä joka on muuttanut U.S.A. ajatollahin saatua vallan Iranissa, ukko tekee monia töitä että voisi yllä pitää unelmaansa,mutta pystyy kuitenkin hädin tuskin elättämään perheensä. Kathy Lazaro on Connelly ,joka joutuu luopumaan talostaan veroepäselvyyden takia, kunta laittaa murjun pakkohuutokauppaan ja kingley ostaa sen jne...

Mylwin kirjoitti:Sin City - Paljon melua tyhjästä

Tästä eri mieltä. Millerin nihilistinen mustavalkomaailma oli siirretty graphic novelien sivuilta nätisti silverscreenille. Ainoa seikka mistä muistaakseni en pitänyt, oli kertojaäänen jatkuva läsnäolo. Jos taustalta kerrotaan että "sitten näytin hänelle persettä" ja ruudulla möllöttää perse, hitainkin katsoja kyllä oivaltaa tarinassa olevan meneillään jotain perseisiin liittyvää.