Kitinä

Cloverfield

Aikaslailla sellanen, mitä kuvittelinkin. Leffan suurin ongelma oli se, että örkkimörmelöä näytettiin liikaa sen mielikuvituksettomuuteen ja typeryyteen nähden. Mörmelöä yritettiin muka hienovaraisesti peitellä leikkauksin ja kuvakulmilla, mutta silti se onnistuttiin näyttämään naurettavan pöhkönä. Miettii nyt ekaa Alien-leffaa. Jos tässä olisi ollut pikkasenkaan samaa tyylitajua hirviön käsittelyssä ja suunnittelussa, niin leffa ois saattanut olla reilusti jännempi. 5/10

bedlam kirjoitti: Samalla tavalla levyjen arvosteleminen tähtinä tai numeroina on kaksipiippuinen juttu.

Joo, ja koskee varmaan kaikkia muitakin taidemuotoja.

bedlam kirjoitti:Mörmelöä yritettiin muka hienovaraisesti peitellä leikkauksin ja kuvakulmilla, mutta silti se onnistuttiin näyttämään naurettavan pöhkönä.

Ihmettelin samaa. Varmaan joku testinäytösten poikima juttu. Jenkkipissikset ostivat ja söivät vähemmän popkornia, jos piti leffaa katsellessa ajatella jotain samalla. Hui kamalaa.

Väljästi sivuten: hakkasin tuossa parina iltana pc:n Doom3:sta. Vaikkei peli enää engineltään kaartinsa kirkkainta kärkeä edustakaan eikä juonellisesti ole perus-fps:ää kummempi, tunnelmallinen valaistus ja äänen käyttö nostivat tunnelman välillä todella vittumaiseksi. Pienellä fikkarilla sohit pimeissä ruosteisissa käytävissä samalla kun kaikkialta ympäriltä kuuluu pahaaenteileviä ääniä. Välillä hyökkäävästä pirusta ei näkynyt muuta kuin suuliekin valossa vilaus teräviä kynsiä tai punahehkuisia silmiä samalla kun oma veri roiskuu ja yrität epätoivoisesti ampua paskan hengiltä ennen kuin se juhlii virtuaali-lihallasi.

Se mitä silmä ei näe, pelottaa paljon enemmän.

Suvinen kirjoitti:

RolloTomasi kirjoitti: Kai tähdistä on apua lukijoille sen hahmottamisena, kuinka hyvänä kriitikko (joita kaikki ovat) pitää elokuvaa suhteessa muihin elokuviin, muuhun maailmaan, tai tekijöiden oletettuihin tavoitteisiin (en tiedä mihin). Sen tähden ne ovat varmaan niin suosittuja.

Omalla kohdalla ainakin toimii näin.

Tosin sen, että enemmän tähtiä tarkoittaa jollakin tavalla parempaa tai enemmän pidettyä elokuvaa tai että sen ainakin jollakin tavalla olettaisi tekevän näin, olin jo ymmärtänyt, mutta vastaako se sittenkään mihinkään?

daddykillkill kirjoitti:Väljästi sivuten: hakkasin tuossa parina iltana pc:n Doom3:sta.
...
Pienellä fikkarilla sohit pimeissä ruosteisissa käytävissä samalla kun kaikkialta ympäriltä kuuluu pahaaenteileviä ääniä.

Se ei vain ollut kovin uskottavaa että joutui sohimaan vuorotellen taskulampulla ja ammuskelemaan pimeään. Kyllä armeijan aseissa pitäisi olla paikka fikkarille, tai vähintään jeesusteippi auttaa. Senpä takia sille tulikin aika nopeasti fan modeja joissa tämä ilmeinen puute oli korjattu.

Tulipa mieleeni että Doom-leffa on odottanut katsomistaan jo vaikka kuinka kauan. Olen kyllä kuullut haukut, mutta kiinnostaisi silti nähdä.

Frederik Krueger kirjoitti:Olen kyllä kuullut haukut, mutta kiinnostaisi silti nähdä.

Se on ihan hirveä. Ainoa aidosti hauska jakso on loppupuolen berserkki-amokk-juoksu-moottorisaha-laulaen first-person-perspektiivistä

Onhan se fikkari/ase vähän teennäinen ja rasittava, mutta se pistää yksinpeliin rippasen enemmän haastetta. Yksi sormi enemmän varattuna koko ajan. AVP hyödyntää samaa idistä toki, siinähän marinella on pulssiriflessä fikkari kiinni koko ajan.

Suvinen kirjoitti: Mihin kysymykseen sitten tahtoisit vastauksen, jos et siihen, onko elokuva kriitikon mielestä hyvä?

Ehkä enemmän esimerkiksi siihen, missä määrin elokuvat ovat keskenään vertailukelpoisia ja miten, minkälaiset ideologiset perusteet vaikuttavat asiaan ja millä tavalla, kriteereistä joilla elokuvan hyvyyttä arvioidaan, kuinka pitkältä ajalta elokuvia verrataan toisiinsa - ihan alusta saakka vaiko viimeisen vuoden tai pari ajalta -, kulttuuri, jonka arvoja elokuva heijastaa, tähdittäjän omat arvot verrattuna elokuvan tekijöiden elokuvasta pääteltyihin ja oletettuihin arvoihin ja tavoitteisiin, ja miten nämä asiat vaikuttavat tähtimäärään.

Tähdet ovat aika huono systeemi siihen, kannattaako joku leffa katsoa. Jos jotakuta kiinnostaa jokin elokuva, hän luultavasti katsoo sen riippumatta siitä, kuinka monta tähteä joku satunnainen ihminen on sille antanut, ja jos ei kiinnosta, niin luultavasti ei katso, oli elokuva saanut kuinka monta tähteä tahansa.

Suosittelut puolestaan toimivat paremmin siten, että ne on suunnattu tietylle henkilölle tämän kiinnostuksen kohteiden tai joidenkin muiden syiden perusteella.

Suvinen kirjoitti:Jos elokuvan katsominen ei ole kiinni viihdearvosta vaan elokuvan tahtoo katsoa vaikkapa jonkinsortin taide-elämyksenä, kannanottona, performanssina tai mitäliemunanvatkaustaustana, ei kai tähdillä ja arvosteluilla ole katsojalle mitään merkitystä.

Miksi tähdillä ja arvosteluilla olisi merkitystä suosittelijoina vain siinä tapauksessa, että kyseessä olisi elokuva, jolla olisi vain viihdearvo ja miten se eroaa tässä suhteessa sellaisesta elokuvasta, joka joko on, yrittää olla tai josta vahingossa tuli enemmän? (Tämäkin riippuu katsojasta. Elokuva, joka on jollekin viihdettä, voi olla toiselle taidetta. Tai toisinpäin.)

Ja vielä systeemistä:

Jos asteikko on nollasta viiteen, niin onko noin 50% elokuvista 2,5 tähteä? (Käytännössä varmaan suurempi osa elokuvista jää alle tuon.) Silloin alle jäisi 25% elokuvista ja ylle 25%, joka tarkoittaisi 5% puolta tähteä kohden. Jos tämä kuitenkin pitäisi paikkansa myös viiden tähden kohdalla, silloin hajonta elokuvien tason suhteen olisi siinä varmaan suurempi kuin muiden tähtien kanssa, tai sitten viisi tähteä saisi hyvin harva elokuva. Vai meneekö se jotenkin toisin?

Firman pikkujouluteNpauksena katsottu Niko, lentäjän poika. Tuntui tosi oudolta. Tässä on suomalainen leffa, joka on tuotettu ja kirjoitettu ja animoitu Suomessa, ja höh: se tuntuu suomeksi dubatulta jenkkileffalta. Selvisihän se syykin, kaveri kertoi että se onkin alunperin tehty englanniksi lipsyncciä myöten. Ja vaikka kirjoittajat ovatkin suomalaisia tai ainakin skandinaaveja tai jotain, "originaaliversio" eli suomiversio oli täynnä tönkköjä anglismeja.

Amerikkalaisena Koko Perheen™ hajuttomana ja mauttomana perusnollausviihteenä kokonaisuus kyllä toimi ihan pätevästi. Osaat lentää jos vaan ihan oikeesti uskot itseesi ja diipadaa. Ei ehkä ollut maailman kauneimmin rendattu, muttei huonoimminkaan. Eikä siinä ollut onneksi edes lauluja eikä liikaa scoobydoo-häröilyä.

Missattu tilaisuus: siihen puudelin rooliin olisi ehdottomasti pitänyt palkata Krisse.

Rakastunut bestman: Juuri tarkoituksella sairaustilaani valittua viihdettä. Toimi. Kolme tähteä viidestä. Saa mitä tilaa.

Margot at the wedding: Hauska ja hieman ahdistavakin perhekuvaus kaikkia mollaavasta ja manipuloivasta Margotista. Yhtään mukavaa ihmistenvälistä suhdetta tästä ei löytynyt, tai no, kahden varhaisteini-ikäisen serkuksen suhde vaikutti aika normaalilta. Ja lopussa Margot teki onneksi aikuisen valinnan, mistä jäi hyvä mieli

Ehkä pitää tänäänkin hyödyntää Ärskän kaks femmalla kuponkitarjousta, mutta ensin ainakin luen jännärikirjan loppuun. Loppuhuipennus on turvallisempi lukea näin päivällä!

VickyChristinaBarcelona:

Eikö tätä kukaan ole vielä arvostellut? Todella hyvä. Hahmot olivat melkoisia arkkityyppejä, mutta viihdyttäviä. Tykkäsin kameratyöstä ja näyttelijöistä. Antoi aika paljon ajateltavaa siitä, mitä onni loppujen lopuksi on ja miksi jotkut tuntuvat olevan aina onnettomia ja tyytymättömiä. Miksi aina jotenkin muuten olisi paremmin? Onko laput silmillä kulkevat ihmiset sittenkin onnellisempia? Kumpaan ryhmään itse haluaisi kuulua, vai onko niiden lisäksi vielä joku kolmas, oikeasti onnellisten ryhmä? Haluaisin ajatella, että on.

Ihan viisi simpukkaa viidestä.

Scarlett Johanssonilla on aika isot tissit. (Toteamus, arvovapaa.)

Street Kings.

Keanu Reeves ei sukkaa, kun teksti tulee James Ellroyn kynästä. Mustaa, brutaalia ja pahaa. Ei mestariteos, mutta hyvin viihdyttävä kyttäelokuva. Tällaista varmaan se elämä Tampesterinkin dekkareilla on.

huima kirjoitti:Tällaista varmaan se elämä Tampesterinkin dekkareilla on.

Ja lasillinen hyvää argentiinalaista punaviiniä näytölle. Kiitos Huima!

nowaysis kirjoitti:VickyChristinaBarcelona:
Scarlett Johanssonilla on aika isot tissit.

Vaikuttaa laadukkaalta elokuvalta.

Oli aika mielenkiintoinen doku/leffa kaikkien aikojen ehken suurimmasta vajukista. Kai tätä voi suositella.

Zack And Miri Make A Porno

Kevin Smithin käkätyttävä tarina kahdesta kämppäkaveruksesta (Seth Rogen ja kuumottava Elizabeth Banks), joiden taloudellinen tilanne menee niin tiukalle, että ainoa keino pitää katto pään päällä on ruveta vääntämään z-luokan pornoa.

Kengännauhabudjetilla väsättävän tekeleen tekijäposseksi siivilöityy mitä ihmeellisintä seurakuntaa. Ensimmäinen käsikirjoitus, Tähtien Sota -pastissi "Star Whores" menee v*tuiksi, kun studio puretaan ympäriltä kuvauspäivän aamuna. Ainoaksi vaihtoehdoksi jää siis kuvata Zackin duunipaikalla, coffee shopissa niinkin tasokkaasti nimetty tuotanto kuin "Swallow My Cock-A-Chino".

Runsaasti sujuvaa dialogia sisältävä feel-good-pätkä repii huumoria pornosta, tieteisleffoista ja onnistuupa keittelemään päähenkilöiden aikaisemmin platonisesta suhteesta ihan kelpo romantiikatkin.

Tykkäsin aika lailla. Vähän niinkuin "Be Kind Rewind" with a sexy twist. Niin ja Traci Lords löytyy sivuosasta.

Porco Rosso

On se vaan niin saakutin hyvä.

Taken

Luc Bessonin kynäelmässä Liam Neeson esittää eläköitynyttä agenttia, jonka tyttären kidnappaa Pariisin-matkalla albanialainen lihakauppiasmafia. Dadaa ei paljon jetlag eikä 60 ikävuotta paina, kun kostonhimoinen isikarhu aloittaa albaanien alasajon.

Virkistävän eurooppalainen ja "realistinen" toimintapläjäys. Neeson on oikein uskottava roolissaan, eivätkä tappelukohtauksetkaan ole vaivaannuttavia - kuten jollain Roger Nomoorella samassa iässä. No, Nessullahan onkin historia lahjakkaana amatöörinyrkkeilijänä ennen heittäytymistä teatteritaiteen nyörineliöön.

Suvinen kirjoitti:sen kidnapatun tyttären näyttelijä oli ällöimelä hammastahna-teinikuningatar. Pläääh.

Kai sen oli pakko olla. Jos kyseessä olisi ollut fiksu ja resourceful nuori nainen, se olisi ruiskuttanut pippurikaasut sen houkutuslintu-poitsun silmille sen sijaan että olisi mennyt sen kanssa samaan taksiin..

The Punisher

Tämä olikin niitä leffoja jotka on unohtanut nähneensä puoli vuotta aikaisemmin. En kunnolla edes muistanut juonenkulkua nyt uusintakatsomisella, tuli vaan jatkuvaa deja vu:ta. Saattaa jopa olla että olen jo arvostellut tämän leffan aiemminkin?

Dolph Lundgrenin kasariversio Punisherista oli sata kertaa parempi, vaikka ei sekään mikään mestariteos todellakaan ollut. Siihen en ota kantaa kumpi oli lähempänä alkuperäistä sarjakuvaa, en ole niitä lukenut eikä kiinnosta. Jos uudempi leffa oli lähempänä, ei siitä voi päätellä muuta kuin että alkuperäinen sarjakuva oli täyttä paskaa.

^ mulla on kummatkin vielä vilkasematta, Dolphin versio odottaa dvd:llä katsontaa. Mutta sarjis oli ihan helevetin hyvä.

^ 90-luvulla ilmestynyt Punisher -peli oli muuten konseptitasolla aika vänkä, avoin tehtävärakenne ja roolipelimäisiä elementtejä, sekä "kolmiulotteinen" kaupunki ajettavana Battle Vanilla.

Frederik Krueger kirjoitti:The Punisher

Nähnyt sekä Dolphin kamaluuden että tämän toiseksi uusimman version (Thomas Jane). Molemmat aika hirveää liejua, tosin jälkimmäisessä Tuomari sentään näyttää Tuomarilta. Hahmo on aika yksioikoinen, mutta osaava käsikirjoittaja saisi hahmosta puristettua ehkä jotain muutakin irti kuin yksioikoista "tapantapan" -kaahausta. Tämä uusin, kolmas versio "The Punisher: War Zone" oli kyllä trailerin perusteella ehkä vielä paskempi kuin kaksi edeltäjäänsä yhteensä.

Itsekin diggaillut hahmoa tähän mennessä eniten 1980-luvun Spider-Man -sarjiksissa. Battlevan oli pähee!

bedlam kirjoitti:^ mulla on kummatkin vielä vilkasematta, Dolphin versio odottaa dvd:llä katsontaa.

2004-versio kertoo kuinka Castlesta tulee The Punisher, ja 1989-versio taas kuvaa Punisheria vuosia perheensä kuoleman jälkeen. Joten siinä mielessä kai pitäisi eka katsoa 2004, vaikka liekö tuolla niin väliä.

Quantum of solace

Tuli sellainen olo, että pitää katsoa Casino royale uudestaan. Toiminta, varsinkin käsikähmät, vois olla vähän hitaammin editoitu, enemmän realismia, vähemmän swooshia, mutta tiedän toki ettei kaikki niin paljon kaipaa realismia. Muuten ihan kiva elokuva.

* * *

Clay kirjoitti:Muuten ihan kiva elokuva.

* * *

Tylsä Bond IMO. Tosin Casino R oli niin hyvä, että sitä on vaikea ylittää.

Katsoin tuon perään Takenin. Se pisti QOS-Bondia viihdyttävyydessä pataan 4-0.

The Bank Job oli myös mainio pätkä. Sille tähän astisista korkeimmat pinnat tälle vuodelle.