Kitinä

masa kirjoitti:

Clay kirjoitti:Muuten ihan kiva elokuva.

* * *

Tylsä Bond IMO. Tosin Casino R oli niin hyvä, että sitä on vaikea ylittää.

Katsoin tuon perään Takenin. Se pisti QOS-Bondia viihdyttävyydessä pataan 4-0.

The Bank Job oli myös mainio pätkä. Sille tähän astisista korkeimmat pinnat tälle vuodelle.

Kai tuossa oli yhden tähden Bond-lisä, maybe koska lueskelin kaikkea Bondiin liittyvää ennen leffaa. Taken tekis mieli nähdä aikasempien suvisen ja daddyn rupattelujen perusteella. Karvas pettymys ehkä odottaa, ei pitäs olla ennakko-odotuksia _koskaan_.

Mutta tuo Bank job kierrätti kyllä kliseitä aika rankasti, vaikka olikin ihan viihdyttävä pläjäys. En ota kantaa QoS:een ja kliseisiin.

Viimeaikoina on tullut katsottua useampi leffa puoleenväliin asti jonkun muun tekemisen vietyä kiinnostuksen loppuajaksi.

Puolikas Disturbia
Täyskopio Hitchcockin Takaikkunasta. Häh. Loppuratkaisu jäi kokonaan näkemättä, pitää katsastaa joskus pikakelaten.

Puolikas Ratatouille
Ei iskeny yhtään, tuskin tulee katsottua koskaan loppuun.

Puolikas Descent ja Bubba Ho-Tep
Descent kärsii toistosta, muuttuu huonommaksi joka katselulla. Bubba on hyvä, mutta tällä kertaa nukahdus iski enste.

bedlam kirjoitti: Puolikas Ratatouille
Ei iskeny yhtään, tuskin tulee katsottua koskaan loppuun.

Sama. Myös Wall-E oli sen sortin sontaa ettei paskemmasta väliä.

masa kirjoitti:Myös Wall-E oli sen sortin sontaa ettei paskemmasta väliä.

No mutta mulle Wall-E taas oli parhaita animaatioita ikinä. Ensimmäinen "mykkä" puolituntinen oli varsinkin mitä mahtavinta, en niin kovasti tykännyt siitä osiosta missä oli ihmisiä. Mutta ehkä se oli kuitenkin pakollista tarinan kannalta.

bedlam kirjoitti: No mutta mulle Wall-E taas oli parhaita animaatioita ikinä.

Ja mulle taas ei ole noista animaatioista iskenyt kuin Toy Storyt, Ants ja eka Shrek. Muut on sit olleet lähinnä hohhoijaa-linjaa. Ehkä olen menettämässä lapsellisuuteni..

Kummisetä-trilogia tuli pitkästä aikaa väijyttyä. Joka kerta yllättyn miten paljon paljon parempia ne ovat kuin muistinkaan. Coppolan linja jatkuu, Ilmestyskirja Nyt odottaa kovalevyllä sopivaa kolmen tunnin hetkeä. ...I love the smell of napalm in the morning...

Kummisetää katsoessa selvisi Masan avatarinkin alkuperä.

^ Luca Brasihan se, kun Sollozzon kätyri pääsi yllättämään pianolangan kanssa. Mietin "Ilmestyskirjasta" joskus, että kolisisikohan Redux-versio vielä paremmin jos sen katsoisi pilvessä?

Jännä miten oma suosikki Kummisetä-trilogiassa vaihtelee vuosien myötä. Ensiksi oli ykkönen, sitten kolmonen ja nyt toisella katsomiskerralla kakkonen alkaa puolustaa paikkaansa trilogiassa. Kolmosen tehoja on kyllä edelleen vaikea ylittää.

Yritän saada loppuviikon aikana katseltua "Street Kingsin", "Eagle Eyen", "Burn After Readingin" (ansainnee toisen mahdollisuuden) ja jos vaimo vaatii, "The Duchessin"

Triumph des Willens

Mitä tykkäätte tästä leffasta?

daddykillkill kirjoitti: Jännä miten oma suosikki Kummisetä-trilogiassa vaihtelee vuosien myötä. Ensiksi oli ykkönen, sitten kolmonen ja nyt toisella katsomiskerralla kakkonen alkaa puolustaa paikkaansa trilogiassa. Kolmosen tehoja on kyllä edelleen vaikea ylittää.

Aika vaikeaa on nimetä ehdotonta suosikkia, kaikissa on puolensa. Ehkä kuitenkin kakkonen on tällä erää ykkönen.

Pikkuisen kolmosen alkupuolella hämäsi Andy Garcian suoritus, se oli rahtusen ylinäytelty mikä poikkeaa aika selvästi elokuvien yleisestä linjasta. James Caan onnistui ykkösessä suoriutumaan huomattavasti paremmin kuumakallen roolista. Loppua kohden Andynkin rooli tasaantui eikä enää lyönyt yli.

Telkkarista tullutta Van Helsingiä katsoessa tuli mieleen kuinka typerillä keinoilla Hollywood-leffat pyrkivät edelleen luomaan "jännitystä". Tekeekö johonkin muka edelleen vaikutuksen tietokoneanimoitu epäuskottava kohtaus jossa sankari(tar) esim. leiskauttaa itsensä kilometrin pituiselta liaanilta toiselle ja nappaa siinä samalla ilmasta hänelle heitetyn elintärkeän lääkeruiskun? Niinku duh, ikäänkuin katsoja ei tietäisi jo ennalta että millintarkka 0.00001% todennäköisyydellä onnistuva uhkayritys onnistuu sittenkin? Ihan samanlaista paskaa kuin jo joskus 80-luvulla Paluu Tulevaisuuteen 2-3 leffoissa.

Ei ihmekään että thaimaalaiset jalanheilutteluleffat (Tom Yum Goong, Chocolate jne.) kiinnostavat nykyisin niin paljon, kun näyttäviä läheltä-piti stuntteja vaikuttaa olevan tekemässä oikeat, eivät tietokoneanimoidut, ihmiset. Vaikka seassa sitten olisikin joitakin vaijerilentelykohtauksiakin. Hyvä että edes joku jaksaa vielä yrittää.


[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=Axf_EXzF_qM[/youtube]

masa kirjoitti: Myös Wall-E oli sen sortin sontaa ettei paskemmasta väliä.

Omituista. Mulla on vielä paljon tän vuoden leffoista näkemättä, mutta musta WALL-E on toistaiseksi näkemistäni parhaiden joukossa, elokuvien Låt den rätte komma in, Der Baader Meinhof Komplex ja The Fall (vaikka taitaakin oikeasti olla vuoden 2006) ohella. Ehkä en vain tajunnut, mitä siinä on noin pahasti vialla.

Näin vihdoin tuon paljon puhutun There Will Be Bloodin.

Aika ravisuttavaa tavaraa, pureksittavaa jäänee pidemmäksikin aikaa. Kahden ja puolen tunnin kestosta huolimatta jotenkin liian lyhyt; päähenkilön muutos yksinäiseksi misantroopiksi tulee jotenkin liian nopeasti ollakseen täysin uskottava tai perusteltu. Minun mielestäni tämä ei kyllä ole ahneuden muotokuva, vaan jonkinlainen tutkielma siitä, miten saman elämänkohtalon saa edustamaan erilaisia asioita riippuen siitä, miten sen (itselleen) kertoo. Esimerkkinä vaikka se, miten leffan alkupuolella orvoksi jäänyttä pikkupoikaa huoltavaa päähenkilöä syytetään siitä, että hän vain käyttää pojan söpöyttä hyväkseen liikeasioissa. Loppufilmin ihmisraunio sitten uskoo itsekin tämän narratiivin, jolloin itse historia muuttuu historiasta kerrotun kertomuksen muuttuessa. Sama teema toistuu Elin ja Danielin valtataistelussa, jossa uuden tulkinnan ääneenjulistaminen on keskeisessä osassa. Tai vaikkapa siinä, miten Danielin ja Henryn suhde muuttu dramaattisestikin suhteesa kerrotun narratiivin muuttuessa. Kiinnostavaa, ja aika paljon enemmän, kuin keskiverto Hollywood-roskassa.

Musiikkitausta oli kyllä aika hämmentävä, mutta hieno leffa kaiken kaikkiaan. Ja realistisesti kuvattu öljynporauskulttuuri on myös kovin kiinnostavaa.

Blood Diamond tuli katsottua eilen. Ihan asiallinen toimintaseikkailu keskellä sotaisaa Afrikkaa. Sopii hyvin välipalaksi Far Cry 2 -pelailun lomassa.

Elokuva toisaalta toimi hyvin, sisälsi näyttäviä kohtauksia hienoissa maisemissa ja siinä oli sanomaakin, mutta toisaalta se sortui vähän liikaan Hollywood-juustokuorrutukseen (varsinkin musiikin osalta), ja Jennifer Connelly hoiti rooliaan jotenkin epämukavasti. Antoi samanlaisia "en ihan istu tähän rooliin" -viboja kuin Kirsten Dunst Spider-Man -leffoissa. Ja ehkä Leonardo DiCaprio näytti liikaa Mikko Franckilta ollakseen vakuuttava palkkasoturi-salakuljettaja. Näin näyttävät kaikki muutkin täällä Leosta tässä leffassa sanoneen.

Tsaari kirjoitti:Ehkä kuitenkin kakkonen on tällä erää ykkönen.

Pervå!

Eagle-Eye

Kovasti rymistelevä "War Games"-meets-Kafka-&-George Orwell -tyylinen ison rahan Haliwuud-melskaus. Mr. Average (Shia LaBeouf) löytää kämppänsä täynnä terroristikamaa ja joutuu puhelimessa komentelevän naisäänen juoksuttamaksi. Käy ilmi, että langan päässä on Puolustusministeriön pillastunut Skynet-kopio, joka on päättänyt perustuslain nimissä teloittaa pressan ja 11 sitä seuraavaa käskynhaltijaa. Vähän romantiikkaakin yritetään siinä sivussa.

Muutama kohtuu asiallinen toimintakohtaus, mutta juoni vähän turhan päätön mun makuuni.



Burn After Reading

Coenin veljesten puolihuolimaton välityö "Menetetyn Maan" jälkeen. Kovia näyttelijöitä (Malkovich, Clooney, Swinton, Pitt..), mutta tarina ei koskettanut mun simpukkaa. Lisäksi vitutti se, että jokaisen näyttelijän annettiin revitellä vakiomaneereillaan sydämensä pohjasta (Clooney rypistelee otsaansa, Pitt esittää höynää, Malkovich ilmeilee oudosti ja karjahtelee)

Hieman huvitti kohtaus, jossa Pittiä lyötiin kevyesti nenään ja vähän vertakin tuli. Saman kaverin Tyler Durden esiintyi Fight Clubissa veren ja visvan peitossa ja naureskeli vaan vaikka toinen rusikoi puoli päätä paskaksi...

The Mutant Chronicles (2008)
Väkivaltaa, scifiä, synkkyyttä, B-luokan tähtiä sekä vissiinkin ei-hollywood tekijäporukka. Kivaa vaihtelua, joskaan kuvaus tai tarina nyt mitään mestariluokkaa ollut. Budjettikaan tuskin taivaita hipoi. Bonukset kinkkimuijja Devon Aoki:sta, toivottavasti hän ei ikinä tekis yhtään leffaa äksön-genren ulkopuolella

Laitetaan nyt vaikka 3,5/5.

The Day The Earth Stood Still 2008

Joltisenmoistakin kylmän-sodan-scifi-klassikko-statusta nauttiva Robert Wise -raina vuodelta 1951 on joutunut lihamyllyyn. Sekaan on heitetty up-to-date -tehosteet ja hirveä läjä deflaatio-taaloja. Autuaasti on unohdettu se seikka, että tarina on se pohja, jolle elokuvat rakennetaan. Jos perusta on liejua tai juoksuhiekkaa, sinne uppoaa koreinkin palatsi. Tässä haluamme-myydä-blockeittain-popcornia -busterissa vajoaminen alkaa koko lailla puolen tunnin kohdalla ja 60 minsan rajapyykillä tapahtuva "merkittävä käänne" upottaa loputkin.

Manhattanin keskuspuistoon (miksi vitussa alienit hyökkäävät aina ensiksi Nyrock Cityyn???) laskeutuu helvetillisen iso alien-kuula-valoshow. Ensimmäinen kohtaaminen meinaa mennä paukutteluksi, mutta kuulaa kipparoinut öttiäinen saadaan kuitenkin ajoissa lasarettiin. Teholla tehostelimasta kuoriutuu Klaatu-alien (Keanu), joka alkaa tiputella tiukkaa tekstiä human racelle. Tämähän kyrpiinnyttää tietysti commander-in-cheafina töpöttävän pualustusministeriskän (Kathy Bates) joka määrää outouden karsseriin. Se siellä tietenkään kauaa kestä ja seuraa mittava manhunt.

Osissa rooli roolilta pökkelömmäksi (enää en usko, että se on näyteltyä vaan tämä jätkä muuttuu kohta oikeasti kiveksi) Keanu Reeves, nais-skientistinä poikavuosien märkien unieni kohde Jennifer Connelly ei hänkään pääse loistamaan. Ainoa pieni valopilkku on Kathy Batesin topakka puolustusministeri.

Jos tekijöillä on ollut tarkoituksena tehdä huono elokuva, ja tuloksena on huono elokuva, niin onko silloin kyseinen elokuva itse asiassa hyvä vai huono elokuva?

RolloTomasi kirjoitti:Jos tekijöillä on ollut tarkoituksena tehdä huono elokuva, ja tuloksena on huono elokuva, niin onko silloin kyseinen elokuva itse asiassa hyvä vai huono elokuva?

Jos kokilla on ollut tarkoituksena valmistaa huono ateria, ja tuloksena on huono ateria, niin onko silloin kyseinen ateria itse asiassa hyvä vai huono ateria?

RolloTomasi kirjoitti:Jos tekijöillä on ollut tarkoituksena tehdä huono elokuva, ja tuloksena on huono elokuva, niin onko silloin kyseinen elokuva itse asiassa hyvä vai huono elokuva?

Ei vaan kulttielokuva.

daddykillkill kirjoitti: Ei vaan kulttielokuva.

Minusta puolestaan kulttielokuva on elokuva, jonka ympärille on syntynyt kultti.

^ eli "Rocky Horror" on vissiin maailman ainoa kulttileffa tuon määritelmän mukaan.

Proteus-aika (Demon Seed, 1977). Ihmiskunnan pelastukseksi rakennettu aivoja jäljittelevä supertietokone haluaa lapsen ja alkaa törppöillä.

Käsiksen pohjaideassa oli potentiaalia, ja sitä osattiin sekä hyödyntää että tärvätä. En osaa oikein sanoa kun välillä leffa tuntui hölmöltä ja välillä taas ihan jännältä ja jopa ajankohtaiselta. Osittain se johtuu ehkä siitä että nykyaikaiset näpsäkät leikkaukset ja kineettinen ohjaus toiminnassa saa kaikki 70-luvun toiminnalliset kohtaukset näyttämään jotensakin naurettavilta, kun jokaisen liikkeen välillä on liikaa viivettä ja kaikki liikkeet näyttävät jäykän teennäisesti tehdyltä. Tyyliin esmes, se pitkin lattiaa matava pyörätuoli-jossa-on-videokamera-ja-kankea-robottikäsi ei vaikuttanut missään kohtaa niin vaaralliselta tai uhkaavalta kuin konteksti antoi ymmärtää. Toisaalta se kiemurteleva trip-tetra-rubiikinkäärme oli kulissina ihan siisti. Leffa myös tuntui loppuvan vähän hassusti kesken. Mut joo, kyl tää silti kannatti katsoa, kun ovat tämmöiset kultti-scifitykset kuitenkin aika harvinaisuuksia.

Ehkä yleisellä tasolla harmittaa se että valtavirtaisuuden vuoksi elokuvissa sorrutaan aivan liian aikaisin "Ei! Se on kauheaa! Luonnotonta! Ei!" -tyyliseen kauhisteluun ja tarina tyssää siihen. Kirjoissa uskalletaan tällaiset ajatusleikit viedä paljon pidemmälle. Miksei leffoissa? Eikö yleisöä kiinnosta?

daddykillkill kirjoitti:^ eli "Rocky Horror" on vissiin maailman ainoa kulttileffa tuon määritelmän mukaan.

On niitä muitakin, mutta tuo on varmaan tunnetuin ja selkein esimerkki.

The Mist

Darabont/King-yhdistelmästä on syntynyt aiemmin elokuvaklassikot Shawshank Redemption ja Green Mile. En odottanutkaan mitään samankaltaista mestariteosta, mutta tämä nyt oli jo melkoinen rimanalitus. Muutamassa kohdassa piti ihan tosissaan miettiä, että katsotaanko nyt jännäriä vai komediaa. Jättimäisten torakkaotusten hyökkäyksestä tuli huvittavuudessaan mieleen Bubba Ho-Tepin vastaavanlainen kohtaus ja tietokonelonkerohirviö oli suurinpiirtein yhtä uskottava kuin Anacondan kärmes.

Ei jumalauta, oikeesti. Miten isolla budjetilla voidaan saada aikaan noin naurettavaa jälkeä. Loppu oli ainoa onnistunut juttu koko paskakasassa, siitä kaks pojoa. Carpenterin Usva on 100 x parempi. 2/10

Lord of the Rings -trilogian pitkät versiot

Tyttökaveri oli nähnyt vain lyhyemmät versiot ja minä pelkästään pitkät. Oli kyllä todella mielenkiintoista huomata, että suuri osa elokuvasarjan mieleenjäävimmistä ja koskettavimmista kohtauksista löytyy pelkästään näistä pidemmistä versioista. Joka kerta kun tuli kohtaus, jota olin jo odottanut innolla kuului vierestä että "ei niissä tällaistakaan kohtausta ollut".

Pitäisi katsastaa ne lyhyet versiot joskus ihan mielenkiinnosta, nyt tuntui kuin ne sisältäisivät vain juoksentelua ja taistelua.

bedlam kirjoitti:Pitäisi katsastaa ne lyhyet versiot joskus ihan mielenkiinnosta, nyt tuntui kuin ne sisältäisivät vain juoksentelua ja taistelua.

Arwenin ja Aragornin välisistä siirappitylsäilyistä olisi saanut kyllä puolestani leikata ainakin 80% pois.