RolloTomasi kirjoitti:ja jostain syystä jauhan mieluummin paskaa jostakin hassusta elokuvaan liittyvästä yksityiskohdasta kuin häpykummuista tai tiramisu-leivoksien nussimisesta.
Noh, sellainen onkin vessanseinäkirjoittelua. Vaivatonta.
RolloTomasi kirjoitti:
Varmasti meillä on mentaliteettiero. En tiedä, onko sinulla ihmisiä, joista pidät, mutta minulle jonkin tietyn näyttelijän näkeminen leffassa on vähän samanlainen juttu kuin jonkun pidetyn kaverin tai jopa ystävän tapaaminen (vaikka en näyttelijää tai tekijää henkilökohtaisesti tuntisikaan). Ja joku tekijä puolestaan merkitsee minulle paljon enemmän kuin sitä yhtä työtä, vaikka se olisikin hänen ainoansa tai ainoa, josta pidän..
Pidän joistakin ihmisistä.
Silti siinäkään ei mulle merkkaa kaikki heidän tekosensa. Jos ajattelisin niitä, niin sitten luultavasti EN pitäisi niistä ihmisistä. Mitä vähemmän ihmisestä tiedän, sitä paremmin häntä siedän.
Ja sitten en tosiaan ymmärrä jotain baariturinasosiaalisuutta. Jos haluaisin tietää jonkun tuntemattoman levyseppä-hitsaajan työurasta, lukisin siitä jostain. Tai jos haluan tietää scifistä, ei minua innosta jauhaa jo tietämiäni asioita jonkun kännisen nörtin kanssa baarissa. Sekö siinä sosiaalisuudessa viehättää, että ah oh, siinä on elävä ihminen vieressä? Tyhjää minusta. Tyhjiä joukkoja ihmiset, jotka ei kestä olla yksin, ilman juttukaveria. Tyhjät joukot kokoontuu yhteen edes yhtään kokeakseen olevansa olemassa. (No niin, baareihinhan mennään seksin takia, jota minä en saa, mm. koska en siiihen sosiaalisuuteen sulaudu, joten nou pipari for me)
No ehkä tuo on teistä niiin väärin.
Mutta elokuviin siirtäen vittu elokuvien tekijät eivät ole niitä, joita fyysisesti tapaat sosiaalisena olentona. Vaan se elokuva on se mikä kolahtaa.
Esimerkiksi minulla on tuossa avatarissa ihka oikea Indiana Jonesin hattu ja ruoska. Silti en fanita Harrison Fordia kovinkaan erityisesti, niin että muistaisin kaikki leffansa.
Taikka joo Bachin musiikista pidän, mutta eppäilen miellyttäisikö se läski kiihkoluterilainen peruukkipää minua ihmisenä.
Tuollainen kiinnostus vaatii minulta lähes rakastumista. Kuten minulla on teinipoikamainen rakkaus Kate Bushiin. Jonka kaikesta tekemästä en pidä. Mutta koetan selvittää miksi sitä on tehnyt.. koska ne pitämäni minulle merkkaa niin paljon ja sitä kautta luotan, että muussakin voisi olla minulle jotain.
Mutta aika henkistä heh Lutkuutta tai vittu Pinnallisuutta, jos nyt noin moni viihdeleffa on Kitinäläisille niin tärkeä tai rakas, että sen tekijöistä ottaa asiakseen tietää niin paljon. Tai sitten joo jotain hengen köyhyyttä, kun innostuvat pyörimään ympäriinsä häntäänsä jahdaten joka vitun kevytviihteestä, kuten minä pillun kuvista
RolloTomasi kirjoitti:
Jonkin persoonallisen tekijän nimen mainitsemisesta vielä, että se usein kertoo työstä tai sen osasta tiiviimmin kuin tuhat riviä tekstiä - olettaen tietenkin, että kuulija tai lukija tietää, kenestä on kyse. (Esimerkiksi Hitchcock on myös oikeastaan adjektiivi, ja niin on myös Hawks.) Ei minulle edes ole tullut sellainen ajatus mieleen, että jollekin persoonallisen tai taitavan (tai huonon) nimen mainitseminen on nippelitietoa eikä kuvailua, mutta kiitos vastakkaisen näkökulman antamisesta.
No totta kai pitääkin mainita ohjaaja ja näyttelijät. Haluan itsekin tietää. Silti lehtienkään elokuva-arvosteluissa ei juuri näy sellaista vielä pitemmälle menevää leffan tekijöiden muiden töiden puimista kuin Kitinässä. Että oliko se ja se parempi siinä ja siinä tai olisiko joku muu ohjannut tämän paremmin ja mitä se on taas tehnyt.. siis yhdestä leffasta puhuttaessa. Ehkä useimmat ihmiset kokevat sen epäolennaisena tai sitten Kitinäläisten pitäisi olla kulttuuritoimittajia?
RolloTomasi kirjoitti:
Ja sitten vielä tuo roolisuoritusten vertaaminen. Kyllä, ihailen hyviä näyttelijöitä - olivatpa he sitten laajoja tai vetävät suppeammalla alueella hyvin. Analysointi, vertailu, arvostelu - kaikki on osa tätä ihailua, kunnioitusta tai väline, jolla joku voi kunnioituksen ja ihailun ansaita, ja jos joku on olennaisena osana sitä, mistä tykkään, hänen nimensä .
No arvostanhan minäkin näyttelijöitä.
Silti jos yhdestä leffasta puhuisin, miettisin vain sitä yhtä leffaa. Koska se on senhetkisen ihailuni kohde eikä ne näyttelijät ah oh ihmiset.. vaan se yksi teos. Eikä mieleeni pulpahda kaikki muu missä on ollut. Paitsi jos joku hottis misu on ollut nakuna
muissa leffoissa, niitä keräilen... muuten bongasin Kate Beckinsalen mielestäni hauskassa veijarikomediassa "Shooting Fish". Nice upright breasts. Joten waretin klippejä, jossa olisi nakuna. Ja löytyihän niitä, lähes täydellinen vartalo! Silti epäilen innostuisinko niistä muista leffoista sinänsä saati mainitsisinko ne muut roolisuoritukset Shooting Fishistä kertoessani.. koska vittu minua innosti Shooting Fish eikä ne muut! Saati nippelivertailu Kate Beckinsalesta muissa leffoissa.
Ja sekin kyllä, että vaikka kunnioitan näyttelijöitä ja taitojaan... itse en haluaisi olla näyttelijä. Koska siinä hyvin tai huonosti vain esittää jonkun muun tekemää tarinaa ja merkityksiä. Toisin kuin kirjailijat, kuvataiteilijat, säveltäjät, singer-songwriterit.
RolloTomasi kirjoitti:
. Helvetti, rakastan elokuvaa - en vain jotain tiettyä elokuvaa, vaan koko taidemuotoa. Ne ovat muovanneet lähes koko tähän astisen elämäni. Helvetti, jos nyt oikein pitää nyrkillä pöytään lyödä, niin elokuvat ovat elämäni. Koko juttu. Eikä silti kritiikittömästi palvoen..
En ikinä uskoisi muille sanovani, mutta GET A LIFE!
Ja luultavasti sinulla onkin, paljon paremmin kuin minulla.
Mutta eikös olisi mahdollista rakentua hieman muunkin kuin elokuvien avulla? Onhan sitä kirjoja, tauluja, musiikkia, tiedettä, historiaa ja jopa oikeaa luontoakin.
Tietty silleen en ole kukaan sanomaan, koska minulla itselläni on siis todella sairaan suuri leffakokoelma. DVDtä nyttemmin, waretettua enemmän, ja takuudella kellään ei ole niin montaa kuutiometriä telkasta nauhoitettua VHS-nauhaa kuin minulla. En koskaan ehtisi niitä kaikkia katsomaan uudestaan, silti tärkeää että ne ovat hallussani.
Ja moni niistä on minulle todella tärkeä ja maailmaani mullistanut.
Silti kokisin menettäneeni niiden elämysten varsinaisen ytimen, jos mieleeni tulisi ottaa asiakseni muistaa ja muihin leffoihin vertaillen selittää niiden leffojen kaikkia tekijöitä, näyttelijöitä, tehostemaakareita ym. Se kun ei ole sen kokemuksen ydin. Ja epäilen, josko taiteilijoiden itsensäkään tarkoitus on herättää sellaista nysväämistä. Vaan heidän tarkoituksensa lienee sanoa jotain yhdellä teoksella kerrallaan.
On sellainen "tiedekin" kuin estetiikka.
Eiköhän se ole jonkun elävän tappamista ja viipalointia, preparointia ja formaldehydiin upottamista.
Toki on mahdollista, että Kitinän yliolennot saavat sen puhtaan ytimenkin leffoista irti.. (Mutta miksi just jostain tusinafilmeistä?) Ja mahdollista, että olen vain alemmuudentuntoinen siitä energiamäärästä ja muistista joka täytyy olla, että noin paljon vertailevaa detaljitietoa leffoistakin tallettaa. Kuten Kitinäläiset vaikka mistä muistakin asioista. Huh.
Tai no.. voisinhan itsekin laittaa arvosteluja ja sitten Googlata niitä yksityiskohtaisia tietoja, jos se mulle niin merkitsisi.. mutta kun ei merkkaa niin paljoa.
RolloTomasi kirjoitti:
Jos sinulla on minun kirjoittamanani jokin yksityiskohta, jonka mainitsemista et viestissä ymmärrä, voitko lainata tekstinpätkää ja osoittaa sen?
(vaihdoin quottien järjestystä tässä lopussa)
Enhän jaksa.
Sinulta en muista.
Ajattelin kyllä laittaa tän ketjun muiltakin lainauksia siitä mielestäni kummasta nippelien ja epäoleellisuukisen vertailusta noin yleensä, joka menee paljon pitemmälle kuin ohjaajan ja näyttelijöiden nimeäminen. Mutten jaksa ja kaljakin loppuu.
RolloTomasi kirjoitti:
Mitä puolestaan isäsi sanomaan ja joidenkin lukemieni tekijöiden, erityisesti elokuvan aikana kasvaneiden, haastatteluiden väliseen ristiriitaan tulee, niin se ristiriita puhukoon puolestaan.
Vai niin.
No, isäni nyt ei kummoinen ammattilainen ole.
Mutta mielestäni hyvä lausahdus, että amatöörin ja ammattilaisen ero on siinä, että amatööri intoilee ja tietää kaikki pikkunyanssit, ammattilainen ei niitä välitä muistaa vaan keskittyy tehtävään asiaan ja sitten tekee sen. tai sinnepäin.
Nyt en löydä, mutta mulla on jossain "Bluffers Guide to Classical Music". Siinä yhdessä kohtaa kerrotaan, miten konserttiyleisössä erottaa amatöörit ammattilaisista. Amatöörit keuhkoaa innoissaan kaikista nyansseista ja täsmälleen oikeilla termeillä. Ammattilaiset taas juttelee: "Vittu tää oli perseestä! Pysyisi tuo urpo vaan Brahmsissa! Ja taaskaan en saanut kahvia väliajalla ja munkitkin oli kuivia!"
Taikka sitten mielestäni 1900-luvun suurin filosofi, Ludwig Wittgensten, teki väitöskirjansa ENSIN ja (silloin se oli mahdollista) vasta sitten proffansa Russell pisti lulemaan filosofian historian läpi. Josta Wittgenstein ihmetteli, että kummia paskanjauhajia. Ja (homo-) leffan mukaan ei koskaan vaivautunut lukemaan Aristotelesta. Koska ei tarvinnut sitä!
Taikka kamppailulajien uudistaja Bruce Lee ei oikeastaan koskaan saavuttanut mustan vyön tasoa sitten niin missään. Kuppasi monesta lajista innostuneena, mutta ihan oikein sanoa, että ei ymmärtänyt niitä perinpohjin. Hänen ei tarvinnut!
Bill "Superfoot" Wallace, kickboxingin Wanha, vielä omaa kummaa tyyliään opettava mestari, ei kuulemma tiedä kuka nykyään on lajin maailmanmestari.
Ja tuskinpa kukaan todella suuri kirjailija on tuntenut kirjallisuudenhistoriaa yhtä hyvin kuin kirjallisuustieteen professorit tai edes innokkaat bibliofiilit kirjakerhoissaan ... tai verraten elokuviin kirjoja yhtä hyvin kuin Kitinän leffafriikit leffoja. Heidän ei tarvinnut.
Totta svidussa tarvitaan laaja yleissivistys. Itse tykkäilen suuresti jos leffoihin tai musiikkiin on tehty monta kerrosta, joista syvimmät on itse asiassa peitetty. Aavistuksenomaisia viittauksia tosi monipuolisiin vaikutteisiin.
Mutta jos niiden viittausten ja vastaavuuksien analysointi ja knoppitiedon muistaminen onkin luomistyön tai sitten meillä tavan tallaajilla sen teoksen vastaanottamisen pääasia, silloin mun mielestäni on menetetty se ydin.
Elokuvantekijänä sillä lailla intoilevista tulee... no.. Renny Harlineja
EDIT: Mitenkä tuosta tuli mieleen, että luultavasti Kitinäläiset muistavat ulkoa kaikki Rennynkin leffat. Ja muistavat ulkoa ketkä niissä näytteli. Ja osaavat tehdä nokkelia ristiinvertailuja Rennyn leffoista muihin leffoihin. Minuun verrattuna minussa aivan alemmuudentuntoa herättävä, se yli-ihmismäinen energia ja muisti sellaista tietää. Silti.... ihmiselämä on lyhyt, ja jos on kuten veikkaan.. jos ne niiiin kiinnostaa.. "Elokuvat ovat elämänsä".. Rennyn leffojen detaljeja myöten.. silti minusta joku on aika merkittävästi pielessä niillä Kitinäläisillä
This house is as old as I am.
This house knows all I have done.
This house is full of m-m-my mess.
This house is full of m-m-mistakes
This house is full of m-m-madness.
This house is full of, full of, full of fight!
-KB
