Definitely maybe.
Romanttinen hömppis - mutta yllättäen jopa hauska.
Isla Fisher oli aika hottis.
Katsoin leffan
-
Frederik Krueger
- Kitisijä
- Viestit: 3760
- Liittynyt: 09.04.2008 10:49
- Paikkakunta: Häslinki
Eiku X-Men ykköstä ja kakkosta taisin pitää ihan ookoina. Kolmosta vmsno (vai-mikä-se-nyt-oli) en ole tainnut nähdä.Frederik Krueger kirjoitti:Tuli taas mieleeni etten ole tainnut nähdä yhtään sarjakuvista väännettyä supersankarifilmatisointia jota olisin pitänyt hyvänä.
Uusinta Batmania en ole myöskään nähnyt joten en tiedä pitäisinkö siitä. Ehkä en, jos kerran Bättis mumisee ja kröhisee koko elokuvan niin ärsyttävästi että siitä pitää tehdä ihan pilavideoita juutuubiin, ja Jokerikin maiskuttelee koko ajan lerppahuuliaan.
Onko joku pissinyt mun muroihin?
-
daddykillkill
"Dark Knightin" Bättiksessä ja Koomikossa oli paljon samaa, joskin Bätsy oli vielä selkeämmin psykoterapian tarpeessa. Itse en pysty näkemään tuota varsinaisesti parodiana mutta dekonstruktio on osuva ilmaus. Moorella on muutenkin tapana käsiksissään purkaa käsiteltävä myytti osiin, liittää siihen aineksia muista myyteistä ja keitellä kokoon jotain ihan uutta. Vähän Tarantinon tyyliin.Duck kirjoitti:Watchmenin oli tarkoitus olla supersankariparodia (siksi ne puvut näyttivät niin hölmöiltä) ja supersankaruuden dekonstruktio. Watchmen tuntuu vaikuttaneen myös Frank Millerin "The Dark Knight Returns" -kässäriin, tuntuu soveltavan paljon samoja ideoita ja teemoja: keski-ikäistyvät ja impotentit supersankarit, supersankarien käyttäminen sodan ja politiikan käsikassaroina, ja sillattis.
Myönnän pohdiskelleeni samoja juttuja kuin Fredu - jos naamiokostajilla Manhattania lukuuottamatta ei ollut oikeita supervoimia, taistelukohtaukset olivat vähän turhan vauhdikkaita ja nättejä. Toisaalta taas - kuka olisi jaksanut katsoa rogermooremaista äh-puh-nyt-tuli-vyöruusu-ja-palleatyrä -tyylistä ähellystä.
Ymmärrän hyvin, ettei tuo leffa ole kaikkien kupponen teetä ja mukava lukea "vastakkaisia mielipiteitäkin"
-
1108
-
Duck
Jep. No siis olihan heissä silti sitä supersankaruutta (joka sarja- ja elokuvan maailmassa "sallii" tällaiset), ja siksi tappelivat niin yliluonnollisesti. Koomikko löi nyrkillä takasta kulman rikki, Rorschach mursi kiveä lentäessään päin seinää, Silkkiaave sukelsi palavaan taloon kumipuvussa eikä edes tukka syttynyt tuleen, ja sitä rataa. Ja se ainoa jolla oli oikeat supersankarivoimat ei edes ollut mikään sankari, vaan ainoastaan pihalla. Tai "toisissa sfääressä", miten sen nyt sanoisi.daddykillkill kirjoitti:jos naamiokostajilla Manhattania lukuuottamatta ei ollut oikeita supervoimia, taistelukohtaukset olivat vähän turhan vauhdikkaita ja nättejä.
Ja kyllähän toimintaleffoissakin, vaikka mistään supersankareista ei varsinaisesti olekaan kyse, sankarit kyllä kestävät ihmeen paljon kuritusta ja paranevat ampumahaavoista irvistämällä ja lausumalla rankat vuorosanat. All FTW.
-
daddykillkill
-
1108
-
Duck
-
prosessi
-
nastamuumio
Joo-o, olin liian väsyny ja nuuduksissani mennäkseni balettitunnille ja ajattelin, että huonostakin aiheesta tehty komedia voisi piristää, ja luvattiinhan tuohon elokuvaan sisältyvän hauskan Suomeen ja suomen kieleen liittyvän sivujuonenkin - mutta sekään mitään hauskaa ollut. Teet nyt musta varmaan piitkään miinuksen mentaaliseen muistikirjaan, mutta oon lukenut kaks Sophie Kinsellan kirjaa Himoshoppaaja-sarjan ulkopuolelta, ja ne oli kyllä ihan ok omassa sarjassaan.prosessi kirjoitti:Peloittava valinta! Vaikken oo ees nähny.nastamuumio kirjoitti:Uskokaa tai älkää, mutta Himoshoppaaja-elokuva on hirveetä paskaa.
-
prosessi
nastamuumio kirjoitti:Joo-o, olin liian väsyny ja nuuduksissani mennäkseni balettitunnille ja ajattelin, että huonostakin aiheesta tehty komedia voisi piristää, ja luvattiinhan tuohon elokuvaan sisältyvän hauskan Suomeen ja suomen kieleen liittyvän sivujuonenkin - mutta sekään mitään hauskaa ollut. Teet nyt musta varmaan piitkään miinuksen mentaaliseen muistikirjaan, mutta oon lukenut kaks Sophie Kinsellan kirjaa Himoshoppaaja-sarjan ulkopuolelta, ja ne oli kyllä ihan ok omassa sarjassaan.prosessi kirjoitti:Peloittava valinta! Vaikken oo ees nähny.nastamuumio kirjoitti:Uskokaa tai älkää, mutta Himoshoppaaja-elokuva on hirveetä paskaa.
Plussia minä mentaaliseen muistikirjaani vetelen, olet selvästikin rohkea! Et kuitenkaan varmaan niin rohkea, että uskaltaisit katsoa Perjantai-illan kingin. Väitän, että se on kaikkien aikojen elokuva, jos hirvee paska on ykköskriteerinä.
Hmm. Katsoin ja pidin, paljonkin, mutta että Woody osuu "taitavasti" ja että peräti "loistava"?huima kirjoitti:Vicky Cristina Barcelona.
Woody Allen osuu taas taitavasti kohteeseen. Loistava romanttinen draama ja komedia.
Minusta Woody Allen nimenomaan ei kuljeta elokuvaa mitenkään taitavasti kohti maalia. Rautalankaa vääntävä kertojanääni paikkaa (huonosti) käsikirjoituksen ja kerronnan puutteita. Muutokset ja kehityskulut päähenkilöissä eivät tule perustelluksi elokuvan tapahtumien ja tunnelmien kautta, joten kertojanääni joutuu kertomaan tällaisia muutoksia ja kehityskulkuja tapahtuneen. Aika kaukana taitavasta elokuvakerronnasta. Tästä johtuen Scarlett Johanssonin Cristina jää hyvin kauaksi Johanssonin parhaista rooleista, eikä sinänsä mainiossa vedossa oleva Penelope Cruzkaan pääse lähelle Almodovarin, joka usein "osuu taitavasti kohteeseen", kanssa saavuttamaansa tasoa. Pitkään myös odottelin jonkinlaista twistiä sen suhteen, että Allen virittelee niin ilmeisen kliseistä ja superkulunutta kuvaa eurooppalaisesta boheemiudesta suhteessa amerikkalaiseen kiiltokuvapikkuporvarillisuuteen. Mutta twistiä ei tule, vaan kertojanääni vain vahvistaa tämänkin kliseen. Taitavaa osumista, sano.
Parasta elokuvassa on minusta Javier Bardemin näyttelijäntyö. Amerikkalaisia tyttösiä kiehtovia eurooppalaisia, vanhempia ja avoimen seksuaalisia taiteilijahahmoja mahtuu tietenkin niin elokuvissa kuin kirjallisuudessakin kolmetoista tusinaan, mutta Bardem välttää kliseet ja tekee aidosti kiehtovan ja karismaattisen hahmon. Hyvä on myöskin Allenin tummasävyinen perustarina: vältetään amerikkalaiset kliseeloppuratkaisut, vaan annetaan emotionaalisen ravistelun todella ravistella henkilöitä. Helppoa ja onnellista loppuratkaisua ei haeta - saati sitten, että ratkaisu tulisi kuin itsestään niin kuin Hollywoodissa yleensä. Tämä pätee jopa Vicky-hahmoon, joka on kyllä aika kliseinen ja jonka tarina etenee, ainakin alkuun, todella ennalta-arvattavasti. Harmi vain, että Allenin ohjaustyö ei osu niin taitavasti kohteeseensa kuin mitä perustarina ja näyttelijäntyö ansaitsisivat. Olisi pitänyt työstää vielä lisää ennen filmaamista.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
Ei minusta ennalta-arvattavuus ole yksiselitteisesti huonoa, paitsi kauhuleffassa. Itse ainakin odotan usein onnellista loppua, ja jos sitä ei tule, jää vähän tyhjä olo. No, riippuu ehkä mitä kustakin elokuvasta hakee. Minä haen hyvää oloa, matkan varrella voi toki olla mutkia, mutta surkea loppu on aina surullinen. Niitä on täällä oikeassa maailmassa tarpeeksi. Toki romanttisen surkea loppu ei ole niin surkea, kuin vaikka jos lapset kuolee nälkään. Semmoiset jätän suosiolla väliin.
Eilen katsoin Käskyn, pidin. Silti joku vähemmän nätti ois istunu Pihla Viitalan paikalle paremmin, uskottavammin. Liian silonen, likasenakin. Liian Irina Björklund.
Tutustuin myös Brideshead revisitediin, suomeksi Mennyt maailma -nimisestä sarjasta tehtyyn leffaan. Ihan hyvä, taustansa huomioiden.
(Todellakin, aurinko paistaa ja lunta sataa, tai sitten kirsikankukat putoilevat tähän aikaan vuodesta!)
Eilen katsoin Käskyn, pidin. Silti joku vähemmän nätti ois istunu Pihla Viitalan paikalle paremmin, uskottavammin. Liian silonen, likasenakin. Liian Irina Björklund.
Tutustuin myös Brideshead revisitediin, suomeksi Mennyt maailma -nimisestä sarjasta tehtyyn leffaan. Ihan hyvä, taustansa huomioiden.
(Todellakin, aurinko paistaa ja lunta sataa, tai sitten kirsikankukat putoilevat tähän aikaan vuodesta!)
Prepare for the worstest.
Kyllä. Taitavasti ja kohteeseensa. Kyseessähän oli kepeä ja kliseinen elokuva - alkaen aina siitä kertojaäänestä, joten elokuvaa ei saa ottaa liian vakavasti. Sen takia se olikin niin onnistunut.urpiainen kirjoitti:Hmm. Katsoin ja pidin, paljonkin, mutta että Woody osuu "taitavasti" ja että peräti "loistava"?
Jos etsi Match Pointin uusintaa, Kieslowskia tai Almodovaria, pettyi pahasti.
Bardem veti hyvän roolin. Cruz ja Johanson pussailemassa. Me likes.urpiainen kirjoitti:Parasta elokuvassa on minusta Javier Bardemin näyttelijäntyö. Amerikkalaisia tyttösiä kiehtovia eurooppalaisia, vanhempia ja avoimen seksuaalisia taiteilijahahmoja mahtuu tietenkin niin elokuvissa kuin kirjallisuudessakin kolmetoista tusinaan, mutta Bardem välttää kliseet ja tekee aidosti kiehtovan ja karismaattisen hahmon. Hyvä on myöskin Allenin tummasävyinen perustarina: vältetään amerikkalaiset kliseeloppuratkaisut, vaan annetaan emotionaalisen ravistelun todella ravistella henkilöitä. Helppoa ja onnellista loppuratkaisua ei haeta - saati sitten, että ratkaisu tulisi kuin itsestään niin kuin Hollywoodissa yleensä. Tämä pätee jopa Vicky-hahmoon, joka on kyllä aika kliseinen ja jonka tarina etenee, ainakin alkuun, todella ennalta-arvattavasti. Harmi vain, että Allenin ohjaustyö ei osu niin taitavasti kohteeseensa kuin mitä perustarina ja näyttelijäntyö ansaitsisivat. Olisi pitänyt työstää vielä lisää ennen filmaamista.
Elokuvassa oli hirveät määrät ennalta-arvattavaa tarinankuljetusta, hyvin toistettuja kliseitä ja naishahmojen käytös oli suurta hilpeyttä herättävää, mutta missään vaiheessa ei tehnyt mieli puukottaa itseään koska elokuva toimi. Se oli erittäin toimivaa viihdettä, vieläpä kevyttä sellaista. Totta kai samoista aineksista olisi voinut saada paljon muutakin aikaiseksi, mutta tämä oli kuin mukavasti pirskahteleva siideri kypsän viinin sijaan.
Luulen, Huima, että olet oikeassa. Nyt kun leffan katsomisesta on jo pari päivää huomaan toden teolla, että elokuvan kliseisyyskin oli aika taiten tehtyä. Ehkä Allenilla jonkinlaisena elokuvamaailman vanhemapana valtiomiehenä oli tosiaan tarkoituskin keskustella myös elokuvahistorian kanssa tarjoamalla tuttuja kliseitä ja ennalta-arvattavuuksia allenlaisin painotuksin. Voi olla että katsomistani hämäsi nimenomaan tuo mainitsemasi tyylillinen eroavaisuus Match Pointista, koska elokuva selvästi sekä on että ei ole saman tematiikan jatkoa.huima kirjoitti:Kyllä. Taitavasti ja kohteeseensa. Kyseessähän oli kepeä ja kliseinen elokuva - alkaen aina siitä kertojaäänestä, joten elokuvaa ei saa ottaa liian vakavasti. Sen takia se olikin niin onnistunut.urpiainen kirjoitti:Hmm. Katsoin ja pidin, paljonkin, mutta että Woody osuu "taitavasti" ja että peräti "loistava"?
Jos etsi Match Pointin uusintaa, Kieslowskia tai Almodovaria, pettyi pahasti.
Elokuvassa oli hirveät määrät ennalta-arvattavaa tarinankuljetusta, hyvin toistettuja kliseitä ja naishahmojen käytös oli suurta hilpeyttä herättävää, mutta missään vaiheessa ei tehnyt mieli puukottaa itseään koska elokuva toimi. Se oli erittäin toimivaa viihdettä, vieläpä kevyttä sellaista. Totta kai samoista aineksista olisi voinut saada paljon muutakin aikaiseksi, mutta tämä oli kuin mukavasti pirskahteleva siideri kypsän viinin sijaan.
Oikeastaan vähän samanlainen tunne jäi toisesta vast'ikään katsomastani todella nautittavasta elokuvasta, Coenin veljesten Burn after Readingista. Siinäkin on tiettyä välityön makua, mutta kyllä homma omalla keveystasollaan toimi kerrassaan erinomaisesti. Minullahan on ollut sellainen henkilökohtainen ongelma Coenin veljesten komedioidn kanssa, että vaikka pidin suuresti Hudsucker Proxysta, niin paljon kehuttu Big Lebowski jättää minut kyllä kylmäksi. Mutta tämä Burn After Reading oli jälleen oikein mukava tuttavuus: paljon mainioita henkilöitä, paljon naurua.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
-
prosessi
Nyt kyllä oli ihan pakko tarttua leimasimeen ja antaa urpiaiselle laatuleima.urpiainen kirjoitti:pidin suuresti Hudsucker Proxysta
http://kitina.net/viewtopic.php?p=32045 ... oxy#320458
Juu. Tuohon kun lisää vielä Barton Finkin, niin alkaa näkemään miten isolla skaalalla Coeninkin veljekset komediaa tekevät.urpiainen kirjoitti:Oikeastaan vähän samanlainen tunne jäi toisesta vast'ikään katsomastani todella nautittavasta elokuvasta, Coenin veljesten Burn after Readingista. Siinäkin on tiettyä välityön makua, mutta kyllä homma omalla keveystasollaan toimi kerrassaan erinomaisesti. Minullahan on ollut sellainen henkilökohtainen ongelma Coenin veljesten komedioidn kanssa, että vaikka pidin suuresti Hudsucker Proxysta, niin paljon kehuttu Big Lebowski jättää minut kyllä kylmäksi. Mutta tämä Burn After Reading oli jälleen oikein mukava tuttavuus: paljon mainioita henkilöitä, paljon naurua.
Barton Fink on julmaa, kylmää ja pelottavaakin. Hudsucker Proxy on täydellinen. Big Lebowski on outo yhdistelmä Raymon Chandleria ja jotain muuta. Burn After Reading on taas hillittömän hauska komedia joka lähestyy farssia.
Burn After Readingissa hahmot ovat onnistuneita ja tarinankerronta on toimivaa kun mukana on CIA:n hahmot, jotka seuraavat koko kohellusta ulkoapäin ja ovat siis samalla tasolla katsojan kanssa todetessaan ettei tässä hommassa ole päätä eikä häntää.
Erityisen hauskaa Burn After Readingissa oli minulle ihmisten kohtaloiden nivoutuminen yhteen sattumien kautta tavalla jossa jokaisella osallisella oli ihan erilainen tulkinta tilanteesta - toisin kuin useasti elokuvissa, joissa osalliset ovatkin maagisesti ihan kartalla monimutkaisesta juonikuviosta koska kirjoittaja antaa heille sen tiedon. Kepeää hupailua. Nothing wrong with that.
-
1108
Tykkäsin.
Sairaalassa tapahtuu ja sattuu. Yllätys yllätys joukko nuoria ajaa kolarin perähikiällä ja siitähän joutuu koko revohka sairaalaan missä saadaan sairaalaan soviteltavaa splatteria kehiin ihan kivasti. Omasi parin hyvän säikyn ja parin aivan joutavan kohtauksen mutta silti hurmeen määrä on tasolla kiitettävä. Bonusta hauskasta "happipullosta leukoihin ja koko naama murskaksi useammalla lyönnillä" -kohtauksesta joka oli kerrassaan onnistunut.
Nämä "After Dark Horrorfest" piuhat pitää katsastaa muutkin.
***½
-
prosessi
