Kitinä

pierupylly kirjoitti:

NuoriD kirjoitti:Aivan, mutta miksi se oli kaatumassa? Kuka tuli paikalle ja kuka ei ollut paikalla?

Öö, siis se että se oli kaatumassa tarkoitti että kyseessä ei ole uni. Seurasiksää koko leffaa? Ja muutenkin, vaikka ei olisi alkanutkaan horjua niin tuo nyt ei siltikään olisi ollut mikään juonitwisti, vaan sellanen perinteinen pöö-loppu.

No kuule, mä oon jutellu Michael Cainen ja Nolanin kanssa ja ne on eri mieltä. Caine sanoo, että se alkaa huojua vasta kun hän tulee paikalle (kun diCapricio on poistunut lasten luo) ja se tarkoittaa, että kyse on hänen unestaan. Nolan vain sanoo, että lopussa hyrrä pyörii. Googlaa, jos et usko.

Inkheart. Keskinkertainen fantasialeffa mutta äidin stoori oli ihku!

Miehellä on lahja/kirous; kun hän lukee tarinoita ääneen, tarinoiden sisällöt pursuvat kirjoista todellisuuteen. Tästä tietysti seuraa ongelmia mutta fiksu teinityttö pelastaa kaiken ja lopussa kiitos seisoo.

2/5

NuoriD kirjoitti:

pierupylly kirjoitti:

NuoriD kirjoitti:Aivan, mutta miksi se oli kaatumassa? Kuka tuli paikalle ja kuka ei ollut paikalla?

Öö, siis se että se oli kaatumassa tarkoitti että kyseessä ei ole uni. Seurasiksää koko leffaa? Ja muutenkin, vaikka ei olisi alkanutkaan horjua niin tuo nyt ei siltikään olisi ollut mikään juonitwisti, vaan sellanen perinteinen pöö-loppu.

No kuule, mä oon jutellu Michael Cainen ja Nolanin kanssa ja ne on eri mieltä. Caine sanoo, että se alkaa huojua vasta kun hän tulee paikalle (kun diCapricio on poistunut lasten luo) ja se tarkoittaa, että kyse on hänen unestaan. Nolan vain sanoo, että lopussa hyrrä pyörii. Googlaa, jos et usko.

No sitten kuvauksessa on virhe, koska hyrrä alkaa kaatua juuri ennen kuin kuva mustenee ja mustumisen jälkeen tulevat lopputeksitit.

Kyllä mua kiinnostaa miten ohjaaja on visioinut, nyt vaan meni Nolanilla tai kuvaajalla persiilleen. Hyrrä alkaa kaatua vaikka ei pitäisi.

Kick-Ass: Periaatteessa tässä elokuvassa ei ollut mitään mistä en pitäisi, mutta ei ihan tuottanut sitä ohuh-elämystä mitä olin odottanut. Ja meinaan todella odottanut. Mielestäni tarinassa oli monta ulottuvuutta; katsojasta riippuu mitä näkee, mitä ei. Musiikki oli hyvää ja pikkulikkakin oli ihan cool (positiivistahan tässä oli juuri se ettei tämä mielestäni ole mikään "lapsille soveltuva" elokuva, mitään ei oltu kaunisteltu ja siloiteltu). Koin ajoittain oloni tylsistyneeksi, pakko se on myöntää vaikka en haluaisikaan.

Zombieland: Hieman erilaisempi zombieleffa. Tykkäsin todella paljon. Viihdyttävä, ajoittain hyvinkin hauska, olematta kertaakaan huonolla tavalla naurettava.

Mannekiinimurhaaja: Tyypillinen 80-luvun trilleri, tyypillisine twisteineen. Ihan oukei siis.

Minun täytyy tunnustaa, etten ole edes kuullut Nolanin saamasta ylenpalttisesta hehkutuksesta ohjaajana. Ei hän nyt mikään Michael Bay ole, mutta ei maailman parhaan ohjaajan paikalle hänestä mielestäni ole. Mitä perusteita tälle väitteelle olisi? Tai mitä perusteita olette kuulleet? (Ylipäänsä jonkun valitseminen maailman parhaaksi ohjaajaksi tai elokuvantekijäksi on mielestäni kummallista. Tasot ovat sitten erikseen.)

^ Samaa mieltä, että ei tuo vertailu oikein toimi. Tarantino on maailman paras Tarantino, mutta ei hänestä Kubrickiksi ole. Sama päinvastoin.

Tuo Nolan-hype on nettiajan lieveilmiö. Fanipoikien street-teamittely tiedon valtatiellä on synnyttänyt jonkinlaisen "keisarin uudet vaatteet"-efektin. Ei keisari toki alasti ole, mutta parempiakin kuteita on nähty.

Jos pitäisi kuitenkin valita "nr uno" direttore, niin kyllä minun ääneni menisi Kubrickille. Koko portfoliota tarkasteltaessa ei löydy yhtään varsinaista hutia. Kaikki ovat ohjaajansa näköisiä - hyvällä tavalla - eikä SK sortunut tekemään jatko-osia tai toistamaan itseään.

RolloTomasi kirjoitti:Minun täytyy tunnustaa, etten ole edes kuullut Nolanin saamasta ylenpalttisesta hehkutuksesta ohjaajana. Ei hän nyt mikään Michael Bay ole, mutta ei maailman parhaan ohjaajan paikalle hänestä mielestäni ole. Mitä perusteita tälle väitteelle olisi? Tai mitä perusteita olette kuulleet? (Ylipäänsä jonkun valitseminen maailman parhaaksi ohjaajaksi tai elokuvantekijäksi on mielestäni kummallista. Tasot ovat sitten erikseen.)

No siis lähinnä sitä IMDB:n daabadaabaa, että "tämä elokuva viimeistään todistaa Nolanin olevan tän hetken paras ohjaaja". Minusta Nolanin leffat ovat kärsineet jonkinlaisesta turbo-ahtaamisesta, änkeää liikaa kaikkea yhteen leffaan.

küllküll kirjoitti:Jos pitäisi kuitenkin valita "nr uno" direttore, niin kyllä minun ääneni menisi Kubrickille.

Niin siis en sentään kaikkien aikojen parhaaksi ole kuullut kenenkään Nolania kehuvan, elossaolevista ja edelleen ohjaavista kyse.

küllküll kirjoitti: Tuo Nolan-hype on nettiajan lieveilmiö.

Siis nettihypeä tyyppi, joka ei ole tehnyt yhtään huonoa elokuvaa? Mitä vittua?
Nolan muistuttaa kovasti Mannia ja kun jälkimmäinen on lopettanut hyvien elokuvien tekemisen, niin tää sälli istuu kyllä helposti korkealla jakkaralla.
Tekisi pari trilleriä vielä, niin nähtäisiin kuuluuko tyyppi greatest of all time poppooseen. Tiukempaa menoa kaivattaisiin nyt ja niitä R-rated-teoksia.

Megamind 3D

Ei nyt oikein täysin toiminut. Tuo hiuskarvaa vaille 5v oli toki tohkeissaan, mutta keskustelujen perusteella voin sanoa, että ei se saanut siitä juuri mitään muuta irti kuin visuaalista virikettä ja tietenkin sitä poikamaista tappelumeininkiä. Ikäraja ylemmäs sano. Ja mitä minuun tulee, niin tästä leffasta puutui ne lapsensa teatteriin tuoneille aikuisille suunnatut koukut melkein kokonaan. Tai sitten olen hidasälyinen (Sorkkaraudan ei tarvitse edes kommentoida), mutta ne Elviksellä surffailut yms oli vähän suunnattu väärään ikäluokkaan. Mammat ja papt varmaan viihtyivät. Tosin leffan musa osui ja upposi (mm AC/DC, Ozzy, George Thorogood…)! Siitä plussaa.

Mimmi Lehmä ja Varis leffoille jatkoja. Sellasesta kakarat diggaa.

Minustakaan Nolan ei ole tehnyt yhtään huonoa elokuvaa, mutta keskinkertaisesta ja hyvästä, todella hyvästäkin, on matkaa erinomaiseen. Erinomaisuuskin riippuu toisinaan siitä, kuinka paljon on valmis antamaan anteeksi. Oma suosikkini Nolanin elokuvista on The Dark Knight.


KK: Kubrick on ohjaajien ykkösluokkaa, mutta en tiedä, miten jatko-osien tekemättömyys liittyy asiaan. Eikö Eisensteinin Ivan the Terriblen toinen (ja kolmas) osa ole ainakin jossakin mielessä jatko-osa? Kummisetä II puolestaan on parempi kuin I, joten sekin kannatti tehdä. Itsensä toistamisesta voidaan olla kaiketi montaa mieltä, tasosta tai muodosta riippuen. Äänielokuvan aikakaudella kaikki elokuvansa ohjanneita, jotka ovat ohjanneet enemmän kuin yhden, ja joiden kaikki pitkät ovat olleet viiden tähden elokuvia, on mielestäni ollut vain kaksi: Terrence Malick ja Andrei Tarkovski. (Voin olla väärässä, koska en yleensä ajattele tähdittäin.) Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että he olisivat parempia ohjaajia kuin jotkut alle viiden tähden elokuvia tehneet.

RolloTomasi kirjoitti:pitkät ovat olleet viiden tähden elokuvia, on mielestäni ollut vain kaksi: Terrence Malick ja Andrei Tarkovski. (Voin olla väärässä, koska en yleensä ajattele tähdittäin.) Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että he olisivat parempia ohjaajia kuin jotkut alle viiden tähden elokuvia tehneet.

Muut on viisi tähteä paitsi Badlands. Näin tämän ensimmäisen kerran vasta vime vuonna ja meni aikansa, että ymmärsin katsovani komediaa. Aika heikkoa sellaista. Ehkä se ei tarkoituksellisesti ole hauska, mutta kyllä minä nauroin paljon, mutta liian harvoin. Komeaa katsottavaa se on.

RolloTomasi kirjoitti:KK: Kubrick on ohjaajien ykkösluokkaa, mutta en tiedä, miten jatko-osien tekemättömyys liittyy asiaan. Eikö Eisensteinin Ivan the Terriblen toinen (ja kolmas) osa ole ainakin jossakin mielessä jatko-osa? Kummisetä II puolestaan on parempi kuin I, joten sekin kannatti tehdä.

Joo, oikeassa olet. Teesi ei kestänyt lähempää tarkastelua. Eisensteinit on katsomatta, mutta Kummisetä-trilogia on suosikkejani.

... *Siirtyi toisaalta*. Sunnuntai-iltaisin on tosiaan tullut katsottua Jesse Stonea, olen koukussa. Onko parempaa kuin maata sohvalla, syödä hyvää ruokaa, silitellä tytsää kainalossa ja katsoa.... hyvällä tavalla kliseistä Jesse Stonea? Ei ole, ei. Kuinkahan kauan näitä vielä ilokseni mahtaa tulla?

National Treasure - Kansallisaarre olisi ihan ok seikkailu ellei se (kaunis tosin) akka olisi niin rasittava.

Eilen katsoin trillerin nälkääni Purppuravirrat toistamiseen. Juuri sitä mitä kaipaan kun janoan jännitystä. Ehkä hiukan yliarvostettu kuitenkin.

Aijuu, ja katsoin tietysti James Bondinkin. Taattua laatua.

Katsoin Twilightin ja New moonin. Ihan_hirveää_tuubaa. Kirjat oli parempia vaikka ei nekään mitään hypnotisoivia tapauksia olleet. Neljättä kirjaa en ole vielä lukenu. Luulen että katon kaikki leffat, jos ei muuten niin inkkaripoikien takia.

No niin. Molemmissa leffoissa seurattiin liian tiukasti kirjan tekstiä. Ohjaus oli töksähtelevää. Näyttelijät, kaikki paitsi osa susilaumasta, oli puupökkelöitä. Ainoastaan painajaiskohtaukset oli huudettu hyvin. Erikoistehosteet, kuten vaNpyyrin nopea liikehdintä sekä susihukat, oli ihan paskasti tehty. Ja minä EN TAJUA miten se Pattinsonin poika on muka niin ihku. Veretön ilmeetön rimpula se on, ei ihku. Ei, hirveetä roskaa. Kauhiaa saissea.

Hyviä puolia toisessa leffassa oli muutama, oisko niitä ollu 5. Ne oli ne puolialastomat hyväroppaset inkkaripojat, nam.

Mulla on toi ensimmäinen, mutta en ole saanut vielä aikaiseksi katsoa. Uskoisin ettei uppoa. Melkein voin sanoa tietäväni. Muhun ei koskaan uppoa semmonen paska siweellinen teinihöttö. Tulen vaan äkäiseksi. Ja kompit, en tajua mikä siinä ukossa viehättää, siis yök.

Lemmy Movie

Alku oli aivan vitun hyvä kun filmattiin Lemmyä dallaamassa ympäri Losia ja kun kuviin kärrättiin kuka-kukin-on vanhoja starboja kehumaan isoa ällää, sitten vähän lerpahti kun käsiteltiin vanhat bändit ja sotaharrastukset, mutta kun päästiin kohtaan Motörhead niin homma alkoi uudestaan toimimaan. Katsoin 720p:nä, mikä oli aivan liikaa resoa ottaen huomioon, että ruudulla vilkkui Lemmyn lisäksi Alice Coopperia, Lars Ulrichia, Dee Snideria, muita Motörhead-jäbiä jne.

Leffan ällistyttävin kohta oli, kun Lemmy soitti Metallican kanssa ja lauloi aluksi; kun tuli Hetfieldin vuoro niin kuulosti kuin joku honteloääninen pikkupoika olisi päästetty ääneen.

"Son, promise to me that when you grow up you don't do coke... just do speed, that's much better for you."

^ Sama arvostelukappale odottaa katsomista illalla.



Tää oli HUONO!

Kahden tunnin kestossa oli ihan jumalattomasti liikaa löysää ja puhuvia päitä. Bändin historia sivuutettiin lähes olankohautuksella, ainoastaan Clarke-Taylor-Kilmister -kokoonpanoa muistettiin kuvin ja Fast Eddie oli haastiksessa. Robbo Robertson, Animal Taylor, Wurzel... where are you? Siitä pojot, että Hawkwindin possea oli kaivettu naftaliinistä muistelemaan menneitä.

Jos on aikaa käyttää minuuttitolkulla siihen kun Lemmy laittaa partavettä, niin senkin ajan olisi voinut kertoa vaikka bändin historiasta, perkele. Tai heittää kehiin parit bändärit. Montaasijaksot oli leikattu hyvin, mutta lavapätkien kameratyöskentely olisi kaivannut ruutia.

Jos haluat katsoa oikeasti hyvän Moottorpää-dokun niin "Classic Albums" -sarjan "Ace Of Spades"-making of on hyvää laatutyötä, hulvattomuuksia unohtamatta.

Psycho Legacy ja His Name Was Jason. Dokumentit Psyko-sarjasta ja Friday-sarjasta. Ekstrat kummassakin tapauksessa huomattavasti kiinnostavampia kuin päädokumentti. En ymmärrä miksi mielenkiintoisimmat haastattelut löytyy deleted scenes-osiosta, mitä väliä sillä on vaikka päädokkari kestäisi 3 tuntia? Ei näitä leffateattereissa esitetä eniveis.

Psykot pitäiskin katsoa uudelleen, kakkososa on yksi aliarvostetuimpia leffoja koskaan. Kolmosesta en muista mitään ja nelonen katsomatta.

Millenium-sarjan filmatisointi oli pelkkää rautaa! Tämä trilogia on erittäin hyvä esimerkki siitä miten kirjasta tehdään hyvä elokuva, päinvastaisena esimerkkinä käytän sitä Twilight-sarjaa. Kirjoista oli jätetty monta kohtaa pois, mutta ne eivät vaikuttaneet pääjuonen etenemiseen. Leffoista ensimmäinen on tehty leffaksi, loput piti olla tv-sarjaa, mutta ekan leffan suosion jälkeen siitä kaavittiin äkkiä kasaan kaksi leffaa lisää. Ainoa töksähtävä kohta oli uhkaussähköpostit, ne olisi helposti voinut jättää poiskin. Ohjaus oli sujuvaa, näyttelijöiden suoritukset olivat kelpoja. Katsoin koko paskan yhdeltä istumalta, vessa- ym taukoineen siinä meni kymmenisen tuntia. Koko päivänä aika ei käynyt pitkäksi, kertoo jo jotain leffoista. Oma huvinsa oli tuo poisjätettyjen osien bongailu. 4/5.

Taivaalliset olennot kertoo kahden nuoren tytön kieroutuneesta syvästä ystävyydestä, joka johtaa toisen tytön äidin murhaan. Perustuu tositapahtumiin. Sujuva katsoa, mutta jotenkin... tyhjä. Hienosti kuvattu ystävyys ja mielikuvitus. 3/5.

Odette Toulemonde, joka tuli töllöstä nimellä Pilvissä leijuen, on aikuisten satu. Kosmetiikkaosaston myyjätär asuu kahden aikuisen lapsensa kanssa ja saa arkeensa ihanuutta romanttisista kirjoista. Ja lopulta myös siitä kirjailijasta. Mukana myös Jeesus! Musiikkina paljon Josephine Bakerin biisejä, mitkä on ihan mahtavia! Tätä oli hauska katsoa, nauroin ääneen monta kertaa. 3/5

My blueberry nights oli sujuva leffa, jota ei ollut tylsä katsoa, mutta ilmeisesti olen taas tyhmällä päällä koska en ihan saanut asiasta kiinni. Ilmeisesti kyseessä oli toipumismatkan matkakertomus. Lopulta päästiin perille. 2/5.

Tämä viikonloppu oli leffojen osalta aika snadi, koska keskityin pääosin katsomaan Myytinmurtajia. Yksi tuotantokausi odottanut jo useamman kuukauden katsomista. Seitsemän rautaista jaksoa katsottuna, useita vielä jäljellä!

Katsoin toki Jamesin Bondin, Venäjalove on yksi parhaimmista. Ja tietysti tavaksi tulleen, täyttä laatua tihkuvan Jesse Stonen.

Arvostellaanpa välillä tänne, viikonloppuna tuli kuitenkin jotain kateltua;

March of the Penguins

Hassut pingut elelee lähes mahdottomissa olosuhteissa, hyvänä puolena mainittakoon että elämän karummatkin puolet näytetään.
4/5

The other guys
Hyvä idea komediasta vesitetään jatkuvalla räikeällä yliampumisella sekä
juonesta sivuun pomppimisella. Puoli tuntia jaksoi hyvin, viimeiset puol tuntia tuskaa. Ehdottomasti olisi pitänyt leikata lyhyemmäksi.
2/5

Salt
Agentti-toiminta joka oli niin jännä että nukahdin n. puolen tunnin jälkeen. Ei vaikuttanut millään tavalla, eikä jännäämistäkään tuntunut juuri olevan, kun melkein kaiken arvasi vaikka välissä olikin torkkunut.
1,5/5

The Devil's Advocate
En nyt ole varma olinko nähnyt tästä osan tai kokonaan joskus, mutta tutulta vaikutti. Hyvä pätkähän tämä oli ja pääosien näyttelijöistä tykkäsin (Reeves, Pacino). Ehkä 90-lukulainen selkeä asioiden petaaminen juonellisesti oli vähän fiiwistä latistava, mutta muuten kyllä leffa toimi vielä.
3,5/5

Metropolis. Rakkaus voittaa kaiken ja koneet on pahasta.

Onhan tuo hieno aikansa kuvatus mutta kyllä vähän huvitti katsoa nykyihmisen silmin. Mykkäfilmeissä on aina ne ilmeet ihan omaa luokkaansa. Ja välillä kuvataan 10 sekuntia jonku naikkosen naamaa, jolla ilme ei muutu yhtään, silmät vähän liikkuu kun pitää räpäyttää silmiä.

Machine girl **

On lojunut kovalevyllä pölyttymässä jo parisen vuotta. Aikamoinen pettymys. Kieli poskessa tehty splätteri, minkä kieliposkiosio on vähän hohhoijakkaa-kamaa. Kun tehosteetkaan nyt eivät olleet ihan sieltä parhaasta päästä, niin jää kahden tähden arvoiseksi. Teki melkein mieli kelata silloin tällöin pahimman puutumisen välttämiseksi.


The Departed ****

Tämäkin odottanut katsojaansa jo pitkään, mutta olihan messevää juonikikkailua. Jotenkin olisi silti kaivannut vähän mehevämpää loppuratkaisua. Ei se aina toimi että kaikkia ammutaan päähän yksi kerrallaan.

Taken (2008)
Toimintajännärit yleensä pitkästyttää mutta tämä ei. Oikeastaan ainoa huono puoli mitä löysin oli että tämä on elokuva, Liam Neeson osasi kaiken tarvittavan oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa. Näin rapulassa upposi erittäin hyvin, täytynee tarkistaa parin vuoden päästä uudestaan.

4,5/5