Katsoin leffan

Leffat, musiikki, taide, kirjallisuus ja sensellaiset
Dumis

Viesti Kirjoittaja Dumis »

RolloTomasi kirjoitti:
Dumis kirjoitti: Oikeastaan ainoa huono puoli mitä löysin oli että tämä on elokuva,
Jos et tykkää elokuvista, miksi käytät aikaasi niiden katsomiseen?
Koska äiti ei anna lupaa leikkiä nukeilla.
Dumis

Viesti Kirjoittaja Dumis »

sivustahuutaja kirjoitti:
Dumis kirjoitti:Taken (2008)
Toimintajännärit yleensä pitkästyttää mutta tämä ei. Oikeastaan ainoa huono puoli mitä löysin oli että tämä on elokuva, Liam Neeson osasi kaiken tarvittavan oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa. Näin rapulassa upposi erittäin hyvin, täytynee tarkistaa parin vuoden päästä uudestaan.
4,5/5
Suosittelen tuota tylyä pätkää. Parasta B-toimintaa tehtynä kunnon tuotantoarvoilla. Ehkä Neesonista tulee uusi Segal? Taken on siis aivoton ja viittä vaille vastemielinen leffa, mutta onnistuu nippa nappa pysymään viihdyttävänä. Pisteet hollywoodille aika isosta riskin otosta.
Mikä on sit A-toimintaa? Jos Neeson olis pannut vielä håtteja chiksejä, niin eihän tää olis eronnut Bondeista juuri mitenkään, muutenkuin olematta tylsä.
Boner

Viesti Kirjoittaja Boner »

Dumis kirjoitti: Mikä on sit A-toimintaa? Jos Neeson olis pannut vielä håtteja chiksejä, niin eihän tää olis eronnut Bondeista juuri mitenkään, muutenkuin olematta tylsä.
Check Traitor

Ei ehkä A-luokkaa, mutta juonena imo erinomainen.
Dumis

Viesti Kirjoittaja Dumis »

Boner kirjoitti:
Dumis kirjoitti: Mikä on sit A-toimintaa? Jos Neeson olis pannut vielä håtteja chiksejä, niin eihän tää olis eronnut Bondeista juuri mitenkään, muutenkuin olematta tylsä.
Check Traitor

Ei ehkä A-luokkaa, mutta juonena imo erinomainen.
Niin, jotainhan siinä juonessa pitää olla, eihän muuten aivotonta räiskintää jaksa yhtään haukottelematta. Takenista vissiin tykkäsin sen takia että se juoni oli aika hyytävä ja Neeson aika helvetin sopiva siihen rooliin.
Avatar
Lolita
Kitisijä
Viestit: 8566
Liittynyt: 14.08.2005 18:46
Paikkakunta: Vantaa

Viesti Kirjoittaja Lolita »

Katsoin eilen elämäni ensimmäisen Painajainen Elm Streetillä -elokuvan, sen ensimmäisen. Aika pökkelö se oli, mutta ymmärrän hyvin, miksi se nousi kulttimaineeseensa ja kiehtoi/kiinnosti/pelotti lapsia 80-luvun loppupuolen.
“Outside of a dog a book is a man’s best friend, inside of a dog it’s too dark to read” - Groucho Marx
Avatar
McJanne
Kitisijä
Viestit: 11057
Liittynyt: 13.11.2005 22:14
Paikkakunta: Helsinki, Suomi Finlandia 40° PERKELEEEH!
Viesti:

Viesti Kirjoittaja McJanne »

Lolita kirjoitti:Katsoin eilen elämäni ensimmäisen Painajainen Elm Streetillä -elokuvan, sen ensimmäisen. Aika pökkelö se oli, mutta ymmärrän hyvin, miksi se nousi kulttimaineeseensa ja kiehtoi/kiinnosti/pelotti lapsia 80-luvun loppupuolen.
Haha, legendaarisia. Eka ja ainut elokuva, missä meinasi tulla ihan oikiasti jännäkakka housuun. Eikö tuo muka olekaan sopivaa materiaalia 9v klopille :D
Kirjoitan tätä alasti
&
(Puni) Olet kamppailu-urheiliijan irvikuva ja kamppailuyhteisön häpeäpilkku mielipiteittesi kanssa.
-JM
Avatar
RahkaPussukka
Kitinäaddikti
Viestit: 89
Liittynyt: 30.01.2011 20:08

Viesti Kirjoittaja RahkaPussukka »

Happy-Go-Lucky

Mike Leighin ohjaama omituisen hauska komedia(?) ylioptimistisesta alakoulun opettajattaresta, joka päättää opetella ajamaan autoa ja kohtaa varsin e r i k o i s e n ajo-opettajan.

Tykkäsin.
Ei, juu, vaarinhousut!
AngryBird

Viesti Kirjoittaja AngryBird »

Tyydyin viikonlopun tv-tarjontaan ja katsoin Night at the Museum.
Inhoan Ben Stilleriä eikä tuo todellakaan ole mikään elokuvataivaan kiintotähtileffa mutta ihan viihdyttävä se oli, ennalta-arvattavuudestaan huolimatta. Olis toiminut jos olisin 30 vuotta nuorempi 8)
Avatar
RahkaPussukka
Kitinäaddikti
Viestit: 89
Liittynyt: 30.01.2011 20:08

Viesti Kirjoittaja RahkaPussukka »

Kävin katsomassa ennakkoon Golden Globeja kahmineen ja Oscar-patsaista kisaavan elokuvan Black Swan. Darren Aronofskyn "jännäri" kertoo ballerinasta, joka uppoutuu kohtalokkaasti Joutsenlammen mustan joutsenen rooliin.

Erittäin kaunis elokuva, jossa Natalia Portman tekee hyvän roolin. Tietysti leffa on täynnä ihanaa Tsaikovskin musiikkia ja balettia. Vielä 5 vuotta sitten olisin ollut elokuvaan aivan lääpälläni, mutta jotenkin en osaa enää innostua näistä psykologisista tripeistä mielen pimeälle puolelle.

Sopii pehmogotiikkaa kaipaavalle.
Ei, juu, vaarinhousut!
Avatar
pierupylly
Kitinän uhri
Viestit: 741
Liittynyt: 05.10.2010 12:07

Viesti Kirjoittaja pierupylly »

The Fog *****

Tää on niitä leffoja, jotka tuli penskana katottua töllöstä, sitten ostettua kassuna, sitten dvd:nä ja vielä myöhemmin blu-rayna. Ja Carpenter/Cundey-yhteistöiden kohdalla se parempaan laatuun siirtyminen tosiaan kannattaa. Itse leffa ei enää pelota eikä jännitä, mutta tätä voi katsella ihan kuvausta ja ohjausta ihastellessa. Ohjaustyön lisäksi Adrianne Barbeau on elokuvan kantava voima. Olisi kyllä hauska nähdä tästä se alkuperäinen versio, jonka tekijät totesivat leikkauspöydällä flopiksi ja kuvasivat vasta lisäkuvauksina nuo tärkeimmät kauhukohtaukset.

Saturn 3 ***

Eihän tää ollut lähellekään niin paska kuin miksi tätä on haukuttu, vaikka kieltämättä kyllä tää välillä vähän huvitti. Star Warsin ja Alien jälkeisessä scifibuumissa isommatkin starbat innostuivat avaruushäröilyistä. Kirk Douglas, Farrah Fawcett ja Harvey Keitel esittävät käytännössä leffan ainoita roolihahmoja + kuvioissa mukana tietenkin tappajarobotti. Farrah keikistelee nakuna ja melkein nakuna, niin valitettavasti myös kurttuinen Kirk. Ihan jees pätkä tää oli, vähän kuin campimpi versio Hardwaresta.

The Psycho Legacy ja His Name was Jason **

Historiikit Psyko-leffoista ja Friday the 13th -leffoista. Vähän pettymyksiä kumpikin, varsinkin ensinmainittu. Onneksi ekstrat olivat ihan mielenkiintoisia kummassakin.
Pröötprööt
RP

Viesti Kirjoittaja RP »

See no evil, Hear no evil

Edelleen yksi hauskimmista "toiminta"komedioista joita olen nuorempana katsonut. Joskus uusintakatselut ovat enemmän kuin pop, joskus ei voi ymmärtää mitä silloin joskus on siinä elokuvassa nähnyt. Tämä oli edelleen pop. Kuuro, sokea ja murha. Maistuu edelleen.
RP

Viesti Kirjoittaja RP »

Sinkkuelämää 2

Olihan tämä aika hepponen kokonaisuus. Kuin ylipitkä sarjan jakso. Mutta mitä väliä? Parhautta silti, mitä muutakaan sitä nainen iltaansa kaipaisi.
Avatar
RahkaPussukka
Kitinäaddikti
Viestit: 89
Liittynyt: 30.01.2011 20:08

Viesti Kirjoittaja RahkaPussukka »

RP kirjoitti:Sinkkuelämää 2
Oli kyl' pitkäveteinen. Filkasta puuttui kokonaan tv-sarjojen henki :(
Ei, juu, vaarinhousut!
RP

Viesti Kirjoittaja RP »

RahkaPussukka kirjoitti:
RP kirjoitti:Sinkkuelämää 2
Oli kyl' pitkäveteinen. Filkasta puuttui kokonaan tv-sarjojen henki :(
Mua taas harmitti se että Kihon ja Carrien kemiat puuttu kokonaan. Verrattuna sarjaan.
Avatar
RahkaPussukka
Kitinäaddikti
Viestit: 89
Liittynyt: 30.01.2011 20:08

Viesti Kirjoittaja RahkaPussukka »

Katsoin ruotsalaisen elokuvan Hääkuvaaja. Hää oli oikein mukava kokemus. Nauratti jopa.
Ei, juu, vaarinhousut!
RP

Viesti Kirjoittaja RP »

Throw Momma from the Train

Tätä oli aika hieman syönyt vaikka edelleen erinomainen musta komedia 80-luvun lopulta. Siis sieltä kun kaikki oli vielä hyvin ;) Anne Ramsey todentotta tekee hyvän roolityön, ulkonäkönsä ei ainakaan suoritustaan pahenna, päinvastoin :) Leffassa on myös itseäni edelleen ajoittain vaivaava saksikorvassa-kohtaus. Korvafooooobikon painajainen! :D
RP

Viesti Kirjoittaja RP »

True Crime

Mielestäni varsin näppärä pappa-Clintin tähdittämä elokuva kuolemanrangaistuksesta. Toisaalta loppu olisi voinut mennä toisin, lähinnä messagen vahvuuden kannalta, toisaalta loppu lämmitti omaa sydäntäni. Ei voi voittaa! :) Pappa-Clint se vaan jaksaa heruttaa vuodesta toiseen itseään puolet nuoremmilta naisilta :D Kova äijä.

The Sitter

Varsin tyypillinen lapsenvahtitrilleri. Periamerikkalaiseen tapaan perheen äidin pitää (tai haluaa leffasta riippuen) palata töihin. Eihän siinä enää ole aikaa lapsille, miestä ei odota lämmin päivällinen pöydässä töistä palatessaan, vaimo ei ehdi viihdyttämään 24/7 saati silittämään miehen kauluspaitoja. Mies raukka.

Mutta, onneksi kuvioissa on hotti (tästä olen eri mieltä tämän elokuvan kannalta) lapsenvahti, jota lapset rakastavat ja kaikki muukin hoituu just silleen miten ennen vaimon töihin paluuta. Mitä nyt sattuu olemaan psyko, mutta mitä me pienistä.

Liian uteliaat naapurit, häntäheikit parhaat kaverit, kiusaava pikkupoika, huolehtiva GBF jne. Kaikki klassikot löytyy tästä kaksi tuntisesta. Paljon parempiakin maailmaan mahtuu, perus TV-tason pläjäys.

Devour

Tämä pääsi uusintakierroksella vain ja ainoastaan iki-ihanan Jensen Acklesin takia. Leffasta ei niinkään mitään hajua, mutta kyllä mä tuon kanssa haluaisin tehdä kuperkeikkoja useammankin kerran.
Dave

Viesti Kirjoittaja Dave »

huima kirjoitti:The Unthinkable.

Samuel L. Jackson ja kysymys saako kiduttaa, jos pahis on toooosi pahis eikä kerro missä pahat jutut ovat.

Ihan viihdyttävä moraaliseettinen tutkielma siitä että ei hemmetti ole mitään pehmeää kiduttamista tai vähän kovempia kuulustelukeinoja, sillä heti kun ne otetaan käyttöön ollaan kaltevalla pohjalla matkalla sukupuolielinten silpomista.

Järkyttävää oli leffan jälkeen lukea Amazonista ihmisten arvosteluita elokuvasta ja ymmärtää, että jotkut amerikkalaiset ihan oikeasti miettivät näitä asioita sillä näkökulmalla että olisi sota jossa on ME vastaaan NE - ja että ihmisistä voisi kiduttaa vastaukset ulos.... kunhan vaan tekee sitä riittävän tehokkaasti.
Katsoin eilen.

Mielenkiintoinen leffa.

Mun mielestä se olisi pitänyt tehdä niin, että kun pahis oli kertonut kolmen ydinpommin olinpaikan, niin sen jälkeen olisi alettu epäillä, että on neljäskin. Kuten leffassa tehtiinkin.

Mutta sen jälkeen se olisi pitänyt mennä niin, että olisi kidutettu syytön vaimo ja lapset hengiltä ja mies olisi koko ajan kirkunut, että ei ole neljättä pommia. Ja sitten kun ne syyttömät olisivat kuolleet, niin oltais todettu, että kas, ei sitä neljättä pommia tosiaan kait ollutkaan.

Siinä olisi ollut munaa. Nyt lopussa ohjaajalla meni pupu pöksyyn. Tai rahoittajilta varmaankin.
Avatar
Vesper
Kitisijä
Viestit: 11431
Liittynyt: 08.01.2009 22:53

Viesti Kirjoittaja Vesper »

Hella W

Jotenkin odotin että niinkin kirjavan ja mielenkiintoisen taustan omaavasta henkilöstä kuin Hella Wuolijoki olisi saanut kiinnostavan elokuvan. Olin väärässä. Tunti kaksikymmentä riitti melko surkeaan pintaraapaisuun. Ohuita hahmoja ja jotenkin rikkonaista kerrontaa. Ainoat pikkuplussat heruu pääosan esittäjälle Tiina Weckströmile.
Viimeksi muokannut Vesper, 07.02.2011 0:02. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
When I drink alcohol, everyone says I'm an alcoholic. When I drink Fanta, no one says I'm fantastic.
Avatar
Stadinarska
Kitisijä
Viestit: 9034
Liittynyt: 30.10.2006 19:18
Paikkakunta: Aina Stadi

Viesti Kirjoittaja Stadinarska »

Vesper kirjoitti:Hella W

Jotenkin odotin että niinkin kirjavan ja mielenkiintoisen taustan omaavasta henkilöstä kuin Hella Wuolijoki olisi saanut kiinnostavan elokuvan. Olin väärässä. Tunti kaksikymmentä riitti melko surkeaan pintaraapaisuun. Ohuita hahmoja ja jotenkin rikkonaista kerrontaa. Ainoat pikkuplussat heruu pääosan esittäjälle Tiina Weckstömile.
Outs! Minäkin olin katsomassa Hella W:tä. Perjantaina Tennarissa.
Kuuden aikoihin vai koskas se alkoi. Eräänlaisen tyttöystäväni kanssa. Neljänneksi taaemmaisella rivillä aika keskellä... Tosin nukahdin muutaman kerran vaikka tyttökaveri mua nauraen herättikin välillä!
Jotenkin tuntui vaan elokuva puuduttavalta. En yleensä nuku kyllä!!

Mutta sinä et ainakaan vieressäni ollut. Siinä oli tyttö, joka koko ajan räpläsi kännykkäänsä! Eikö ole muuten aika sietämätöntä, Vesper??

Ja sinua kunnioittaakseni, en laita allekirjoitusta! Laitatko Vesperkulta hyväksyntösi minulle alkuunpanemaan ketjuuni, jos ja kun minut toivottavasti hyväksyt. Inhottaa kun jopa kymmentä henkilöä minä vitutan (muka).

Tuletko joskus kanssani leffaan? :)
RP

Viesti Kirjoittaja RP »

Freedomland

Ajoittain erittäin tylsä ja pitkäveteinen elokuva 4-vuotiaan pikkupojan kidnappauksesta. Ilmeisesti tämä yritti samalla kuvat white-black & ghettojännitystä, mutta en oikein innostunut. Puolet elokuvasta mietin miksi Jacksonin on aina pakko olla niin "neekeri" ja miten Moore voikin olla suorituksessaan niin ärsyttävän rasittava (eli todennäköisesti nappisuoritus jälleen kerran). Loppu oli toki koskettava sen viisi minuuttia, sen jälkeen ärsytys ja kummastelu palasi takaisin. Mä en pidä näin selvistä epäjohdonmukaisuuksista. Uppoaa varmaan "koskettavan draaman" ystäville.

No Mercy

Kuollut kyttäpari. Tosi pahis ja pahiksen tosi ihku nainen. Siitä on kasarit tehty. Gere on parempi harmailla hapsilla. Ei muutenkaan hivele mun toimintanappulaa. Sopii ennemmin noihin gigololeffoihin :D Kyllä tämän huvikseen katsoo kun ei muutakaan jaksa.
Avatar
pierupylly
Kitinän uhri
Viestit: 741
Liittynyt: 05.10.2010 12:07

Viesti Kirjoittaja pierupylly »

Starcrash

Näiden elokuvien takia teräväpiirto on keksitty. Star Warsin suosion vanavedessä valmistunut erikoistehostespektaakkeli, jossa nähdään David Hasselhoff valomiekan kanssa ja ihana Caroline Munro pienenpienissä avaruusbikineissä. Alkuosa oli puhdasta täydellisyyttä, mutta erikoistehostepauke sai lopussa ehkä hienoisen yliotteen, niinkuin näillä nykyajan avaruusseikkailuilla valitettavasti on tapana. Traileri

Kuva
Kuva
Kuva
Pröötprööt
RP

Viesti Kirjoittaja RP »

People I know

Tämä olisi toiminut paremmin jos tästä olisi tehty pelkkä loppuun palaneen PR-miehen stoori. Mietin pitkään miksi Pacino (mietin toki Basingerin ja Leoninkin motiiveja) on suostunut tähän sillisalaattiin, huonosti koottuun palapeliin. Mutta, olihan roolisuorituksensa suorastaan loistava näin jälkikäteen ajateltuna. Pois totutusta. Oikeastaan aika sarkastinen pläjäys viihdemaailman koukeroista maustettuna jännityksellä.

Deep Rising

Tämä oli hauska örkkileffa. Kliseinen, huono mutta hauska kaikkine "erikoistehosteineen". Hyvät naurut jollei muuta. Iso plussa Famke Janssenista punaisessa iltapuvussa, nami!
Avatar
RahkaPussukka
Kitinäaddikti
Viestit: 89
Liittynyt: 30.01.2011 20:08

Viesti Kirjoittaja RahkaPussukka »

Jane Campion: Yön kirkas tähti

Jane "Piano" Campionin näkemys runoilija John Keatsin ja Fanny Brawnen rakkaustarinasta oli ihan käypää romanttista epookkia. Kuten aina, Campionin ohjauksissa on aimo annos katkeransuloista sivumakua.

Omat suosikkini Jane Campionin ohjauksista ovat Enkelin kosketus, Piano, Naisen muotokuva ja Holy Smoke - pyhässä pilvessä.
Ei, juu, vaarinhousut!
RP

Viesti Kirjoittaja RP »

Peeping Tom

Mielenkiintoinen kuvaus psykopaatin sielunmaisemasta, pidin. Carl Boehm teki loistavaa työtä suorituksessaan. Se miten hetkessä oli sitä, toisessa tuota, kolmannessa sitä itseään. Ehkä paras "monet kasvot" suoritus mitä olen tämän tyylisissä elokuvissa nähnyt. Ehkä aika on syönyt tätäkin, toisaalta ei tähän ehkä pitäisi suhtautua siten miten nykyajan vastaaviin. Harmi että tekijänsä ei aikanaan saanut arvostusta, pikemminkin piiskaa tekeleestään :(

P2

Keveähkö kuvaus pakkomielteestä. Jää aina harmittamaan kun elokuvan idea on melkein jopa mainio, mutta toteutus on aukollinen ja vain siihen hetkeen keskittyvä tekele. Tarinana tämä pakkomielteen ultimate kliimaksi olisi ollut mielenkiintoinen, mutta toteutus oli sitä perus"kauhua" jota tuotetaan liukuhihnalta :(
Vastaa Viestiin