Kitinä

People I know

Tämä olisi toiminut paremmin jos tästä olisi tehty pelkkä loppuun palaneen PR-miehen stoori. Mietin pitkään miksi Pacino (mietin toki Basingerin ja Leoninkin motiiveja) on suostunut tähän sillisalaattiin, huonosti koottuun palapeliin. Mutta, olihan roolisuorituksensa suorastaan loistava näin jälkikäteen ajateltuna. Pois totutusta. Oikeastaan aika sarkastinen pläjäys viihdemaailman koukeroista maustettuna jännityksellä.

Deep Rising

Tämä oli hauska örkkileffa. Kliseinen, huono mutta hauska kaikkine "erikoistehosteineen". Hyvät naurut jollei muuta. Iso plussa Famke Janssenista punaisessa iltapuvussa, nami!

Jane Campion: Yön kirkas tähti

Jane "Piano" Campionin näkemys runoilija John Keatsin ja Fanny Brawnen rakkaustarinasta oli ihan käypää romanttista epookkia. Kuten aina, Campionin ohjauksissa on aimo annos katkeransuloista sivumakua.

Omat suosikkini Jane Campionin ohjauksista ovat Enkelin kosketus, Piano, Naisen muotokuva ja Holy Smoke - pyhässä pilvessä.

Peeping Tom

Mielenkiintoinen kuvaus psykopaatin sielunmaisemasta, pidin. Carl Boehm teki loistavaa työtä suorituksessaan. Se miten hetkessä oli sitä, toisessa tuota, kolmannessa sitä itseään. Ehkä paras "monet kasvot" suoritus mitä olen tämän tyylisissä elokuvissa nähnyt. Ehkä aika on syönyt tätäkin, toisaalta ei tähän ehkä pitäisi suhtautua siten miten nykyajan vastaaviin. Harmi että tekijänsä ei aikanaan saanut arvostusta, pikemminkin piiskaa tekeleestään :(

P2

Keveähkö kuvaus pakkomielteestä. Jää aina harmittamaan kun elokuvan idea on melkein jopa mainio, mutta toteutus on aukollinen ja vain siihen hetkeen keskittyvä tekele. Tarinana tämä pakkomielteen ultimate kliimaksi olisi ollut mielenkiintoinen, mutta toteutus oli sitä perus"kauhua" jota tuotetaan liukuhihnalta :(

Murder Party

Hehe. Ei olekaan vähään aikaan ollut popparikulho näin vinossa. Erittäin hauska pienellä budjetilla toteutettu splätteri. Verisiä ja roiskuvia kohtauksia oli suhteellisen vähän vaikka näitä kovasti lupailtiin kannessa, mutta niitä pieniä humoristisia ja oikealla tavalla huvittavia kohtauksia sitten senkin edestä. Suosittelen edullisen mutta hyvin tehdyn splätkomedian ystäville.

Rovdyr - Pedon verta

Norjalainen 70-luvulle sijoittuva punaniska elokuva "ihmismetsästyksestä", pidin. Ei juuri juoneltaan poikennut muista vastaavista, mutta tunnelma oli hyvä, juoni sujuva vaikkakin kliseinen. Pohjoismaiseen tyyliin ajoittain hyvinkin raaka, tätä tosin korostivat hyvät erikoistehosteet (maskit yms.). Suosittelen jos pitää esim. Wolf Creekista, Hills have eyesista jne.

One Missed Call

Jenkkiversio aasialaisesta klassikosta. Ei tunnelmaa, ei pelkoa, ei kauhua. Eteenpäin paahdettiin pikakelauksella, pitkäveteisyydestä ei siis ainakaan voi syyttää :D Olisi saanut jäädä tekemättä, IMO. Tämä pääosassa näyttelevä naikkonen nimeltään Shannyn Sossamon on kyllä megahot, Devourissa jo katselin sillä silmällä. Sinänsä hienoa että pääsin törmäämään näin nopeasti uudelleenkin.

Korjasin kitinäläisiä järkyttäneen aukon yleissivistyksessäni ja katsoin Fight Clubin. Homma meni osittain käteen, koska olin aika kaasussa ja väsynyt. Loppuleffan odotin, että koska pääsen nukkumaan. Humalassa herkkyys kärsii. Varmaan selvin päin olisi ollut parempi.

Mutta leffasta: no joo. Tuollainen näkymätön mielikuvituskaveri nyt on aika vanha juttu. Toiseksi tuo "sorrettujen pikkuihmisten kapina" ei oikein koskettanut mun simpukkaa. Varmasti joku tarjoilija tai help desk -työläinen saa tästä enemmän kiksejä.

3/5 tähteä.

Dave kirjoitti:3/5 tähteä.

Massi ja tossunalustelu on turruttanut sun reseptorit

Dave kirjoitti:
3/5 tähteä.

Jätkä on menetetty tapaus. No, jotku pitää teloittaa esimerkkinä vallankumouksen aamuna..

Menee varmaan kännin+väsymyksen piikkiin.

Dave kirjoitti:Menee varmaan kännin+väsymyksen piikkiin.

Annettakoon anteeksi. Ja vallankumouksellisetkin tarvitsee lääkärin apua aina välillä.

Noh, itse en tykännyt k-pax:sta yhtään ekan kerran jälkeen ku katoin sen.. Toisella kertaa havahduin ett mitä hittoa, loistopätkä!

Dave kirjoitti:...

Ja arvioisit varmaan American Beautyn samalla tavalla, että ei kosketa simpukkaa koska keski-ikäistyvän keskiluokkaisen tossukkan kapina porvarillista ja intohimotonta elämää on niin passe - ja teillä yhteisessä sovussa päätetään X-box -peliajat, ja vaimon mentyä nukkumaan voi vaikka vähän enemmän kännätäkin.

^ Tussu! (touché)

Deadly Friend

Kevyehköä "tieteiskauhua" yksinäisiin arki-iltoihin. Olen aina pitänyt Wes Cravenin kauhupätkistä eikä tämä sinällään ole poikkeus sääntöön. Ei tämä mikään masterpiis ole, mutta täyttää sen tietynlaisen, hyvällä tavalla huonohkon kauhun nälän.

The Hand

Uusintakierros tämäkin. Mielestäni olisi toiminut paremmin psykologisena trillerinä trauman aiheuttamista vinksahduksista. Loppu kuitenkin vesitti tämän mahdollisuuden, joten jäljelle jäi vain keskitasoinen kauhuviritelmä. Enemmän tunnelmaa olisi tullut esim. päähenkilön sympaattisuudesta, mutta tässä pätkässä ei ollut pidettäviä hahmoja lainkaan.

The Final Destination 3D

Teinikauhun ystävänä tämä oli tietenkin pakko-ostos, varsinkin kun olen pitänyt aikoinaan leffasarjan ensimmäisestä osasta.

Luonnollisesti katsoin 3D versiona. Kaipailisin jotain informaatiota siitä koska ne lasit (leffan mukana tulleet läpyskät) olisi hyvä laittaa päähän, koko leffa ei kuitenkaan ole 3D. Lasit päässä katsominen on inhottavaa, kuva ei piirry kalvoille selkeänä. Ja tuntuu ikävältä silmissä kun kuva on normaali 2D. Eikö joskus aikoinaan tullut yläkulmaan ilmoitus siitä että laittaa lasit päähän?

Päädyin lopulta katsomaan ilman laseja, harmillista.

Elokuvana varsin tyhjä. Ensinnäkin kuolema tavallaan sivuutettiin kokonaan siinä merkityksessä mitä se ensimmäisessä osassa oli. Toisekseen, kuolintavat olivat out of tästä maailmasta; epätodellisia eikä loogisia. Toista se oli ensimmäisessä osassa. Ne pystyin hyvin sisäistämään weird shit tasolla.

En mä nyt oikein lämmennyt, hukkaan heitetyt 1,5h.

Humanoids from the Deep (bd) **

Lievä pettymys. Jonkin Creature from the Black Lagoonin goreistettu versio, geenimutaatiolohista muotoutui ihmismäisiä örvelöitä, jotka tappavat miehet ja raiskaavat naiset. Alkuleffa oli vähän liiankin "hyvää elokuvaa" lopun tahattoman koomiseen tivolikohtaukseen verratessa. Mut hienoja goretehosteita ja hyviä tissejä!




Forbidden World (bd) ****

Selkeästi viihdyttävin paketti näistä! Härski Alien-ripoff, jonka loppuratkaisussa kuitenkin oli jotain omaakin. Alun avaruustaistelu vähän häiritti, kohtaukset kun oli nostettu suoraan Vaarojen planeetasta. Mutta sen jälkeen meininki oli kohdillaan. Roisia gorea ja paljon nakuilua! Ja lisäksi Cormanin leffoissa on oivallettu se, että täydellinen pituus tän tyyppiselle leffalle on sellanen tunti ja vartti. Nykyään kun kaikki pitää venyttää yli kaksituntiseksi.




Burnt Offerings **

Tämä oli kyllä pettymysten pettymys. Oliver Reed, Bette Davis ja Karen Black kauhuleffassa, jonka oletin olevan edes puoliksi niin creepy kuin The Changeling, mutta pelkkää tylsyyttä tarjoiltiin. Pari tehokasta kohtausta ja loput melko tyhjänpäiväistä haahuilua. Mutta muutama idea leffassa aivan selkeästi innoitti Hohtoa, elokuvaa ja kirjaa.

^Miten sä henk.koht. teet eron sille onko elokuva gorea vai splatteria?

RP kirjoitti:^Miten sä henk.koht. teet eron sille onko elokuva gorea vai splatteria?

Mulle nää on eri asioita kokonaan. Splatter on nimike kieli poskella tehdyille kauhuleffoille, joissa mässäillään komediaksi asti suolenpätkillä, Bad Taste, Braindead, Re-Animator ym. Gorella taas tarkoitetaan monesti verisiä tehosteita, joita löytyy ns. "vakavemmistakin" kauhuleffoista.

Edit: näemmä Wikipedia selittää näin:

Gore-elokuvat on 1960-luvulla Amerikassa kehitetty termi eksploitaatioelokuvalle, jossa poikkeuksellisen sadistiset väkivallanteot kuvataan eksplisiittisesti. Gore-elokuville tyypillisesti instrumenttina toimii joku tavallisuudesta poikkeava teräase, kuten iskuporakone. Yleensä splatter- ja gore-elokuvilla tarkoitetaan samaa asiaa, vaikka niillä onkin selvä ero, sillä splatterissa raju väkivalta toimii mustan huumorin tehokeinona ja goressa sen tarkoitus on selvästi ällöttää ja hirvittää yleisöä. Splatter on siis kieli poskella tehtyä gorea ja gore vakavasti tehtyä splatteria.

Joo siis kyllä mä tiedän määritelmältään nuo, mutta olen huomannut että henkilökohtaisesti ihmiset määrittelee eri tavalla näitä.

Esim. meidän porukalla on ikuisuusvääntö esim. Braindeadista. Osa mieltää goreksi, osa splatteriksi. Omasta mielestäni se on splatteri.

RP kirjoitti:Joo siis kyllä mä tiedän määritelmältään nuo, mutta olen huomannut että henkilökohtaisesti ihmiset määrittelee eri tavalla näitä.

Esim. meidän porukalla on ikuisuusvääntö esim. Braindeadista. Osa mieltää goreksi, osa splatteriksi. Omasta mielestäni se on splatteri.

Juu, no siis minulle splatter on leffagenre, mutta gore taas tarkoittaa verisiä tehosteita, oli ne minkä genren leffassa tahansa. Eli en kutsu mitään leffaa genreltään goreksi.

pierupylly kirjoitti:

RP kirjoitti:Joo siis kyllä mä tiedän määritelmältään nuo, mutta olen huomannut että henkilökohtaisesti ihmiset määrittelee eri tavalla näitä.

Esim. meidän porukalla on ikuisuusvääntö esim. Braindeadista. Osa mieltää goreksi, osa splatteriksi. Omasta mielestäni se on splatteri.

Juu, no siis minulle splatter on leffagenre, mutta gore taas tarkoittaa verisiä tehosteita, oli ne minkä genren leffassa tahansa. Eli en kutsu mitään leffaa genreltään goreksi.

Ok, mielenkiintoista. Mun mielestä taas on olemassa myös elokuvia joita ei oikein voi luokitella muuksi kuin gore-elokuviksi = genre. Vaikkapa jotain Hostelin tyylisiä esmes. Toki esim. Slasher-elokuvissa on myös usein gorea, joten tämä on sinällään varmaankin kaksiulotteinen sana.

Mutta mullahan on omia kategorioita kuten redneck jne. :D

RP kirjoitti:Ok, mielenkiintoista. Mun mielestä taas on olemassa myös elokuvia joita ei oikein voi luokitella muuksi kuin gore-elokuviksi = genre. Vaikkapa jotain Hostelin tyylisiä esmes.

Hosteleita ja muitahan kutsutaan kai monesti torture porn- tai gorno-nimikkein. En tiiä, kylhän esim. Fulcin leffoissa gore on melko isossa osassa, mutta mää nyt kutsun niitä siltikin kauhuleffoiksi. Kauhistuttamaanhan se gorekin on tehty. Mutta täs nyt sitten tullaan siihen, että kauhulla tarkoitetaan kahta aivan eri asiaa.

pierupylly kirjoitti: Hosteleita ja muitahan kutsutaan kai monesti torture porn- tai gorno-nimikkein. En tiiä, kylhän esim. Fulcin leffoissa gore on melko isossa osassa, mutta mää nyt kutsun niitä siltikin kauhuleffoiksi. Kauhistuttamaanhan se gorekin on tehty. Mutta täs nyt sitten tullaan siihen, että kauhulla tarkoitetaan aivan eri asioita, jännitys/pelotuskauhua ja sellasta hyi-yöks-apua-kauhua.

Tästä päästään taas siihen nimi/genrekikkailuun mistä en niinkään itse henk.koht välitä. Aikoinaan arkistoidessa tätä pohdin enemmänkin kun ajattelin genren mukaan järjestellä. Lista nenän edessä ei tuntunutkaan niin hauskalta idealta. Omaan makuuni hieman liian HC. Päädyinkin silloin määrittelemään kaiken kauhuksi, omilla mausteillaan (kummitus, örkki jne.)

Mieluummin totean jotta mene sinne kummituskauhukulmaan kuin esmes tänään voisi katsoa gornoa tai sitten vaikka huippugoreista slasheria. Tai josko vaikka slasheriä ilman mainittavaa gorea.

The Killer Inside Me

Olihan tämä EW:n täysin tolaltaan saava elokuva pakko katsastaa. Ymmärrän varsin hyvin miksi tämä ottaa hieman sydämestä, onhan se vaikeaa ymmärtää miten kumpikin "rakkaustarina" saa niin karun lopun. Ja oikeastaan se miten se on mahdollista.

Syystä tai toisesta ei kuitenkaan koskettanut omaa simpukkaani kovinkaan tuntuvasti, syytän väsymystä.

Kovasti "hehkutettu" raakuus taas. No tässä tulee eteen se että kun katsoo tämmösiä liukuhihnalta niin ei vain tunnu missään, koska aina on raaempi, väkivaltaisempi ja ikävämpi kokemus takana. Raakuus tässä on ennemminkin henkisellä tasolla.

Pidin kuitenkin tarinana sekä toteutuksena (lopusta en ihan kympillä tosin) ja voin kyllä suositella.