Kitinä

Ann kirjoitti:

SingleMalt kirjoitti: Lue kirja.

En osaa.

Lainaa äänikirja.

SingleMalt kirjoitti: Lainaa äänikirja.

Mulla ei ole korvia.

Mut joo, okei, ei ja hei..

Toi nyt oli lähinnä tommonen kansakunnankipuilu-pätkä. Toki mukana oli kaikki yleismaailmalliset NOOOO-kliseet, mutta mukavasti se suomiperkele sieltä välittyi. Se oli hjuva.

2009 Lost memories.

Edelleen vahvistui Korean asema toimintaelokuvien mahtimaana omassa listassani. Kaikki ne elementit löytyy, joita jenkkihapatuksesta saa hakea: toiminta, juoni, henkilöhahmot, toiminta, kaunis musiikki, toiminta ja sitten vielä pari taivaallisen kaunista misua.

Kivaa kun Asian Vision leffat on tarjouksessa. Ja vielä DTS-äänillä.

Kävin tänään katsomassa Lotta-elokuvan Lupaus. Tykkäsin, vedetkin tuli silmiin useita kertoja. Ihanaa suomifilmi-musaakin taustalla aina välillä.

Aaapuuuva. Haussa David Lynchin Straight Story suomitekstein.



Mistä mahtaisi löytyä moinen?

Suvinen kirjoitti:
Mollbergin versiota en ole nähnyt vieläkään. Onko parempi?

Se on realistisempi, muttei parempi.

Laineen versio on kyllä ihan omaa luokkaansa, vaikka tuo mainitsemasi ajalle tyypillinen vuorosanojen huutaminen hieman häiritsee. Mollbergin versiosta hyvän tekee erityisesti muutamien näyttelijöiden uskomattomat suoritukset: Rokkaa näytellyt Paavo Liski sopi rooliinsa paremmin kuin hyvin. Samoin Koskelaa näytellyt (kaverin nimeä en muista). Pirkka-Pekka teki niin ikään hyvän roolityön, mutta ainakin itselläni on suuria vaikeuksia kuvitella häntä totiseen rooliin. Välistä sitä jo tipahtaa nähdessään äijän virneen (näin tapahtui jokin aika sitten, kun hän käveli vastaan kaupassa. Nolottiko? kyllä.)

SingleMalt kirjoitti:Aaapuuuva. Haussa David Lynchin Straight Story suomitekstein.



Mistä mahtaisi löytyä moinen?

Eksä muka osaa enkkua?

Camilla kirjoitti:Eksä muka osaa enkkua?

Jos mies on noin komea, ei sen tartte osata puhua kielillä.

Me lyhyemmät kaverit taas ollaan tunnetusti kielimiehiä.

On Topic: Menee kuulemma sellaiselle henkilölle joka ei osaa kieltä. Eikä tuota tunnu oikein mistään löytyvän suomiteksteillä. Minullakin on Englannista tuotu originaali.

Camilla kirjoitti:Eksä muka osaa enkkua?

Jaa, maine ingles is ganske got, but min murtter, kan inta spiika engelska. Her is too gammalt.

Nighthawk kirjoitti: Pirkka-Pekka teki niin ikään hyvän roolityön, mutta ainakin itselläni on suuria vaikeuksia kuvitella häntä totiseen rooliin.

Mollbergin leffasta en muista oikeastaan mitaan enka sita, minkalainen Hietanen uudessa oli, mutta eiko toisaalta Peteliuksen persoona sovi rooliin, koska Hietanenhan oli tavallisen suruton poika, kirjassa yksi porukan aanekkaimmista huumormiehista, vaikka loppua kohden totistuikin?

RolloTomasi kirjoitti: mutta eiko toisaalta Peteliuksen persoona sovi rooliin

Hietasen huumori-vuorosanat ”tälhän mä pärjään koko vuoden” tjsp, ahvena jne sopivat Peteliuksen suuhun kuin selkävika it-miehelle. Hän hallitsi mielestäni myös erittäin mallikkaasti Turun murteen. Mutta tosiaan, varsinkin leffan lopussa oli niitä kohtia, joissa en voinut ottaa häntä tosissani. Mm. sokeutuminen oli tällainen. Hyvin näytteli, mutta leima otsassa teki tehtävänsä.

The Devils Rejects
Snapa tätä hehkutteli, joten tuli katsottua.
Mitähän tästä nyt sanoisi. Ei tämä Rob Zombien toinen elokuvaprojekti NIIN paska ollut, kuin Tuhannen Turnipsin Talo (House Of The 1000 Corpses), mutta ei missään nimessä klassikkokaan. Odotin Texasin takametsien sukurutsaista kauhua tyyliin Homelite-hurmaaja, mutta sainkin samaan settingiin sijoitetun shotgun-sähellyksen. Dialogilla oli hetkensä eikä castingissakaan kuittailemista, eritoten William Forsythe serihvinä ja Leslie Easterbrook seriaalimutsina (tuttu mm. Poliisiopisto-leffoista, se isotissinen muija) saivat osakseen suopeaa suitsutusta.

Ehkä en vaan osaa heittäytyä roskaelokuviin niiden ansaitsemalla antaumuksella.

killkill kirjoitti:The Devils Rejects
Snapa tätä hehkutteli, joten tuli katsottua.
Mitähän tästä nyt sanoisi. Ei se NIIN paska ollut, kuin Tuhannen Turnipsin Talo (House Of The 1000 Corpses), mutta ei missään nimessä klassikkokaan. Odotin Texasin takametsien sukurutsaista kauhua tyyliin Homelite-hurmaaja, mutta sainkin samaan settingiin sijoitetun shotgun-sähellyksen. Dialogilla oli hetkensä eikä castingissakaan kuittailemista, eritoten William Forsythe serihvinä ja Leslie Easterbrook seriaalimutsina (tuttu mm. Poliisiopisto-leffoista, se isotissinen muija) saivat osakseen suopeaa suitsutusta.

Ehkä en vaan osaa heittäytyä roskaelokuviin niiden ansaitsemalla antaumuksella.

Ei sulla ole makua.

"Did I stutter, bitch?"

Jo on kumma. Sin Cityhän on vuoden paras leffa, tämä tulee hyvänä kakkosena. Roskaelokuvista... Tämä jos joku oli viihdyttävä, hauska ja todella hienosti tehty (värit, kuvaus, musiikki), mutta jos verrataan johonkin uuteen klassikkoon Perikatoon niin... Perikato on mielestäni yksi parhaita koskaan näkemiäni elokuvia, viisi tähteä, mutta en voi samalla asteikolla arvostella esim. tätä. Perikadon aikana ei viihtynyt yhtään vitun sekuntia, se ei ollut mukavaa ajanvietettä, mutta törkeän hyvin tehty. The Devil's Rejectsille annan kuusi tähteä, mutta asteikkohan ei voi olla sama.

Joka tapauksessa ennemmin kymmenen tällaista kuin sata Kummisetää.

Pingviinien matka

Ihan helvetin kaunis leffa, mutta kun piti puolet ajasta pidätellä ettei valtaudu ihan täysillä itkeä vollottamaan. "Ajattele Touko-Poukoa, ajattele pierua, juo vichyä, ole nukkuvinasi, vaan älä nyt herranjestas ala vollottamaan".

Ja lapsikatsojat hieman sotkivat tunnelmaa, "miks toi kuoli, höhöhö, pissittää, en mää jaksa tällasta kattoo!".

The Fog - Usva

John Carpenterin kasari-kummitustarina oli jotenkin sympaattinen katsomiskokemus. Ihan kiitettävää atmosfääriä oli kengännauhabudjetilla onnistuttu saamaan aikaan, mutta pelonväristykset loistivat poissaolollaan.

Pieneen merenrantakaupunkiin ilmestyy koikkaroimaan valium-tokkuraisen geriatrikon vikkelyydellä haahuilevia merimiehenhaamuja hakemaan kostoa ja kadonnutta kultaa. Savukone huutaa hoosiannaa ja majakassa radioasemaa pyörittävä yksinhuoltajaäiti kiljuu tuomiopäivää rahvaan niskaan. Syntikka-soundailut ovat paikoittain ihan muikeita, mutta kaiken kaikkiaan tämä oli maestron veltto välityö "Halloweenin" ja mestarillisen "The Thingin" välissä.

Rainasta on työstetty myös remake, mutta ainakaan IMDb:n mukaan tuohon haisevaan merileväläjään ei kannata kajota pitkällä tikullakaan.

Aeon Flux
MTV-animaatioon perustuva scifistely, jossa muoto ja design on tärkeämpää kuin ideat ja sisältö. Poikkeuksellisen puisevaa näyttelemistä. Vain sarjan HCHC-faneille.

Saw II
Kerrassaan mainion "Saw" -driller-thrillerin jatkoliitännäinen rämpii keskinkertaisuuden suossa. "Jaiksi!" sanoi pikkubussillinen sarjamurhaaja-psyko Jigsaw:n ansaan joutuneita, mutta katsojan leukoja revittää lähinnä haukotus. Alkukohtaus oli kyllä sitä itseään.

Citizen Kane, taas kerran. Edelleen erinomainen.

killkill kirjoitti:veltto välityö

mun suosikkini Carpenterin leffoista

RolloTomasi kirjoitti:

killkill kirjoitti:veltto välityö

mun suosikkini Carpenterin leffoista

Minäkin tykkään kovasti, herran parhaimmistoa ehdottomasti.

bedlam&RolloTomasi kirjoitti:opponointia

Makuasioista ei parane kiistellä, eihän?
Carpenterilla on monia vahvuuksia elokuvantekijänä, joista tuossa "Usvassa" oikein mikään osa-alue osunut täysin kohdalleen. Sen sijaan "The Thing"-uudelleenfilmatisoinnissa osui nappiin: juoni, näyttelijät, tehosteet, ääri-minimalistinen, piinaava musiikki sekä hyytävät tehosteet.

Tahraton mieli (Eternal Sunshine of a Spotless Mind)

Tämä oli jäänyt näkemättä teatterilevityksessä, joten nyt kotosalla. Amerikkalaista elokuvaa lähes parhaimmilaan. Viihdyttävä, mutta silti fiksu ja ajatuksia herättävä. Mukavatunnelmainen elokuva, jota kelpaa pohdiskella vielä pitkään jälkeenpäin.

Elokuvan voi toki nähdä ensisijaisesti SciFi-leffana, sillä keskeisenä tekijänä leffassa on firma, joka pyyhkii maksua vastaan aivoista pois kaikki muistijäljet vaikkapa entisestä rakastetusta. Mutta tämä on vain taustaa elokuvan keskeisille teemoille. Elokuva tarkastelee muistin, persoonan ja rakkauden kolmiota varsin kiinnostavasti.

Jos pyyhimme osan muistoista pois, muutammeko samalla persoonaamme? Jos muistot entisestä häviävät, voimmeko aloittaa puhtaalta pöydältä uusina ihmisenä? (Tähän liittyy myös elokuvan kiinnostava miespääosan näyttelijävalinta - Jim Carrey. Carrey on minustakin ollut todella ärsyttävä ja huono aiemmissa naamanvääntelyrooleissa, mukaanlukien kehuttu Truman Show. Mutta nyt Carrey on oikeasti hyvä - mutta voiko katsoja pyyhkiä pois aiemmat muistot? Voiko aloittaa puhtaalta pöydältä uutena hahmona?)

Leffa kysyy, onko todellinen rakkaus jotain muuta kuin yhteiset muistot? Olisiko romanttisesti niin, että todellinen rakkaus muokkaa koko persoonaa siten, että myös lapsuusmuistot jne. - se, mikä tekee minusta minut - jäsentyvät osaksi tietä kohti tosirakkautta? 1900-luvun psykoanalyysia jne. tuntevat voivat myös nautiskella tavasta, jolla elokuva kysyy vaivattomasti, onko tosiaan niin, että ominta persoonaamme - kaikkein yksityisintä ja sisäisintä minuuttamme - ovat lapsuuden seksuaalisuuteen liittyvät häpeän kokemukset ja niiden muistijäljet.

Elokuva on älyllisesti erittäin kiehtova, mutta parhaaseen amerikkalaiseen tapaan myös viihdyttävä ja "helppo" katsoa.

Ärsyttävimpänä piirteenä leffassa on ehkä se, että vaikka itsekin inhoan tapaa käyttää baarikeskusteluissa elokuvista niiden alkuperäistä nimeä eikä suomennosta, niin on myönnettävä, että "Eternal Sunshine of a Spotless Mind" on jotenkin ihana verrattuna "Tahrattomaan mieleen". Ja Pope-sitaattina myös elokuvan teemalle keskeinen.

Corpse Bride. Ei voinut olla vertaamatta Painajaiseen Ennen Joulua, jolle hävisi munattoman Victorin takia.

Narnian tarinat: Velho ja leijona

Hyvin satumaiseen tapaan kerrottu viihdyttävä kaksi ja puolituntinen. Perheen pienimmille ehkä hieman pitkäveteinen, aikuiseen makuun passasi kyllä. Erityisiä plussia sisaruskatraan nuorimmaiselle Lucylle (Georgie Henley) ja Aslanin äänelle (Liam Neeson). Paha saa palkkansa ja hyvyys voittaa, ihan niin kuin saduissa kuuluukin käydä.

Annan kolme ja puoli tähteä viidestä.

K-19 The Widowmaker

Harrison Foorti ja Neesonin Liami ovat toistensa kimpussa koko tylsän subi-leffan. Tekijät yrittivät hakea vauhtia U-96-leffasta sekä kaivoivat Neuvostoliiton tyräämisiä valkokankaalle. Tylsä leffa, nukahdin loppuosassa parikin kertaa.

ja 1/2 viidestä kultaisesta pärseestä.

King Kong

Hoh hoijaa. Taas kerran Peter Jackson pääsee tekemään ylipitkän pläjäyksen. Leffaa olisi voinut lyhentää tunnilla menettämättä yhtään mitään. Kieltämättä efektit olivat osin hienoja, mutta toimintakohtauksien leikkaus oli niin nopeaa, että kuvista ei saanut mitään selvää. Juoni pysähtyi monta kertaa junnaamaan tyhjää. Jonkinlaisen perspektiivivirheen takia King Kong näytti välillä 20m kokoiselta väitetyn kahdeksan metrin sijaan.

Pisteitä 2/5, ilman efektejä 1/5.

p.