NuoriDaavid kirjoitti:Elco taisi aiemmin kritisoida sitä, että Tomppa oli liian lihaksikas ollakseen uskottava roolissaan. Nojaa, ehkä, mutta katteleehan sitä mielummin tollaisena kuin uskottavampana ongenkoukkuvartaloisena.
Ai niin, leffassa oli varmaan anakronismi tankotanssin muodossa. En tosin koskaan 80-luvulla käynyt strippipaikassa, mutta veikkaan, että niissä ei silloin ollut tankotanssia.
Tai ehkä se just silloin oli tullut?
Kertojalla on vähitellen kertyneitä muistikuvia ja muita "todisteita" siitä, että hän on aiemmin ollut merkittävä ajattelija.
Pondi. Liian pitkä, etenkin loppu. Eka reilu tunti oli hyvä. Pahiksen omnipotenssi kävi vähän hermoon - sama homma kuin dark knightissa aikanaan: Aina on pommi just siinä kohassa, missä hyvis yllättäen väijyttää. Plussaa siitä ranskalaisesta böönasta.
Masturbation is for the poor.
-Atticus Fetch, Californication
007 Skyfall
Bond vaikutti suorastaan inhimilliseltä ja elokuvassa oli ehkä hienoin valkokankaalla näkemäni räjähdyskohtaus. En ole aikaisemmin pitänyt Daniel Graigista, mutta tässä hän oli uskottava. Myös Javier Bardem vakuutti. Kaiken kaikkiaan ihan kiva, mutta ei kuitenkaan niin erityinen kuin ennakolta kuulemastani hehkutuksesta olisi voinut odottaa.
TED
Nuhjuinen nallekarhu, joka sikailee. Idea toimi hyvin ja elokuva jaksoi naurattaa useampaankin otteeseen. Loppu oli vähän turhankin ennalta-arvattava, mutta ehkä se kuului asiaan.
The amazing Spider-Man
Paras näkemäni hämppisleffa. Elokuvassa oli vältetty kaikkein kliseisimmät kohtaukset, joten pisteet siitä ja hieman erilaisesta lähtöasetelmasta. Loppua kohden kuoli vähän, mutta ei merkittävästi.
Logic will get you from A to Z; imagination will get you everywhere ― Albert Einstein
Cop-buddy -movie kahdesta vähemmän sankarista NYC-kytästä, jotka piirinsä alfa-crimer-fighter-kaksikon (Dwayne Johnson, Samppa Jackson) ennenaikaisen poismenon jälkeen joutuvat kentälle oikeaa rikosta selvittämään.
Paljon aivotonta huumoria (kesäleffa). Pääparin eli Will Ferrelin nörtin kynänpyörittäjän ja turhan herkän liipasinsormen takia toimistohommiin suspendatun Mark Wahlbergin välillä lajityyppiin kuuluvasti paljon kitkaa ja hankausta.
Kyllä tälle semmoisen varovaisen kolme tähteä voi livauttaa. Ferrelin koomikonlahjoista mulla on aika ristiriitaisia mielipiteitä, mutta jotenkin tää hahmo on niin ylilyöty että se toimii jollain kierolla tavalla.
1900-luvun Australiassa tyttökoulun oppilaat lähtevät piknikille läheiselle vulkaanisesta kivestä muodostuneelle kukkulalle. Muutama oppilas lähtee yhden opettajan kanssa kiipeämään kohti kivimuodostelman lakea kunnes he katoavat jälkiä jättämättä.
Erikoinen leffa. Odotin tältä Peter Weirin alkuaikojen pikkuklassikolta ehkä liikoja ja rupesin katsomaan liian väsyneenä, mutta jotain äärimmäisen kiehtovaa tässä silti oli. Ensinnäkin, elokuva väistää aika hyvin kaikki genremääritelmät; kohtaukset kukkulan laella lähentelevät kauhuelokuvatunnelmaa, mutta ei tätä kauhuelokuvaksi silti voi kutsua. Mysteeriä ja draamaa ehkä, mutta tässä tapauksessa mysteerin ratkeaminen jää täysin katsojan oman mielikuvituksen varaan. Hidasta ja kaunista kuvausta ja hämyisää tunnelmointia. Pitää tsekata enemmänkin näitä Weirin alkupään leffoja, The Last Wave etunenässä.
The Invisible Man (BD)
Tämä on ollut katsottavien listalla jo vuosikymmeniä, mutta vasta nyt sai aikaiseksi katsella. Frankestein-jättimenestyksen (1931) jälkeen Whalelle tuputettiin kauhuleffakäsistä varmaan ovista ja ikkunoista, mutta mies sai nokkelasti seuraaviin elokuviinsa ujutettua myös paljon huumoria mukaan. Invisible Man on periaatteessa melkein täysin sama leffa kuin Frankenstein, mutta keveämmällä otteella ja erilaisella "hirviöllä". Elokuvan pituus on myös mallillaan, 70 minuuttia on minusta ihan täydellinen kesto tällaiselle leffalle, en ymmärrä miksi tänä päivänä kaikki leffat täytyy venyttää kaksituntisiksi. HD-kuva oli ihan jees elokuvan ikä huomioiden, paljasti välillä vähän liikaakin erikoistehosteista.
^ Kiitos muistutuksesta, tuo "Hirttopaikka" on multakin näkemättä.
Onko saman ohjaajan "Moskiittorannikko" muuten tuttu? Hollywood-kauden tuotantoa, mutta hyvä tarina ja mainio roolitus kantavat.
Ukolla on ihan vaikuttavia filmejä plakkarissa, mutta kieltämättä 1990 > eivät ainakaan mulle niin hirveästi putoa.
EDIT: "The Truman Show" poikkeuksena.
KKK kirjoitti:^ Kiitos muistutuksesta, tuo "Hirttopaikka" on multakin näkemättä.
Onko saman ohjaajan "Moskiittorannikko" muuten tuttu? Hollywood-kauden tuotantoa, mutta hyvä tarina ja mainio roolitus kantavat.
Ukolla on ihan vaikuttavia filmejä plakkarissa, mutta kieltämättä 1990 > eivät ainakaan mulle niin hirveästi putoa.
EDIT: "The Truman Show" poikkeuksena.
Eipä ole tuotakaan tullut katsottua. Itse asiassa en mää näemmä ukon leffoista ole nähnyt kuin neljä. The Cars That Ate Paris on sekin katsomatta. Dead Poets Society oli nuorempana suuria lemppareita, mutta ei oikein myöhemmällä iällä iskenyt enää niin kovaa.
Elokuvan alussa armeijasta alennettuna poispotkittu sotasankari Luke (Paul Newman) narahtaa ryöstelemästä pysäköintimittareita känniseksi ajankulukseen. Kahden vuoden tuomiohan siitä napsahtaa.
Vankilassa Lukesta tulee vankijoukon passiivisen vastarinnan symboli, vastentahtoinen sankari joka ei halua astua joukon eteen, mutta ei myöskään alistua tai sopeutua.
Loistava kuvaus ihmisluonnon periksiantamattomuudesta ylivoimaisten voimien myllerryksessä. Robert Redford muuten teki samasta perusideasta oman tulkintansa muutama vuosikymmen myöhemmin "The Last Castlessa", ei huono leffa sekään.
Axel Rosehan taitaa olla kovasti tykästynyt ko. leffaan, kun on samplannyt leffan linen "What we've got here is a failure to communicate" pariinkin gunnareiden biisiin. Löytyy esim. tältä 20 vuotta työstetyltä Chinese Democrasy levyltä.
Itse en ko. leffasta muista muuta, kuin että siinä taisi olla joku kananmunien syöntikilpailu? Oon nähnyt ehkä 30 vuotta sitten.
Kertojalla on vähitellen kertyneitä muistikuvia ja muita "todisteita" siitä, että hän on aiemmin ollut merkittävä ajattelija.
Axel Rosehan taitaa olla kovasti tykästynyt ko. leffaan, kun on samplannyt leffan linen "What we've got here is a failure to communicate" pariinkin gunnareiden biisiin. Löytyy esim. tältä 20 vuotta työstetyltä Chinese Democrasy levyltä.
EDIT: tarkistin, "Use Your Illusion II", B-puoli, raita 1. (vinyyliajalta, silloin levyissä oli vielä kaksi puolta, lapsoset)
"Chinese Democrarya" en ole vaivautunut kuuntelemaan. Eihän se ole edes Gunnari-levy, vaan Axelin pöhöttynyt, moneen kertaan uudelleen tehty soolo. Se mitä Guns n Roses" -nimellä nykyään myydään on vain keskimääräistä parempi tribuuttibändi.
Viimeksi muokannut KKK, 16.11.2012 9:01. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Axel Rosehan taitaa olla kovasti tykästynyt ko. leffaan, kun on samplannyt leffan linen "What we've got here is a failure to communicate" pariinkin gunnareiden biisiin. Löytyy esim. tältä 20 vuotta työstetyltä Chinese Democrasy levyltä.
öö.. ei. Mainittu Sample on "Civil War"-biisin alusta, joka julkaistiin 1990-luvulla jommalla kummalla "Use Your pIllusion"-levyistä. http://www.youtube.com/watch?v=O1fHxPY3TJo
Mitä ei? Kirjoitin "löytyy parilta gunnareiden biisiltä". Löytyy myös biisistä "Madagascar" . TJEU:
"The quotation appears twice by rock band Guns N' Roses: first in the 1990 song "Civil War" (of the Use Your Illusion II album) and again in 2008 song "Madagascar" (from Chinese Democracy)."
Kertojalla on vähitellen kertyneitä muistikuvia ja muita "todisteita" siitä, että hän on aiemmin ollut merkittävä ajattelija.
^ sori, luin viestisi huonosti. Silmät ristissä. Oma postaus korjattu.
Kertoo kyllä ideoiden vähyydestä, että sama sample. Kuuntelen mainittua biisiä tuossa taustalla. Aika heppoinen. Ja Martin Luther Kingin kuuluisaa "Free At Last!" -sampleakin. Kuinka omaperäistä. Eihän se löydy kuin noin tuhannelta muulta äänitteeltä...
Viimeksi muokannut KKK, 16.11.2012 9:06. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
NuoriDaavid kirjoitti:Ei toi Chinese Democracy huono ole. En itsekään pidä sitä Gunnareiden levynä, vaan Axl:n soololevynä, mutta ihan ok sellaisena.
Olin itsekin hieman yllättynyt siitä, että kyseessä on ihan hyvä levy. Joku Street Of Dreams ei esimerkiksi kalpene juurikaan bändin kulta-aikojen biiseille.
So Hard kirjoitti:Onko joku jo käynyt katsomasas Dreddin? Kuraa?
Kun vaan ehtis. Lippuluukullahan se sukelsi, mutta arviot kautta linjan suotuisat. Tämä yksin riittää mulle suositukseksi: elax 2000AD fans, he keeps his helmet on and there's no Rob Schneider.
Uutta Bondía niin kehuttu,
Minusta siinä oli hyvää vain alkurymistely ja varauksin loppuryminä. Ja mustat Land Roverit.
Keskiosa oli todella tylsää, niin ettei juonellakaan ollut väliä.
Kaikki huumori puuttui, paitsi se homopahis.
Bond melkein sai miestä eikä edes hoidellut sitä neekerimisua, jonka juonessa selittää että sehän onkin Moneypenny.
Plussaa sittenkin juu lopun Skotlannin maisemat ja Sean Conneryn joskus ennen ajama historiallinen Aston Martin ja miten Bondia alussa ammutaan ja miten se ämmä M lopussa kuolee. Muuten kaipailen Roger Mooren aikoja, toki piirun verran vähemmän camp-tyyliin.
Näkyy olevan muodikasta riisua ikoninen sankari alastomaksi, viedä siltä kaikki, pakottaa se polvilleen ja katsoa miten se vielä kerran nousee (vrt "The Dark Knight Rises")
Ikävä kyllä tämä niin bondeissa kuin supersankarileffoissakin hero on juuri niin hyvä, kuin pahis. Tämä MI6-luopioagentti on Bond-konnagallerian kaikkien aikojen surkein luomus. Löyhästi perusteltu, ylinäytelty, homohtava omnipotentti. Mistä äijä taikoi tuommoiset kalusto- ja miehistöresurssit? Kyllästyttyään olemaan valtion palkkalistoilla teki pari muuvssia osakemarkkinoilla ja laittoi "Soldier Of Fortuneen" ilmoitukseen "palvelukseen halutaan ..." ?
Filmillä oli ansionsa - muutama kelvollinen takaa-ajo / toimintakohtaus sekä yksi päräyttävän kuumottava vosu, tämä Macaon kasinon Severine - mutta muutama räikeä epäloogisuus sai kiemurtelemaan myötähäpeästä
a) salaisen palvelun supernörtin mielestä on hyvä ajatus plugata vastapuolen läppäri omaan suojattuun sisäverkkoon. Aina hyvä idea
b) lopputaistelu: MI6 ei ilmeisesti opeta lainkaan jalkaväkisodankäynnin alkeita? Nyt pahiksen mielestä oli hyvä idea marssittaa konnajoukkue suoraan etuovesta sisään päivänvalossa alavan maan halki. Olisivat odottaneet pimeää, tai jakaneet joukon kahtia - osa nummen yli, osa jäätyneen salmen poikki. Näin linnoittautunut alivoimainen vastustaja olisi ollut helppo pussittaa. Tai jos se ei ollut resursseista kiinni, olisivat täräyttäneet risteilyohjuksella koko kortteerin tuhannen p*skaksi.
Kuten Nolanin "The Dark Knight"-triossa, tämäkin oli Graig-Bondeissa kolmas, arvatenkin kallein mutta varmasti mahtipontisin ja loppupeleissä kokonaisuutena ansioistaan huolimatta heppoisin tekele. Ja Elcoa kompaten, helposti olisi sen puoli tuntia voinut olla lyhyempi.
Ratakiskosta väännettyä tyhmää seikkailijuonta, jossa valtamerialuksen kokoisia reikiä.
Hauskaa silti.
Javier veti hyvän roolin rosvona, mutta ei päässyt ihan oikeuksiinsa ja täyteen potentiaaliin kun skripti oli niin köyhä. Pahikselle olisi sopinut olla tosi pahis. Tää oli tällänen kiva keppostelija.
