Hyvä viinihumala kirkastaa ihmeellisesti raskaimmatkin rötökset, joten minulla ei liene muuta neuvoa kuin pysytellä päissäni kuin käki elämäni loppuun asti.
Yritin tätä eilen illalla ja heitin hanskat tiskiin tunnin jälkeen. Jotenkin se jatkuva ilmanaikuisista asioista tappelu ja ahistuksen määrä oli liikaa.
When my baby is good she is good, but when she is bad she's even better
Hieman yllätyin, että ohjaaja oli American Beautysta tuttu Sam Mendes. Piti ihan tarkistaa mitä muuta heppu on tehnyt, mutta selvisi ettei mitään mainittavaa. http://www.rottentomatoes.com/celebrity/sam_mendes/
EDIT: Toi suvisen Revolutionary Road oli Mendesin!
Hämmentävän paska leffa arvosteluihin nähden. Ei tule mieleen toista tapausta, jossa yli 90% rottentomatoesissa saanut actionleffa olisi ollut yhtä pökkelö. Tosin kostajat on pökkelö-jengi, joten ehkä kyse oli realismista.
Hämmentävän paska leffa arvosteluihin nähden. Ei tule mieleen toista tapausta, jossa yli 90% rottentomatoesissa saanut actionleffa olisi ollut yhtä pökkelö. Tosin kostajat on pökkelö-jengi, joten ehkä kyse oli realismista.
Se vuosikausien hypetys nosti odotukset epärealistisen korkealle. Suurin plussa Kostajissa oli hahmojen tasapuolinen käsittely. Oli bändi, eikä tähtisolisti ja taustaorkesteri. Miinuspuolella sitten oli konnagalleria. Loki meni vielä, mutta itku meinasi päästä kun loppurymistely Manhattanilla alkoi. Ette sitten mitään muuta keksineet? Ulottuvuusportaali, josta tunkee jotain Transformers-ylijäämää? Voi isäkissan v*ttu!
Marvel-filmatisoinneista olen eniten diggaillut Iron Maneista ja X-Meneistä. Paatunutta fania välillä vähän tökkii, jos kaanonista poiketaan, mutta eipä tuo yöunia vie. Iron Man 3:sta venailen varovaisen positiivisin, mutta samalla varautunein odotuksin. RDJ:n viihdyttävä narsismi (ihmettelen miksei Tony Starkin päihdeongelmia olla kuin varovaisesti sivuttu 2:ssa) on tuskin ainakaan vähenemään päin, Ben Kingsleyn tapainen lahjakkuus ei millään voi soosia konna-Mandariiniä ja Shane Blackilla on erinomaisia näyttöjä skribaajana (Lethal Weapon, Long Kiss Goodnight etc), yksi kohtuullinen ohjaus omaan skribaan (Kiss Kiss, Bang Bang!) mutta nyt ensimmäistä kertaa supermenestynyt franchise ja hillitön budjetti. Mopon käsistälähtö-vaara on erittäin imminentti.
Kolmiodraama / kasvutarina, jossa yksi osapuoli on henkiinherännyt nallekarhu.
Synopsiksessa paljon hyvää, mutta ihan kaikki ideat ei kanna. Vilisee osin tekonäppäriä 1980-pop-kulttuuri-referenssejä, joten tarkkana saa olla. Comedy Centralin Seth McFarlane istuu tässä vähän liian monella pallilla (käsis, ohjaus, pääosa). Clint Eastwood osaa tämän, mutta sillä onkin paljon harjoitusta.
Muutama todellinen huutonauruhelmi, paljon hyvää pieruhuumoria, mutta huoletta 20-30 min olis kärsinyt lyhentää.
Mark Wahlberg ja Mila Kunis pääparina.
^Ted oli tosiaan positiivinen yllätys, tykkäsin. Jos nyt jotastain saa nurista niin pituutta oli kyllä liikaa. Ja nyt tuli vasta mieleen että kuka se toimistonblondi oli? Väräutti viisaria enemmän kuin itse brunetti.
Mikä oli hassua.
Society failed to tolerate me and I have failed to tolerate society
Jackie Chanin kulta-ajoilta tuleva Kongileffa alkaa hitaasti, mutta kiristää loppua kohden. Kung-fu on konstailematonta mutta taitavaa. Monet kohtaukset ovat koreografialtaan huippuluokkaa, ja pikkiriikkisistä virheistä näkee että kohtauksia ei ole kuvattu kymmeniä kertoja miljoonabudjetilla. Se luo omintakeista rehellisyyden tunnelmaa elokuvaan. Tähän kun lisätään sopivalla tavalla kevyen ironisesti tuotettu ohjaus, niin elokuvaa on helppo katsoa viihteenä. Hong Kongista tulevien kung-fu -rainojen peruspilarit, kuten suuret tunteet ja koulukuntien väliset kahakat, löytävät elokuvasta helposti paikkansa.
Kyseessä 80-luvulle sijoittuva musikaali, jossa tukkaheviä mukavasti. Ei alkuperäisesityksinä. Tom Cruise vetää aika mukavan roolin keski-ikäisenä starana. Elco taisi aiemmin kritisoida sitä, että Tomppa oli liian lihaksikas ollakseen uskottava roolissaan. Nojaa, ehkä, mutta katteleehan sitä mielummin tollaisena kuin uskottavampana ongenkoukkuvartaloisena.
Catherine Zeta Jones mukana Tipper Gore -tyyppisenä hahmona.
Ko. leffan "juonihan" on seitinohut ja täysin ennalta arvattava, mutta se ei haitannut. Katsoin noin promillen humalassa, joka on varmastikin paras tilanne tätä leffaa varten. En suosittele katsottavaksi selvinpäin.
Kertojalla on vähitellen kertyneitä muistikuvia ja muita "todisteita" siitä, että hän on aiemmin ollut merkittävä ajattelija.
NuoriDaavid kirjoitti:Elco taisi aiemmin kritisoida sitä, että Tomppa oli liian lihaksikas ollakseen uskottava roolissaan. Nojaa, ehkä, mutta katteleehan sitä mielummin tollaisena kuin uskottavampana ongenkoukkuvartaloisena.
NuoriDaavid kirjoitti:Elco taisi aiemmin kritisoida sitä, että Tomppa oli liian lihaksikas ollakseen uskottava roolissaan. Nojaa, ehkä, mutta katteleehan sitä mielummin tollaisena kuin uskottavampana ongenkoukkuvartaloisena.
Ai niin, leffassa oli varmaan anakronismi tankotanssin muodossa. En tosin koskaan 80-luvulla käynyt strippipaikassa, mutta veikkaan, että niissä ei silloin ollut tankotanssia.
Tai ehkä se just silloin oli tullut?
Kertojalla on vähitellen kertyneitä muistikuvia ja muita "todisteita" siitä, että hän on aiemmin ollut merkittävä ajattelija.
Pondi. Liian pitkä, etenkin loppu. Eka reilu tunti oli hyvä. Pahiksen omnipotenssi kävi vähän hermoon - sama homma kuin dark knightissa aikanaan: Aina on pommi just siinä kohassa, missä hyvis yllättäen väijyttää. Plussaa siitä ranskalaisesta böönasta.
Masturbation is for the poor.
-Atticus Fetch, Californication
007 Skyfall
Bond vaikutti suorastaan inhimilliseltä ja elokuvassa oli ehkä hienoin valkokankaalla näkemäni räjähdyskohtaus. En ole aikaisemmin pitänyt Daniel Graigista, mutta tässä hän oli uskottava. Myös Javier Bardem vakuutti. Kaiken kaikkiaan ihan kiva, mutta ei kuitenkaan niin erityinen kuin ennakolta kuulemastani hehkutuksesta olisi voinut odottaa.
TED
Nuhjuinen nallekarhu, joka sikailee. Idea toimi hyvin ja elokuva jaksoi naurattaa useampaankin otteeseen. Loppu oli vähän turhankin ennalta-arvattava, mutta ehkä se kuului asiaan.
The amazing Spider-Man
Paras näkemäni hämppisleffa. Elokuvassa oli vältetty kaikkein kliseisimmät kohtaukset, joten pisteet siitä ja hieman erilaisesta lähtöasetelmasta. Loppua kohden kuoli vähän, mutta ei merkittävästi.
Logic will get you from A to Z; imagination will get you everywhere ― Albert Einstein
Cop-buddy -movie kahdesta vähemmän sankarista NYC-kytästä, jotka piirinsä alfa-crimer-fighter-kaksikon (Dwayne Johnson, Samppa Jackson) ennenaikaisen poismenon jälkeen joutuvat kentälle oikeaa rikosta selvittämään.
Paljon aivotonta huumoria (kesäleffa). Pääparin eli Will Ferrelin nörtin kynänpyörittäjän ja turhan herkän liipasinsormen takia toimistohommiin suspendatun Mark Wahlbergin välillä lajityyppiin kuuluvasti paljon kitkaa ja hankausta.
Kyllä tälle semmoisen varovaisen kolme tähteä voi livauttaa. Ferrelin koomikonlahjoista mulla on aika ristiriitaisia mielipiteitä, mutta jotenkin tää hahmo on niin ylilyöty että se toimii jollain kierolla tavalla.
1900-luvun Australiassa tyttökoulun oppilaat lähtevät piknikille läheiselle vulkaanisesta kivestä muodostuneelle kukkulalle. Muutama oppilas lähtee yhden opettajan kanssa kiipeämään kohti kivimuodostelman lakea kunnes he katoavat jälkiä jättämättä.
Erikoinen leffa. Odotin tältä Peter Weirin alkuaikojen pikkuklassikolta ehkä liikoja ja rupesin katsomaan liian väsyneenä, mutta jotain äärimmäisen kiehtovaa tässä silti oli. Ensinnäkin, elokuva väistää aika hyvin kaikki genremääritelmät; kohtaukset kukkulan laella lähentelevät kauhuelokuvatunnelmaa, mutta ei tätä kauhuelokuvaksi silti voi kutsua. Mysteeriä ja draamaa ehkä, mutta tässä tapauksessa mysteerin ratkeaminen jää täysin katsojan oman mielikuvituksen varaan. Hidasta ja kaunista kuvausta ja hämyisää tunnelmointia. Pitää tsekata enemmänkin näitä Weirin alkupään leffoja, The Last Wave etunenässä.
The Invisible Man (BD)
Tämä on ollut katsottavien listalla jo vuosikymmeniä, mutta vasta nyt sai aikaiseksi katsella. Frankestein-jättimenestyksen (1931) jälkeen Whalelle tuputettiin kauhuleffakäsistä varmaan ovista ja ikkunoista, mutta mies sai nokkelasti seuraaviin elokuviinsa ujutettua myös paljon huumoria mukaan. Invisible Man on periaatteessa melkein täysin sama leffa kuin Frankenstein, mutta keveämmällä otteella ja erilaisella "hirviöllä". Elokuvan pituus on myös mallillaan, 70 minuuttia on minusta ihan täydellinen kesto tällaiselle leffalle, en ymmärrä miksi tänä päivänä kaikki leffat täytyy venyttää kaksituntisiksi. HD-kuva oli ihan jees elokuvan ikä huomioiden, paljasti välillä vähän liikaakin erikoistehosteista.
^ Kiitos muistutuksesta, tuo "Hirttopaikka" on multakin näkemättä.
Onko saman ohjaajan "Moskiittorannikko" muuten tuttu? Hollywood-kauden tuotantoa, mutta hyvä tarina ja mainio roolitus kantavat.
Ukolla on ihan vaikuttavia filmejä plakkarissa, mutta kieltämättä 1990 > eivät ainakaan mulle niin hirveästi putoa.
EDIT: "The Truman Show" poikkeuksena.
KKK kirjoitti:^ Kiitos muistutuksesta, tuo "Hirttopaikka" on multakin näkemättä.
Onko saman ohjaajan "Moskiittorannikko" muuten tuttu? Hollywood-kauden tuotantoa, mutta hyvä tarina ja mainio roolitus kantavat.
Ukolla on ihan vaikuttavia filmejä plakkarissa, mutta kieltämättä 1990 > eivät ainakaan mulle niin hirveästi putoa.
EDIT: "The Truman Show" poikkeuksena.
Eipä ole tuotakaan tullut katsottua. Itse asiassa en mää näemmä ukon leffoista ole nähnyt kuin neljä. The Cars That Ate Paris on sekin katsomatta. Dead Poets Society oli nuorempana suuria lemppareita, mutta ei oikein myöhemmällä iällä iskenyt enää niin kovaa.
Elokuvan alussa armeijasta alennettuna poispotkittu sotasankari Luke (Paul Newman) narahtaa ryöstelemästä pysäköintimittareita känniseksi ajankulukseen. Kahden vuoden tuomiohan siitä napsahtaa.
Vankilassa Lukesta tulee vankijoukon passiivisen vastarinnan symboli, vastentahtoinen sankari joka ei halua astua joukon eteen, mutta ei myöskään alistua tai sopeutua.
Loistava kuvaus ihmisluonnon periksiantamattomuudesta ylivoimaisten voimien myllerryksessä. Robert Redford muuten teki samasta perusideasta oman tulkintansa muutama vuosikymmen myöhemmin "The Last Castlessa", ei huono leffa sekään.