"Enemy Below"
Suklarigenren klassikko. Robert Mitchumin esittämä hävittäjäkippari jahtaa Curt Jürgensin U-venekipparia Tyynellä valtamerellä WW2:n aikoihin. Ihan "Das Bootin" tehoihin ei päästä, mutta erittäinkin kelpo sota-elokuva siitä huolimatta.
"LA Confidential"
Modernin film noirin aatelia. Paranee joka katsomiskerralla.
"Shrek - Forever After"
Dreamworksin rahasammosta alkoi neljännessä osasssa jo vähän puhti loppua, mutta kelpo animaatioviihdettä edelleen. Ääninäyttelijä-casting sarjassa on parhaasta päästä ja nykyisessä elämäntilanteessa oli helppo samaistua vihreän jätin arki-ahdistukseen
Jee! Kivaa kun silloin tällöin marketin hyllystä osuu kouraan mielenkiintoiselta näyttävä leffa, josta ei ole lukenut mitään etukäteen eikä katsonut edes traileria. Jotkut tästä puhelivat, että enemmänkin fantasiaa kuin kauhua, mutta kyllä tuossa leffan puolenvälin tienoilla oli reilusti enemmän paskat housussa kuin vaikka The Woman in Blackin kohdalla. Ajatuskin siitä, että hiippailee pimeässä ja pölyisessä kartanossa, jonka yläkerrassa makaa satavuotias ruumiin näköinen nainen koomassa saa aikaan puistatuksia.
Oikein kiva leffa, joka otti vaikutteita useammasta suunnasta ja keitti niistä oman soppansa. Viittaukset muihin genren leffoihin hyppivät kylläkin silmille välillä kummallisen irrallisena. Halloween III näistä se kummastuttavin. Yksi kohtaus oli saanut selkeästi vaikutteita jopa eräästä Slipknotin videosta.
Kaikkiaan kauniisti kuvattu ja paikoitelleen hyvinkin jännittävä kauhufantasia, jonka voisi helpostikin katsoa vaikka heti uudelleen. Esim. Del Toron leffojen ystävät tuskin tulevat pettymään.
Taiteilija Kai Merilä (Eero Melasniemi) herää auto-onnettomuuden jälkeisestä koomasta muistinsa menettäneenä. Hän palaa maaseudulle edellisenä kesänä ostamaansa kartanoon ja alkaa kärsiä näyistä ja painajaisista, joihin liittyy kadonnut 17-vuotias Nina (Anna-Leena Härkönen). Painajainen oli Hiidenvirran ohella niitä ohjelmia, joiden uusintakatselua tuli vuosikausia odoteltua turhaan. Hiidenvirta tuli telkkarista muutama vuosi sitten ja aika oli tottakai kullannut muistot, vaikka ihan katsottava se oli nyt aikuisiälläkin. Painajainen ilmeisesti joskus vuosia sitten tuli uusintana, mutta jostain syystä sen missasin. Onneksi MTV3 julkaisi vihdoin ja viimein sarjan dvd:llä ja pääsi tsekkaamaan ohjelman uusin silmin. Ja hyvähän tämä oli edelleen. Loppuratkaisun muistin etukäteen ja sen nyt pystyy pienelläkin mielikuvituksella arvaamaan jo alussa, mutta ei se oikeastaan menoa haitannut. Pelottavaksi tätä ei enää voi mennä kutsumaan, toisin kuin 13-vuotiaana. Mutta viihdytti ihan kelvollisesti koko kolmetuntisen ajan. Paitsi että Johanna Raunio on kyllä harvinaisen paska näyttelijä ja yritti kyllä pilata koko shown. Kestosta olisi kännyköiden aikakaudella voinut leikata tunnin pois, iso osa ohjelmasta kului nimittäin joko juostessa vastaamaan puhelimeen tai soivaa puhelinta tuijotellessa.
Painajaisen kanssa samassa paketissa tuli myös samaisen Sajakorven tekemä tunnin mittainen tv-elokuva Merkitty, jonka pääosassa nuori Satu Silvo, joka itsemurhayrityksen jälkeen alkaa nähdä pelottavia näkyjä zombimaisesta miehestä. Tämä nyt tarjosi ennemminkin tahatonta komiikkaa kuin varsinaista jännitystä, varsinkin Matti Pellonpään pelokas kirkuminen hauskuutti huolella. Silti ihan mielenkiintoista katsottavaa, ei näitä kotimaisia kauhuleffoja liiemmäksi ole, varsinkaan zombimaisilla ilmestyksillä varustettuja sellaisia.
TV, radio ja puhelimet alkavat lähettää outoa signaalia, joka muuttaa kuuntelijansa/katselijansa raivohulluiksi tappajiksi. Miestään pettänyt Mya koettaa selviytyä kaaoksesta sekä signaalin raivostuttamasta aviomiehestään ja etsii rakastajaansa hävityksen keskeltä.
Levy on pölyttynyt hyllyssä jo vuosia katsomattomana, katsomista on aina siirtänyt etukäteen elokuvasta lukemani epäilystä herättäneet jutut. Leffa nimittäin jakaantuu kolmen eri ohjaajan tekemiin osioihin ja yksi niistä on aivan puhdasta komediaa. Mutta soppa toimi kuin toimikin jollain ihmeen kaupalla. Ensimmäinen osa on täysin tuttua kauraa leffoista 28 päivää myöhemmin, The Crazies ja miljoonat muut, joissa tavalliset ihmiset alkavat riehumaan milloin mistäkin raivotaudin saaneina. Mutta keskimmäisessä jaksossa vaihde muuttuu aivan täysin ja meininki on pitkälti kuin Tarantinon leffasta. Aivan hykerryttävää huumoria pysäytettynä äkkinäisillä väkivallan purskauksilla. Kolmas osa palaa taas vakavampaan vaihteeseen. Sen verran hämmentävä paketti tämä kuitenkin oli, että en osaa yhtään sanoa että kuinka paljon tai vähän tästä lopulta tykkäsin.
Ihan pätevä ja perinpohjainen making-offi. Täydensi mukavasti 'The Alien Sagaa'
Vielä kun saa kaivettua jostain 'Abyssin' making-offin, niin olen onnellinen.
Kahden kalifornialaisen kannabiskaveruksen kahnausta kartellin kanssa - noin niinku tiivistettynä.
Melkoisen paksua väkivaltaa paikoitellen, mutta tempo muuten yllättävänkin hillitty.
Osissa mm Taylor Kitschensink, Salma Hayek, Benny Del Toro ja käväiseepä Travoltakin kääntymässä.
Tykkäsin
- hahmot hyvin rakennettu, pahikset ei yksiulotteisen pahoja eikä hyvikset hyviä.
En diggaillut
- vähän liian pitkä ja keskivaiheilla eteni tarpeettoman hitaasti
Tähdet: Kolme ja puoli kukintoa. Jos ohjaajan nimi olisi ollut Oliver StoneD, niin neljä.
Lawless
Ei ollut tietoinen valinta, mutta sama lähtökohta kuin edellisessä - laittomien päihteiden valmistusta myyntiin ja kovaa väkivaltaa, tällä kertaa kieltolain aikaisessa Amerikassa. Tempo yllättävän verkkainen trailerin rymistelyyn nähden. Nick Caven tekstiin pohjaa, en ole Caven musiikkiin juuri tutustunut, mutta oli helppo uskoa hänet alkuperäisen tarinan kirjoittajaksi
Tykkäsin:
- aikakauden esillepano aidon tuntuisesti, ei liian siloitellusti
- roolitus (Tom Hardy, Guy Pearce, Gary Oldman, Shia LaPuff)
- soundtrack
En niinkään tykännyt:
- väkivaltakohtauksissa oltiin hiuskarvan päässä splatterista.
Tositeevee-tyyppisesti toteutettu tarina kahdesta LA-poliisista, jotka "erehtyvät" takavarikoimaan Sinaloan kartellin omaisuutta ja saavat siitä hyvästä kartellin pyssymiehet niskaansa.
Tykkäsin:
- pääpari Jake Gyllämääkinsuahalaan ja Michael Peña vetävät roolinsa hyvin
- kylmä realismin ja katujen tuntu
Nillitän:
- heiluvaa kameraa välillä liikaa
- tämän lajityypin leffa toimii paremmin tuntemattomilla näyttelijöillä
Moderni film noir kahdesta joutomiehestä (Ryan Phillippe ja Benny Del Toro), jotka kidnappaavat hämäräperäisen liikemiehen muksua venaavan sijaisäidin (Juliette Lewis). Ohjauksesta ja käsiksestä vastasi Chris McQuarrie, joka breikkasi "The Usual Suspectilla". Kuten yleensäkin käsikirjoittajan päästessä ohjaamaan omaa tekstiään > sitä puhetta meinaan riittää (TJEU Shane Blackin "Kiss Kiss Bang Bang" tai mikä tahansa Tarantino)
Jätti vähän ristiriitaiset fiilikset. Ensimmäinen kolmannes oli tykkiä tavaraa - kidnappauskohtauksen tavallisuudesta poikkeava takaa-ajo jäi erityisesti mieleen, mutta sitten puhti ja tempo jotenkin hiipuivat. En ehkä ollut oikeassa mielentilassa tätä pätkää varten, koska filkassa oli pirun paljon hyvää - roolitus muunmuassa. Ehkäpä annan tälle toisen tilaisuuden joskus. Mikään iso menestys tämä ei lippuluukuilla ollut, nauttii ehkä enemmänkin jonkinlaista kulttisuosiota.
Tähdet sitten uusintakatsomisen jälkeen. Ohessa maistiaiset alusta:
Ihan ässä ja mielettömän hauska. Vähän jänskätti kuinka pitkälle niitä lemmiskelykohtauksia näytetään, vanhusseksi on edelleen mulle vähän nounou, täytynee alkaa totuttelemaan ennen syvempää keski-ikäistymistä. Aika rohkeasti näytettiin kyllä Merylin itsestänautiskelukohtausta, kun ikäraja oli S. Toivon, ettei kovin moni kuitenkaan pikkulapsia tuota veisi katsomaan, voisivat hämmentyä ikihyviksi.
Streepistä aukesi muutenkin jotain uutta, tuntuu että häntä harvoin näkee näin arkipäiväisen keskiluokkaisen lähiörouvan roolissa. Muutama odottamaton flirtti kameralle Jonesiakaan ei voi kuin kehua. Samoin Carellia.
Suosittelen kaikille yli viistoistavuotiaille, erityisesti miehille.
"Mildred, I find it very interesting that you are naked."
Ihan ässä ja mielettömän hauska. Vähän jänskätti kuinka pitkälle niitä lemmiskelykohtauksia näytetään, vanhusseksi on edelleen mulle vähän nounou, täytynee alkaa totuttelemaan ennen syvempää keski-ikäistymistä. Aika rohkeasti näytettiin kyllä Merylin itsestänautiskelukohtausta, kun ikäraja oli S. Toivon, ettei kovin moni kuitenkaan pikkulapsia tuota veisi katsomaan, voisivat hämmentyä ikihyviksi.
Streepistä aukesi muutenkin jotain uutta, tuntuu että häntä harvoin näkee näin arkipäiväisen keskiluokkaisen lähiörouvan roolissa. Muutama odottamaton flirtti kameralle Jonesiakaan ei voi kuin kehua. Samoin Carellia.
Suosittelen kaikille yli viistoistavuotiaille, erityisesti miehille.
"Mildred, I find it very interesting that you are naked."
Kathryn Bigelown mainio cyberpunk-henkinen dystopia. Eletään vuosituhannen vaihdetta. Entinen poliisi Lenny Nero raapii laihan elantonsa kauppaamalla aistitallenteita mustassa pörssissä ja sekaantuu samalla ikävään salajuoneen johon liittyy LAPD ja murhattu räp-tähti. Millennium pukkaa päälle ja kaduilla on kaaos.
"Myrskyn Ratsastajien" ohella ohjaajan parasta settiä. Yksi harvoista naispuolisista toimintaohjaajista, joka tekee kelpo jälkeä tänäkin päivänä - pokkasi Oscarin "Hurt Lockerista" ja vääntää omaa tulkintaansa Osama Bin Ladenin niittaamisesta "Zero Dark Thirty"-pätkällä, joka on valmisteilla.
Osissa Ralph Fiennes, Angela Bassett, Tom Sizemore, aina yhtä ihanan puheäänen omaava niljake Michael Wincott, Vince D'Onofrio etc.
Neljä Rolexia.
Megamind
Animaatioseikkailu huono-onnisesta criminal mastermindistä ja hänen arkkivihollisestaan, ällöttävän suoraselkäisestä supersankari MetroManista.
Hienosti animoitu, hyvin ääninäytelty supersankarigenren ystäville.
Danny Boylen muutaman vuoden vanha scifistely. Auringosta meinaa loppua puhti ja kahdeksan tiedemiestä lähetetään kickstarttaamaan solakkaa interstellaarisella gigahyper-mega-vetypommilla. Matkalla tietenkin tulee kaikenlaista vastoinkäymistä, joka harventaa katrasta.
Tykkäsin tunnelmasta, musiikista ja tehosteista. Hyvällä tavalla erilainen tieteiselokuva - jos ei anna juonen päättömyyden häiritä.
Neljä mollukkaa helposti. Osissa Cillian Murphy, Chris Evans, Michelle Yeoh etc.
The Omega Man (1971)
Moneen kertaan filmattu post-apokalypsis, jossa hämärä virus on tuhonnut suurimman osan maailman väestöstä jättäen kourallisen solar-sensitiivejä vampyyrinkaltaisia olentoja riekkumaan öisillä kaduilla. Päähenkilö on "maailman viimeinen ihminen", joka yrittää säilyttää henkensä ja järkensä seonneessa maailmassa.
Charlton Heston ajelee avoautolla konepislari papattaen, kun mustaviittaiset möröt hyppivät ikkunoista kimppuun diskofunkin soidessa. Camp-arvot on kyllä kohdallaan... muuten liejua.
Jos tykkäät aiheesta, katso vaikka Will Smithin "I Am Legend" parin vuoden takaa. Sukkasi huomattavasti vähemmän kuin tämä.
Sofia Coppolan Marie Antoinette. Sofia Coppola tekee persoonallisia elokuvia (olen nähnyt tämän ja "Lost in translationin"). Arvosteluissa kovasti kiinnitettiin huomiota leffan tahalliisiin anakronismeihin, mutta ei ne mua kummemmin säväyttäneet suuntaan tai toiseenkaan.
Tässä leffassa puhutaan tosi vähän.
3 tähteä, joista ½ tulee upeista asuista ja puitteista (kuvattu Versaillessa).
Kertojalla on vähitellen kertyneitä muistikuvia ja muita "todisteita" siitä, että hän on aiemmin ollut merkittävä ajattelija.
NuoriDaavid kirjoitti:Maanantain Avatar töllöstä ja pitihän se arvata, että SD-resolla telkkarista juonen onttous puski pahasti päälle.
Mä katsoin nyt kans. En ollut leffaa aiemmin nähnyt, mutta kylläkin samasta käsikirjoituksesta tehdyn napakamman ja vähemmän sellaista PikkuKakkos-animaatiota sisältävän version, silloin nimellä Tanssii susien kanssa.
No joo, olihan se ihan kiehtova, ja isolta kankaalta 3D:nä olisi saattanut olla ihan vaikuttavakin, mutta noilla Daven spekseillä (+ että mun telkkari on varmasti vanhempi, pienempi ja huonompi) vähän vaisu.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
NuoriDaavid kirjoitti:Maanantain Avatar töllöstä ja pitihän se arvata, että SD-resolla telkkarista juonen onttous puski pahasti päälle.
Mä katsoin nyt kans. En ollut leffaa aiemmin nähnyt, mutta kylläkin samasta käsikirjoituksesta tehdyn napakamman ja vähemmän sellaista PikkuKakkos-animaatiota sisältävän version, silloin nimellä Tanssii susien kanssa.
No joo, olihan se ihan kiehtova, ja isolta kankaalta 3D:nä olisi saattanut olla ihan vaikuttavakin, mutta noilla Daven spekseillä (+ että mun telkkari on varmasti vanhempi, pienempi ja huonompi) vähän vaisu.
Pocahontas (siis se Disney-prinsessa) juoni on kait ihan 1:1 Avatarin kanssa.
Kertojalla on vähitellen kertyneitä muistikuvia ja muita "todisteita" siitä, että hän on aiemmin ollut merkittävä ajattelija.
X-men vs Stephen Kingin "Tulisilmä" with salaliittoteorioita ja paranoiaa roppakaupalla.
Natsien kokeiden perintönä joukkoomme on päässyt yliluonnollisia kykyjä omaavia ihmisiä. Selvännäkijöitä, telekineetikkoja ja vaikka mitä. Hallituksen salaisen osaston hyypiöt haluavat luoda yhden "supermutantin" jolla olisi kaikkia näitä kykyjä. Ainoa hengissä selvinnyt koekaniini pääsee pakenemaan ja hallituksen hyypiöt jahtaavat tietysti häntä ja auttajiaan armottomasti.
Eihän tätä kriittisemmälle katsojalle arvaa suositella, mutta supersankarien ja salaliittoteorioiden ystävälle kelpo välipala. Osissa mm. Dakota Fanning ja Chris Evans. Samalta ohjaajalta löytyy muuten herkullinen film-noir "Lucky Number Slevin" joka on lajityypissään häiritsevän lähellä täydellistä.
Kannuksensa shokeeraavilla musavideoilla hankkinut Jonas Åkerlund täräyttää kohtuullsen häiriintyneen narkkipätkän. Tää tuli ihan puun takaa mulle. Olin jonkun maininnan "Smack My Bitch Up"-Joonaksen elokuvahankkeista, mutten tiennyt äijän jo vääntäneen tän spiidi-sekoilun - varsin nimekkään näyttelijäkaartin kanssa jopa. Nimiosissa John Lequizamo, Brittany Murphy (rip), Mena Suvari, Jason Schwartzman, Debbie Harry, Mickey Rourke, Peter Stormare - cameorooleissa sitten mm Ron Jeremy ja Rob Halford - tuo Judas Priestin keulaturpa.
Kuvasto on videoista tuttua, hyperleikkauksia, rujouden estetiikkaa, tissejä, perseitä, huumeruiskuja etc. Ei sovellu tiukkapipoille, mutta jätkäporukan leffailtaan kuin nyrkki silmään. Liitän kokoelmaani samaan kategoriaan "Trainspottingin" ja "Human Trafficin" ohelle.
Mel Brooksin varhaisempaa tuotantoa. Tälle naureskeltiin kovasti 1980-luvulla finninaamojen videoilloissa. Ei tämä aikuisena katsottuna enää niin hykerryttävä ollut - ohjaus ja leikkaus jättävät pirusti toivomisen varaa - mutta on joukossa muutamia hauskoja vitsejä näin aikuisellekin. Bongasin nyt vasta Hugh Hefnerin cameo-roolistaan. Keskiosan inkvisitio-musikaalin olisi huoletta voinut jättää pois. "Ranskan vallankumous" toimi paremmin kuin muistin.
Jos pitäs tähtiä annattaa, antasin 4/5. Entisenä lätkäilijänä ja nykyisenä kiekkofanina.. 
Jonesiakaan ei voi kuin kehua. Samoin Carellia. 
