Lentokoneessa tulee katsottua elokuvia, joita ei muuten katsoisi ja joskus se on hyvä. En muuten olisi kapteeni amerikkaa katsonut
Mukava pläjäys, olen nyt ehkä viimeinkin päässyt jossain määrin eroon sukkahoususankarileffoja vastaan tuntemastani ennakkoluulosta. Joskus aiemmin oli musta outoa, miten joku aikuinen näitä "men in tights" -leffoja katsoisi.
Voisi katsoa ykkösenkin (siis leffan, latojan huomautus).
Kertojalla on vähitellen kertyneitä muistikuvia ja muita "todisteita" siitä, että hän on aiemmin ollut merkittävä ajattelija
Katsoin, Yleltäkö se nyt tuli, Juoppuhullun päiväkirjan. Siis vähintäänkin keskisuurta paskaa sanan aidoimmassa merkityksessä. Enkä mä kyennyt kokonaan katsomaan, 20 minsaa vain.
0/5
Mulla on se onni, että olen löytänyt itseni ja toivon muillekin ihmisille sitä. Että tällainen ihminen on tarkoitettu tänne, me ei olla sattumaa.
Katsoin, vaikka tarkoitukseni oli saada se kirja luettua ensin pois alta. Noh, en saanut joten ajattelinpa että katson leffan niin tiedän, mistä pöhistään. Ihan ok leffa.
Juuri äsken netistä "The Arrow". Alunperin Suomenkin teeveessä näytetty CBC:n minisarja. Mutta menköön elokuvasta, tässä peräti 2:53 pitkänä koosteena-
Ei liity mihinkään jousipyssyilyyn, mutta herkälle poikkevalle mielelleni itkettävää kamaa. Onhan kyseessä ehkä maailman parhaan interceptorin surullinen kohtalo.
Tosin tässä ylidramatisoituna. (eihän tuo suinkaan ollut eka tailless dalta, ei eka jossa oli aseistus sisällä area rulekin oli keksitty jo ennen eikä toimi noin kuin tuossa kolapullossa). Mutta joo, tulihan tuosta insinörtistä NASA:n suosikkini Geminin pääsuunnittelija.
Lopuksi että jotkut hulllut esittävät projektin (modernisoituna) elvyttämistä koska Kanadallekin tarjottu F-35 on siis ihan paska.
This house is as old as I am.
This house knows all I have done.
This house is full of m-m-my mess.
This house is full of m-m-mistakes
This house is full of m-m-madness.
This house is full of, full of, full of fight!
-KB
Nightcrawler - sopivan kiero ja tyly elokuva. Lou ryhtyy videojournalistiksi ja uran edetessä panokset kovenee jopa siinä määrin, että yritetään lain rajat. Työmoraali on kova, mutta muu (moraali) onkin sitten vähän kyseenalaista.
katsoin muutama päivä sitten Keigo Higashinon kirjan (englanniksi The Devotion of Suspect X) pohjalta tehdyn elokuvan "Suspect X". Kirja oli noin sata kertaa parempi. Elokuva oli ihan ok, mutta kirjan salaperäistä ja älyllistä tunnelmaa se ei saavuttanut. Lisäksi elokuvassa oli henkilöiden painopisteitä muutettu melko tavalla kirjaan verrattuna eikä se miellyttänyt minua.
Paras näkemäni elokuva noin vuoteen. Pitänee katsoa pian uudelleen piilotekstien perkaamiseksi. Perfektionismiin tahoillaan täysin eri keinoilla pyrkivien opettajan ja oppilaan konflikti kantaa kauniisti koko elokuvan. Ihme jos JK Simmons ei nappaa sivuosa-Oscaria. R Lee Ermeyn ohella aikamme parhaita "vittu mikä äijä" -luonnenäyttelijöitä. Olisi kyllä hauska nähdä, miten äijä pärjäisi romanttisessa komediassa - mutta tuskin tapahtuu.
Jotain leffan lumovoimasta kertonee se, että rasvanahkainen rokkarikin rupesi googlailemaan jazz-albumeita. Tämä musiikin alalaji kun mennyt tähän asti melkein nollahuomiolla.
Neljä kokonaista ja yksi katkennut rumpukapula viidestä.
Yritin katsoa The Wolf of Wall Street leffaa. En vissiin päässyt paria minuuttia pidemmälle kun kun aistin ääniraidalta, että toi oli Hound Dog Taylor ja heti kohta tarjottiin Howlin' Wolf. Oli pakko lopettaa heti alkujaan. En vain pysty keskittymään tarinaan tai kuvalliseen antiin jos joutuu keskittymään siihen mitä siellä taustalla soi. Oireyhtymästä syytän leffaa 'Paris, Texas' ja Ry Cooderia.
James Potkukelkka kirjoitti:Mukava pläjäys, olen nyt ehkä viimeinkin päässyt jossain määrin eroon sukkahoususankarileffoja vastaan tuntemastani ennakkoluulosta. Joskus aiemmin oli musta outoa, miten joku aikuinen näitä "men in tights" -leffoja katsoisi.
Ihan ookoo, joskin "The Winter Soldier" oli alkuperäiscomicsina vielä pari astetta parempi teos.
Jos jotain Marvel-sarjista toivoisi filmattavaksi niin Mark Millarin kirjoittamaan "The Ultimates" - joka siis on Kostajat vähän eri kokoonpanolla ja eri lähtökohdista. Nastaa dialogia * ja päähenkilöiden keskinäisestä kemiasta revitään huomattavia nyansseja. Tosin popkorn-yleisö tuskin haluaa nähdä Hulkia rikkomassa Manhattania ja tappamassa siinä sivussa satoja ihmisiä, hippi-Thoria siemaileassa bisseä hip-yökerhossa jalat reteästi pöydällä ja Pymin pariskunnan perheväkivaltaa joka vie Waspin lopulta sairaalaan. Lopussa on tietty eeppinen interplanetaarinen invaasio ettei ihan kauniiksirohkeiksi mennä. Millar on kyllä hyvässä nosteessa, tuotantoon ovat päässeet jo Kick-Ass ja "Kingsmen: Secret Service". "Superior":iin on Fox hankkinut oikeudet ja "Supercrooks" on huhujen mukaan myös vahvasti ryömimässä kohti tuotantoputkea.
Toivoisin kyllä että Kapun uniformua modernisoitaisiin huomattavasti reippaamma kädellä. Toi pääkappale vituttaa mua erityisesti.
James Potkukelkka kirjoitti:Mukava pläjäys, olen nyt ehkä viimeinkin päässyt jossain määrin eroon sukkahoususankarileffoja vastaan tuntemastani ennakkoluulosta. Joskus aiemmin oli musta outoa, miten joku aikuinen näitä "men in tights" -leffoja katsoisi.
Ihan ookoo, joskin "The Winter Soldier" oli alkuperäiscomicsina vielä pari astetta parempi teos.
Joo. Katoin ton kanssa.
Kertojalla on vähitellen kertyneitä muistikuvia ja muita "todisteita" siitä, että hän on aiemmin ollut merkittävä ajattelija
Laadukas doku perinteisen Hollywood-studiojärjestelmän romahduksesta ja sitä seuranneesta nuorten nerojen vallankumouksesta: Coppola, Scorsese, Spielberg, Lucas etc
Olipas mielenkiintoinen elokuva matemaatikosta, jonka ansiosta meillä on tietokoneet. Alan Turing alkoi kiinnostaa minua enemmänkin, joten täytynee vaiks lukea hänen elämäkertansa, jos sellainen on kirjoitettu. Luulisi, että on kun kaikestahan melkein on.
"I've learned so much from my mistakes...
I'm thinking of making a few more."
Oli pakko katsoa kys. pätkä, koska kiinnosti. Luin jokunen aika sitten Stephen Hawkinin kirjoittaman My Brief History, joka tosiaan oli aika brief. Hawking kävi siinä läpi elämänsä "kohokohdat" lähinnä opiskelu- ja työelämässä. Sossupokea ei pahemmin tarjoiltu eli Hawkingin yksityiselämä (ja persoonallisuus) jäi aika vähälle huomiolle.
Olisin halunnut lukea Jane Hawkingin samannimisen kirjan, mutta ei voi koska liian pieni fontti. En jaksa lukea kirjaa mikroskoopin kanssa. En tajua, miksi pitää tehdä niin pientä pränttiä. Leffa oli ihan ok. Oliskohan snadisti romantisoitu niin kuin elokuvia yleensä. Anyway, ihan kiinnostava pläjäys. Kyynel tirahti silmäkulmaan lopussa.
"I've learned so much from my mistakes...
I'm thinking of making a few more."
Möhköä, överiä, liikaa kaikkea. Eniten nautin ns pienistä kohtauksista kuten illanistujaisten 'kuka jaksaa nostaa Thorin vasaraa' -skabasta. Ooihan se hieno ja vauhdikas mutta silmäkin turtuu kun sitä karkkia on vaan niin perkeleesti liikaa.
Hawkeye sai kyllä runsaan hyvityksen sille, että jäi täysin seinäkukkaseksi edellisessä osassa.
