Kitinä

La iltana (oikeaoppisesti) "Saturday night fever" Teemalta.

Tämä oli pieni järkytys. Vaikka edellisestä kerrasta ei varmaankaan ole kuin vajaa 20 vuotta, niin leffa yllätti negatiivisesti. Naiskuva oli jopa kaltaiselleni non#me_too miehelle hyvin vastenmielinen. Lisäksi häiritsi se, miten ihmiset olivat niin epäluonnollisia.

Lahkeet ja kaulukset olivat hienoja.

Edit: voi olla, että ymmärsin elokuvan nyt väärin.

James Potkukelkka kirjoitti: ↑07.10.2019 9:51 La iltana (oikeaoppisesti) "Saturday night fever" Teemalta.

Tämä oli pieni järkytys. Vaikka edellisestä kerrasta ei varmaankaan ole kuin vajaa 20 vuotta, niin leffa yllätti negatiivisesti. Naiskuva oli jopa kaltaiselleni non#me_too miehelle hyvin vastenmielinen. Lisäksi häiritsi se, miten ihmiset olivat niin epäluonnollisia.

Lahkeet ja kaulukset olivat hienoja.

Edit: voi olla, että ymmärsin elokuvan nyt väärin.

Ei, kyllä se oli tosi vastenmielinen leffa joka mittarilla.

Haemaeraemies kirjoitti: ↑09.10.2019 10:27

James Potkukelkka kirjoitti: ↑07.10.2019 9:51 La iltana (oikeaoppisesti) "Saturday night fever" Teemalta.

Tämä oli pieni järkytys. Vaikka edellisestä kerrasta ei varmaankaan ole kuin vajaa 20 vuotta, niin leffa yllätti negatiivisesti. Naiskuva oli jopa kaltaiselleni non#me_too miehelle hyvin vastenmielinen. Lisäksi häiritsi se, miten ihmiset olivat niin epäluonnollisia.

Lahkeet ja kaulukset olivat hienoja.

Edit: voi olla, että ymmärsin elokuvan nyt väärin.

Ei, kyllä se oli tosi vastenmielinen leffa joka mittarilla.

Niin. Ihmeellistä kyllä, miten ajat ovat muuttuneet. Ja se, miten minä ilmeisesti olen muuttunut, koska en muista, että aiemmin olisin kokenut noin. Aiemmin se oli vain korni. Nyt se oli vastenmielinen.

James Potkukelkka kirjoitti: ↑09.10.2019 10:29

Haemaeraemies kirjoitti: ↑09.10.2019 10:27

James Potkukelkka kirjoitti: ↑07.10.2019 9:51 La iltana (oikeaoppisesti) "Saturday night fever" Teemalta.

Tämä oli pieni järkytys. Vaikka edellisestä kerrasta ei varmaankaan ole kuin vajaa 20 vuotta, niin leffa yllätti negatiivisesti. Naiskuva oli jopa kaltaiselleni non#me_too miehelle hyvin vastenmielinen. Lisäksi häiritsi se, miten ihmiset olivat niin epäluonnollisia.

Lahkeet ja kaulukset olivat hienoja.

Edit: voi olla, että ymmärsin elokuvan nyt väärin.

Ei, kyllä se oli tosi vastenmielinen leffa joka mittarilla.

Niin. Ihmeellistä kyllä, miten ajat ovat muuttuneet. Ja se, miten minä ilmeisesti olen muuttunut, koska en muista, että aiemmin olisin kokenut noin. Aiemmin se oli vain korni. Nyt se oli vastenmielinen.

Vaikka ootkin kova oman tien menijä monessa kohtaa, niin uskon että yhteiskunnan muutokset ( varsinkin järkevät sellaiset) on jotain minkä voit implementoida käyttöön ilman suurempaa moraalista keskustelua. Vaikka et ole Meetoo - miehiä, niin minun on vaikea kuvitella sinun vähättelemässä naisten kertomia kokemuksia ahdistelusta, vai läpsimässä toimistosihteeriä pyllylle palkkaneuvotteluiden yhteydessä.

Haemaeraemies kirjoitti: ↑09.10.2019 10:37

James Potkukelkka kirjoitti: ↑09.10.2019 10:29

Haemaeraemies kirjoitti: ↑09.10.2019 10:27
Ei, kyllä se oli tosi vastenmielinen leffa joka mittarilla.

Niin. Ihmeellistä kyllä, miten ajat ovat muuttuneet. Ja se, miten minä ilmeisesti olen muuttunut, koska en muista, että aiemmin olisin kokenut noin. Aiemmin se oli vain korni. Nyt se oli vastenmielinen.

Vaikka ootkin kova oman tien menijä monessa kohtaa, niin uskon että yhteiskunnan muutokset ( varsinkin järkevät sellaiset) on jotain minkä voit implementoida käyttöön ilman suurempaa moraalista keskustelua. Vaikka et ole Meetoo - miehiä, niin minun on vaikea kuvitella sinun vähättelemässä naisten kertomia kokemuksia ahdistelusta, vai läpsimässä toimistosihteeriä pyllylle palkkaneuvotteluiden yhteydessä.

Mullahan on ollut tämä, että minusta esim. Sormusten herra -filmatisoinnit ovat hyvältä näyttävää roskaa, ja näitä sukkahoususankarileffoja en kerta kaikkiaan jaksa edes katsoa. Scorsese sanoo (https://www.nytimes.com/2019/11/04/opin ... arvel.html), että tämä on hänen ikäluokalleen tyypillinen ongelma. Mä olen kai vähän nuorempi kuin Scorsese, mutta herkässä iässä kahdenkympin molemmin puolin livahdin elokuva-arkistoon pahimmillaan useita kertoja viikossa katsomaan Hollywood-klassikkoja, ranskalaista uutta aaltoa, italialaista neorealismia ja muuta, joiden matkassa Scorsesekin varmaan aikuistui. Ehkä tämä selittää ongelmiani. Koen Scorsesen kulman läheiseksi.

^Mutta eikö isot leffat ole aina tehty pelkästään rahan takia? En oikein ymmärrä tuota puolta Scorsesen kritiikissä.

James Potkukelkka kirjoitti: ↑06.11.2019 10:16 ^Mutta eikö isot leffat ole aina tehty pelkästään rahan takia? En oikein ymmärrä tuota puolta Scorsesen kritiikissä.

Voi olla. Minusta näytti, että tässä hän yritti argumentoida, jotain sen suuntaista, että rahanteon ja taiteellisen vision jännite oli aiemmin mukana suurissa viihdespektaakkeleissakin, mutta nyt se on laajalti kadonnut:

When the Hollywood studio system was still alive and well, the tension between the artists and the people who ran the business was constant and intense, but it was a productive tension that gave us some of the greatest films ever made — in the words of Bob Dylan, the best of them were “heroic and visionary.”

Today, that tension is gone, and there are some in the business with absolute indifference to the very question of art and an attitude toward the history of cinema that is both dismissive and proprietary — a lethal combination. The situation, sadly, is that we now have two separate fields: There’s worldwide audiovisual entertainment, and there’s cinema. They still overlap from time to time, but that’s becoming increasingly rare. And I fear that the financial dominance of one is being used to marginalize and even belittle the existence of the other.

^Mitä tuo oikeastaan tarkoittaa ” When the Hollywood studio system was still alive”?

Paljastan tietämättömyyteni; miten se aiemmin oli hengissä ja nyt ei ole?

ps. tuskin näitäkään aikansa blockbuster leffoja tehtiin rakkaudesta elikuvataiteeseen

https://en.wikipedia.org/wiki/Category: ... ster_films

No siis mä luin sen viittauksena siihen, että Hollywoodin kulta-aikana isot studiot kiinnittivät ohjaajia, käsikirjoittajia, näyttelijöitä jne. ihan kuukausipalkalla tekemään elokuvataidetta (useita elokuvia), jolloin tavallaan elokuvat lähtivät liikkelle taiteilijoiden (erityisesti ohjaaja-käsikirjoittajien) työstä ja näkemyksestä. Tämä ylläpiti taiteen ja rahan jännitettä. Nyt studiot palkkaavat henkilökunnan toteuttamaan projektikohtaisesti ei-taiteilijoiden näkemyksen. Samaa jännitettä ei silloin synny. Siis noin niinku kärjistetysti.

^Tuosta olisi mielenkiintoista lukea lisää.

Voi olla, että Scorsesen tulkinta kulta-ajasta (joka varmaan loppui ennen noita 70-luvun katastrofifilmejä, noita aikansa supersankarileffoja) on vanhan miehen perusteetonta nostalgiaa siitä, miten ennen kaikki oli paremmin. Minusta olen lukenut myös sellaisia tulkintoja, että studiosysteemin juokseva kuukausipalkka paitsi laski kunnianhimoa, myös antoi studiopomoille täyden kontrollin kaikkeen. Aika erilainen tulkinta kuin Scorsesella. Mut trikooleffat on yhtä kaikki tylsiä ja mitä luultavimmin kertakäyttöviihdettä.

Long Shot

Vähän erilainen romcom. Potkut saanut freelance-toimittaja törmää lapsuuden ihastukseensa - nykyiseen ulkoministeriin, joka rekryää jäbän puheenkirjoittajakseen. Parista paikkaa paistaa, että alkuperäinen käsis on ollut huomattavasti äkkiväärempi, mutta erittäinkin kelpo viihdyke näinkin. En digauta yleensä lajityypin edustajista kovinkaan paljoa, mutta tässä oli sopivasti särmää. Charlize Theron venyy hyvin ja Seth Rogen on... Seth Rogen.

Bonustietona: minulla on ollut 1980-luvulla JUST SAMA tuulipuku, jonka takin näet Rogenin päällä mm tässä trailerissa.

Joker

Ei ihan hypensä arvoinen, mutta kyllä tuolle tämmöinen paatunut Batman-fanaatikko pystyy 3.5 hahaa viidestä myöntämään.

Vaikutteita oli tosiaan rippailtu vähän sieltä sun täältä, ilmeisimpien "Taksikuskin" ja "Koomikkojen kuninkaan" lisäksi loppusuoralla kaivettiin naftaliinista Frank Millerin "Yön Ritari":n ykkös ja kolmososat (helminauha lentää ilmassa kun Martha Wayne tapetaan, Jokerin sisääntulo talk-showhun). Samaten alkuidea siitä että Rikoksen Kruununprinssi voisi olla epäonnistunut stand-up-koomikko juontaa tietenkin juurensa Alan Mooren mestarillisesta "The Killing Jokesta".

Elokuvan väkevin voima oli sekä sen vahvuus että heikkous. Jokerin psykopatologia kumpusi ihan perinteisestä hyväksikäytöstä, pahoinpitelyistä, syrjäytymisestä, valkoisesta raivosta, siitä kun kaikki kaatuu päälle päivä toisensa jälkeen. Inhorealismia oli vähintäänkin riittävästi. Näin voisi käydä - jos ei nyt kenelle tahansa, niin jollekulle - oikeassa elämässäkin. Harvempi putoaa Acme-kemikaalitehtaan happoaltaaseen ja sekoaa siitä.

Jotain pientä "fantasia-elementtiä" jäin kuitenkin kaipaamaan, ehkä joukkokohtaus lopussa antoi pientä vihjausta siitä mitä on tulossa. Tuskin päänäyttelijä tästä Oscaria saa, semminkin kun Heath Ledger samasta hahmosta postuumisti sellaisen pokkasi.

Summa summarum - kiitettävän virkistävä luenta kalutusta aiheesta - muttei kuitenkaan elämää suurempi mestariteos. Valkokangas-Jokereista Ledgerin tulkinta on edelleen ylittämätön. Mielenkiinnolla odotan jääkö tämä DCCU;n ulkopuoliseksi "välityöksi" vai pääseemmekö parin vuoden sisällä ihmettelemään Phoenix v Pattinsonia seuraavassa Batman-installaatiossa.

KKK kirjoitti: ↑06.11.2019 20:45 Long Shot

Vähän erilainen romcom. Potkut saanut freelance-toimittaja törmää lapsuuden ihastukseensa - nykyiseen ulkoministeriin, joka rekryää jäbän puheenkirjoittajakseen. Parista paikkaa paistaa, että alkuperäinen käsis on ollut huomattavasti äkkiväärempi, mutta erittäinkin kelpo viihdyke näinkin. En digauta yleensä lajityypin edustajista kovinkaan paljoa, mutta tässä oli sopivasti särmää. Charlize Theron venyy hyvin ja Seth Rogen on... Seth Rogen.

Bonustietona: minulla on ollut 1980-luvulla JUST SAMA tuulipuku, jonka takin näet Rogenin päällä mm tässä trailerissa.

Katsoin. Mun mielestäni oli aika tavallinen kyllä. Tai noh.. ei varmaan aivan perusromcomissa nainen käske panemaan perseeseen (vai oliko sittenkin vain käsky panna takaapäin.. pitäisi varmaan tarkistaa) ja läimimään takapuolelle. Eli ehkä aavistus perustasoa roisimpi, mutta muuten mielestäni hyvin tavanomainen.

^ On mahdollista että se tuulipuku sumensi yleensä jäätävän tiukan objektiivisuuteni

M.I.B international ...../*****

Onneksi oli sipsejä niin oli edes jotain tekemistä.

KKK kirjoitti: ↑12.11.2019 11:56 ^ On mahdollista että se tuulipuku sumensi yleensä jäätävän tiukan objektiivisuuteni

Kyllä se oli Seth Roganin roolihahmon vasemmistovibat

Yesterday

[media] [/media]

Mies ja kitara yrittävät muusikonuraa lapsuudenystävän toimiessa managerina, mutta ketään ei kiinnosta. Mies laittaa kitaran naulaan, mutta sitten tapahtuu ihme, jonka jälkeen kukaan ei ole koskaan kuullutkaan bändistä nimeltä The Beatles. Mies alkaa esittää Beatlesin kappaleita ominaan ja häntä pidetään yhtenä kaikkien aikojen lahjakkaimmista laulaja-lauluntekijöistä.

Elokuva ei aivan täysin lunasta hienon premissinsä odotuksia, mutta aivan viihdyttävä.

Parikin sotaelokuvaa solahti viikonloppuna

1917


Setä ennustaa tästä useamman Oscarin voittajaa, vähintään "paras kuvaus" on aivan varma tapaus. Jännittävä, näennäisesti yhdellä otolla kuvattu kaksituntinen kujanjuoksu taistelulähettiparin matkassa estämään omien hyökkäystä hunnien ansaan Ensimmäisessä maailmansodassa.

Elokuvan katsomisen jälkeen suosittelen katsomaan Slashfilmissä julkaistun making-of pätkän. On meinaan todella palkitsevaa nähdä, miten tuo one-shot -efekti oikeasti toteutettiin. Toki vanha filmifriikki osasi jo useimmat leikkauskohdat ennakoida, mutta sitä miten viiden grande finale oli kuvattu en minäkään osannut hahmottaa.

Midway


Roland Emmerich ei osaa tehdä mitään pienesti. Midwayn taistelua taustoitettiin kiitettävästi, mutta lopputulos oli jotenkin valju ja hyppelehtivä. Pienenä yllätyksenä se, että kiinalaisesta osarahoituksesta huolimatta japanilaiset oli kuvattu ihmisinä, eikä hirviöinä. CGI oli näyttävää, mutta liian nättiä. Värien chromaa pienemmälle, räjähdyksiin vähemmän tulta ja taistelukalustoa vähän ajetumman näköiseksi niin lopputulema olisi näyttänyt uskottavammalta.

Viime aikoina on tullut sotaelokuvia aika paljon ulos. Väistämättä käy mielessä, valmistautuuko maailma henkisesti uuteen suursotaan.

Birds of Prey

DC jatkaa hutien huitomista sarjakuvarosterinsa filmaamisessa. Sääli sinänsä, koska hyviä hahmoja ja tarinoita kyllä piisaisi.

Margot Robbie uusii roolinsa Harlekiininä. Tällä kertaa Jokerin kanssa on mennyt sukset ristiin ja sydänsurujen kautta emansipoidutaan niin maan perhanasti. Muu hahmokavalkadi on ainakin naisnäyttelijöiden osalta valitettavasti B-sarjaa. Pääkonniksi sentään on kaivettu Zsasz ja Black Mask.

Deadpoolin tapaan päähenkilö kertojaääntä kuullaan paljon ja "neljättä seinää" rikotaan sen minkä ehditään. Vitsit toimivat välillä mutta taistelukoreografiat ovat tuskallista katsottavaa. Samaten päähenkilön olemus. Jos tarinan on tarkoitus olla voimaannuttava eikä vaivaannuttava, luulisi terveen liikunnallisen heroiinin olevan innostavampi samaistumisen kohde. Wonder Woman (malli Gal Gadot) tapaan Harlekiini on kuitenkin "laiha läski". Ei lihaksia, ei voimasta figuuria. En peräänkuuluta mitään naiskehonrakentajaa, mutta tervettä liikunnallista vartaloa katsoo paljon mieluummin kuin nälkiinnytettyä, etenkin jos kekkaloidaan koko ajan mikroshortseissa tai spandexeissa.

Koronaviihdettä:

Contagion

Steven Soderberghin hyytävä ensemble-viruselokuva. Ensimmäisellä katsomiskerralla jätti hieman viileäksi, mutta maailman tapahtumien kummitellessa takaraivossa tehosi ihan eri tavalla. Kysyy kysymyksiä jotka itseäkin askarruttavat - jos epidemia eskaloituu, miten käy yhteiskunnan tukirakenteiden?




The Invisible Man (2020)
Tää oli pakko katkaista eilen illalla kun alkoi jännittää liikaa. Minimalistisuudessaan pirullisen tehokas uudelleenluenta klassisesta aiheesta. Tällä kertaa keskiössä on parisuhdeväkivaltaista miestään paennut arkkitehti, jonka kuolleeksi luultu mies palaa vainoamaan puolisoaan näkymättömänä. Ainakin ensimmäisen puolikkaan aikana hyytävä tunnelma tuli minimalistisuudesta. Tyhjästä tuleva hengityshöyry päähenkilön takana jne. Tähän saakka nähdyn perusteella kvartaalin säpsyttävin kaksituntinen, toivottavasti säilyy samanlaisena loppuun asti.



PS se että molempien trailereiden aloituskuvassa on kaltoinkohdeltu vaalea nainen on ihan puhdasta sattumaa.

Katsoin eilen yle areenasta elokuvan Kiinalainen (The Foreigner). Varsin viihdyttävä ja uskottava elokuva. Ihan kuin olisi dokumenttia katsonut suorana lähetyksenä. Sata kertaa parempi kuin mikään urpowood toimintaleffa, mitä netflixistä löytyy.

Vähän viiveellä törmäsin tähän. Ja vähän kierteen kautta, siksi koska änäri on tauolla, niin Viasat laittoi leffakanavat jakoon urheilukanavien rinnalle. Yhtä kaikki. En ole mikään hyväntuulisten ja onnellisuutta pursuavien elokuvien ystävä. Scifi menee, mutta ai että mä tykkään tämmösistä leffoista! 4/5.

21 Bridges

Koronakaranteenin pitkät illat on kuluneet... no, sanotaanko että parisuhdetta hoitaessa, mutta onneksi elokuviakin on satunnaisesti ehtinyt. Tämä roikkui pitkään katsottavien listalla mutta vasta nyt sain aikaiseksi.



Päähenkilö on liipasinherkkä, mutta rehellinen musta etsivä (Chad Boseman, mm "Black Panther"), joka joutuu selvittämään vituiksi mennyttä huumeryöstöä. Rikospaikalla makaa seitsemän kuollutta poliisia ja hillitön manhunt halki Manhattanin on tosiasia. Melko pian kuitenkin selviää, että asiat eivät ole ihan sitä miltä näyttävät ja jahtimestari päätyy itse jahdattavaksi.

Tykkäsin ensimmäisen tunnin intensiteetistä. Snadisti geneerinen mutta intensiivinen orkesteri-soundtrack tiiviin leikkausrytmin ohella pitää hyvin intensiteettiä yllä. Ohjaaja malttaa antaa kuvan puhua eikä joka asiaa selitetä puhki. Esimerkiksi ryöstäjäkaksikon sotilaskoulutus tulee heti selväksi kun seuraa tulikuria ja liikehdintää ja palvelus-recordit vedetään esille vasta paljon myöhemmin. Samaten rikospaikalle kesken keikan saapuvista piiska-autoista näkee että nyt ei välttämättä olla oikealla asialla.

Muutamia miinuksiakin toki. Jos JK Simmons on castattu piiripoliisipäälliköksi, voi turvallisin mielin olettaa että kyseisen piirin sisällä puuhataan muutakin kuin palvellaan ja suojellaan. Samaten filkan puolivälissä löytyvä kirjanpitomateriaali lahjuksista - voi jumalauta, virkamerkin numerot ja lahjussummat samassa Excelissä. Ei tarvitse kummoistakaan salapoliisia että tuosta aineistosta saa tuomioistuimeen tiukkaa tavaraa.

Yhtäkaikki .357//.45