ElanorRaven kirjoitti:aimohaiku kirjoitti:Laitakaupungin valot
Todellakaan toivoa se ei antanut juuri pisaraakaan (...) Kaurismäkeläiseen tapaan ei mitään ylimääräistä ja suomalaisen sielunmaiseman kuvausta parhaimmillaan. (...) Oli mielenkiintoista huomata, miten vankilassa ollessaan Koistinen ensimmäisen kerran hymyilee, jopa nauraa. Jotenkin vankilaympäristö tarjoaa hänelle sellaisen yhteenkuuluvuuden tunteen, mitä hän ei muualla pystynyt kokemaan (esim. tyly työympäristö).
Herkkään ihmiseen iski kyllä lujaa Koistisen maailmankatsomus. Antoi sortaa itseään jatkuvasti, ja elämä kyllä piti huolen siitä, että turpaan tuli jatkuvalla syötöllä. (...) Ja Melrose-bändi oli loistava!
Ystävänpäivänä romanttisesti kaksi yhden hinnalla ja Laitakaupungin valot myöhäisnäytöksessä - miespuolisen ystäväni kanssa.
Elanorin tekstiin ei ole paljoa lisättävää. Taattua Kaurismäkeä. Pari hajahuomiota kuitenkin:
Hieman ihmettelen, että tuota toivottomuutta on lehdissä esitetty ikäänkuin kritiikkinä elokuvaa kohtaan. Ihan kuin Kaurismäen velvollisuus olisi valaa toivoa. Vaikka onkin erinomaisen epämuodikasta puhua tekijän intentioista taideteoksista keskusteltaessa haluan kuitenkin huomauttaa, että Kaurismäen viimeaikaisia poliittisia lausuntoja lukeneille lienee selvää miten Kaurismäkeä on ärsyttänyt tapa, jolla hänen edellisten elokuviensa myönteisyys on käännetty osaksi tätä kaikkialle tunkeutuvaa positiivisen ajattelun ja jokainen on oman onnensa seppä -liturgiaa. Vanhanaikaisena jääränä kun Kaurismäelle pieni ihminen usein nimenomaan ei ole oman onnensa seppä vaan sosiaalisten rakenteiden heittopussi. (Tästä halusta muuttaa vasemmistohenkisen taiteen kuvaamat historian objektit pieniksi subjekteiksi - eli suorittaa jonkinlainen porvarillinen silmänkääntötemppu - jauhoimme jo Rollon kanssa
aiemminkin.) Nyt ei enää jätetä epäselväksi, mikä Kaurismäen mukaan on pienen ihmisen rooli ja kohtalo modernissa maailmassa.
Vaikka elokuva onkin hieno ja hallittu, niin ihan Kaurismäen parhaimmistoon leffa ei mielestäni yllä. Dialogi ei ole minimalismissaankaan aivan yhtä nasevaa kuin joskus aiemmin. Ja Helsinkiin rakastuneena olen huokaillut Kaurismäen romanttisia yökuvia ihastuneena - mutta Ruoholahden kesäyö ei ole sama kuin syysyö kivikaupungissa.
Sanottakoon vielä, että Maria Järvenhelmi on kyllä hyvä veto kohtalokkaan naisen rooliin. Hieno näyttelijä ja melkoinen kaunotar - ja vielä kaunis nimenomaan jollain kaurismäkeläisellä tavalla.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
". 
)
