Kitinä

Otin viimein Netflixin tossa reilu kuukausi sitten ja nyt ahkerasti katsellut mitä Netflix sattuu tyrkyttämään. Kevyttä draamaa pääasiassa. Se tuntuu olevan nykyisin se mielenkiintoisin tyylilaji. The Dig oli yllättävän mielenkiintoinen kertomus arkeologiasta. Netflixin omaa tuotantoa käsittääkseni.



Ja tämä nimihirviö oli aivan loistava tälläiselle romanttiselle heebolle.

JoJo Rabbit



Pettymys. En voi pitää hauskana komediana elokuvaa, jossa pariin kertaan näytetään hirtettyjä ihmisiä ja päähenkilö näkee oman äitinsä hirtettynä.

Katsoin elokuvaa äitini kanssa, joka on nähnyt oman poikansa hirressä. Jos olisin tiennyt eo:n etukäteen, en olisi katsonut.

Snake eyes

**/*****

Vedettiin sitten aikaisempi tarina ihan päälaelleen. Tähdet miekanheiluttelusta vaikka sekin oli aika huonoa.

Don't look up

Satiiri, joka ilmiselvästi viittaa ilmastonmuutokseen.

Leffasta 3/5 ja Jennifer Lawrencelle 4/5, joista 1 hiuksista.

Sivuosan esittäjissä monta helmeä, mm Jonah Hill äärimmäisen ärsyttävänä kansliapäällikkönä.

^Viittaa mielestäni myös ihmisten ahneuteen ja typeryyteen, joilla ei ole rajaa.

Tää oli minusta niitä leffoja, joista lukiolainen kirjoittaisi helposti L:n aineen, vaikka itse elokuva on aika keskinkertainen.

Joku vitsaili, että leffan huikein näyttelijäsuoritus oli Lenardo DiCaprion esittäessään haluavansa Cate Blanchetin ikäistä naista

Merkittäköön, että Cate on håttis.

14 Peaks: Nothing Is Impossible. Ei varsinaisesti leffa, mutta dokumenttielokuva Nimsdai Purjasta. Keskeinen teema on nimeenkin viitaten kiivetä maapalleron 14 korkeimmalle huipulle eli kaikille vuorille, jotka kohoavat yli 8000 metriin. Olin lukenut Purjan kirjan (Beyond Possible) ennen kuin katsoin tämän ja mielestäni kirjan lukeminen ensin teki katsomisesta syvemmän.

Kun suurta rommausta on tälläkin palstalla ennusteltu, niin päätin hankkia lisää näkemystä ja katsoin The Big Shortin ja Margin Callin.
https://www.rottentomatoes.com/m/margin_call
https://www.rottentomatoes.com/m/the_big_short

Margin Callista tykkäsin näistä enemmän. Leffa kertoo noin 24h ajanjaksosta yhdessä firmassa kun kakka lentää tuulettimeen.

The Big Short oli monin tavoin leffana parempi ja selitti enemmän 2005-2008 ajan tapahtumia tositapahtumiiin nojaten. Tykkäsin kuitenkin enemmän Margin Callin tyylistä kuin The Big Shortin kohkaamisesta.

sivustahuutaja kirjoitti: ↑07.02.2022 23:56 Kun suurta rommausta on tälläkin palstalla ennusteltu, niin päätin hankkia lisää näkemystä ja katsoin The Big Shortin ja Margin Callin.
https://www.rottentomatoes.com/m/margin_call
https://www.rottentomatoes.com/m/the_big_short

Margin Callista tykkäsin näistä enemmän. Leffa kertoo noin 24h ajanjaksosta yhdessä firmassa kun kakka lentää tuulettimeen.

The Big Short oli monin tavoin leffana parempi ja selitti enemmän 2005-2008 ajan tapahtumia tositapahtumiiin nojaten. Tykkäsin kuitenkin enemmän Margin Callin tyylistä kuin The Big Shortin kohkaamisesta.

Margin Callia en ole katsonut. Big Shortin pariin kertaan. Mun lempikohtaus leffassa on, kun Christian Balen esittämä Michael Burry jossain Wall Streetin neljästä isosta investointipankista sanoo sopimusta allekirjoitettaessa, että häntä huolestuttaa ainoastaan, pystyykö vastapuoli suoriutumaan vastuista hänen rahastolleen, kun aika koittaa. Vastapuolella on vaikeaa pitää pokkaa.

Ps. mistä palvelusta katsoit Margin Callin?

James Potkukelkka kirjoitti: ↑08.02.2022 8:32 Ps. mistä palvelusta katsoit Margin Callin?

Ilmainen Primen kokeilujakso.

sivustahuutaja kirjoitti: ↑08.02.2022 10:43

James Potkukelkka kirjoitti: ↑08.02.2022 8:32 Ps. mistä palvelusta katsoit Margin Callin?

Ilmainen Primen kokeilujakso.

Ok. Täytyy katsoa löytyiskö SF Anytimesta, HBO:lta, C-morelta tai Netflixiltä.

SF Anytimesta löytyy. Täytyy lyödä tulille.

The Batman

Virkistävän synkeä luenta viittaveikon toisesta toimintavuodesta saastaisessa, synkeässä ja sateisessa Gothamissa. Vaikutteita on ammennettu mm Frank Milleristä, "Saw", "Seven"- ja "Zodiac"-elokuvista, Arkham-pelitrilogiasta ja jonkun viban olin aistivinani "Likaisesta Harrystä".

Kaikenmaailman maailmantuho-CGI-valoshow-spektaakkelien jälkeen tykkäsin tästä down-to-dirty-earth-tyyppisestä tulokulmasta kovasti. Roolitus oli oikein onnistunut. Kovasti kuraa etukäteen sai niskaansa Robert "Twilight Teenthrob" Pattinson, mutta mieshän klaarasi riivatun, kärsivän ja pakkomielteisen pääroolin oikein rujonkauniisti. Riddler on tähän saakka ollut melko kevyt ja komediallinen tapaus Bat-maailmassa mutta Paul Danon gimp-maskinen jeesusteippi-psykopaatti oli paikoitellen aidosti häiritsevä. Sorja Kissanainen Zoe Kravitz oli oikein kissamainen, kuten Selina Kylen kuuluukin.

Miinusta tulee kolmen tunnin pituudesta. Ei tässä mitään selkeitä turhia jaksoja ollut, mutta tarina olisi hyötynyt lievästä tiivistämisestä. Plussaa rujosta realismista, rajuista nyrkkitappeluista ja Colin Farrellin Pingviinistä. Mies oli kerta kaikkiaan tunnistamaton maskinsa alla. Danon Riddlerille oli loppupuolella annettu liikaa löysää, tulkinta karkasi paikoitellen jo piirun verran farssin puolelle. Entisenä prätkäjätkänä pieni otsanrypistys Bättiksen prätkäharrastukselle. Älkää nyt jumalauta tulko väittämään että tuossa täysmittaisessa lepakkoviitassa pystyy ajamaan prätkällä kun satasen vauhdissa pelkkä vallattomana lepattava ja kypärää hakkaava fritsuhuivikin on todella ärsyttävä...

Loppujakso petailee vähemmän yllättäen jatkoa. Olisi mielenkiintoista nähdä, mitä Reeves saisi aikaan heittämällä kehiin esimerkiksi Black Maskin, Zsaszin tai Hugo Strangen.

The Current War

Kovin vähän jaksan nykyään katsella eloisia kuvia, hyvä jos yhden viikossa. Aikaisempaan tahtiin säälittävän vähän. Harvakseltaan tulee eteen mielliyttäviä yllätyksiä, tässä yksi sellainen.

Virtasota kuvaa läpi maailman sähköistymisen käännekohtaa, kun pohjois-Amerikassa 1800-luvun loppuvuosina tasavirta (Edison) ja vaihtovirta (Westinghouse) väänsivät tekniikan paremmuudesta ja kilpailivat tiukasti siitä kummalla tekniikalla siirtokunnan katuja oikein valaistaisiinkaan. Salamana AC:n ja DC:n välissä häseltää vielä sähköinen siirtolainen Nikola Tesla, jolla on ideoita mutta puutteelliset taidot niiden käytännöllistämiseen. Käytännössä siis kolmen erilaisen insinöörin kolmiodraama.

Rooleihin on taivuteltu kelpo ensemble taitavia näyttelijöitä (ei tähtiä), kuten Bennie Cumberpatch, Michael Shannon, Tom "Spidey" Holland, Nicholas Hoult. Esillepano hivelee silmiä, CGI:lla taiotut epookkimiljööt ovat näyttäviä ja kamerankäyttö-kuvasommittelu eivät mene aina sieltä, mistä aita on matalin. Ihmettelen hieman alhaisenpuoleista IMDB-arvosanaa, koska tämähän on kertakaikkiaan laadukas tekele, joskaan ei kuitenkaan lajityyppinsä klassikko.

Möönfäll

(Kaikki Kovat jutut pitää kirjoittaa ümlautilla. Kuten Motörhead (yksi), Mötley Crüe (kaksi) ja tämä katastrofi "leffaksi" (kolme))

Roland "ydinperhe kestää vaikka maailmanlopun" Emmerich on saanut liikaa Kiina-rahaa ja liian vähän psyykelääkkeitä viime aikoina. "Independence Day" ja jossain määrin "2012" olivat vielä lajityyppinsä lippulaivoja, mutta nyt on se viimeinenkin tolkku heitetty avaruussukkulan sivuikkunasta ikkunasta ulos ja kaasupoljin polkaistu keraamisista pohjatiilistä läpi niin että hippisandaali vilkkuu.

Kunniansa menettänyt astronautti temmataan lennonjohtojansa ja tärähtäneen tee-se-itse -tiedemies-siivoojan kanssa maailmanpelastuspuuhiin kun kuu syöksyy kiertoradaltaan kohti Maata.

Keitoksessa on tällä kertaa vähän - eikun liikaa... en minä enää tiedä kumminko päin - salaliittoteoriaa Apollo 11:sta kuuhunlaskeutumisesta, interplanetaarisia tuhonäkymiä (Kuu päättää tulla kylään), kökköjä partikkeliefektejä mutta muuten sinänsä asiallista CGI-tykitystä ja uusperhekipuilua samalla kun painovoima heittää häränpyllyä, tulvavuokset huuhtelevat Lexuksen persettä ja Aspenin hiihtomajoista metsästetään savusukellusvarusteita (älä kysy). Rajuin peliliike tekijätiimiltä on Oscar-voittaja Halle Berryn lassoaminen tähän sekoiluun mukaan. Emmerichin tuhospekuista tämä on samalla sekä heikoin että hulvattomin. Henkilöiden taustoitus ja motiivit ovat normaalia paperinohuemmat ja minkäänlaista jännitystä ei malteta ollenkaan rakentaa. Heti vaan blitzkrieg päälle ja kliseestä toiseen.

Jos aiot mennä tämän elokuvateatteriin katsomaan, salakuljeta joko puolikas viskipullo tai kourallinen psykoaktiiveja leffaevääksi. Itse asiassa - ota molemmat. On tässä selvinpäinkin katsottuna kieltämättä Showgirls-tason aineksia pienimuotoiseksi kulttiklassikoksi. Olisin vaan halunnut olla kärpäsenä katossa Tencentin kokoushuoneessa kun Emppa pitchaa sekoilua kinkkirahoittajille kurkkuäänivoittoisella teutoonienglannillaan. Se olisi ollut näky se.

Baby Driver

Netflixistä uusintakatseluun tämä mainio Edgar Wrightin heist-movie lapsenkasvoisesta keikkakuskista joka tapaa Tytön.

Toinen näytös olisi hyötynyt tiivistämisestä mutta harvoin näkee musiikin, toiminnan ja leikkauksen näin kauniissa liitossa. Alson Elgort loistaa myös "Tokyo Vicessä", setä ennustaa tästä nuoresta miehestä vielä suuria. Ohjaaja Edgar Wrightin seuraava näyttäisi olevan "The Running Manin" remake, joten siitäkin on lupa odotella jotain..

Muissa rooleissa mm Jon Hamm, Kevin Spacey ja Jamie Foxx.

Liekö sattumaa mutta päähenkilön takki muistuttaa Han Solon paita-liivi -yhdistelmää "Star Warsissa"

Uncharted

"Uncharted"-pelisarja ei ole konsolimaailmasta aiemmin tuttu, mutta jonkinlainen miespuolinen Lara Croft tässä sekoilee, Tom Hollandin housuissa.

Kadonneita kultalaivoja magalhaeskellaan ympäri maailmaa yhdessä Marky Mark Wahlbergin esittämän vanhemman mentor-hahmon kanssa. Toiminta on isoa, näyttävää ja päätöntä, kuten genreen kuuluukin. Rankkaisin tämän silti onnistuneemmaksi kokonaisuudeksi kuin kumpikaan Angelina Jolien tekotissit törössä tötöilemä Lara-filmatisointi. Rebootti-pelitrilogian filmioheinen on vielä näkemättä ja taitaa jäädäkin.

Tuotteen pituudesta myös pojot. On todella virkistävää nähdä vaihteeksi alle kaksituntinen popcorn-filmi, joka on rehellisesti kertakäyttöviihdettä eikä yritäkään teeskennellä muita arvoja.

Matrix 4

Aika tylsä. Parasta oli metaironia (leffan alussa Thomas Andersson työskentelee videopelifirmassa, joka on tullut kuuluisaksi Matrix-pelitrilogiasta). Firmassa todetaan, että firman omistaja Warner Bros. omistaa Matrixin oikeudet ja on ilmoittanut, että nelososa tehdään, haluavat alkuperäiset tekijät tai eivät. Eli voivat olla mukana tai sitten joku muu tekee sen

Sitten pohditaan, tehdäkö rebootti vai nelososa..

Ps. ihmettelin, että eikös ne olleet Wachowski brothers, eikä sisters. Olihan ne aikoinaan

The Last Witch Hunter

Aika surkea leffa, mutta Rose Leslie oli julmetun nätti.

Dr Strange Multiperse Jotain

Taitaapi käydä just niinkuin Infinity Saga:n jälkeen pelkäsin. Marvel Studios alkaa uskoa omaan hypeensä ja lipputuloihinsa ja kaikkivoipaisuuden pissavaahtoinen hyökyaalto helähtää nuppiin. "Tehdään televisiosarjoja, elokuvia jotka kaikki liittyy jotenkin toisiinsa! Ja mikä parasta, puolipakotetaan jengi tilaamaan meidän suoratoistopalvelu sekä juoksemaan jokainen studion leffa koska muuten ne putoaa kyydistä! Ja mikä parasta - MultiPerse! Koska nyt voidaan tappaa hahmoja oikealta ja vasemmalta ja tuoda ne aina takaisin! Koska MultiPerse!"

Draaman kaaresta on enää turha puhua universumissa jossa päähenkilön kaikki rakkaat sekä päähenkilö voidaan nitistää ja tuoda takaisin koska tahansa! Sääli sinänsä koska periaatteessa käsikirjoituksessa olisi ollut ainesta enempäänkin. Nyt keskitytään putkijuoksemaan ulottuvuudesta toiseen tsaigedeelisten tehosteiden räjäytellessä tajuntaa oikealta ja vasemmalta, rytmittäen ilotulitusta tarkasti ajoitetuilla vitseillä jonka jälkeen taas lisää greenscreen-CGI:tä.

Mulla alkaa olla pahasti mitta täynnä näitä "valoefektejä sinkoilee sormista" -sekoiluja. Suurin osa niistä on vielä niin feikkejä, kun ne eivät yleensä luo valoja / varjoja vaan leiskuvat ylimääräisenä layerina varsinaisen kuvan päällä. Siksi viimeisin Batman olikin niin virkistävä katsomiskokemus. Rehellinen noir, jossa ei ollut mitään yliluonnollista vaan jossa tehtiin kunniaa hahmon alkuperälle. Jos Fantastic Four tulee lähiaikoina isolle kankaalle, sen voisin katsoa ja Deadpool kolmosen, mutta muuten nää alkaa olla niin nähty.

EDIT: okei, Guardians Of The Galaxy 3 ja heinäkuinen Thor unohtui.

Laitettiin eilen kehuttu ja palkittu Hytti #6 pyörimään, mutta sellaista Kaurismäkeläistä rappioromantiikkaa venäläisellä estetiikalla höystettynä ettei vaan pystynyt katsomaan. VMP!

Tässä poliittisessa tilanteessa venäjänkielisen elokuvan katsominen tuntui myös vähän moraalisesti arveluttavalta. Mä kuvittelin että kyseessä oli suomalainen elokuva.

Downton Abbey

Eihän tästä voi sanoa pahaa sanaa! Elokuva on täydellinen omassa lajissaan, eikä oikein muuhun kategoriaan sovi. Tavallaan tämä on supersankarisaagojen vastine keski-ikäisille naisille. Kaanon on sitä yhtä pitkää tarinaa kevyesti historiaa heijastaen. Siinä katsoja on saamapuolella, otetaan tarina sellaisena kuin se on, eikä näissä tarinoissa voi sanoa, että jokin juoni olisi väärin. Se on juuri niinkuin käsikirjoittaja sen meille tarjoilee. Mutta onhan tämä silti ihastuttavaa ja hyväntuulista.

Top Gun: Maverick

Ei ollut läheskään niin paljon homoerotiikkaa kuin ekassa Top Gunissa Sentään jonkin verran pelattiin amerikkalaista jalkapalloa rannalla onneksi. Tomppa on kadehdittavassa kondiksessa, ellei sitten ollut body double tai CGI.

Leffa oli muutenkin pieni pettymys, kun oli etukäteen niin paljon hehkutettu. Toki omassa genressään (Yhdysvaltojen asevoimien mainoselokuvat) paremmasta päästä, mutta sehän on samaa kuin olla apukoulun priimus.

Plussaa viittaukset ekaan leffaan ja Val Kilmer.



Jennifer Conellyä katseli mielellään.

^

Tuli katsastettua Itiksen IMAX uudella Top Gunilla.

Hieno leffa lajissaan! Oikein perinteinen simppeli tarina. Iso budjetti näkyi komeasti, eikä lefffassa ollut tähän lajityyppiin liittyvää tahatonta noloutta mukana. Leffassa oli moderni interfeministinen ote. Henkilöt olivat erilaisia oletusvalkoisia mies- ja naisoletettuja, mutta heidän sukuelimiään ei näytetty. Olisivat siis voineet olla mitä vaan! Toki olisivat voineet olla, vaikka olisi näytettykin. Leffassa oli myös vahvoja mustia hahmoja, joita ei oltu pakotettu mannerheimin muottiin. Tapettavien vihollisten etnistä taustaa ei paljastettu, joten siinäkään ei tervattu orjalaivoja.

IMAX:in suhteen jäin vähän kahden vaiheille, onko tuo nyt kuitenkaan niin paljon parempi kuin iSense-salit? Istuin hieman puolivälin etupuolella. Optimi olisi ollut keskellä ja reilusti salin puolivälistä taaksepäin. Leikkaukset eivät toimineet omalla istumapaikallani vaan kohtauksissa joutui siirtämään liikaa katsetta.

Pitää lähiaikoina mennä iSenseen ja suorittaa vertailu vielä kun IMAX on muistissa.