Katsoin leffan

[KKK]

M She U

Ei ole minun keksimä väännyt Marvel Cinematic Universestä, mutta spot-on kuvaus siitä woke-hydra-hirviöstä joka "Endgameen" asti oli suurin, kaunein ja päräyttävin franchise. Sen jälkeen tuli wokeilua, mieshahmoja väännettiin naisiksi, rodullista diversiteettiä vaikka hampaat irvessä, multipersumia, allymcbealia gammasäteillä... ei hyvä.

"Love and Thunder" meni vielä jotenkin, mutta "Quantumania" oli itkevän huono - eikä vähiten sen takia että Kang-roolitus on aivan perseestä. Ja tämän pellenkö pitäisi olla uusi Thanos? Ei ikinä. Mulle riitti. "Guardians 3" oli liikuttavat jäähyväiset rakkaille hahmoille, mutta julkaisukartalla ei ole enää mitään mielenkiintoista. Olisivat unohtaneet multipersumi-sekoilut ja rakentaneet vaikka "Secret Warsin", mutta ei.

Guardiansin iskä James Gunn loikkasi kilpailijan luovaksi johtajaksi ja periaatteessa saattaa pystyä potkimaan DC Universumin takaisin ruotuun, ellei sitten ala uskoa lehdistä omaa hypeään.

Nerdrotic tiivistää:

[James Potkukelkka]

Kikka.

Liian halvalla tehty. Halvalla tarkoitan tässä konkreettisesti rahaa ilman mitään kaksoismerkitystä.

Onko exsu katsonut?

[KKK]

Sisu

Kovasti koston kohinaa, vähemmän valideja villoja.

Kyllähän tässä yritystä on. Kaukopartiolegenda-kullankaivaja kostoniittää natseja Lapin sodan liepeillä vuonna 1944. Esillepano on paikoin oikeinkin nättiä, tehostepuoli rajalliseen budjettiin nähden kelvollinen. Tarinassa ei riitä validia sisältöä kuin reiluksi tunniksi, joten kokopitkäksi venytettynä väistämättä tyhjäkäyntiä ja liikaa sergioleonemaista "likakasvoiset miehet tuijottelevat kaukaisuuteen".

Jorma Tommilan olen viimeksi nähnyt "Raidissa", tuolloinkin muuten sotilaana. Karismaattinen miesnäyttelijä. Vuorosanojen puute tässä roolissa oli ehdottomasti oikea valinta, vaikka ei tuohon taatusti turvauduttu siksi ettei päätähden ammattitaito olisi riittänyt.

Ihan mahdollista että ohjaaja Helander saa kertaluokkaa isompia töitä ison veden takaa tällä. Pirun vaikea sanoa. Renny onnistui hetkeksi, Karukoski oli liki mutta "Tolkien" toppasi lupaavan nousukiidon. Toivottavasti

[KKK]

(mulla on päällä joku vitun eskapismikausi. Jos olen tajuissani ja muualla kuin päivätöissä, kuuntelen joko äänikirjaa, luen perinteistä kirjaa tai katson elokuvia)

Pitkästä aikaa - analogista toimintaa ysäriltä: Speed

Oi niin nuori ja hävyttömän hyvännäköinen Keanu Reeves jaagaa eksentristä eläköitynyttä virkaveljeä, jolle eläkepäivät ei maistu ilman pommien paukuttelua ja pikku kiristystä. Jeff Daniels nilkkaa parina.

Alussa kiristyspaukutellaan tornitalon hississä, keskimmäinen osuus pöristään C4-rigatulla bussilla ympäri Losia ja loppusuora huidellaan metrossa.

Olihan tämä kiva katsoa, viimeksi nähnyt ensi-illassa isolta kankaalta. Kuvaajana aloittanut Jan Du Bont (mm. Die Hard) heittäytyi tirehtöörin palleille parissakin isossa ysärituotannosssa (Speedin lisäksi ulkomuistan ainakin Twisterin, oli niitä muitakin). Meininki on nasevaa ja one-linereita sopivasti, mutta henkilöohjaus ei ole ollut Du Bontin ydinosaamista, koskaan. Hän ymmärtää kuvasommittelun ja kamera-ajojen päälle ja on niissä parhaimmillaan - TOSIN Die Hardissa liikkeestä liikkeeseen leikkaavat kuvat olivat paljon terävämpää jälkeä.

Dennis Hopper pommimiehen roolissa on aikamoinen kliseekimppu, mutta kyllähän maestron henkkoht karisma paikkoo paljon. Sandra Bullock on syötävän söpö ja sopiva partneri Reevesin sankarkytälle. Sori vaan jos kuulosti teidän wokeilijoiden korvaan toksiselta maskuliinisuudelta mutta TÄÄ ON YSÄRITOIMINTAA - silloin ne tehtiin näin, perkele. Ei ensimmäistäkään CGI-tehostetta, kaikki praktikaalia. Ai nanna!

Muutama hauska yksityiskohta:. bussi paukahtaa lentokentällä isoon rahtikoneeseen. Komeet on liekit, mutta jos "bussissa on niippal muovipaukkua että maailmaan tulee reikä" ja räjähdyksen jälkeen bussista 2m päässä olevasta lentokoneen siivestä ei voi havaita nokea suurempia vahinkoja, niin onpa käsikirjoittaja luvannut jotain mitä tehdosteryhmä ei ole kyennyt toimittamaan. Tai tuottaja on päättänyt säästää.

Tarkkasilmäinen setä bongasi myös suosikkiinsa "Heatiin" paralleelin: sen alussa De Nero varastaa keikalle "Goodhew"-ambulanssin ja samalla tavalla teipattu piipaa toi Bullockin kaupunkiin paikattavaksi ennen kuin paha Hopper houkutteli tämän mukaansa.

Lopputekstien aikaan soi tietysti Billy Idol, töyhtöhyypän musaa käytettiin tuohon aikaan aika usein, muistan ainakin Wes Cravenin "Shockerin" ja Rennyn "Ford Fairlanen"

[urpiainen]

henkilöohjaus ei ole ollut Du Bontin ydinosaamista, koskaan.

Epäilemättä. Tosin on sillä tässä leffassa se puolustus, että henkilöohjaa nimenomaan Keanu Reevesiä. Hän ei välttämättä ole se kaikkein hienoviritteisimmän skaalan luonnenäyttelijä, vaikka toki mahtava ysäri-ikoni onkin. Tuli vaan mieleen, kun itse katsoin just tässä Point Breakin uudestaan vuosikymmenten jälkeen. Pitäisi ehkä katsoa uudestaan myös My Own Private Idaho, jonka muistan ihan kelpo elokuvaksi, josko Reeves on ihan yhtä sävytön siinäkin.

[KKK]

^ Erinomainen havainto, kind sir. Olen usein kuvitellut, miltä Francis Coppolasta on tuntunut "Draculassa" kun Keanu piti saada a) puhumaan uskottavalla viktorianenglantilaisella aksentilla b) luonnenäyttelemään! Selittäisi miksi sitä seuraavaa leffaa on odotettu vuosikymmeniä.

Mutta K-mies on ihan saatanan komea ja kyllä, häntä katsoo mielellään. Mutta ei tietenkään "homolla vaan miehekkäällä latino-tavalla!"

Torstai-illan turpasauna-optiot olivat "John Wick" 4 vs "Gangs of New York"

JW4 on yhden tempun poni. Komeat taistelukoreografiat ja tolkuton bodycount moderneissa dramaattisissa valaistuksissa. Mutta voi hitto että siihen kyllästyy äkkiä. Eka Wick oli selkeä revenge-saaga. Paha mies eläkkeellä, rakkaan vaimovainaann koira tapettiin ja autokin pöllittiin, joten tietenkin ukko palasi vanhoihin temppuihinsa. Filkka oli viihdyttävä kuin mikä.

Mutta jatko-osien myötä alkoi tulla kaikkea ylimääräistä mukasyvällistä ja juhlavaa. Luodinkestäviä pukuja. "The Continental", consierge ja manager olisivat riittäneet minulle, eikä mitään 12 karpaasin salaseuroja. Pistin poikki puolen tunnin kohdalta. Vaikka päähenkilölle arvostus turpaorgioihin osallistumisesta oikeasti, vastapuolen pitää välillä melkein seisoa paikallaan että ikääntynyt sankari saa hosuttua liikesarjansa. Donnie Yuen sen sijaan oli ilo silmälle. Kauniit, täsmälliset liikkeet. Siinä näkyy elämän pitäinen kamppailu-urheilutausta.

Frankun isälle Chad Stahelskille täytyy nostaa hattua, että ensi kertaa kuulen stunt-miehen nousevan näinkin menestyneen franchisen luojaksi ja puikkoihin. "Hal Needham" huutaa joku setämies takarivistä? Maybe so, mutta "Konna ja Koukku" sekä "Cannonball Run" olivat yksittäisiä onnistumisia, joista jälkimmäinen nojasi erittäin vahvasti laajaan tähtikavalkaadiin.

Voittaja: "Gangs of New York"
Kun kävelin tätä aikoinaan Helsingin Kaisaniemessä elokuviin katsomaan, odotin gangsterifilmiä ja Tommy-guneja. Hetki piti nieletellä että "mitvit" mutta jäin katsomaan suu auki. Se Alun "Dead Rabbits vs Natives" massamylly on oikeasti ilkeämpää katsottavampaa kuin JW-show. Väkivalta teräasein on henkilökohtaisempaa ja vaatii enemmän kuin automaagipyssyillä räiskintä turvallisen välimatkan päästä.

Mestariteoshan tämä on. Viimeisiä suurtuotantoja jossa lavasteet oikeasti rakennettiin eikä digitoitu. Daniel Day Lewis saatiin ylipuhuttua eläkkeeltä Billy the Butcherin rooliin ja voi pojat minkälaisen roolityön maestro puristaakin. Lihaa luiden päällä, ehkä väärät keinot mutta ylevänpuoleinen motiivi. Läpeensä paha pahis on vain tylsä, jing-jang tekee roolista mielenkiintoisemman.

Leo di Caprio on tässä samaten hyvässä nousukiidossa, Cameron Diaz pärjää ihmeen hyvin mukana ja sivuroolin John C. McGinley on mainion paheksuttava jengiläisestä vaihtaneena läpikorruptoituneena konstaapelina. Luin jostain että Lewis ja Caprio vetivät lopun kaksintaistelun ex-tempore ohjaajalle kertomatta uusiksi, kamerat eivät olleet valmiina ja aikalaistodistajien mukaan tämä oli komeampi kuin filmille päätynyt versio.

Taloudellisesti ei tainnut mitään megatulosta tehdä, mutta eihän Marty-setä mitään laskutikulla suunniteltuja blockbustereita ohjaakaan.

[KKK]

Interstellar

Chris Nolan goes Kubrick. Maapallo on muuttumassa kovaa vauhtia elinkelvottomaksi viljelyskasvien joukkotuhon ja pölymyrskyjen takia. Nasan jämät keittelevät kaikessa hiljaisuudessa kunnianhimoisen kolonialisaatio-suunnitelman, jolla Saturnuksen kupeeseen putkahtaneen madonreiän kautta etsitään uusia maailmoja riistetteäväksi ja... eiku asutettavaksi.

Harmittaa etten aikanaan tätä isolta kankaalta ehtinyt nähdä, koska isoa, kovaa ja näyttävää sclfiähän tää on parhaimmillaan. 2001-viboilta ei vo välttyä mutta ei tämä silti plagiaatilta maistu. Patetia on pariin otteeseen vaarallisen lähellä, mutta kuivin jaloin säilytään. Kovien tieteisarvojen vastapainona käsitellään isoja tunteita, ikävää, ikääntymistä ja rakkautta. Robottien design on vähintäänkin persoonallinen, mutta ymmärrän mitä suunnttelija on hakenut ja jatkojalostuksella TARS:eista voisi saada hyvinkin käyttökelpoisia.

Loppusuoran trippijakso on aivotnyrjäyttävä ja supermassiivinen musta aukko uljas - vaikkei nykytieteen valossa päähenkilö mitenkään sen läpi olisikaan voinut matkustaa. Toisaalta - eipä meillä ole mitään konstia nähdä tapahtumahorisontin taakse, joten vitustako sen tietää vaikka siellä olisi Muumilaakso tai Jimmy Hoffa grillaamassa paahtokarkkeja.

Kuriositeetti - joku koiranleuka on laskenut, paljonko Matt Damonin pelastaminen elokuvissa on tullut maksamaan - tämä yksi niistä retkistä.

[sivustahuutaja]

^
En ihan ihastunut Interstellarissa siihen mystiseeen viestintähommeliin. Jotenkin se pelkkä madonreiän läpi tutkimusmatkailu olisi riittänyt.

Jos muuten kiinnostaa, miksi musta aukko leffassa näytti siltä miltä näytti, niin kannattaa katsoa tämä:

[KKK]

Mission Imbecile - Dööd Rööd Part Whatever

Tällä kertaa antagonisti on muodikkaasti tekoäly, jonkinlainen Skynet-On-Steroids, joka pääsee minne vaan, pystyy mihin vaan ja jota hallitseva voisi tehdä maailmalle mitä vaan. Seuraa ympäri maailmaa sijoitettujen toimintakohtausten katkeamaton putki joiden välissä päähenkilöt yrittävät taustoittaa mitä juuri tapahtui, mitä tapahtuu seuraavaksi ja valinta-sitä-valinta-tätä. Tarina pätkäistään noin puoliväliin ja toinen samanlainen pökäle tulee sitten ensi kesänä.

Olen aika varma, että leikkaamalla paskasta puolet pois olisi saanut yhden neljän tähden kesätoiminta-elokuvan. Nyt lopputulos oli kaksi noin kahden-kolmen tähden pökälettä.

Olen diggaillut M-I -elokuvasarjasta kovastikin - "Fallout" on edelleen mielestäni koko frankun paras siivu ja se on harvinainen saavutus jo sarjansa kuudennelta elokuvalta. Mutta nyt on paha, paha matriksifaatio-möhkötauti päässyt puraisemaan ohjaaja-käsienheiluttelija Chris McQuarrieta ja päätähti-tuottaja-joulukakkuvastaava Tomppa Cruisea. Ihan tosi. Katsopa eka "Matrix" ja perään "Reloaded" ja "Revolutions" niin näet mitä tarkoitan. Eeppistä, ison rahan toimintarymistelyä jonka vastapainoksi pysähtyneitä hetkiä, jossa puhuvien päiden loppumatonta jaarittelua "valinnasta".

Rahoittajat ovat varmasti epäilleet että "aika huuruista, mitähän tästä tulee" mutta tyytyneet "kai ne tietää mitä ne tekee kun aiempikin meni niin hyvin". Biiiig mistake. Kuten oikeastaan aina, kun käsikirjoitus, ohjaus, pääosa ja tuotanto on samalla tekijällä tai kahdella. Liika valta korruptoi.

Plussaa: Hailey Atwellin "Grace"-hahmo oli piristävä, heittämällä luontevin hahmo koko hahmorosterissa. Toiminta - eritoten autokaahailu Roomassa ja mainoksissa kovasti nostetun prätkä-laskuvarjohypyn sisältävä junasekoilu - olivat kaikin puolin erinomaisesti toteutettuja. Hand-to-hand -combatit oli leikattu hyvin eikä yhdessäkään kohtauksessa antagonistin tarvinnut seisoa odotamassa tumput suorana, että koska sankari lyö tai potkaisee.

Miinukset: Luther ja Benji jäivät normaalia enemmän sivuosaan. Tarinan kaikenpuoleinen huuruisuus ja ennenkaikkea tekoälyn lymypaikka. Elokuvan rytmi tai oikeastaan sen puute. Huumoria huomattavasti vähemmän kuin aikaisemmissa filkoissa. Jälleen yksi indikaattori, että tekijät uskovat sokeasti Ylivertaisiin Ideoihinsa ja omaan pressiinsä.

[Bhven]

^ Katsoin juuri hehkutusvideon impo ykkösestä. Ja joutuu nyt vuokraamaan ja katsomaan uudestaan.

when a bunch of legendary filmmakers make an action movie

[James Potkukelkka]

Katsoin näköradiosta alkuperäisen Kadonneen aarteen metsästäjät. Hämmästyttävän hyvin on kestänyt aikaa. Ainoastaan kohtaus, jossa Indiana Jones ja Marion Ravenwood riitelivät aikoinaan olleesta suhteestaan oli sellainen, että sitä ei enää tehtäisi. Marion sanoo olleensa liian nuori ja Jones sanoo "tiesit hyvin mitä teit"

[KKK]

^ Olen kiinnittänyt samaan huomiota. Moni juttu jota piti aiemmin normaalina, on alkanut tuntua jotenkin ... "väärältä". Wokeus maximus, näinpä näköjään vanha setämieskin voi löytää pikku PC:n itsestään.

"Raiders" on kyllä kestänyt aikaa tosi hyvin. Practical effects tehostepuolella paremmin kuin esim loppusuoran "aaveet" jotka nousivat Arkista. No okei, ne sulavat pahikset oli vähän korneja. Onko muuten missään, ikinä, julkaistu versiota joka selittäisi sen miten Indy pääsi sinne saarelle sukellusveneen ulkopuolella roikkuen? Vaikka toki WW2 U-veneet viettivät valtaosan ajastaan pinta-ajossa, en oikein osta että edes dr Jones selviäisi tuollaisesta kyydistä ilman ruokaa, suojaa tai juomavettä.

Itse elokuvasta en keksi mitään pahaa sanottavaa. Nappistoori, upea musiikki, ihan ässä roolitus, nappiohjaus. Muistan että se oli Helsingissä ensimmäisellä kierroksella teatterissa reilun vuoden yhtä soittoa. Mikä nykyelokuva muka enää vetää jengiä tuohon malliin? Toki eipä tuolloin ollut suoratoistoja tai kotiteattereita. Good times.

Senor Spielbergosta tuli mieleen "Jaws" ja sen hiljattain julkaistu restauroitu versio. Olipa sekin klassikko vahattu ja kiilloitettu todella upean näköiseksi, katsokaa ihmeessä. "Abyssin" 4k-restauraatiota odottaessa. Elättelen toiveita että Cameron filmaisi lopun uusiksi, mutta se taitaa olla turha toivo. Ne nukkealienit oli huutonaurettavan näköisiä ja leffa meni aivan paskaksi siitä hetkestä eteenpäin, kun Bud leikkasi viimeisen virtajohdon ydinkärjestä poikki.

[exsu]

Kikka.

Liian halvalla tehty. Halvalla tarkoitan tässä konkreettisesti rahaa ilman mitään kaksoismerkitystä.

Onko exsu katsonut?

En, enkä lukenut kirjaakaan. Pelkään että jotain särkyy.


Itse katsoin eilen Koputuksen. Oli kiusallisen huono. Luulen, että olisi voinut toimia kirjana, mutta lyhyenä elokuvana jäi liian paljon kertomatta.

[James Potkukelkka]

. Onko muuten missään, ikinä, julkaistu versiota joka selittäisi sen miten Indy pääsi sinne saarelle sukellusveneen ulkopuolella roikkuen? Vaikka toki WW2 U-veneet viettivät valtaosan ajastaan pinta-ajossa, en oikein osta että edes dr Jones selviäisi tuollaisesta kyydistä ilman ruokaa, suojaa tai juomavettä.

Jossain luki, että tiesivät kyllä itsekin, että kohtaus on järjetön, mutta budjetti ja aikataulu olivat tapissa ja ajattelivat, että eivät katsojat enää niin leffan loppupuolella kiinnitä asiaan huomiota.

Triviaa; Liiton Arkin kaunis aave ("it's so beautiful") oli elokuvastudion respan työntekijä

[James Potkukelkka]

Viikonloppuna Barbenheimer-maraton

Tänään Barbie Kino Tapiola ja Su Oppenheimer ulkomailla Itäkeskuksessa

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000009732105.html

triviaa; koska Nolan ei käytä CGI:tä, piti ydinräjähdys luoda aidolla ydinpommilla.

Vaikka Itiksen teatteri onkin LieMax, on huomattava, että Hesarin mukaan maailmassa on vain 30 aitoa Imaxia, eli aika harva sellaisessa ko. elokuvan katsoo.

[sivustahuutaja]

Katsoin näköradiosta alkuperäisen Kadonneen aarteen metsästäjät. Hämmästyttävän hyvin on kestänyt aikaa. Ainoastaan kohtaus, jossa Indiana Jones ja Marion Ravenwood riitelivät aikoinaan olleesta suhteestaan oli sellainen, että sitä ei enää tehtäisi. Marion sanoo olleensa liian nuori ja Jones sanoo "tiesit hyvin mitä teit"

Sääli, jos asia on noin. Miksi Indyn pitäisi olla putipuhdas kiiltokuvapoika? Uusimmista Marveleista löytyy riittävästi kaikkivoipia täydellisen hyviä sankareita, jotka eivät kiinnosta ketään.

[So Hard]

Indythän ovat moderneja elokuvia. Marion on itsenäinen ja vahva naishahmo. Viimeisessä osoittautuu että paljon vahvempi kuin Indy. Oikein hyvin kestävät ajan hammasta, koska natsit eivät koskaan lakkaa olemasta pahiksia.

[KKK]

^ ja hauskinta Marion Ravenwoodin hahmossa on se, että nykyään hän on täydellinen lähisukulaiseni kaksoisolento Harmi ettei puolisonsa näytä Harrison Fordilta, vaikka ikäisekseen komea mies onkin.

[sivustahuutaja]

Indyissä on aina ollut vahva parodiavivahde. Pahikset ovat Pahoja ja "kadonneita" aarteita metsästetään länsimaiden museoihin. Voihan noita tietty katsoa tosissaan ja lähteä leffojen innoittana ryöstelemään saamelaisten rumpuja etelään. Seuraavaksi joku varmaan paheksuu sitä, että apina kuoli indy-leffassa myrkkyyn. Tuollainen normalisoi eläimiin kohdistuvaa väkivaltaa.

[KKK]

Oppenheimer

Atomipommin isän henkilökuva ei ollut ihan niin haastava katsottava kuin "Tenet", mutta kesti hetken päästä kyytiin kun tarinaa kerrotaan rinnakkain kolmella aikajanalla.

En julista tätä mestariteokseksi, koska elokuvalla oli muutamia selkeästi häiritseviä puutteita. Nolanin tapa käyttää kuvauspaikalla äänitettyä dialogia jälki-"dubbaamisen" osasin odottaa mutta vieläkin se ihmetyttää. Trailereissa vilahdelleet "ydinvisuaalit" olivat jotain jota odotin käytettävän trinity-räjäytyksen kuvauksessa. Mutta The Paukku oli melkein antikliimaksi. Olen nähnyt arkistomateriaaleissa vaikuttavamman näköisiä ydinrähähdyksiä. Elokuva oli hippasen liian pitkä ja "komiteadialogia" oli liikaa.

Hyvää oli paljon. Ensemble-cast, jossa kukaan ei sortunut maneereihinsa - ei edes RDJ. Musiikki ja tehosteäänet olivat hienoja. Päähenkilö-tapaa-Einsteinin -kohtauksessa kuului metallinen tasainen kilkutus joka toi mieleen että "nyt taotaan jotain uutta ja isoa". Pariin otteeseen toistuva eksponentiaalisesti kiihtyvä jalkojen töminä johon oli yhdistetty kiihdyttävän junan ääntä, toi mieleeni ketjureaktiossa tapahtuvan energian kahdentumisen.

Cillian Murphy on vahva tekijä tämän vuoden miespääosa-Oscar -kahinoissa, mutta lisäksi sivurooleissa onnistuivat erittäin hyvin Gary Oldman, RDJ, Emily Blunt ja Florence Pugh. Ohjaajalla oli suorastaan varaa "haaskata" tähtiensä valkokangas-aikaa, koska Oppenheimerin turvaluokituskuulustelussa Blunt istui out-of-fokuksessa useita minuutteja, sama asetelma toistui muidenkin näyttelijöiden kohdalla.

Vaikuttavampia yksittäisiä kohtauksia olivat ne joissa Oppenheimer pommien räjäytyksen jälkeen kuvitella yleisölle puhuessaan heitä ydinräjähdyksen uhreina. Äänileikkaus kohtauksessa oli erinomainen, kekseliäästi käytettyä perinteista cinemaa. Tarinnan pääteksti kuitenkin oli Oppien optimismien romahtaminen ja tunnontuskat luomuksestaan, mutta silti - vähintäänkin ristiriitaisesti - sama mies antoi ilmavoimille tarkat ohjeet milä korkeudella pommi pitää räjäyttää maksimaalisen tuhovaikutuksen saamiseksi. Oppy ja osa muistakin projektin tiedemiehistä ilmeisesti oikeasti uskoivat että tällä kapineella sodat oikeasti lopetetaan, kun kaikki näkevät pommin voiman. Kuinkas sitten kävikään.

Jäin miettimään että mitä lisäarvoa IMAX tähän elokuvaan toi. Nolan on kuvannut paljon näyttävämpiä visuaaleja aikaisemmissa töissään. Ehkä se menee kategoriaan "koska mä voin".

Elokuvan laatu ei olisi mitenkään kärsinyt, jos tarina olisi kerrottu lineaarisesti, ilman eestaas pomppimista aikajanalla. Nolanilla tosin taitaa olla jonkinlainen pakkomielle aikahyppelystä, koska maestron melkein kaikissa teoksissa mennään eessuntaassun ajassa. "Insomnia" taitaa olla poikkeus säännössä. "Interstellarissa" sekoiltiin ajan lisäksi ulottuvuuksien välissä, "Tenet" meni puolet runtimestään ajassa taaksepäin ja "Inceptionissa" mentiin uni-valvetasojen välillä niin että pölinä kävi.

Ohjaaja Nolan toimi myös tuottajana ja käsikirjoittajana. Yksi perse noilla kolmella pallilla on minulle aina pieni vaaran merkki siitä, että oma The Visio puristetaan tuotantokoneistosta läpi ilman turhia vastaääniä ja homma pruukaa lähtemään ravista laukalle. Toki yksi poikkeus tälle säännölle on "Citizen Kane". Tosin se oli myös tekijänsä ensimmäinen kokopitkä, joten ego ei ollut ehtinyt hallitsemattomasti kasvamaan onnistumisten seuratessa toistaan.

Verdict: neljä sienipilvä täystuhosta (viisi mushroom cloudia). Tärkeä aihe mutta olisin keskittynyt enemmän Oppenheimerien avioliittoon sekä henkikökohtaiseen traumaan ja luomuksen toimittua idealistisille tiedemiehille paljastui. Lisäksi minä olisin panostanut Trinity-kokeen visuaaleihin huomattavasti enemmän. Niitä elokuvan alkupuolella paljon käytettyjä "hiukkasvisioita" olisi hyvin voinut hyödyntää itse paukussakin. Tom Clancyn kirjassa "Peloista Pahin" muuten käydään läpi mitä kaikkea fissiopommissa tapahtuu räjähdyksen alusta loppuun, sieltä olisi löytynyt hyviä ideoita.

Lisäys: leffaa katsoessa tuli ajatus, miten huonosti liittoutuneet kohtelivat omia tiedemiehiään sodan jälkeen:
Alan Turing (tietokoneen isä, Enigma-salakirjoituskoneen murtaja) - vankilaan siveettömyyden takia (homoseksuaali)
J. Robert Oppenheimer - syytettiin kommunistiksi kun uskalsi puhua sotaa vastaan ja atomiaseitten rajoittamisen puolesta, sorrettiin vuosien ja vuosikymmenien ajan kunnes sai lopulta jonkinasteisen "kunniapalautuksen"

mutta:.

Werner Van Braun: natsien V2-rakettiohjelman johtaja joka muilutettiin Saksan savuavista raunioista työskentelemään Yhdysvaltain ICBM- ja avaruusohjelmassa työskentelemään "Operaatio "Paperclipin" aikana. Vastuussa joukkotuhoaseiden kehittelystä ja jonka työ aiheutti valtavasti aineellisia ja henkilövahinkoja. Ei ikinä syytetty sotasyyllisyysoikeudenkäynneissä vaan von B:stä leivottiin all-American hero. Ei valtioilla ole moraalia tai omatuntoa, vain etuja ajettavana. Suurenkin rikollisen menneisyys voidaan valkopestä jos hänen työstään on uudelle isännälle hyötyä.

[James Potkukelkka]

Missä katsoit? Itse kävin katsomassa Suomen ainoassa Imaxissa (joka toki LieMax, mutta eihän niitä aitoja alkuperäisiä ole kuin 30 koko maailmassa ja Prahaan asti ei jaksa lähteä).

Itse naureskelin mielessäni Nolanin grandiositeettia: tehdä Imaxissa leffa, joka on suurimmaksi osaksi toimistohuoneessa tapahtuvaa dialogia.

Jos tästä tulee hitti (niinkuin ilmeisesti tulee), niin elokuvayleisön maku on parempi kuin luulin.

Barbinheimer viikonlopun ekassa osassa Barbie pe Kino-Tapiolassa, joka on Suomen harvoja teattereita, joita Finkino ei omista. Aito 50-luvun teatteri uudella tekniikalla. Setämiestä ilahdutti, että katsomaan oli tullut paljon parikymppisiä vaaleanpunaisiin pukeutuneita tyttöjä, jotka siemailevat ennen leffan alkua barbiedrinkkejä. Tämä tosin aiheutti sen, että leffan aikana vessaliikenne oli vilkasta (Obs! Huom! ei viittaa sivuunkirjoittaneeseen.)

Ensimmäistä kertaa elämässäni otin anniskelunäytöksen ja pe-illan innoittamana itsekin lasin punkkua katsomoon.

Itse leffa oli 3/5 eli kyllähän sen katsoi. Plussaa elokuvan alussa olleesta 2001 Space Odyssey -pastissista (joka varmasti kyllä meni suurimmalta osalta yleisöstä ohi). Leffa alkaa kohtauksella jossa 50-luvun tytöt leikkivät perinteisillä vauvanukeilla savannilla. Yht'äkkiä ilmestyy jättimäinen Margot Robbie -barbie ja tytöt rikkovat vanhan vauvanukkensa

Leffan hauskimpia kohtia oli, kun reaalimaailmasta vaikutteita saanut Ken muuttaa Barbiemaan Ken-maaksi ja Kenistä
tulee alfadouchebag. Myös Will Ferrel Mattelin CEO:na oli hyvä
ja leffa yllätti lievällä Mattel-itseironialla.

Ainiin. Antaisin Margot Robbien istua naamalleni.

[KKK]

Missä katsoit?

Tampereen iSenssissä.

Itse naureskelin mielessäni Nolanin grandiositeettia: tehdä Imaxissa leffa, joka on suurimmaksi osaksi toimistohuoneessa tapahtuvaa dialogia.

Se oli kieltämättä erikoinen valinta. Menee ehkä kategoriaan "cuz I can!". Olihan maestro kuvannut Dark Knigteihin ja Interstellariin joitakin kohtauksia Imaxilla ja ruokahalulla on tapana kasvaa syödessä.

Jos tästä tulee hitti (niinkuin ilmeisesti tulee), niin elokuvayleisön maku on parempi kuin luulin.

Itse asiassa nyt saattaisi olla hyvä tilaisuus cineman paluulle. Viime vuodet yleisölle on pakkosyötetty tehostevetoista trikoosankaridraamaa aivan liikaa. Sehän näkyy nyt lippuluukuilla kun 200-300 miltsin DC/ Härvel-comicsit alisuoriutuvat rankasti odotuksiin ja budjetteihin nähden. Eikä elokuvissa käynti enää TODELLAKAAN ole halpaa. Vähän reilummat eväät ja melkein 50e on 2-3h ajanvietteestä aika rapsakka kustannus. Leffalippujen hinnat ovat 1980-luvulta about kuusinkertaistuneet, tuolloin muistelen että peruslippu maksoi 15-20 euroa. Toki istuimet ovat nykyään mukavammat, äänenlaatu paljon parempi ja jalkatilaa enemmän... mutta edelleen teollisuudella on huutava pula hyvistä uusista alkuperäistarinoista.

Jatko-osia ja frankkuleffoja työnnetään siltikin tuutin täydeltä että se on tavallaan riskittömämpi sijoitus, pukumaurien näkökulmasta. Tämä on sääli.

Antaisin Margot Robbien istua naamalleni.

Kuten enovainaa tuppasi sanoa "jos toinen pyytää ni julmaahan se on kieltäytyä. Neiti Robbie on hieman turhan solakka makuuni mutta should a opportunity occur, saattaisin olla valmis tarkastelemaan avioliittolupaustani uudessa valossa...

Jännä nähdä mihin aiheeseen Nolan tarttuu seuraavaksi. Varmastikin siinäkin mennään ajassa eessuntaas, se on pitkä ja mahtipontinen ja saamme odottaa sitä vähintään 2-3 vuotta. Tai sitten mies tekee välityönään jonkun pienen arthouse-filmin.

[So Hard]

Nolan on tyypillinen esimerkki omasta vallastaan ja erinomaisuudestaan seoenneesta lihaa syövästä valkoisesta heteromiehestä. Tosiaan tuo, että kuvataan imaxilla toimistokohtauksia. Ei vittu mitään järkeä. Ei voida luoda vittu yhdinräjähdystä CGI:llä, koska syyt. Jos olisin tuollaisen leffan tuottaja, löisin avarilla pari kertaa ja sanosin että suu kiinni pelle ja ohjaa.

Menee samaan sarhaankun Bay totesi että jyrätään miljoonien arvoinen kamerarigi että saadaan kiva kohtaus. Egomiehet sykkii ja rahamiehet sallii, koska raha virtaa.

[KKK]

Unohtui aikaisemmissa postauksissa lisätä. Se mitä nykyään eniten elokuvaltani kaipaan, on se että dialogiturpa vaihteeksi kiinni ja kuva puhuu. Välillä tuntuu että katsojia pidetään idiootteina. Elokuva on kuitenkin ensisijaisesti visuaalinen taidemuoto. Jos kohtaus kertoo persereiästä ja kuvassa on persereikä, ei siihen tarvita enää kertojaääntä joka jaarittelee persereiästä. Tykkään sellaisista hetkistä, joissa tarina kerrotaan ilman dialogia ja katsojan omalle tulkinnalle jätetään tilaa. Jossain välissähän se piilotekstikin pitää tarinasta kaivaa. Jos ei omia ajatuksiaan kuule elokuvaa katsoessaan, se on hankalaa.

Toki tässäkin voidaan mennä äärimmäisyyksiin.

Mutta edellisen puheenvuoron kanssa olen myös samaa mieltä ja omassa "arviossani" yritin julkituoda samaa. Jokainen iso tuotanto tarvitsisi tiukan tuottajan jolla riittää cojones pitämään diivailevat tähdet, sooloileva ohjaaja ja kiukutteleva käsikirjoittaja kurissa. Paisuneet egot ja sokea usko oman tekemisen erinomaisuuteen tuovat harvoin lopputulokseen merkittävää lisäarvoa. Jos tekemisen valta on liian harvoissa käsissä, homma ei pysy kasassa. Jos olisin ohjaaja, valkkaisin apulaisohjaajakseni tyypin joka on ja uskaltaa olla eri mieltä kanssani.

Rahoittajathan nyt eivät tajua mistään vittuakaan ja jos ohjaaja on tehnyt edellisellä työllään hyvää tulosta laatikkotoimistossa, nähtävästi uskotaan että automaattisesti salama iskee kahdesti. Sitten taas - BoxOfficeMojoa kun katsoo, Top20 on tältä vuodelta kahta poikkeusta lukuunottamatta vain jatko-osia, frankkuja, Marvel/DC tai pelielokuvaa. Surullista.

Asiasta kukkaruukkuun. "Napoleon"-leffaa pukkaa, Ridley Scott puikoissa. Ohjaaja olisi kipeästi hitin tarpeessa, "Gladiaattori" taisi olla viimeinen isompi menestys. Traileri näytti sinänsä näyttävältä, mutta Joaqim Phoenixin näyttelijäsuoritus suorastaan säälittävältä. Vanessa Kirbyn Josephine kylvetti keisarin jokaisessa yhteisessä kohtauksessa. Pahaa pelkään että tuostakin tulee floppi. Sääli jos näin, ottaen huomioon miten legendaarisen hienoja filmejä Scott nuorempana taiteili.

Kubrickillahan oli Napo myös työn alla, mutta ei valitettavasti koskaan ehtinyt edes esituotantovaiheeseen muistaakseni. Pirunmoinen sääli, se olisi voinut olla vaffa kaffi.

[So Hard]

Minusta Isku Mogsdishuun oli Scottin víimeinen hyvä. Ei toki Gladiaattorin veroinen mutta läpeensä laadukas tuotanto.