Kitinä

M She U

Ei ole minun keksimä väännyt Marvel Cinematic Universestä, mutta spot-on kuvaus siitä woke-hydra-hirviöstä joka "Endgameen" asti oli suurin, kaunein ja päräyttävin franchise. Sen jälkeen tuli wokeilua, mieshahmoja väännettiin naisiksi, rodullista diversiteettiä vaikka hampaat irvessä, multipersumia, allymcbealia gammasäteillä... ei hyvä.

"Love and Thunder" meni vielä jotenkin, mutta "Quantumania" oli itkevän huono - eikä vähiten sen takia että Kang-roolitus on aivan perseestä. Ja tämän pellenkö pitäisi olla uusi Thanos? Ei ikinä. Mulle riitti. "Guardians 3" oli liikuttavat jäähyväiset rakkaille hahmoille, mutta julkaisukartalla ei ole enää mitään mielenkiintoista. Olisivat unohtaneet multipersumi-sekoilut ja rakentaneet vaikka "Secret Warsin", mutta ei.

Guardiansin iskä James Gunn loikkasi kilpailijan luovaksi johtajaksi ja periaatteessa saattaa pystyä potkimaan DC Universumin takaisin ruotuun, ellei sitten ala uskoa lehdistä omaa hypeään.

Nerdrotic tiivistää:

Kikka.

Liian halvalla tehty. Halvalla tarkoitan tässä konkreettisesti rahaa ilman mitään kaksoismerkitystä.

Onko exsu katsonut?

Sisu

Kovasti koston kohinaa, vähemmän valideja villoja.

Kyllähän tässä yritystä on. Kaukopartiolegenda-kullankaivaja kostoniittää natseja Lapin sodan liepeillä vuonna 1944. Esillepano on paikoin oikeinkin nättiä, tehostepuoli rajalliseen budjettiin nähden kelvollinen. Tarinassa ei riitä validia sisältöä kuin reiluksi tunniksi, joten kokopitkäksi venytettynä väistämättä tyhjäkäyntiä ja liikaa sergioleonemaista "likakasvoiset miehet tuijottelevat kaukaisuuteen".

Jorma Tommilan olen viimeksi nähnyt "Raidissa", tuolloinkin muuten sotilaana. Karismaattinen miesnäyttelijä. Vuorosanojen puute tässä roolissa oli ehdottomasti oikea valinta, vaikka ei tuohon taatusti turvauduttu siksi ettei päätähden ammattitaito olisi riittänyt.

Ihan mahdollista että ohjaaja Helander saa kertaluokkaa isompia töitä ison veden takaa tällä. Pirun vaikea sanoa. Renny onnistui hetkeksi, Karukoski oli liki mutta "Tolkien" toppasi lupaavan nousukiidon. Toivottavasti

(mulla on päällä joku vitun eskapismikausi. Jos olen tajuissani ja muualla kuin päivätöissä, kuuntelen joko äänikirjaa, luen perinteistä kirjaa tai katson elokuvia)

Pitkästä aikaa - analogista toimintaa ysäriltä: Speed

Oi niin nuori ja hävyttömän hyvännäköinen Keanu Reeves jaagaa eksentristä eläköitynyttä virkaveljeä, jolle eläkepäivät ei maistu ilman pommien paukuttelua ja pikku kiristystä. Jeff Daniels nilkkaa parina.

Alussa kiristyspaukutellaan tornitalon hississä, keskimmäinen osuus pöristään C4-rigatulla bussilla ympäri Losia ja loppusuora huidellaan metrossa.

Olihan tämä kiva katsoa, viimeksi nähnyt ensi-illassa isolta kankaalta. Kuvaajana aloittanut Jan Du Bont (mm. Die Hard) heittäytyi tirehtöörin palleille parissakin isossa ysärituotannosssa (Speedin lisäksi ulkomuistan ainakin Twisterin, oli niitä muitakin). Meininki on nasevaa ja one-linereita sopivasti, mutta henkilöohjaus ei ole ollut Du Bontin ydinosaamista, koskaan. Hän ymmärtää kuvasommittelun ja kamera-ajojen päälle ja on niissä parhaimmillaan - TOSIN Die Hardissa liikkeestä liikkeeseen leikkaavat kuvat olivat paljon terävämpää jälkeä.

Dennis Hopper pommimiehen roolissa on aikamoinen kliseekimppu, mutta kyllähän maestron henkkoht karisma paikkoo paljon. Sandra Bullock on syötävän söpö ja sopiva partneri Reevesin sankarkytälle. Sori vaan jos kuulosti teidän wokeilijoiden korvaan toksiselta maskuliinisuudelta mutta TÄÄ ON YSÄRITOIMINTAA - silloin ne tehtiin näin, perkele. Ei ensimmäistäkään CGI-tehostetta, kaikki praktikaalia. Ai nanna!

Muutama hauska yksityiskohta:. bussi paukahtaa lentokentällä isoon rahtikoneeseen. Komeet on liekit, mutta jos "bussissa on niippal muovipaukkua että maailmaan tulee reikä" ja räjähdyksen jälkeen bussista 2m päässä olevasta lentokoneen siivestä ei voi havaita nokea suurempia vahinkoja, niin onpa käsikirjoittaja luvannut jotain mitä tehdosteryhmä ei ole kyennyt toimittamaan. Tai tuottaja on päättänyt säästää.

Tarkkasilmäinen setä bongasi myös suosikkiinsa "Heatiin" paralleelin: sen alussa De Nero varastaa keikalle "Goodhew"-ambulanssin ja samalla tavalla teipattu piipaa toi Bullockin kaupunkiin paikattavaksi ennen kuin paha Hopper houkutteli tämän mukaansa.

Lopputekstien aikaan soi tietysti Billy Idol, töyhtöhyypän musaa käytettiin tuohon aikaan aika usein, muistan ainakin Wes Cravenin "Shockerin" ja Rennyn "Ford Fairlanen"

KKK kirjoitti: ↑23.05.2023 5:59 henkilöohjaus ei ole ollut Du Bontin ydinosaamista, koskaan.

Epäilemättä. Tosin on sillä tässä leffassa se puolustus, että henkilöohjaa nimenomaan Keanu Reevesiä. Hän ei välttämättä ole se kaikkein hienoviritteisimmän skaalan luonnenäyttelijä, vaikka toki mahtava ysäri-ikoni onkin. Tuli vaan mieleen, kun itse katsoin just tässä Point Breakin uudestaan vuosikymmenten jälkeen. Pitäisi ehkä katsoa uudestaan myös My Own Private Idaho, jonka muistan ihan kelpo elokuvaksi, josko Reeves on ihan yhtä sävytön siinäkin.

^ Erinomainen havainto, kind sir. Olen usein kuvitellut, miltä Francis Coppolasta on tuntunut "Draculassa" kun Keanu piti saada a) puhumaan uskottavalla viktorianenglantilaisella aksentilla b) luonnenäyttelemään! Selittäisi miksi sitä seuraavaa leffaa on odotettu vuosikymmeniä.

Mutta K-mies on ihan saatanan komea ja kyllä, häntä katsoo mielellään. Mutta ei tietenkään "homolla vaan miehekkäällä latino-tavalla!"

Torstai-illan turpasauna-optiot olivat "John Wick" 4 vs "Gangs of New York"

JW4 on yhden tempun poni. Komeat taistelukoreografiat ja tolkuton bodycount moderneissa dramaattisissa valaistuksissa. Mutta voi hitto että siihen kyllästyy äkkiä. Eka Wick oli selkeä revenge-saaga. Paha mies eläkkeellä, rakkaan vaimovainaann koira tapettiin ja autokin pöllittiin, joten tietenkin ukko palasi vanhoihin temppuihinsa. Filkka oli viihdyttävä kuin mikä.

Mutta jatko-osien myötä alkoi tulla kaikkea ylimääräistä mukasyvällistä ja juhlavaa. Luodinkestäviä pukuja. "The Continental", consierge ja manager olisivat riittäneet minulle, eikä mitään 12 karpaasin salaseuroja. Pistin poikki puolen tunnin kohdalta. Vaikka päähenkilölle arvostus turpaorgioihin osallistumisesta oikeasti, vastapuolen pitää välillä melkein seisoa paikallaan että ikääntynyt sankari saa hosuttua liikesarjansa. Donnie Yuen sen sijaan oli ilo silmälle. Kauniit, täsmälliset liikkeet. Siinä näkyy elämän pitäinen kamppailu-urheilutausta.

Frankun isälle Chad Stahelskille täytyy nostaa hattua, että ensi kertaa kuulen stunt-miehen nousevan näinkin menestyneen franchisen luojaksi ja puikkoihin. "Hal Needham" huutaa joku setämies takarivistä? Maybe so, mutta "Konna ja Koukku" sekä "Cannonball Run" olivat yksittäisiä onnistumisia, joista jälkimmäinen nojasi erittäin vahvasti laajaan tähtikavalkaadiin.

Voittaja: "Gangs of New York"
Kun kävelin tätä aikoinaan Helsingin Kaisaniemessä elokuviin katsomaan, odotin gangsterifilmiä ja Tommy-guneja. Hetki piti nieletellä että "mitvit" mutta jäin katsomaan suu auki. Se Alun "Dead Rabbits vs Natives" massamylly on oikeasti ilkeämpää katsottavampaa kuin JW-show. Väkivalta teräasein on henkilökohtaisempaa ja vaatii enemmän kuin automaagipyssyillä räiskintä turvallisen välimatkan päästä.

Mestariteoshan tämä on. Viimeisiä suurtuotantoja jossa lavasteet oikeasti rakennettiin eikä digitoitu. Daniel Day Lewis saatiin ylipuhuttua eläkkeeltä Billy the Butcherin rooliin ja voi pojat minkälaisen roolityön maestro puristaakin. Lihaa luiden päällä, ehkä väärät keinot mutta ylevänpuoleinen motiivi. Läpeensä paha pahis on vain tylsä, jing-jang tekee roolista mielenkiintoisemman.

Leo di Caprio on tässä samaten hyvässä nousukiidossa, Cameron Diaz pärjää ihmeen hyvin mukana ja sivuroolin John C. McGinley on mainion paheksuttava jengiläisestä vaihtaneena läpikorruptoituneena konstaapelina. Luin jostain että Lewis ja Caprio vetivät lopun kaksintaistelun ex-tempore ohjaajalle kertomatta uusiksi, kamerat eivät olleet valmiina ja aikalaistodistajien mukaan tämä oli komeampi kuin filmille päätynyt versio.

Taloudellisesti ei tainnut mitään megatulosta tehdä, mutta eihän Marty-setä mitään laskutikulla suunniteltuja blockbustereita ohjaakaan.