Katsoin leffan

Leffat, musiikki, taide, kirjallisuus ja sensellaiset
Elukka

Viesti Kirjoittaja Elukka »

RolloTomasi kirjoitti:On Her Majesty's Secret Service

Harvoin loistavaa elokuvaa katsoessa on vituttanut yhtä paljon. Miksi? George Lazenbyn vuoksi.
:komp: Kieltämättä sille on ilmeisen hyviä syitä, ettei Lazenby esiinny useammassa Bond-leffassa. Täysin epäuskottava heppuli.
RolloTomasi

Viesti Kirjoittaja RolloTomasi »

Diamonds Are Forever

Connery palasi, mutta leffa ei yllä edellisen tasolle, vaikka vielä hyvä onkin. Tappajahomot ja Blofeld klooneineen kuuluvat sarjan muistettavimpiin tyyppeihin, ja maailma pelastuu, jälleen. Mutta edellisen osan lopun jälkeen maailma ei riitä. Alkujaksossa Conneryssä on vielä vihaa ja tätä "Welcome to Hell, Blofeld" -asennetta olisin kaivannut enemmän, mutta tekijät pihtaavat, ja kun vihdoin on koston aika, sekin jää laimeaksi. Pelkkä sukellusveneen heiluttelu ei vain käy kun mielessä on luodinreikä tuulilasissa.

:) :) :)
Elukka kirjoitti: Kieltämättä sille on ilmeisen hyviä syitä, ettei Lazenby esiinny useammassa Bond-leffassa. Täysin epäuskottava heppuli.
Ja Mooren tullessa paikalle, tilanne muuttui vain huonommaksi.

The Man with the Golden Gun

Typerä mutta tyylitön. Maud Adamsin säärille ja Christopher Leen karismaattiselle konnalle annan kuitenkin yhden palleron.

:)

Nämä kaksi katsoin vähän aikaa sitten kanssa ja lyhyesti:

Dr. No :) :) :)
From Russia with Love :) :) :) :)
Viimeksi muokannut RolloTomasi, 25.02.2006 9:59. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
mustanikki

Viesti Kirjoittaja mustanikki »

Elukka kirjoitti:tämä
Onpa Kapu niinsanotusti rinu rottingilla. Kamalan näköistä. IMHO John Romitan, John Byrnen, Millerin ja Bill Sienkiewiczin jälkeen ei ole tullut yhtään kunnon supahero-piirtäjää.
Avatar
KulisataN
Elämätön Kitisijä
Viestit: 368
Liittynyt: 17.12.2005 16:47
Paikkakunta: Manala

Viesti Kirjoittaja KulisataN »

The football factory

Siis loistava elokuva. Leffa kertoo englannin jalkapallohuligaaneista.
Truth fears no trial
bedlam

Viesti Kirjoittaja bedlam »

The Amityville Horror

Tällä kertaa uusintaversiointi hakkaa alkuperäisen. Se tosin ei mikään suuri saavutus ole, alkuperäinen kun ei mikään klassikko ole sekään.

Mutta pari kertaa kyllä meinasi tulla paskat housuun, se jo tänä päivänä on saavutus sinänsä kauhuleffalta. Hieman liian orjallisesti noudatti alkuperäistä, vaikka pelottavuusarvoiltaan olikin huomattavasti parempi.

Back to the Future

Oujee. Oikeastaan katsoin tämän vain päästäkseni tänään kakkososaan, joka oli ainakin edellisellä katselukerralla suosikkini trilogiasta. Tämän ensimmäisen osanhan nyt muistaa ulkoa.
killkill

Viesti Kirjoittaja killkill »

:off:

Chris Rock Bigger And Blacker
Maailmassa pitää olla aina Virallinen Rääväsuu-nigga-koomikko. Ennen Dave Chapellea manttelia piti harteillaan Chris Rock. Apollo-teatterista taltioitu mothafuckaa ja shittiä vilisevä stand-up -show ei ole miehen ihan parasta antia, mutta muutama kuolematon heitto löytyy. Tunnin kerta-annos miehen ärsyttävää ääntä saattaa olla tosin liikaa herkkäkorvaisille...

TJEU: "We dont need no gun-control. We need bullet-control. If every bullet costs 5.000 dollars, there will be no more innocent by-standers!"
Faghag

Viesti Kirjoittaja Faghag »

Breakfast on Pluto

Artisokka-leffafestareilla kävin katsomassa Neil Jordanin (The Crying Game) uusimman elokuvan. Viehättävä ja koskettava tarina äitinsä hylkäämästä pojasta, Patrickista, josta kasvaa transvestiitti Kitten. Tarina tapahtuu Irlannissa alkaen 50-luvulta 70-luvulle ja siinä käydään lävitse seksuaalinen vallankumous, Glam Rock sekä Irlannin patrioottisen liikkeen nousu ja terrorismi. Kummallinen elokuva, joka oli samalla lämmin, huumorintajuinen ja järkyttävä kuvaus ihmisten ahdasmielisyydestä ja siitä, kuinka ihminen aina löytää rakkautta, jos on sitä vailla. Pääosissa ihastutti Batman Begins-leffassa Variksenpelättimen roolin vetänyt Cillian Murphy, jolla on totisesti kummalliset kasvot.

Lue lisää leffasta:
http://www.sonyclassics.com/breakfastonpluto/
HellBell

Viesti Kirjoittaja HellBell »

Tässä jokin aika sitten katsoin taas ihanaisen Moulin Rougen - en voi olla rakastamati sitä.

Mikä Elokuva. Vanhan ajan sanontoja lainatakseni : Oh, millainen Elävä Kuva. :h:

Kaipaako tämä enempää selittelyjä.. Ei.
AarneAnkka

Viesti Kirjoittaja AarneAnkka »

Sliver - Taivaansilpoja. "Eroottinen" "trilleri". Aika pitkäveteinen. Jotain kivahkoja puolia siinä oli, esimerkiksi parin ennalta-arvattavuuden välttämiset, mutta ei se mikään kovin järisyttävä leffaelämys ollut, ei.
Avatar
Lolita
Kitisijä
Viestit: 8561
Liittynyt: 14.08.2005 18:46
Paikkakunta: Vantaa

Viesti Kirjoittaja Lolita »

AarneAnkka kirjoitti:Sliver - Taivaansilpoja. "Eroottinen" "trilleri". Aika pitkäveteinen. Jotain kivahkoja puolia siinä oli, esimerkiksi parin ennalta-arvattavuuden välttämiset, mutta ei se mikään kovin järisyttävä leffaelämys ollut, ei.
Kirjana sata kertaa parempi, suosittelen muistaakseni. Eikä tarvii pelätä, että tietää juonen etukäteen, ei tiedä ja loppuukin erilailla.
“Outside of a dog a book is a man’s best friend, inside of a dog it’s too dark to read” - Groucho Marx
killkill

Viesti Kirjoittaja killkill »

Chris Rock: Bring The Pain

Rääväsuurimpulan live-veto vuodelta 1996 on huomattavasti terävämpää tavaraa kuin B&B. Yllättävänkin yhteiskunnallis-rotupoliittisen materiaalin aateloi hulvaton "I hate niggaz!" -sketsi. Kyseinen koomikko viehättää siksi, että pelkän alatyylin vastapainoksi vitseissä on aina pointti. Välistä paistaa myös tietty lämpö ja välittäminen - kundi haluaa oikeasti vaikuttaa asioihin.

Seuraavaksi on valumassa Denis Learyn parhaat... harmi että Huima ei ole enää palstalla, pääsisi väittelemään siitä kumpi on parempi, Bill Hicks vai DL.
Avatar
Lucky Luciano
Elämätön Kitisijä
Viestit: 315
Liittynyt: 17.08.2005 20:57
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Lucky Luciano »

Kävin katsomassa eilen Pier Paolo Pasolinin Tuhat ja yksi yötä (Il fiore delle mille e una notte/ 1974). Elokuvassa hinkattiin jäykistyneitä elimiä, nussittiin demonien kanssa ja ammuskeltiin jousipyssyllä siitin-näköiskappaleita naisten emättimiin.

Tulkitsin filmin kiehtovaksi tutkielmaksi intuitiivisista ja usein mielivaltaisista intohimoista suhteessa deterministiseen kohtalokäsitykseen; satunnaisten halujen, himojenkin, merkityksestä kokonaisen elämänkulun määräytymiseen. Kuten elokuvassa symbolisesti vihjattiin: "Koko totuus ei ole yhdessä unessa, vaan useissa unissa."

Ei missään nimessä helppo elokuva, mutta ajatuksia, ajattelua herättävä.
"A conscience is like a boat or a car. If you feel you need one, rent it." -J.R. Ewing
killkill

Viesti Kirjoittaja killkill »

Denis Leary: Lock'n'Load

Vihainen irlantilaispunaniska roastaa tällä kertaa mm. Michael Flatleytä, kahvibaareja, pienpanimoita ja läskejä amerikkalaisia. Ei ehkä ihan parhaiten käsikirjoitettua läppää, mutta Learyn äänenkäyttö ja mimiikka paikkaavat mahdolliset puutteet leikiten. Tätä tyyppiä toivoisi suomalaistenkin tekevän... Ilari Johansson yrittää, mutta jää vielä mestarista valovuosia jälkeen.

TJEU: Visio Hanson-bändin beibirumpalista tienvarsimotellissa huoran ja huumelastin kanssa...

Denis Leary: No Cure For Cancer

Huomattavasti raivokkaammassa taltioinnissa juhlitaan huumeita ja aitoa rockenrollia ja tupakoinnin iloja.

Näyte:
And I'll tell you something else right now. I have the solution to the drug problem in this country. Nobody wants to hear it, but I have it. Not less drugs, more drugs. Get more drugs, and give 'em the right fucking people.

Mmm mm, cuz every time you hear about some famous guy overdosing on drugs, it's always some really talented guy. It's always like Len Bias, or Janis Joplin, or Jimi Hendrix, or John Belushi. You know what I mean!? The people you wanna have overdose on drugs never would! Like Motley Crue would never fucking overdose man, never! You could put them in a room with two tons of crack. They come out a half an hour later, "Rock on man!" "Shit, they're still alive. Fuck! They're probly gonna make another double-live album now, God dammit!"


Muutama ääninäyte
Avatar
urpiainen
Kitisijä
Viestit: 14173
Liittynyt: 27.10.2005 17:37

Viesti Kirjoittaja urpiainen »

Suvinen kirjoitti:Sideways.
Ihan loistava elokuva, komediaa ja realistisuutta sopivan aikuisena sekoituksena. Positiivinen ylläri, vaikka olihan tätä kehuttu kovasti. Odotin silti jotain puolitylsää viininmaistelupätkää. Ei onneksi mennyt edes moralisoinniksi, vaikka eväät siihen olisi ollut. Pääosan esittäjä olisi ansainnut jonkinasteisia palkintoja. Eläydyin täysillä.. Suosittelen kaikenlaisille ihmisille, oikeasti. Moniulotteinen pätkä.
Näin vihdoin Sidewaysin eilen. Oikein kovin perin hurjan hämmästyttävän erinomaisen mukava elokuva. Ei ehkä ainesta Rollon listoille, mutta jos haluaa Vakavan Taiteen sijaan lämmintä ja älykästä nykyviihdettä, niin ei tästä paljon leffa parane. Minusta tämä on oikeastaan mitä mainiointa amerikkalaista viihdeleffaa vähän samassa mielessä kuin vast'ikään TV:stäkin tullut Wonder Boys. Suositelkaapa jossain mielessä vastaavia elokuvia, niin olen kovasti kiitollinen!

Sidewaysin sivuvaikutuksena oli myös aika mittava punaviininhimo ja toisaalta pelko siitä, että 15 vuoden kuluttua olen Miles.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
SnapaHead

Viesti Kirjoittaja SnapaHead »

urpiainen kirjoitti:lämmintä ja älykästä
Tuota tuota... lämmintä...? Leffahan siis kertoo kahdesta totaalisesta kusipäästä. Kahdesta niin mitättömästä poistapettavasta epärehellisestä ja itsesäälissä kierivästä paskaperseestä ettei mitään rajaa. Joku pointti tuossa olisi jos molemmat mulkut olisivat menneet kiikkuun lopussa. Kaksi arvomaailmatonta jätesäkkihäviäjää.

Wonderboys on hyvä.
Avatar
urpiainen
Kitisijä
Viestit: 14173
Liittynyt: 27.10.2005 17:37

Viesti Kirjoittaja urpiainen »

SnapaHead kirjoitti:
urpiainen kirjoitti:lämmintä ja älykästä
Tuota tuota... lämmintä...? Leffahan siis kertoo kahdesta totaalisesta kusipäästä. Kahdesta niin mitättömästä poistapettavasta epärehellisestä ja itsesäälissä kierivästä paskaperseestä ettei mitään rajaa. Joku pointti tuossa olisi jos molemmat mulkut olisivat menneet kiikkuun lopussa. Kaksi arvomaailmatonta jätesäkkihäviäjää.
No lämmintä ainakin siinä mielessä, että harvoin näkee näin lempeästi ja vilpittömästi (anti)sankareitaan kohtelevaa nykyelokuvaa. Jo lähtökohta kahden heteromiehen ystävyyden kuvauksessa on lämmin ja oivaltavan älykäs: nuorena solmitut ystävyyssuhteet ovat aikuisenakin tärkeitä, vaikka näennäisesti ystävät ovat toistensa vastakohtia ja kinaavat kaikesta kuin vanha aviopari. Milesin ja Jackin ystävyys on epätodennäköistä ja hämmästyttävää, mutta kuitenkin molempien elämässä ehkä luotettavin ja vakauttavin tekijä. Ja miten herkästi tämä elokuvassa kuvataankaan!

Ja mitä Milesin ja Jackin luonteen heikkouksiin tulee, niin olen Suvisen kanssa täsmälleen samaa mieltä siitä, että nimenomaan hienoa oli amerikkalaisuuteen olemuksellisesti kuuluvan moralisoinnin ja ylevöittämisen täydellinen puute. Elokuva kohtelee henkilöidensä heikkouksia lämpimän humaanisti, ei teknisen ratkaisukeskeisesti. Kun Miles ja Maya keskustelevat suosikkiviineistään ja vuosikertaviineistä yleensä, kuvaukset soveltuvat sellaisinaan myös Milesiin ja Jackiin, tai keneen tahansa todelliseen, moniulotteiseen ihmiseen (joita ei yleensä amerikkalaisessa viihde-elokuvassa näy). Ovatko esimerkiksi Jackin ja Milesin heikkoudet nuoruuden jäämiä, jotka ovat juuri tasoittumassa vuosikertaviinin tapaan kukoistuskauden tasapainoisuudeksi? Vai ovatko Miles ja Jack jo ohittaneet parhaan ikänsä ja alamäessä kohtii happamoitumista ja pilaantumista? Minusta elokuvassa oli hienoa näiden asioiden kysyminen ja lämmin tarkastelu eri puolilta ilman, että yksinkertaista vastausta väännetään rautalangasta.

Koskeeko dialogi viiniä, herkkiä ja haavoittuvia ihmisiä (Miles on Pinot ja Jack Cabernet? Onko Maya yksi niistä harvoista, jotka kykenevät löytämään ja houkuttelemaan esiin Pinotin hienoudet?) vai oikeastaan kaikkea sitä, joka maailmassa on kaunista ja arvokasta? Upea leffa!

MAYA
Why are you so into Pinot? It’s like a thing with you?

MILES
I don’t know. It’s a hard grape to grow. As you know. It’s thin-skinned, temperamental, ripens early. It’s not a survivor like Cabernet that can grow anywhere and thrive even when neglected. Pinot needs constant care and attention and in fact can only grow in specific little tucked-away corners of the world. And only the most patient and nurturing growers can do it really, can tap into Pinot’s most fragile, delicate qualities. Only when someone has taken the time to truly understand its potential can Pinot be coaxed into its fullest expression. And when that happens, its flavors are the most haunting and brilliant and subtle and thrilling and ancient on the planet.

MILES (CONT’D)
I mean, Cabernets can be powerful and exciting, but they seem prosaic to me for some reason by comparison. How about you?

MAYA
What about me?

MILES
I don’t know. Why are you into wine?

MAYA
I suppose I got really into wine originally through my ex-husband. He had a big, kind of show-off cellar. But then I found out that I have a really sharp palate, and the more I drank, the more I liked what it made me think about.

MILES
Yeah? Like what?

MAYA
Like what a fraud he was.

MAYA
No, but I do like to think about the life of wine, how it’s a living thing. I like to think about what was going on the year the grapes were growing, how the sun was shining that summer or if it rained... what the weather was like. I think about all those people who tended and picked the grapes, and if it’s an old wine, how many of them must be dead by now. I love how wine continues to evolve, how every time I open a bottle its going to taste different than if I had opened it on any other day. Because a bottle of wine is actually alive -- it’s constantly evolving and gaining complexity. That is, until it peaks -- like your ‘61 -- and begins its steady, inevitable decline. And it tastes so fucking good.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
SnapaHead

Viesti Kirjoittaja SnapaHead »

urpiainen kirjoitti:
SnapaHead kirjoitti:
urpiainen kirjoitti:lämmintä ja älykästä
Tuota tuota... lämmintä...? Leffahan siis kertoo kahdesta totaalisesta kusipäästä. Kahdesta niin mitättömästä poistapettavasta epärehellisestä ja itsesäälissä kierivästä paskaperseestä ettei mitään rajaa. Joku pointti tuossa olisi jos molemmat mulkut olisivat menneet kiikkuun lopussa. Kaksi arvomaailmatonta jätesäkkihäviäjää.
No lämmintä ainakin siinä mielessä, että harvoin näkee näin lempeästi ja vilpittömästi (anti)sankareitaan kohtelevaa nykyelokuvaa.
Juuri tuollaista en voi sietää. Miksi kohdella lempeästi...? Tehdään samantien vaimonhakkaajaa tai lapsentappajaa lempeästi ja vilpittömästi kohteleva elokuva. Se olisi ihan sama asia. Miksi on hyvä ja hienoa kohdella lempeästi kusipäitä?
Avatar
McJanne
Kitisijä
Viestit: 10969
Liittynyt: 13.11.2005 22:14
Paikkakunta: Helsinki, Suomi Finlandia 40° PERKELEEEH!
Viesti:

Viesti Kirjoittaja McJanne »

SnapaHead kirjoitti: Miksi on hyvä ja hienoa kohdella lempeästi kusipäitä?
Siksi ettemme vajoaisi heidän tasolleen.
Kirjoitan tätä alasti
&
(Puni) Olet kamppailu-urheiliijan irvikuva ja kamppailuyhteisön häpeäpilkku mielipiteittesi kanssa.
-JM
RolloTomasi

Viesti Kirjoittaja RolloTomasi »

Live and Let Die

Mooren ensimmäisessä Bond-leffassa on mukana jo hieman sitä tyylitajutonta typeryyttä, jota jo seuraavassa alkoi olla liikaa. Silti mukana on paljon hauskaakin: moottorivenetakaa-ajo, voodoomenoja, koukkukätinen Tee-Hee, krokotiilejä, kaunis Jane Seymor ja Paul McCartneyn legendaarinen tunnari.

:) :)
SnapaHead

Viesti Kirjoittaja SnapaHead »

Suvinen kirjoitti:
SnapaHead kirjoitti: Juuri tuollaista en voi sietää. Miksi kohdella lempeästi...? Tehdään samantien vaimonhakkaajaa tai lapsentappajaa lempeästi ja vilpittömästi kohteleva elokuva. Se olisi ihan sama asia. Miksi on hyvä ja hienoa kohdella lempeästi kusipäitä?
Mikä tietty asia teki juuri Sidewaysin "sankareista" kusipäitä? Toinen oli juoppo ja toinen krooninen pettäjä.
Herätys, näitä miehiä on maailma pullollaan, live with it. Vai pitäisikö ne kaikki vaan pistää päiviltä?

Mitä jos pysyttelisit vaan niissä VanDammeissa ja Seagaleissa, jooko?
No haista sinä Bree-klooni pitkä vittu. Enkös tuossa yllä sanonut, että molemmat oli arvomaailmattomia pikkusia minä-minä-minä-pirpanoita, eli kusipäitä. Maailma on joo niitä pullollaan, mutta miksi joku tekisi heitä lempeästi kohtelevan elokuvan ja miksi joku jaksaa katsella jotakin jossa keskitytään asioihin, joita mahtuu 13 tusinaan? Katso nyt vaikka pyykinpesua 2h. Ja edelleen vastenmielisyydessään tuo leffa ei eroaisi mitenkään perheenhakkaajaa lempeästi kohtelevasta leffasta.

Van Dammet ja Seagalit... uh...? Taas yksi kireävittuinen kotkottaja, jonka perseestä kasvaa sitruunapuu. Elokuvat on harrastukseni niin luonnollisesti nuokin on nähty. Sinä pikku lutka voisit katsoa Visitor Q:n.

Vaikka Sidewaysin mieshahmot olisivat olleet jotakin muuta kuin hävinneitä paskamatoja olisi leffa silti ollut vielä keskinkertaisempi kuin henkilönsä nyt. Ainoa tämän lajityypin leffa joka tulee mieleen on yllättäen saman tekijän About Schmidt, joka taas on hyvä, hahmo on mielenkiintoinen ja pidettävä. Hahmo saa olla vihattava, mutta jos se on vihattava niin eihän sitä nyt vittu kohdella kukkahattu päässä. Sama juttu jos The Woodsman olisi kohdellut päähenkilöään lämpimästi silittäen.

Amelie, Indepence Day, Armageddon, Air Force One ovat nyt ensimmäiset mieleen tulevat leffat, jotka ovat yhtä vastenmielisiä kuin Sideways.
Avatar
Mylwin
Kitisijä
Viestit: 4593
Liittynyt: 16.08.2005 15:25
Paikkakunta: Kouvostoliitto

Viesti Kirjoittaja Mylwin »

SnapaHead kirjoitti: Amelie, Indepence Day, Armageddon, Air Force One ovat nyt ensimmäiset mieleen tulevat leffat, jotka ovat yhtä vastenmielisiä kuin Sideways.
Amelieta en ole nähnyt, mutta Independence Day oli ihan viihdyttävä, kuten myös Air Farts 1.
Jos niistä karsii vaan sen usahehkutuksen ja turhanpäiväiset paskanjaarittelut pois siis. Sujuvaa tarinankuljetusta ja sopivassa suhteessa ampumista ja väkivaltaa.

Katsoin viiimeviikonloppuna pitkästä aikaa kuolemattoman Commandon, joka löytyi Anttilan alelaarista. Ei ollut menettänyt hohtoaan, paitsi että se oli leikattu versio, vaikka elokuvia ei pitäisi enää leikata. Huijausta, saatana.
Sitten tuli katsottua The Grudge, joka pelotti minuu ainakin kovin - eli täytti tehtävänsä. Eihän se nyt mikään elokuvahistorian merkkiteos ollut, mutta ihan jeezpoks.
Kävin katsomassa Mylwinin kuvaa, ja näyttää kyllä just siltä ettei sillä ole yhtään ystävää.
- Ann 2005
killkill

Viesti Kirjoittaja killkill »

Mylwin kirjoitti:kuolemattoman Commandon
Katsoin myös äskettäin. LOISTAVA!
SnapaHead

Viesti Kirjoittaja SnapaHead »

Mylwin kirjoitti:
SnapaHead kirjoitti: Amelie, Indepence Day, Armageddon, Air Force One ovat nyt ensimmäiset mieleen tulevat leffat, jotka ovat yhtä vastenmielisiä kuin Sideways.
Amelieta en ole nähnyt, mutta Independence Day oli ihan viihdyttävä, kuten myös Air Farts 1.
Jos niistä karsii vaan sen usahehkutuksen ja turhanpäiväiset paskanjaarittelut pois siis. Sujuvaa tarinankuljetusta ja sopivassa suhteessa ampumista ja väkivaltaa.

Katsoin viiimeviikonloppuna pitkästä aikaa kuolemattoman Commandon, joka löytyi Anttilan alelaarista. Ei ollut menettänyt hohtoaan, paitsi että se oli leikattu versio, vaikka elokuvia ei pitäisi enää leikata. Huijausta, saatana.
Sitten tuli katsottua The Grudge, joka pelotti minuu ainakin kovin - eli täytti tehtävänsä. Eihän se nyt mikään elokuvahistorian merkkiteos ollut, mutta ihan jeezpoks.
Commandohan on mahtava, mutta ei puhuta kyllä viihteestä noiden muiden kesken. Meinaan sydämentahdistin ja tippapullo täynnä morfiinia lienevät ainoat lisävarusteet joiden avulla noita voi katsoa. Jos karsit USA-hehkutuksen pois niin jäljelle jää esim. Independence Dayn kohdalla vieraan rodun tietokone, johon tehoaa Windowsin lamauttava virus, Pac-Manin fysiikka noudattavat hävittäjät ja kaupungin kokoiset tulimeret, joista voi jäädä henkiin jos on suojassa... kun eihän kukaan happea tarvitse. Myös propellikoneen lentäjä on sinut F-16:ta kanssa n. 15 minuutissa.
Ja oikeasti... ethän sinä voi karsia elokuvasta, jossa USA:n presidentti vääntää niskoja nurin ja käyttelee MP5:sta kulli pystyssä USA-hehkutusta pois sen verran, että siitä tulee viihdyttävä. Ellet sitten polta pilveä päivittäin.

Älä katso Amelieta, säästä itsesi siltä.
HellBell

Viesti Kirjoittaja HellBell »

Mylwin kirjoitti:..
Amelieta en ole nähnyt,..
.. Sitten tuli katsottua The Grudge, joka pelotti minuu ainakin kovin - eli täytti tehtävänsä. Eihän se nyt mikään elokuvahistorian merkkiteos ollut, mutta ihan jeezpoks.
Et ole nähnyt Amelieta? Kannattaa katsoa jossain vaiheessa, etenkin leffan alku-ja keskipuoli ihastuttavia, hauskoja. Loppua kohden jotenkin plörähtää vähän. Suloinen filmi.

Grudge oli mulle tod.pettymys, odotin kauhuväristyksiä ja ties mitä takykardiaa.. mutta sitten.. Ei mitään.

Olen katsonut tässä jonkin ajan sisällä aasialaisia kauhuleffoja, mutta tähän mennessä mikään niistäkään ei ole onnistunut sävähdyttämään iiksejä liikkeelle. :
Muistaakseni Etelä-Korean tämän hetken "kauhistuttavimmaksi" tituleerattu kauhuleffa Wishing Stairs oli aivan satuelokuvan tasoista. Jotenkin söpöä. No sitten näin pätkän nimeltä Pahan yhteys ja se oli jo parempi, mutta pikkupurtavan ja pikkupelottavan lisäksi siinä ei ollut enempiä aineksia. Ja sitten Dark Water (tästä jo pitemmän aikaa), joka taas osoittautui jokseenkin pitkästyttäväksi, sai kyllä toimivuuspisteen vesielementistä kauhuefektinä (vanha juttu, mutta toteutuspuoli kysyy aina kykyä tms). Ja sitten katsoin jossain vaiheessa Visitorin (ei sama kuin Visitor Q, en muista leffan nimeä nyt kunnolla ja googletus ei tuota tulosta.. Damn) - ei tehnyt vaikutusta, odotin elokuvan loppumista lähinnä. No, sitten muistuu mieleen vielä Into the Mirror, joka oli jossain määrin kiehtova todellisuusmyytti-ideoineen. Loppuspiikki muistutti Darkmanin vastaavaa - legendaariset loppulauseet voivat vielä jättää leffasta tempoa päälle.

Aasialaiskauhuleffahäsäyksen välivaiheissa katsoin ystävän kanssa Dario Argenton ohjaaman italialaispätkän Phenomena, josta olin aiemmin kuullut ylistäviä lausuntoja. Ei ollut pelottava, mutta jotenkin hauskan mielikuvituksekas ja tietyllä tapaa psykedeelinen, kuten Argenton parit muutkin filmit.

Voi olla että mulle on innokkaana kauhuleffojen ystävänä kehittynyt semmoinen korkea kauhuväpäyskynnys - tuntuu kuin mikään ei enää vaikuttaisi kunnon takykardisesti. Oon niin kovis.
SnapaHead

Viesti Kirjoittaja SnapaHead »

HellBell kirjoitti: Voi olla että mulle on innokkaana kauhuleffojen ystävänä kehittynyt semmoinen korkea kauhuväpäyskynnys - tuntuu kuin mikään ei enää vaikuttaisi kunnon takykardisesti. Oon niin kovis.
Sinullahan on ihan hyviä pyörityksiä.
Tosin nuo kauhuleffat taitaa laadun puolesta jäädä siihen Ringuun.
Trillerinä yksi parhaista koskaan tehdyistä on Cure, suosittelen lämpimästi. DVD ollut hakusessa laitoman pitkän ajan ilman tulosta, joten se pitää warettaa. Kannattaa, menee ihon alle.

Pulse aka Kairo on taas kauhupuolelta (vai onko...?) sellainen nerokas trippi, että pienenä poikana soitin äidille neljää kertaa ulvoen että votta fak is koing oon?

Curesta tulee visuaalisesti mieleen Seitsemän ja Pulsesta... ei oikein mikään.
Vastaa Viestiin