Katsoin leffan

Leffat, musiikki, taide, kirjallisuus ja sensellaiset
killkill

Viesti Kirjoittaja killkill »

Stand-up -putki jatkuu:

Eddie Murphy: Raw sekä Delirious

"Kahdeksankymmentäluvun Virallinen Rääväsuunekru" ehkä parhaassa iskussaan. Kaksi livetaltiointia kertovat miehen tuolloisesta supersuosiosta. Paljon alapääjuttua, mutta vastapainoksi hyviä imitaatioita ja lapsuusmuisteloita. Mikrofonia käytetään kekseliäästi hyväksi. "Delirious" saa plussapisteet siitä, että vaikka esiintyminen on taltioitu jättimäisessä auditoriossa, koomikko on jatkuvassa vuorovaikutuksessa yleisöönsä: juttelee, ottaa valokuvia. Moni voisi ottaa tästä oppia.

"Raw":n helmiä ovat "Half!" ja "What have you done for me lately?!" -läpät.

Camp-pisteet hulvattomista esiintymisasuista. Nahkapuvuissaan Murphy muistuttaa lähinnä mieshuoraa. Tuolloin moiset hirvitykset olivat vissiin hyvinkin koleita.
Avatar
urpiainen
Kitisijä
Viestit: 14015
Liittynyt: 27.10.2005 17:37

Viesti Kirjoittaja urpiainen »

Katselin pari päivää sitten vihdoin Enduring Loven. Ihan kelpo elokuva se kai on. Minun on vaan vaikea suhtautua siihen puolueettomasti, kun elokuvan pohjana oleva Ian McEwanin kirja on kuitenkin minusta viime vuosien hienoimpia brittikirjoja. McEwanin monipuolinen, psykologisesti erinomaisen tarkkanäköinen ja kaunis kirja oli latistunut vähän mitäänsanomattomaksi draamatrilleriksi. Kauniita Lontoo-kuvia kuitenkin, mikä on aina plussaa.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
Avatar
Clay
Kitisijä
Viestit: 2582
Liittynyt: 14.08.2005 23:46

Viesti Kirjoittaja Clay »

The skeleton key

Mielikuvituksettoman kaavamaisesti toteutettu Voodoo-elokuva. Plussat tulee siitä, että voodoo on aina hyvä aihe ja New Orleansin maisemat tihkuu suoseksiä. Yksi leffan päähenkilöistä muistuttaa erehdyttävästi Enbuskea.
Nyt penikseni on fantastinen!
Avatar
Clay
Kitisijä
Viestit: 2582
Liittynyt: 14.08.2005 23:46

Viesti Kirjoittaja Clay »

Suvinen kirjoitti:
Clay kirjoitti:The skeleton key

Mielikuvituksettoman kaavamaisesti toteutettu Voodoo-elokuva.
Kyseisen leffan taikuus oli Hoodoota eikä Voodoota. Itse leffa oli kyllä ihan katsottava, ei kylläkään kovinkaan pelottava.
Kyllä kyllä, olihan se leffassa nimeltään hoodoota, mutta sen verran lähellä voodoota, etten jaksanut erikseen mainita. Hoodoo on sekoitus voodoota, uudisraivaajien ja alueen alkuperäiskansojen taikuutta.

Olin erittäin yllättynyt, että sama ohjaaja oli tehnyt myös K-PAXin, joka oli omaperäisyydessään aivan eri luokkaa.
Nyt penikseni on fantastinen!
HellBell

Viesti Kirjoittaja HellBell »

SnapaHead kirjoitti: Sinullahan on ihan hyviä pyörityksiä.
Tosin nuo kauhuleffat taitaa laadun puolesta jäädä siihen Ringuun..
Joo, Ringu oli noista se paras. Olihan niissä muissakin ihan ainesta koossa, mutta noin niin kuin pelottavuusakselilla mitattuna "hyvyys" jäi hötkyilemään. Tässä on juuri se seikka, että miltä kantilta leffaa intoutuu arvioimaan. Joltakin muulta kuin pelottavuuskantilta katsottuna voi löytyä kaikkea jänskää, kuten juuri Argenton filmeistä.
.. Trillerinä yksi parhaista koskaan tehdyistä on Cure, suosittelen lämpimästi. DVD ollut hakusessa laitoman pitkän ajan ilman tulosta, joten se pitää warettaa. Kannattaa, menee ihon alle.
Pulse aka Kairo on taas kauhupuolelta (vai onko...?) sellainen nerokas trippi, että pienenä poikana soitin äidille neljää kertaa ulvoen että votta fak is koing oon?
Curesta tulee visuaalisesti mieleen Seitsemän ja Pulsesta... ei oikein mikään.
Kiitos vinkeistä! Tosi kiva kuulla niitä, koska nykyään tuntuu olevan vaikeaa löytää "tosta noin vaan" kunnon trillereitä ja/tai kauhupätkiä.
Pulse ja Cure.. Kyllä, aion tsekata. Se että Cure on kuvallisesti vähän kuin Seitsemän, kuulostaa karulta mikä taasen on lähtökohtana trillerille aikas tummanpuhuvan toimiva. Ei mitään hilipatinhippaa siis. (tosin sekin vois toimia sellasena "hulluna pläjäyksenä" tms.)

En tiedä oletko nähnyt, mutta eritt.hyvä trilleri/kauhufilmi oli itävaltalainen Funny Games, että jollet ole sitä nähnyt, niin vastavuoroisesti voin suositella sitä. Menee myös ihon alle. :)
AarneAnkka

Viesti Kirjoittaja AarneAnkka »

Dogville. Katsoin sen vihdoin tänään, oli lojunut digiboksissani tallella jo aika kauan.

Oli muuten aikamoinen elokuva. Ehkä hieman liian pitkä. Mutta voi sitä ihmisyyden viheliäisyyttä minkä tämä leffa kaivoi esiin. Leffan loppukin tuntui yhtaikaa järkyttävältä, tyydyttävältä ja toivottomalta. Minkäs teet, Grace, jos olet puun ja kuoren välissä. Jotkut asiat on vain hoidettava itse.

Aluksi olin sitä mieltä että elokuvan olematon lavastus oli pelkkää poikkitaiteellista kikkailua, mutta oikeastaan se toimi. Se sai katsojan keskittymään ihmisiin. Ja nimenomaan ihmisistä elokuvassa oli kyse. Ei aikalaiskuvasta, ei näyttävyydestä, vaan ihmisyyden mädemmistä puolista.
killkill

Viesti Kirjoittaja killkill »

Bewitched

Suositun (?) 60-luvun jenkki-sitcomin "Vaimoni On Noita" pikkunokkela remake.

Nauhoitus suunnittelupalaverista:
- Entäs jos noitaa näyttelevä olis niinku oikeesti noita joka yrittää lopettaa noitumiset, ihan niinkus sarjassakin?
- Ja sit se värvättäis siihe sarjaa niinku esittää itseään?
- Joo, ja sitten pannaan miespääosaan Will Ferrel kun se oli kai joskus Saturday Night Livessä niinku hauska!
- Joo, se vois niinku esittää itseään eli sen ura ei niinku oikein kulkis!
- Tottakai ne sitten niinku ihastuu-rakastuu-eroaa-palaa yhteen, eli niinQ häpi end!
- Joo, ja pannaan ohjaajaksi Nora Ephron ku se on tehny näitä samanlaisia jo 135 kertaa aikaisemmin!
- Niin ja HEI! Kaikki naisnäyttelijät pitää olla pienirintaisia, paitsi naapurin bimpo. Sillai niinku naiskatsojat voi samaistua helpommin päähenkilöön eikä ne oo tissikateita.

Lopputulos: sinne tänne sinkoileva "muka-romanttinen-komedia", joka ei ole edes hauska. Vältä tätä!
Elukka

Viesti Kirjoittaja Elukka »

The road to Perdition
Epätavallinen gangsterileffa poikansa kanssa karkuretkelle lähteneestä mafian pyssymiehestä. Juoni kulkee tyylikkäästi, henkilöt ovat enimmäkseen uskottavan oloisia ja mukaan mahtui jopa muutama yllättävämpi juonenkäänne. Väkivallalla mässäily sen sijaan oli jätetty lähes minimiin.
8) 8) 8) / 8) 8) 8) 8) 8)
Avatar
Clay
Kitisijä
Viestit: 2582
Liittynyt: 14.08.2005 23:46

Viesti Kirjoittaja Clay »

Suvinen kirjoitti: Crash

Tällaista meininkiä. Ei koskettanut erityisemmin.
Mun mielestä siinä oli taas ihan hyvä tunnelma. Suurin osa niistä hahmoista ei ollut kliseisiä, kokonaan. Minä en tiennyt leffasta mitään etukäteen, en muista edes miksi kiinnostuin siitä, joten näin sen out of the blanket. Ja kokemus oli positiivinen. Leffa kuvasi enemmän ihmisiä kuin rotujen välisiä eroja, vaikka olikin hyvin roturealistinen. Osa oli tietysti ennalta-arvattavaa, eihän se muuten olisi jenkkileffa.
Nyt penikseni on fantastinen!
killkill

Viesti Kirjoittaja killkill »

Stand-upin ystäville vähän erikoisempaa tavaraa:

John Lequizamo: Freak
Omaelämänkerrallinen performanssi, joskin runsaasti komediaa mukana. Pikku lattari esittää noin kolmekymmentä roolia kertoessaan elämäntarinaansa. Erityisesti mimiikka tekee vaikutuksen, kehon hallinta ja muuntautumiskyky ovat uskomattomia. Löytyy vertaisverkoista.
Avatar
Ann
Kitisijä
Viestit: 3969
Liittynyt: 16.08.2005 15:32
Paikkakunta: The Dark Realm of The Outworld

Viesti Kirjoittaja Ann »

RolloTomasi kirjoitti:Live and Let Die
Paras Bond. Nähty about seitsemän kertaa ja yhä vieläkin vois katella. Ostin jopa samanlaiset tarot-kortit kuin Janella leffassa.
Rotan aivot valtasivat pääni.
AarneAnkka

Viesti Kirjoittaja AarneAnkka »

München. Vahva elämys, tunnelmaa voi leikata veitsellä. Jännittävä, järkyttävä, karulla tavalla dramaattinen. Tykkäsin kovasti, mutta koska näytös alkoi myöhään ja leffa jatkui lähes puoleen yöhön ja sisälsi Voimakkaita Kohtauksia, niin katsotaan nyt nukunko tämän yön rauhassa. Ainakin pälyilin hermona olkani yli matkalla teatterista autolle...
sinkkumatti

Viesti Kirjoittaja sinkkumatti »

Scarfacen lyhennettynä versiona.
Patz

Viesti Kirjoittaja Patz »

AarneAnkka kirjoitti:München. Vahva elämys, tunnelmaa voi leikata veitsellä. Jännittävä, järkyttävä, karulla tavalla dramaattinen. Tykkäsin kovasti.
:komp:

Lisäisin vielä että surullinen ja ajatuksia herättävä.
killkill

Viesti Kirjoittaja killkill »

AarneAnkka kirjoitti:München
Ehdottomasti katsomisen arvoinen.
Itsellä on "Syriana" vielä kesken, sekin vaikutti varsin pätevältä asiajännäriltä. Eipä olis uskonut että Corgeous George Clooneysta varttuu varteenotettava elokuvaohjaaja.
killkill

Viesti Kirjoittaja killkill »

Robin Williams Live In Broadway

Suosikkikoomikko palaa vaihteeksi juurilleen. Vajaa vuosi kaksoistornien jälkeen ison yleisön edessä tallennettu stand-up-setti käsittelee mm. kansainvälistä terrorismiä ja talviolympialaisia. Maestron tavaramerkkeihin eli elohopeamaiseen mimiikkaan ja konekivääridialogiin taisi löytyä selitys: setin alussa apupöydällä on 16 pikkupulloa vettä, mutta setin lopussa niiden määrä on harventunut huomattavasti ja ukko aivan litimärkä hiestä.
RolloTomasi

Viesti Kirjoittaja RolloTomasi »

Ann kirjoitti:
RolloTomasi kirjoitti:Live and Let Die
Paras Bond.
:roll:

The Spy who Loved Me

Moore on saanut uskottavuutta ja on roolissaan parempi kuin kahdessa aikaisemmassa. Itse leffakaan ei sorru sellaisiin typeryyksiin kuin kaksi edellistä, ja onkin niitä huomattavasti parempi. Jaws on aika veitikka, Barbara Bachilla kauneutta ja luonnetta ja lavasteet komeita. Toimintakohtauksista vaikuttivat eniten veden alla kulkeva auto sekä loppupuolen taistelu tankkerilla.

:) :) :)
Elukka

Viesti Kirjoittaja Elukka »

Charlie's Angels: Full Throttle
Sinänsä ihan viihdyttävää huumorilla maustettua perus-actionia ilman mitään sen erikoisempia taiteellisia arvoja. (No, onhan ne tsiksit tietty suht hottiksia, mutta IMHO alkuperäisten Enkeleiden Jaclyn Smith pesee kyllä koko kolmikon. :roll:)
Plussaa:
+ I know kung fu!
+ CSI-parodia (ja muitakin heittoja tunnettujen TV-sarjojen / leffojen suuntaan)
Miinusta:
- Persoonattomat henkilöhahmot
- Osa huumorista on revitty perseestä. "Helen Zaas, hihihihihi... "

8):roll: / 8) 8) 8) 8) 8)
Angita

Viesti Kirjoittaja Angita »

Femme Fatale
Brian De Palman Eroottinen trilleri aidosti pahasta tytöstä Lauresta, joka on vieläpä käsittämättömän kaunis. Laure kusettaa ja viettelee kaikkia ja tekee sen tyylillä. Elokuva sisältää myös aivan upean seksikkään strippikohtauksen. Loppuratkaisu onnistuu vielä yllättämään. Pääosissa Antonio Banderas ja Rebecca Romijn-Stamos. Tää tykkäs.
RolloTomasi

Viesti Kirjoittaja RolloTomasi »

Angita kirjoitti:Femme Fatale
Tää tykkäs.
Nii tääkin. DePalmalta ensimmäinen loistava pitkään aikaan ja odotukset The Black Dahliaa kohtaan ovatkin korkeat. Voisiko siitä tulla jopa parempi kuin L.A. Confidentialista?

(Nykyään vain Romijn, jos poikamiehiä kiinnostaa...)
Avatar
urpiainen
Kitisijä
Viestit: 14015
Liittynyt: 27.10.2005 17:37

Viesti Kirjoittaja urpiainen »

Scorsesen The Aviator. Kovasti kehuttukin, mutta en oikein vakuuttunut. Likviditeettirajoitteisen Kansalainen Kane. Sitä paitsi, onko Leonardo DiCaprio kaikesta möykästä huolimatta ollut kovin hyvä kuin Gilbert Grapessa?
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
RolloTomasi

Viesti Kirjoittaja RolloTomasi »

urpiainen kirjoitti:Scorsesen The Aviator. Kovasti kehuttukin, mutta en oikein vakuuttunut. Likviditeettirajoitteisen Kansalainen Kane. Sitä paitsi, onko Leonardo DiCaprio kaikesta möykästä huolimatta ollut kovin hyvä kuin Gilbert Grapessa?
Minusta leffa oli hyvä ja jotkut kohtaukset olivat loistavia. DiCapriokin oli hyvä sairaana ihmisenä. Leffan ongelmana puolestaan oli se, että Scorsese ei keskittynyt riittävästi siihen, mikä tarinassa oli kiinnostavinta. Ongelmana voisi pitää sitäkin, ettei se antanut kovin hyvää kuvaa siitä, minkälainen Hughes oikeasti oli, vaan teki hänestä sankarillisemman ja puhtaamman. (Historiallisista epätäsmällisyyksistä en suoraan valita.) Silti leffa päihittää miten päin tahansa toisen aiheeseen liittyvän kuvauksen As Good as It Gets.
Avatar
urpiainen
Kitisijä
Viestit: 14015
Liittynyt: 27.10.2005 17:37

Viesti Kirjoittaja urpiainen »

RolloTomasi kirjoitti:
urpiainen kirjoitti:Scorsesen The Aviator.
Minusta leffa oli hyvä ja jotkut kohtaukset olivat loistavia. DiCapriokin oli hyvä sairaana ihmisenä.
Mjoo. Siis oli leffa toki hyvä - mutta ei ehkä mielestäni niin hyvä kuin olin toivonut/odottanut. Hienojen kohtauksien lisäksi oli kyllä myös kohtauksia, jotka vaikuttivat pikemminkin tusina high school -teinidraamaan kuuluvilta, kuten esimerkiksi aika ponneton vierailu vanhan rahan Hepburnien vieraana Connecticutissa. Tai no, ehkä minulla on vain jokin kumma DiCaprio-antipatia. Minusta hänellä ei pikkupoikamaisuudessaan vain kerta kaikkiaan riitä karismaa kantamaan tällaisia rooleja, ja tämä sitten näkyy ylitulkitsemisena ja meuhkaamisena. Hitto, Russell Crowekin oli koskettavampi näyttäessään mielen hajoamista A Beautiful Mindissa.

Ja Cate Blanchett taisi voittaa roolistaan Oscarin? Minusta kyseessä ei ollut niinkään hieno tulkinta, vaan lähinnä (tosin epäilemättä tarkka) kuvitus oikealle hahmolle. Mutta tämä nyt on aina ongelmana, kun mennään tekemään todellisuuteen perustuvaa taidetta.

EDIT: Toisella ajattelukerralla taidankin esittää itselleni aika jyrkän vastalauseen. Koko Blanchettin hahmo kuitenkin perustui naiseen, joka ei osaa lopettaa näyttelemistä, jolloin ehkä hahmon karikatyyrimäinen etäännyttävyys oli peräti paikallaan ja ansaitsi palkinnon. Hei hoi olen tuuliviiri.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
RolloTomasi

Viesti Kirjoittaja RolloTomasi »

urpiainen kirjoitti:Hitto, Russell Crowekin oli koskettavampi näyttäessään mielen hajoamista A Beautiful Mindissa.
Itsekin odotin parempaa leffaa ja olisin toivonut hieman toisenlaista. Toisaalta yritän kuitenkin muistaa, ettei tämä ole se elokuva, jonka minä olisin Howard Hughesista tehnyt.

Crowe saattoi kyllä olla koskettavampi ja tunteisiin vetoavampi kuin DiCaprio, mutta ehkäpä tarkoitus ei ollutkaan tehdä sitä kuin Ron Howard olisi ohjannut. DiCaprion roolisuoritus oli kylmä ja Hughesin sisin jäi etäiseksi, mutta Hughes ei luultavasti ollut ihminen, joka olisi päästänytkään ketään kovin lähelle. Minusta DiCaprion silmät kertoivat paljon, enkä sanoisi roolisuoritustaan meuhkaamiseksi. Vimmaiseksi kyllä, mutta tarkalla tavalla.

Mutta ehkä sinun DiCaprio-antipatiaasi vastaa minun Ron Howard -antipatiani...
Avatar
urpiainen
Kitisijä
Viestit: 14015
Liittynyt: 27.10.2005 17:37

Viesti Kirjoittaja urpiainen »

RolloTomasi kirjoitti:Mutta ehkä sinun DiCaprio-antipatiaasi vastaa minun Ron Howard -antipatiani...
Puhumattakaan siitä, että henkilökohtaisten intressieni kannalta Howard Hughes ei ole mitenkään kiinnostava hahmo, kun taas John Nash on hyvinkin. Sinulla ilmeisesti päinvastoin? Keittiöpsykologisoidaan argumentit hötöksi!
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
Vastaa Viestiin