urpiainen kirjoitti:
Puhumattakaan siitä, että henkilökohtaisten intressieni kannalta Howard Hughes ei ole mitenkään kiinnostava hahmo, kun taas John Nash on hyvinkin. Keittiöpsykologisoidaan argumentit hötöksi!
Tehdään niin sitten!
DiCaprion puolustukseksi vielä - ja tämä ei ole millään muotoa Crowea vastaan, sillä eiväthän heidän roolisuorituksensa suoraan verrannollisia ole, ainakaan sillä tavalla kuin Jack Nicholsonin ja DiCaprion - The Aviator oli ahdistavin ja pelottavin kokemus, joka minulla koskaan on elokuvateatterissa ollut, ja nimenomaan DiCaprion roolisuorituksen vuoksi. Heikko näyttelijä ei olisi saanut niihin kohtauksiin sen kaltaista todenmukaisuutta, joka tunteen olisi herättänyt, riippumatta siitä, kuinka tarkkaan "a repetition without variation" olisi näytetty.
Viimeksi muokannut RolloTomasi, 10.03.2006 23:25. Yhteensä muokattu 3 kertaa.
RolloTomasi kirjoitti:The Aviator oli ahdistavin ja pelottavin kokemus, joka minulla koskaan on elokuvateatterissa ollut.
Tämä voi olla kyllä yksi selitys omaan hiemaan vaisuun kokemukseeni. The Aviator kun kuitenkin on aika elokuvallinen elokuva - ja minä moukka katsoin sen pieneltä ruudulta kotona. Paistoin vielä samaan aikaan banaanikakkuani uunissa ja murehdin kakun mahdollisesta palamisesta. Näin voi kyllä katsoa tusinatoimintaviihdekomediaa, mutta oikean elokuvan kohdalla se on vähän kuin lähestyisi kirjallisuutta Valittujen Palojen lyhennelmien kautta. Hyi minua.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
Crash kertoi taitavasti ennakkoluuloista, joita emme aina edes huomaa itsessämme. Sitä aina kuvittelee olevansa niin avarakatseinen, mutta jokaisesta meistä löytyy sitä jollain tasolla, oli se sitten rasismia tai ennakkoluuloa. Loistava käsikirjoitus, joka nivoutui upeasti yhteen. Plussaa myös leikkauksesta ja kuvauksesta...
Brokeback mountain oli liikuttava tarina ja vetosi tunteisiin, mutta jotenkin se, että homoudesta tehdään elokuva juuri nyt, on jotenkin alleviivattua. Pääosanäyttelijät tekivät upean työn.
Crashin sanoma kosketti enemmän siksi mielestäni parhaan leffan Oscar meni oikeaan osoitteeseen.
Steve Martinin comeback-yritys kuivuu kokoon naurettavassa Peter Sellers-uudelleenlämmittelyssä. Tolkuton juoni, kehnot ennalta-arvattavat gagit, jopa Henry Mancinin legendaarinen tunnussävel on teurastettu. Ainoa pienen pieni valopilkku on Jean Renon ilmeetön sivuosa Catona.
Katsokaapa muuten Martinin naamaa. On meinaan ukko ottanut jonkinverran kirurgiaa pärstäänsä. Jopa Warren Beatty näyttää uurteiselta nyky-Martiniin verrattuna. Vasemmalla joskus "Superhulttion" aikoihin, oikealla neljännesvuosisata myöhemmin.
killkill kirjoitti:Ainoa pienen pieni valopilkku on Jean Renon ilmeetön sivuosa Catona.
Jonkin lehden (Metro tai 100) arvostelussa taas kerrottiin Renolla olleen pahasti pallo hukassa roolissaan.
Itse en kyseistä elokuvaa ole katsonut, enkä varmasti vapaaehtoisesti tule katsomaankaan. En ole koskaan ollut edes niiden vanhojen Klusöö-elokuvien ystävä.
killkill kirjoitti:
Katsokaapa muuten Martinin naamaa. On meinaan ukko ottanut jonkinverran kirurgiaa pärstäänsä.
Hallusinaatio kirjoitti:Jonkin lehden (Metro tai 100) arvostelussa taas kerrottiin Renolla olleen pahasti pallo hukassa roolissaan.
Miusta Reno oli sympaattinen. Eihän tuota edes rooliksi voinut sanoa, pari vuorosanaa vain ja tärkein tehtäväsi on pönkätä Päätähden sooloiluja.
Memoirs Of Geisha
Kaksi sanaa: treffielokuva. Jos heppu haluaa tehdä vaikutuksen eskorttiinsa ekoilla tai toisilla treffeillä, tämä kannattaa valita. Koreasti kuvattua viihde-naiselokuvaa, joka ei ärsytä ketään, ei ota kantaa, ei halua vaikuttaa. Ehdottomasti liian pitkä, kerrontaa olisi voinut tiivistää huomattavasti. Maailmalla on kuulemma kovasti herättänyt närää se, että tässä rainassa suurin osa naisnäyttelijättäristä on kiinattaria, vaikka Japanissa ollaan. Kertonee jotain Hollywoodin ajattelutavasta: "heya ja paskan väliä, kaikki vinosilmät ovat länsimaalaisen silmiin saman näköisiä".
Eniten pidin lavasteista ja Michelle Yeohista sivuosassa. Komea nainen joka pelätyn kung-fun taitaa!
Geishan muistelmat: Hollywood-leffaksi aika hyvä, kunhan pääsi yli siitä ärsytyksestä että puhuivat englantia. Tavallaan ahdistava, mutta pidin leffan asenteesta. Siitäkin plussaa, että noinkin "eroottisesta" aiheesta tehdyssä leffassa ei juuri muutamaa tisua enempää paljasta pintaa näytetty. Harri Närhi taisikin tiivistää hyvin, ettei leffa ole tarkoitettu perusteinipojille, vaan katsojille, jotka osaavat nähdä paljaan ranteen tekemässä liikkeessä hienostunutta "seksualismia". Kyl mie tykkäsin.
Brokeback Mountain: Aivan parhautta, tosin tiesin sen katsomattakin. Jake ja Heath samassa leffassa ja vielä pussailemassa ei voi olla kuin
Syvällisempää analyysiä kirjoittikin jo Suvinen, minustakin tässä tuli hienosti ilmi se, ettei sanoja aina tarvita. Kyllä tuli tippa silmään viimeisessä kohtauksessa(ihme ettei aiemmin), muuten leffa oli paljon hauskempi kuin odotin. Ehkä ohjaajalle tyypillistä on juuri rankkojenkin aiheiden esittäminen humoristisella tavalla, ja tokihan sitä tahatonta komiikkaa moisten äijien äkillisistä hellyyskohtauksista löytyy suhteellisen helpostikin.
Dario Argentoa tuli ostettua ja tänään olisi tarkoitus katsella Phenomena, Tenebre, Bird with the crystal plumage sekä The Stendhal syndrome. Arvostelut seurannee perässä.
Kuusi femakkoa laskeutuu luolaan. Luola sortuu. Kuusi femakkoa jää loukkuun. Femakkoja alkaa kuolemaan. Täyttä kuraa. 1,5 tähteä.
The pledge
Jack Nicholson eläköityvänä poliisina ei pääse työstään irti jahdatessaan pedofiilimurhaajaa. Elokuvan kerronta jäi kaikilla mahdollisilla tasoilla aika köykäiseksi, mutta plussana voisi sanoa, että lievästi kiinnostuin kirjasta, johon leffa perustuu. 2 tähteä.
Filovirus kirjoitti:Dario Argentoa tuli ostettua ja tänään olisi tarkoitus katsella Phenomena, Tenebre, Bird with the crystal plumage sekä The Stendhal syndrome. Arvostelut seurannee perässä.
Bird with the crystal plumage:
Aika tylsä pätkä. Ja ennalta arvattava vaikka tarkoitus oli kai olla ennalta arvaamaton. Juoni oli aika tökerö ja välillä hieman mietti miksi tuo ja tuo asia nyt oikein tässä on ja mihin se liittyy, hyppäävä kerronta. Italian kieli hiukan häiritsi, en vaan oikein pääse mukaan muuta kuin enkku/suomi pätkiin. Annan yhden tähden.
Tenebre:
Nyt alkoi jo hieman muistuttamaan sitä tyyliä josta kovasti pidän. Juoni oli kuitenkin ennalta arvattava (harvoissa kai ei ole), mutta kokonaisuutena pidin. Murhakohdatkin olivat hiukan uskottavampia kuin edellisessä. Naisnäyttelijöiden taito samaa laatua kuin edellisessä, ei kehuttavaa, jokseenkin ärsyttävää ja huonosti ylinäyteltyä sekamelskaa. Annan kolme tähteä.
Phenomena:
Huvittavan huono. Kyllä paremman puutteessa katsoo. Loppukohtaus oli kuitenkin hyvällä tavalla naurettava. Annan puoli tähteä.
Mikä sitten on sun mielestäsi hyvä kauhuleffa/trilleri? Itse olin kovin vaikuttunut Descentistä.
Et ilmeisesti ole ainoa.. leffalla on IMDB:ssä score 7,4.. The Descent is an exceptionally good film. I just wanted to state that at the start of this review.. ötököistään ja goresta leffa saa plussaa, mutta muuta siinä ei juurikaan ollut.
Parempia kauhuleffoja mitä nyt tulee nopeasti mieleen: Hohto, Ring, Grudge, Cradle of fear, Ravenous,...
Elokuva transseksuaalista Breestä, joka saa hieman ennen lopullista sukupuolenkorjausleikkaustaan tietää olevansa seitsentoistakesäisen pojan isä. Bree maksaa putkaan joutuneen poikansa takuut ja tarjoaa tälle kyydin Losiin kertoen olevansa lähetystyöntekijä, koska ei uskalla paljastaa olevansa tämän isä. Pojalla on huumeongelma ja hän myy itseään. Muutenkin pojan elämä on ollut yhtä helvettiä. Matkalla Bree ja poika tutustuvat toisiinsa ja suvaitsevaisuuden määrää testataan suuntaan jos toiseenkin. Ajatuksiaherättävä leffa. Felicity Huffmanilta upea roolisuoritus. Angita suosittelee.
Pidin Descentissä eniten siitä, miten simppeleillä keinoilla oli onnistuttu luomaan kauhun ja klaustrofobian tunnetta. Tehosteet ja ökkiäisnuket ovat sinänsä ok, mutta taitava tekijä tekee katsojan olon levottomaksi silläkin, mitä ei voi nähdä.
Ehkä tuohon leffaan oli helppo samaistua, kun tiedän miltä tuntuu ryömiä kaivoskäytävissä. Ne seinät tuntuvat oikeasti välillä tulevan päälle. Tosin tämä ahistus alkaa pikkuhiljaa helpottaa, viime sunnuntain dyykillä olo oli jo aika levollinen.
killkill kirjoitti:Pidin Descentissä eniten siitä, miten simppeleillä keinoilla oli onnistuttu luomaan kauhun ja klaustrofobian tunnetta. Tehosteet ja ökkiäisnuket ovat sinänsä ok, mutta taitava tekijä tekee katsojan olon levottomaksi silläkin, mitä ei voi nähdä.
Ehkä tuohon leffaan oli helppo samaistua, kun tiedän miltä tuntuu ryömiä kaivoskäytävissä. Ne seinät tuntuvat oikeasti välillä tulevan päälle. Tosin tämä ahistus alkaa pikkuhiljaa helpottaa, viime sunnuntain dyykillä olo oli jo aika levollinen.
Kyllähän tuo oli kelvollinen pätkä, vaikken kauhuleffoja pahemmin harrastakaan. Miinuspinnoja tuli örkeistä, jotka 55kg biaatch paini kumoon.. se söi jotenkin örkkien uskottavuutta. Örkeistä huolimatta, kyl pelotti.
Hei, tulevaa hehkutusta: Alan Mooren mainioon sarjakuvakäsikseen pohjaava V For Vendetta tulee pian ensi-iltaan! Luvassa nannaa - toivottavasti - comix-friikeille. Tuottajana Wachawskin veljekset, ohjaajan pallilla Matrix-trilogiaa apuohjaillut heebo ja pääosassa mm. Hugo Weaving! "Remember, remember the 5th of November!"
killkill kirjoitti:Pidin Descentissä eniten siitä, miten simppeleillä keinoilla oli onnistuttu luomaan kauhun ja klaustrofobian tunnetta.
Minä en klaustrofiiliksiä tuntenut. Ehkä pitäisi joskus lähteä luolaseikkailulle, jotta ymmärrän tämän leffan arvon.
Dumari kirjoitti:Miinuspinnoja tuli örkeistä, jotka 55kg biaatch paini kumoon.. se söi jotenkin örkkien uskottavuutta.
Kokeileppa seuraavan kerran baarissa tapella sokkona, ei se ole helppoa välttämättä.. mutta kyllä se minuakin ihmetytti, miten helposti naiset paini örkkejä kumoon.
V for Vendetta, pääosassa myös Natalie Portman! Sarjakuva on loistelias. Elokuvalle lankeaa siis kovat odotukset. Sarjakuvaelokuvista tuli vielä mieleen, että satuin törmäämään Bilalin elokuvaan.
Tämä on kyllä dokumenttielokuva, mutta pirun hyvä sellainen. Amerikkalaissukeltajat Richie Kohler ja John Chatterton yrittivät kuuden vuoden ajan selvittää New Jerseyn edustalle yli 70 metrin syvyyteen uponneen U-bootin nimeä. Prosessi vaatii kolme ihmishenkeä, mutta lopulta vene paljastaa salaisuutensa. Samalla dokumentissä käydään läpi sukellusveneen kehittymistä varteenotettavaksi sota-aseeksi sekä natsien toisen maailmansodan sukellusveneoperaatioita.
Oli oikeastaan aika sykähdyttävää nähdä "livenä" heppuja ja paikkoja josta on lukenut niin paljon. Vilunväreitä tuotti kohtaus, jossa Chrissy Rousen massiivisen sukeltajantaudin runtelema ruumis nostettiin vedestä veneen kannelle - kundi kuoli myöhemmin painekammioon. Samalla keikalla myös pojan isä menehtyi - sukeltajantautiin samaten. Seuraavana päivänä sukeltajat löysivät todisteita tragediasta, hukatun dekokaasupullon sekä pahasti sotkeentuneen opasnarun - sukellusveneen hylyltä.
Samasta dramaattisesta tarinasta on tehty muuten kirja - "Shadow Divers" ja Ridley Scott filmaa parast'aikaa aiheesta pitkää elokuvaa.
Jarhead: Erittäin hyvä ja hieman omalaatuinen kuvaus desert stormista ja jenkkien armeijan touhusta noin yleensä.
DOmino: Ilmeisesti jotenkin tosielämään perustuva kuvaus nais Bounty Huntterista nimeltä DOmino. Ihan ok leffa, mutta just katsoessani tuota en ollut yhtään sillä tuulella että jaksaisin noita "flashback" leffoja missä tarina alkaa kuulusteluhuoneesta. "Päätin kertoa kaiken" hohhoijaa.
M.Rourke aina yhtä kovis.
Juoni noissa oli vähän epäuskottava, mutta hitot siitä... Joskus tulee tarve nähdä hirveetä räimettä ja rytinää hidastettujen kurkipotkujen kera, ja siihen Matrixit on ehdottomasti ykkösvalinta.
Animatriisit oli laadultaan vähän vaihtelevia. Itse tykkäsin ainakin Final Flight of the Osiriksesta, the Second Reneissancesta ja Detective Storysta. Kid's Story oli vähän heikompaa esitystä, samoin World Record.
Matriculated oli ihan silkkaa sitä ihtijään, niinkuin Savossa on tapana sanoa.
