1108 kirjoitti:Lähtökohta (peli) ei ollut elokuvalle kummonen.
IMHO ainoa pelistä elokuvaksi joka toimii on "Aliens vs Predator". Toki niin että arvostellaan huomattavasti lempeämmällä asteikolla mitä toimintarainoja yleensä. Muuten en ymmärrä, miksi FPS-peleistä pitäisi tehdä elokuvia? Okei, Doomin lopussa oleva pelityyliin tehty räiskintäkohtaus oli tavallaan hauska...
Yllättäen tykkäsin kovasti. Ikäraja K-11 tosin ihmetyttää, tässä kun oli verta, suolenpätkiä ja ahdistavia kohtauksia kyllä aivan liikaa 11-vuotiaalle.
Capote eilen. Hyvä. Järkyttävä. Vavisuttava. Kannattaa harkita, millaisessa mielentilassa menee katsomaan, ei tosiaan mitään piristettä, mutta ehdottoman suositeltava silti.
Kertomus natseja vastustaneesta opiskelijatytöstä II-maailmansodan aikoihin. Sophie oli erittäin vahva nainen, joka kesti gestapon kuulustelut urhoollisesti ja seisoi aatteensa takana loppuun asti. Voimakas elokuva, joka perustuu tositapahtumiin. Todella vaikuttavaa - Sophiessa on esikuvaa meistä monelle. Kannattaa katsoa.
Feiz kirjoitti:Jarhead: Erittäin hyvä ja hieman omalaatuinen kuvaus desert stormista ja jenkkien armeijan touhusta noin yleensä.
Pakko avautua hiukan. Täällä herw00dissa piti alunperin tuon Jarheadin tulla perjantaina Cinolaan, mutta joku täysääliöpersreikäulostepääliöhomohinttipunaniskajunttihomo päätti antaa Nykäselle toisenkin viikon esitysaikaa. Vittu.
Alexander: Harvemmin tämän tyylisistä eepoksista mitään elämää suurempaa saadaan aikaan, eikä Alexanderistakaan ollut sääntöä vahvistavaksi poikuudeksi. Aikas kökkö, sentään hyvännäkösii pojui.
Love Object: Now we're talking. Mies ostaa 10 tuhannen taalan silikonisen barbaran jonka personoi muistuttamaan ihastumisensa kohteena olevaa työkaveriaan. Yllättäen juttu tyttösen kanssa ottaakin tulta alleen, mutta nukke kummittelee hepun mielessä ja sotkee kuvioita very pahasti. Ei heikkohermoisille, K-18 ihan aiheesta. Eikä myöskään deittileffaksi. Mustaa, mustaa huumoria. Pääosanamu Desmond Harringtonia katselisi mieluusti pidempäänkin, siis ihan muutenkin kuin ulkonäöllisistä syistä.
Voiko olla huono sellainen leffa josta löytyy mm. henkiinherätetyltä ihmisen ja rotan välimuodolta zombienaisen irtipurema penis jonka oikea, mutta myöskin henkiinherätetty rotta varastaa? Lisäksi irtokorvia, irtosilmiä, räjähtäviä vatsoja, tissejä, puhuvia päitä...ehdotonta laatua. Parempi kuin ensimmäinen jatko-osa.
Lords of Dogtown: 70-luvun lopun Kaliforniassa tositapahtumiin perustuva skeittileffa. Kolahti ja lujaa, ja uskon kaikkien asiaan vihkiytyneiden diggailevan, sen verran hyvin oltiin niinq asian ytimessä, sanoisin. Jos skeitti-ja surffiheeboilu ei nappaa, jää taatusti hieman ulkopuoliseksi mutta ajankuvana tuosta saa varmaan jotain irti jokainen.
Letkee nuoruusleffa, ja söpöi poikii ja pojille Nikki Reed.
Kiltti tyttö: Jennifer Aniston elämäänsä kyllästyneenä kaupantätinä jossain goddamn pöndellä. Hirvee mies ja tylsä duuni, jota piristämään tulee nuori Jake Gyllenhaal. Kaksi joita kukaan muu ei tunnu ymmärtävän, kohtaavat ja rakastuvat. Loppua kohti kaikki vaan ei menekään kovin ruusuisesti, ja elokuva muuttuu draamasta lähinnä traagiseksi komediaksi. Elokuva syyllisyydestä ja valinnoista, mahdollisuudesta onneen. Itse olisin valinnut toisin.
Dramaattinen. Kyllä sen kolme tuntia jaksoi, loppua kohden leffa meni yhä synkemmäksi. Not for the squeamish. Elokuvan alleviivatun sanoman tajusi tyhmempikin, ei sen päähän paukuttamiseen niin isoa vasaraa olisi tarvittu.
München herätti jälleen ajatuksen elokuvien tärkeydestä massojen mielipiteenmuokkaajina. Elokuvan jälkeen ainakin minä olin täysin aivopesty ajattelemaan että arabit ovat likaista ja armotonta paskasakkia, kun taas israelilaiset puolestaan eloonjäännistään urheasti ja pelottomasti taistelevia hyviksiä, jotka ovat pakotetut koviin otteisiin. En tiedä mikä on totuus, jossain ulkona se kai edelleen kuppaa.
hebuli kirjoitti:Elokuvan jälkeen ainakin minä olin täysin aivopesty ajattelemaan että arabit ovat likaista ja armotonta paskasakkia, kun taas israelilaiset puolestaan eloonjäännistään urheasti ja pelottomasti taistelevia hyviksiä, jotka ovat pakotetut koviin otteisiin.
Elokuva on jotenkin onnistunut saamaan sekä israelilaisten että palestiinalaisten vihat ylleen, joten voi hyvin olla että tuo ylläoleva päätelmäsi on syntynyt omien korviesi välissä itse elokuvan pyrkiessä olemaan objektiivinen. Mutta eihän sitä voi tietää.
Itselleni mieleenpainuvin kohtaus oli kun tappotehtävän jälkeen kohteena olleen palestiinalaismiehen poika jäi kauhuissaan katselemaan surmattua isäänsä. "Tuossa tehtiin juuri yksi väkivallan kierteen jatkaja" -viesti meni siinä aika hyvin perille.
Se Geishan muistelmat kuulostaa mun mielestä jo niin ihqulta, että oon juu korkkikset viuhuen menossa kattomaan sitä. Kaunis elokuva?? Duunataan kaunista siitä ettei jollain ole omaa laiffia vaan kaikki aika kuluu systeemien teeskentelyyn ja ulkoseen miellyttämishäsään, johon silllai liittyy sitten eleitten opettelu jota jotkut kutsuu "asian sisäistämiseksi" ja sitä kautta sitten toi lähes lutkan homma onkin yhtäkkiä "syvämerkityksistä".
Sitten paras seikka on se, että tää geisha on yhes pikkutyttövaiheessa ollut "oikeesti" ragastunut johonkin aikuiseen mieheen, joka on ollut sille kiva 30 sekuntia ja antanu jonkun mehujään käteen. Stoori tiivistyy siihen, kuinka miehet rakastuu pikkutyttöihin ja koulutettaviin tytskiin. Oikeestaan ihan niin tuubaa (paitti että totuutta tossa joo ton koulutustytskien osalta, mut sitä enemmän vetää tuubemmaks settiä) , etten meekään katsomaan sitä.
Niin siis Hottis-beibe, jos siltikin menisit katsomaan ja kiinnittäisit erityisesti huomiota leffan viimeiseen lauseeseen, kun sen aika tulee. Voin laittaa sulle sen privana jos et kaikesta huolimatta mene katsomaan. Toki koko asetelma on hieman kyseenalainen, mutta jos jonkun joskus osoittama ystävyys saa mimmin näkemään elämän elämisen arvoisena, ei se imho voi ihan huonokaan asia olla. Ei tässä maailmassa.
Nowaysis kirjoitti:Niin siis Hottis-beibe, jos siltikin menisit katsomaan ja kiinnittäisit erityisesti huomiota leffan viimeiseen lauseeseen, kun sen aika tulee. Voin laittaa sulle sen privana jos et kaikesta huolimatta mene katsomaan. Toki koko asetelma on hieman kyseenalainen, mutta jos jonkun joskus osoittama ystävyys saa mimmin näkemään elämän elämisen arvoisena, ei se imho voi ihan huonokaan asia olla. Ei tässä maailmassa.
Mulla on aika vahvat etukäteisfiilikset tästä leffasta, olen rasistisovinistinen..
Harkitsen asiaa. Kiitos jos viitsit lähettää sen viimeisen lauseen. :)
Siltikin, vaikka siinä olisi joku hätkähdyttävä viimeinen statementti, niin.. leffalla koitetaan kombata kyseenalaisesti kauneutta ja kauneutta.
Sitten vähän ängetään mukaan raadollisuutta ja sitten taas kauneutta, kauneutta, kauneutta. Rumaa se touhu oli ja oikea fiilis mikä sille geishalle olisi pitänyt jutusta tulla olisi ollut pahat vibat.
Sitten leffa oliskin voinut vaihtua action-filmiksi. Geisha olis pistänyt poksuen roksuen siinä lutkailulaitoksessa. Sitten meikkis olis taputtanu.
Happy end.
AarneAnkka kirjoitti:Elokuva on jotenkin onnistunut saamaan sekä israelilaisten että palestiinalaisten vihat ylleen, joten voi hyvin olla että tuo ylläoleva päätelmäsi on syntynyt omien korviesi välissä itse elokuvan pyrkiessä olemaan objektiivinen. Mutta eihän sitä voi tietää.
Voi olla, mutta minulle tuli kuva että elokuva oli vain näennäisesti ja ajoittain objektiivinen. Johtui varmasti ihan siitä että vain israelilaisten elämää seurattiin joten heihin oli helpompi samaistua. Myös se kohtaus missä PLO-terroristi ja päähenkilö juttelivat tupakilla, terroristin puhe kuulosti hataralta selittelyltä mielettömyydelle, ja vahvisti kuvaa että he ovat väärällä asialla Israelin-vastaisuudessaan.
Se että elokuva on saanut israelilaistenkin vihat niskoilleen kertoo mielestäni ehkä enemmän siitä kuinka he (israelin äärijuutalaiset) katsovat olevansa kaiken vähäisenkään arvostelun ja kyseenalaistamisen yläpuolella. Herkässähän tilanteessa he toki ovat, ehkä silloin ei halua kuulla minkäänlaista kyseenalaistamista tai "vähättelyä" tilanteestaan.
Mutta kaikesta huolimatta, hyvä elokuva. Raadollisuudessa ei kyllä säästelty.
hebuli kirjoitti:Myös se kohtaus missä PLO-terroristi ja päähenkilö juttelivat tupakilla, terroristin puhe kuulosti hataralta selittelyltä mielettömyydelle, ja vahvisti kuvaa että he ovat väärällä asialla Israelin-vastaisuudessaan.
Toisaalta monet Mossadin tappokohteista esiteltiin humaaneina, hyvätapaisina ihmisinä. Luennoitsija, perheenisä, huomaavainen herrasmies.
Israelilaistenkin riveistä löytyi sekä humaaneja yksilöitä että kylmäkiskoisia tekopyhäilijöitä. Vaikka israelilaisia seurattiinkin, heitä ei näytetty yksiselitteisen myönteisessä valossa.
Elokuvasta jäi sellainen olo että jokaisen on tehtävä aiheesta omat johtopäätöksensä.
Ralph Fiennes teki ihan hyvän roolin ja kantoi leffan harteillaan aika pitkälti, ja muutama sivuosagubbe. Vähän siinä oli simppelit kuviot, mutta se olikin enemmän tunnepuoleen vetoava. Oon tänään antelias ja annan **½ tähteä.
Överiksi lässähtäneen Moonrakerin jälkeen sarja palaa tunnelmissaan ja juonessaan lähemmäs alkupuolen osia, eikä typerästä pelleilystä ole mukana hitustakaan. Silti hauskuudesta ja viihdyttävyydestä ei tingitä (ja ne korostuvat ehkäpä juuri tiukan käsikirjoituksen ja mahtipontisuutta välttävän vakoojatarinan vuoksi), toimintakohtausten määrä ei häiritse juonenkuljetusta ja ainoaksi vastaansanomiseksi jääkin Moore, joka on ehkä vähän liian mukavan oloinen heppu osaan, vaikka hän selviääkin osasta paremmin kuin koskaan aikaisemmin eikä hänkään häiritse. Conneryssä olisi ollut enemmän tappajan särmää, mistä tämä leffa olisi hyötynyt. Koska tässä Bond vihdoinkin saa kostonsa, ja hänen hahmonsa on mielenkiintoisin ja inhimillisin sitten On Her Majesty's Secret Servicen. Blofeldin tapettuaan Bond tajuaa, ettei koston tie sittenkään ole oikea ja yrittää estää vanhempiensa tappajalle kostoa vannovaa naista (suosikkini Bond-tytöistä, Carole Bouquet, jolla on yhtä paljon munaa kuin Tracylla ja joka on jopa häiritsevän kaunis) eksymästä samalle tielle. Parhaita Bond-leffoja ja toistaiseksi Mooren paras.
