Katsoin leffan
Kenen joukoissa seisot
Musiikkidokkari taistolaislauluista. Jäi jotenkin lämmin fiilis. Suurin osa vanhoista laulajista puhui noista ajoista pilke silmäkulmassa. Yksi teki pesäeron selittäen, että lauluissa on voimaa ja hän ei halua olla totalitaarisen maailman airueena edes retromielessä - ymmärrettävää sekin. Harmitti vähän, ettei puhujien nimiä kerrottu - olisi ollut mielenkiintoista tietää. Yksi laulajista oli leffankatselukaverini äidin serkku. Olen siis melkein sukua taistolaiselle.
Musiikkidokkari taistolaislauluista. Jäi jotenkin lämmin fiilis. Suurin osa vanhoista laulajista puhui noista ajoista pilke silmäkulmassa. Yksi teki pesäeron selittäen, että lauluissa on voimaa ja hän ei halua olla totalitaarisen maailman airueena edes retromielessä - ymmärrettävää sekin. Harmitti vähän, ettei puhujien nimiä kerrottu - olisi ollut mielenkiintoista tietää. Yksi laulajista oli leffankatselukaverini äidin serkku. Olen siis melkein sukua taistolaiselle.
Aivan, vaikka ehkä toistan jo useasti todettua, mutta tuossahan juuri(mielestäni)kuvattiin sitä, ettei kukaan ole puhtaasti hyvä tai paha, vaan toimii niinkuin parhaaksi näkee, joskus itsensä ja joskus muiden kannalta. Hieno esimerkki oli latino-isukki, jonka käytös ratkaisevassa tilanteessa oli juuri päinvastaista kuin 99% katsojista saattoi odottaa. Minusta leffa käsitteli myös uuden mahdollisuuden antamista, ja saamista. Tätä pidän hyvin tärkeänä arvona myös oikeassa elämässä, tietysti hieman riippuen mistä asiasta on kyse, mutta noin niinkuin arkipäiväisissä jutuissa.urpiainen kirjoitti:Ja mikä on tuo tuollakin näkynyt amerikkalainen tapa vimmaisena miettiä, onko joku hyvä vai paha? Minusta leffan hyviä puolia oli juuri se, että moisia mustavalkoisia kategorioita ei oikein voi siihen soveltaa. Niin kuin ei oikeaan maailmaankaan.
p.s. minusta tuo englanninkielinen arvio oli hyvin pintapuolinen, siinä todettiin melko pitkälle mitä nähtiin, muttei pahemmin mietitty syitä tapahtumille tai sille, mitä ohjaaja ehkä loppujen lopuksi halusi sanoa. kyllähän kaikkea voi pitää pinnallisena paskana jos asenne on sellainen ettei suostu/pysty näkemään mitä muut elokuvassa näkevät. juu, puolustan raivokkaasti niitä elokuvia joista pidän, enkä ollenkaan suostu tajuamaan miksi kaikki eivät ymmärrä niiden nerokkuutta


Ja monta muuta kuolematonta kohtausta/heittoa:Elukka kirjoitti:"I'm a Derek and Dereks don't run!"
Hauskat lokit kohdassa jossa Derek kaapii aivojaan kasaan
Moneen kertaan kuoleva aurinkolasipäinen alieni
Ääliö joka viiltää oman kurkkunsa auki kokin teroitettua veitsen
Derekin loistava "E-e-e-e-e-e-e-e-e-e-e" konepistooli efekti
Oksennuksen juonti show
I´m born again-läppä
Jne...
Doom oli yllättävän viihdyttävä action-pötkäle. Sopivasti ennalta-arvattavaa älämeesinne-bogoilua, ällöjä monstereita ja söpöinen urbaninkarli(panisin). Actionsarjassa saa neljä viidestä, normiasteikolla kolmosen.
Skeleton Key sen sijaan oli aikamoinen pettymys. Ei jänskättänyt yhtään, mikä nyt on aika paha rimanalitus, ottaen huomioon mun kehäkestävyyden mitä tulee säikyttelyyn. Ainut plussa hyvästä lopusta.
Skeleton Key sen sijaan oli aikamoinen pettymys. Ei jänskättänyt yhtään, mikä nyt on aika paha rimanalitus, ottaen huomioon mun kehäkestävyyden mitä tulee säikyttelyyn. Ainut plussa hyvästä lopusta.
Rotan aivot valtasivat pääni.
Ääh, toi oli kökkö. Pelin legendaarisen maineen takia tuli ostettua, mutta toihan olikin täysin geneeristä scifikaurapuuroa. Ontto juoni, kliseistäkin kliseisemmät henkilöt. Vihollisetkaan ei olleet demoneja Helvetistä, vaan jotain Dr. Evilbadmaniacin kloonaamia geeniölliäisiä. Ne levitoivat silmäpallerot (Cacodemon?) olis olleet tosi yes, samoin kyborgihämähäkkidemoni. Tästä puuttui kyllä DooMin henki aivan totaalisesti. Ja mihin oli kadonneet singot ja plasmakiväärit? Minä olisin halunnut nähdä kun zombilauma kohtaa singonammuksen. (No, olihan siinä nyt edes vähän moottorisahailua ja BigFuckingGun, mutta eipä silläkään paljoa mässäilty.) Ainoa hyvä puoli koko leffassa oli se loppupuolen first person -osuus.Ann kirjoitti:Doom oli yllättävän viihdyttävä action-pötkäle. Sopivasti ennalta-arvattavaa älämeesinne-bogoilua, ällöjä monstereita ja söpöinen urbaninkarli(panisin). Actionsarjassa saa neljä viidestä, normiasteikolla kolmosen.

P.S. Sarjassa "pelistä leffaksi" soisin näkeväni Command & Conquer -saagan. Sen juonipuolessa on imua jos missä.
Ah. No se selittääkin...Ann kirjoitti:En ole Doomia koskaan räiskytellyt, niin ei ollut sen tiimoilta mitään ennakko-odotuksia. Otin sen ihan vaan leffana, jota katsellessa saa huudella typeryyksiä ja iskeä namia nassuun.Elukka kirjoitti:"pelistä leffaksi"
Ilmeisesti mulla oli sitten vaan ylilatautuneet odotukset sen suhteen, kun ko. peli oli niitä nuoruuteni ajan suuria legendoja.
Capote
Tää oli hyvä! Monta tarinaa samassa, Truman Capoten eräänlainen henkilökuva, romaanin synnyn tarina ja toisaalta nuorallatanssia Capoten ja vangin suhteella. Luulisi, että se kimittävä homo (siis Capote, ei se toinen jota te aattelette) kävisi hermoille, mutta ei. Phillip Seymor Hoffman on loistava näyttelijä.
Tämän sekavan selityksen jälkeen: ****
Tää oli hyvä! Monta tarinaa samassa, Truman Capoten eräänlainen henkilökuva, romaanin synnyn tarina ja toisaalta nuorallatanssia Capoten ja vangin suhteella. Luulisi, että se kimittävä homo (siis Capote, ei se toinen jota te aattelette) kävisi hermoille, mutta ei. Phillip Seymor Hoffman on loistava näyttelijä.
Tämän sekavan selityksen jälkeen: ****
“Outside of a dog a book is a man’s best friend, inside of a dog it’s too dark to read” - Groucho Marx
No sitäpä ei juuri ole tullut edes nähtyä...1108 kirjoitti:Eiköhän peli oltu tehty uuden Doom pelin pohjalta.Ann kirjoitti:En ole Doomia koskaan räiskytellyt, niin ei ollut sen tiimoilta mitään ennakko-odotuksia. Otin sen ihan vaan leffana, jota katsellessa saa huudella typeryyksiä ja iskeä namia nassuun.Elukka kirjoitti:"pelistä leffaksi"

Ööö... siitä lähtien kun "sci" scifissä on ollut yhtä suuri kuin Science.bedlam kirjoitti:Mistä lähtien scifileffoissa on pitänyt olla uskottava juoni?Elukka kirjoitti:Juoni noissa oli vähän epäuskottava, mutta hitot siitä...
---
Nuo mainitut ovat fantasiaa. Ne eivät tarvitse uskottavaa juonta, mutta pitää niidenkin olla uskottavia oman maailmansa säännöillä.
Scifistä loistoesimerkki on Stanislaw Lem. Tiedemiehen kirjoittamia ällistyttäviä visioita, joissa kuvataan sen ajan teoriapohjalta miten mikäkin olisi mahdollista.
Star Wars on sitten sitä kun ei edes yritetä selvittää miten se laser valo katkeaa yhtäkkiä 1,5 metrin päähän.
Vituttaa kun jokaista tuotosta, jossa on laser, avaruus ja aikaleikkimatkapallo kutsutaan tiedefiktioksi eikä fantasiaksi.
- Riemumieli
- Kitisijä
- Viestit: 6023
- Liittynyt: 20.08.2005 23:12
- Paikkakunta: Vantaa
Pitäis kattoa sen yhen homon Canterburyn tarinoita, kun tuon Trilogy of Lifen sai halvalla Free Recordista. Aina jäänyt mieleen (jo lapsuudesta saakka) se, kun paholainen tai jokin vastaava pieraisee/ulostaa ihmisiä.
Voi että se osaa naarattaa. Käytinpä kyseistä kikkaa kerran D&D:a sessiota johtaessani ja ainakin minulla oli hauskaa. Tosin pelaajilta hymyt hyytyivät, kun demoni paskansi päälle d100 damagen verran jätettä.
Voi että se osaa naarattaa. Käytinpä kyseistä kikkaa kerran D&D:a sessiota johtaessani ja ainakin minulla oli hauskaa. Tosin pelaajilta hymyt hyytyivät, kun demoni paskansi päälle d100 damagen verran jätettä.
Paras päivä ikinä.
Matrix Revolutions
Tehosteet edelleen ok, juoni pompöösi, dialogi tolkutonta. Harmittaa edelleen että "Matrixin" jälkeen Whazzuup-veljekset saivat Messiaskohtauksen ja 10-kertaisen budjetin käyttöönsä ilman että kukaan nähtävästi uskalsi puuttua kahden jatko-osan tekemiseen. Näille jätkille olisi tehnyt hyvää, että paikalla olisi ollut joku ystävä sanomassa "hei äijät, vittu OIKEESTI keventäkää vähän!"
Tehosteet edelleen ok, juoni pompöösi, dialogi tolkutonta. Harmittaa edelleen että "Matrixin" jälkeen Whazzuup-veljekset saivat Messiaskohtauksen ja 10-kertaisen budjetin käyttöönsä ilman että kukaan nähtävästi uskalsi puuttua kahden jatko-osan tekemiseen. Näille jätkille olisi tehnyt hyvää, että paikalla olisi ollut joku ystävä sanomassa "hei äijät, vittu OIKEESTI keventäkää vähän!"
Octopussy
Uskomattomasta nimestään huolimatta elokuvassa ei oikeastaan ollut mitään muuta erityisen hauskaa. Loppupuolella oli hyvä toimintajakso junaradan liepeillä ja ruotsalaiset Kristina Wayborn ja Maud Adams olivat kauniita, mutta Steven Berkoff oli luvattoman huono roistona ja nimihahmokin jäi jokseenkin vaisuksi.

Uskomattomasta nimestään huolimatta elokuvassa ei oikeastaan ollut mitään muuta erityisen hauskaa. Loppupuolella oli hyvä toimintajakso junaradan liepeillä ja ruotsalaiset Kristina Wayborn ja Maud Adams olivat kauniita, mutta Steven Berkoff oli luvattoman huono roistona ja nimihahmokin jäi jokseenkin vaisuksi.

