Closer eilen kotona. En minäkään tästä ihmeemmin innostunut, mutta ei se nyt minusta raivostuttavakaan ollut. Ja tavallaan on ihan raikasta, että päähenkilöt eivät ole jotain yli-ihmisen ihannekuvia vaan myös raadollisia ja epämiellyttäviä.Suvinen kirjoitti:Closer.
Inhosin kaikkia leffan neljää päähenkilöä. Oliko se sitten tarkoitus vai ei - jos sen tietäisin, olisi arvostelu helpompaa.
Jos Jude Law:n esittämän Danin oli tarkoituskin olla selkärangaton paskiainen ja vätys, oli roolisuoritus Oscarin arvoinen.
Jos Natalie Portmanin esittämän Alicen oli tarkoitus olla kiukuttelevan teinin tasolla, olisin voinut siitäkin pystin antaa.
Jos Julia Robertsin Anna oli tyyppiesimerkki paskiaisia puoleensavetävästä itsetunnottomasta "taiteilijanaisesta", niin aplodit.
Raivostuttava elokuva. Clive Owenin Larry oli ainoa johon pystyi saamaan kosketuksen, joka jotenkin tuntui käyttäytyvän suurinpiirtein loogisesti.
Muista hahmoista tuli vain mieleen, että oikeastiko joku muka käyttäytyisi noin? Dialogi oli mukasukkelaa eikä jaksanut kiinnostaa.
Loppuratkaisu oli juuri ja juuri kelvollinen, mutta perin yllätyksetön.
Sinällään turhat puolitoista tuntia. Katsoihan tuon, juuri ja juuri.
Mutta sinänsä kyllä olen taas palannut ruotuun ja olen Suvisen kanssa samoilla linjoilla. Dialogi ei ollut niin säkenöivää kuin tekijät varmasti kuvittelevat. Ja muutenkin koko asetelma epätyypillisistä parisuhteista, joissa seksi kääntyy valta- ja alistuskeinoksi ihmisten välillä - myös sellaisten, jotka eivät sitä keskenään harrasta - oli käsitelty tavalla, joka tuo mieleen lähinnä juuri kotoa muuttaneiden taideopiskelijoiden innostuksen omasta eksitentiaalisesta syvämietteisyydestään. Plussaa kuitenkin Lontookuvista.
