Piti mennä katsomaan V niin kuin Verikosto, mutta lippuluukulla vaihdoinkin lennosta tähän. Kannatti. Tykkäsin. Näinkin puhkikalutusta ja satoja kertoja filmatusta aiheesta oli saatu mielenkiintoinen ja hieman erilainen elokuva. Jodie Foster onnistui olemaan limainen narttu ja Denzel oli ihan vaan sama heppu kuin kaikissa leffoissaan. Nyt kun miettii, niin juonikuvio oli niin tavallinen ja kliseissä löytyi, mutta Spike Lee onnistui painottamaan asioita niin, ettei tämä käynyt ihan tylsäksi.
ja ½
Mä katsoin eilen ja annan ihan täydet neljä tähteä. Oikein sopivaa lauantai-illan viihdettä, mutta ei lainkaan liian aivotontakaan. Mä en tosin ole hirveästi panttivankileffoja harrastanut, joten en ehkä osaisikaan poimia tuosta pahimpia kliseitä.
Aiemmin viikolla kävin päivänäytöksessä katsomassa Kenen joukoissa seisot ja siitäkin tykkäsin. Musiikin voimaa ja innostuneita ihmisiä. Ja sille, joka haluaa käyttää tämänkin ketjun haukkuakseen minua kommunistiksi tms., sanon, että mielestäni oli oikein mukavaa sekin, että elokuvassa tuli esille myös kriittisiä äänenpainoja diktatuurin ylistystä kohtaan. Mainio kertomus musiikin voimasta, sitä elokuva kuitenkin oli. Suositten. Samoin neljä tähteä.
Pier Paolo PasolininSalò eli Sodoman 120 päivää (Salò o le 120 giornate di Sodoma/ 1975).
16 nuorta neitsyttä, kahdeksan poikaa ja kahdeksan tyttöä, valitaan neljän korkea-arvoisen miehen toimesta Salòn tasavallassa sijaitsevaan rauhalliseen residenssiin maailmansodan aikaisessa Mussolinin Italiassa.
Elokuva koostuu rankan sadistisista kohtauksista. Orjuuttamista, pakottamista ulosteiden syömiseen, virtsaamista kasvoille, kielen irtileikkaaminen, päänahan irtiviiltäminen, polttomerkit, pakkonainti, raiskaukset, hyväksikäyttö, äärimmäinen henkinen julmuus.
Ennen kaikkea Salò on voimakkaan yhteiskuntakriittinen, masentavan nihilistisellä sisällöllä kuvattu analyysi poliittisista teemoista, nyky-yhteiskunnasta, fasismista, absoluuttisen vallan vääjäämättömistä seurauksista sekä yleisemmin tunneköyhyyttä ja arvonihilismiä kumuloivan yhteiskunnan halvaannuttavista vaikutuksista.
Toi on ollut jo pitkään mun "kattoisit nää nyt jo joskus" -listalla. Sehän pyöri Bio Cityssä aikanaan, mutta en saanut ketään kaveria katsomaan sitä. Olis pitänyt mennä keskenäni kattoon se.
Toi on ollut jo pitkään mun "kattoisit nää nyt jo joskus" -listalla. Sehän pyöri Bio Cityssä aikanaan, mutta en saanut ketään kaveria katsomaan sitä. Olis pitänyt mennä keskenäni kattoon se.
Äklöttävin leffa mitä olen koskaan nähnyt. Taidemakuni ei ole niin korkealle kehittynyt, että ymmärtäisin miksi se on tehty ja miksi sitä esitetään.
Toi on ollut jo pitkään mun "kattoisit nää nyt jo joskus" -listalla. Sehän pyöri Bio Cityssä aikanaan, mutta en saanut ketään kaveria katsomaan sitä. Olis pitänyt mennä keskenäni kattoon se.
Äklöttävin leffa mitä olen koskaan nähnyt. Taidemakuni ei ole niin korkealle kehittynyt, että ymmärtäisin miksi se on tehty ja miksi sitä esitetään.
Vaikken pidä itseäni kauhean herkkänahkaisena, niin toi kyllä meni ns. "yli".
Ja lopuksi vähän asiaa:
Nell
"Koskettava tarina vanhan erakkonaisen tyttärestä, joka on kehittänyt oman kielensä ja omat tapansa.", kirjoittaisin jos olisin elokuva-arvostelija.
Koska en ole, niin totean, että tässäpä on harvinaisen inhimillinen leffa. Ihmisluonto näkyy paikoin ahdistavankin realistisesti (mm. psykiatrian professori, joka haluaa sulkea villiintyneen "retardin" laitokseen ja tehdä tietysti siinä sivussa pari nimekästä julkaisua aiheesta).
Sympaattisia puolia sen sijaan löytyy mm. pikkukaupungin lääkäristä, joka kohtelee Nelliä ihmisenä ja koettaa ystävystyä tämän kanssa. Jodie Foster on yllättävän uskottava "villinainen" ja muutenkin kyseinen leffa kuuluu ehdottomasti "parhautta" -osastoon. :draama::draama::draama::draama:/ * * * * *
-Superior- kirjoitti:Pasolinin poliittiset näkemykset olivat voimallisin lähtökohta elokuvalle. Se on toki taiteellisesti erittäin kunnianhimoinen ja ansiokas, mutta asioiden älyllinen ymmärtäminen tuskin vaatii juurikaan "taidemakua". Ainoastaan kykyä tulkita, analysoida sekä nähdä ja muodostaa kokonaisuuksia. Älyllistä ymmärrystä havaita todellisia asioita välineellisten kuvien kautta.
Tosin Pasolinin ilmaisu rakentuu hienovaraisen viittellisestä kerronnasta sekä metaforista, ja on siten vähän vaikea ymmärtää.
Epäilemättä. Mutta voiko sen sanoman ja ym arvot kieteyttää pariin yksinkeryaiseen lauseeseen (tai enemmänkin jos viitsit) niin, että minäkin ymmärrän, miksi pitää pari tuntia esittää erilaisia kamaluuksia ja inhottavuuksia?
BrianW kirjoitti:
Epäilemättä. Mutta voiko sen sanoman ja ym arvot kieteyttää pariin yksinkeryaiseen lauseeseen (tai enemmänkin jos viitsit) niin, että minäkin ymmärrän, miksi pitää pari tuntia esittää erilaisia kamaluuksia ja inhottavuuksia?
Koska se vaikutus on eri.
Voit kliinsiesti lukea asiasta ja todeta että "jahas, niinhän se on. Absoluuttinen valta korruptoi" - mutta se ei ole lähellekään sama kuin että tunnet sisälläsi epätoivon ja pahoinvoinnin yhdistelmää.
Helvetin hieno tarina intohimosta, rakkaudesta ja onnesta. Musta sellainen.
Aivan mahtavia roolituksia brittinäyttelijöistä ja erittäin positiivinen yllätys kokonaisuutena.
Tänään katsottu myös V for Vendetta, Inside Man ja nyt menossa kuudetta kertaa Sarah Silverman Jesus is Magic. Hemmetti kun voisi nähdä tämän tasoista komediaa joka ilta. Seriously, parasta shittiä niin pitkään aikaan.
Hitsi jos Bill Hicks ja Sarah Silverman olisivat saaneet lapsen keskenään.
Yksinkertaisilla keinoilla tehty yksinkertainen elokuva. Auliisti lainailtiin välähdyksiä mm. The Evil Dead- ja Carrie-leffoista. Örkkien äänet Predatorista ja Grudgesta. Mutta jännitti kyllä. Ja iso plussa lopusta.
Pidän myös sopivasta määrästä säikäytyksiä, mutta alkupuolella leffaa meinasin saada eräässä kohtauksessa oikeasti sydärin. Rajansa kaikella! Kelasin tietty kohdan uudelleen ja säikähdin melkein yhtä paljon.
Mutta miinusta tulee JÄLLEEN siitä halvasta tehostekeinosta, jossa actionkohtaukset ilmeisesti kuvataan pienemmällä framemäärällä per sekunti, eli kuva näyttää huimasti nopeutetulta. Sama juttu ärsyttää NIIN monessakin uudemmassa kauhuleffassa.
Clay kirjoitti:
ötököistään ja goresta leffa saa plussaa, mutta muuta siinä ei juurikaan ollut.
Ötökät ja gore oli oikeastaan melkeinpä toissijainen seikka. Se haahuilu ja klaustrofobinen tunnelma itseä eniten ahdisti. Ja korkeanpaikankammoanikin vielä hätkäyteltiin.
edit: perhana. SPOILER-VAROITUS. Lueskelin tuossa muita arvioita ja törmäsin teoriaan, että Sarah olikin täysin hullu ja tarina oli suureksi osaksi hallusinointia. Ja että ehkäpä hän murhasikin kaikki tyypit. Pilleripurkkia zoomattiin alkupuolella hämmentävän kauan, hän näki jatkuvasti näkyjä ja kuuli lapsen naurua luolastossa. Harmi, ettei tätä vihjailua tajunnut katsoessaan...toisaalta nyt on syy katsoa leffa toiseen kertaan. Juuri mietin, että hyvä pätkä, mutta tuskin tulee toistamiseen katsottua.
Upea. Mieletön. Tunteisiin vetoava. Visuaalinen ilotulitus. Suosittelen. Menkää ja katsokaa.
Ainoa miinus: Natalie Portman oli todella kaunis klanipäänä, mutta JÄRKYTTÄVÄN laiha. Toivottavasti Nataliella ei ole mitään syömishäiriötä, olisi tyttö vielä kauniimpi, kun saisi vähintään 5 kiloa lisää luiden päälle.
Suuri Plussa: V:tä näyttelevän herran ääni ja intonaatio olivat yhtä pikkuhousuja kostuttava kuin Sean Conneryn, Alan Rickmanin tai Earl Jonesin. Olen aina omannut fetissin naamioituja sankareita kohtaan kuten Mustanaamioon, Batmaniin, DareDeviliin, Darth Vaderiin ja nyt tähän V:hen.
EDIT: Wim Wendersin Don't come knockin' oli erittäin postiivinen katselukokemus. Pelkäsin, että saisin kokea pari tuntia jotakin taideroskaa, mutta elokuva olikin verevä tutkielma syy-seuraus-suhteesta. Elokuvassa oli samanlaista hiljaista huumoria kuin Jim Jarmuschin leffassa Broken Flowers.
EDIT: Wim Wendersin Don't come knockin' oli erittäin postiivinen katselukokemus. Pelkäsin, että saisin kokea pari tuntia jotakin taideroskaa, mutta elokuva olikin verevä tutkielma syy-seuraus-suhteesta. Elokuvassa oli samanlaista hiljaista huumoria kuin Jim Jarmuschin leffassa Broken Flowers.
Kohtuullista (paikoin välttävää), ylipitkää kökköä Peter Jacksonin ohjaamana. Puolessa välissä haukotutti ja loppua jo sitten venasi. Adrien Brody tais väsää parhaimman näyttelijäsuorituksen, toisena Naomi Watts ja Jack Blackista en ole ikinä tykännytkään. Varmaan kaikille tuli heti mieleen pätkän nähdessään, että Watts oli 37-vuotias parikymppisen tytön roolin tehdessään... eip olis uskonut
Special efektit (jos niitä voi enää siksi kutsua) olivat hyvää luokkaa, kaikki näytti melkein aidolta. Muutamassa kohtaa oli hiukkasen raaempia pätkiä mukana, joita en välttämättä näyttäisi 11-vuotiaalle lapselleni ihan heti...
Then again, maailma muuttuu eskoseni, "silloin kun minä olin nuori"(TM) , niin pyssyllä paukuttelemisesta tuli automaattinen k-16 tarra leffaan.
Kohtuu tylsä KK saa 2/5 tähdestä, aika boring oli.
Olisi voinut olla yksi parhaista Bond-leffoista, mutta ei sitten. Toisen (tai ehkä kolmannen?) kerran koko sarjan aikana 007 rakastuu, mutta sittenkin tekijät rullaavat kankaalle mieluummin seuraavan toimintakohtauksen ja jättävät mahdollisuudet käyttämättä. Se, mitä teemasta on jäljellä, on toki hyvin tehty, mutta olisi saanut olla enemmän. Toisaalla leffaa häiritsee Denise Richardsin täysin turha ydinfyysikko, joka pääsee jaetulle ykkössijalle Mary Goodnightin kanssa typerimpien Bond-tyttöjen listalla, mutta täytyyhän Bondin saada joku tyttö lopussa. Ihan hyvä näinkin, leffa siis.
Vaikka juoniaihe on hätkähdyttävyydeltään jo periaatteessa menettänyt tehojaan on leffa itsessään silti vaikuttava. Kieltämättä tuntuu hieman liioitellulta, että elokuva ilmestyi samana vuonna kuin Psycho ja lytättiin kuvottavaksi mielipuolen tekeleeksi. Eivät kovin monelta kantilta osanneet elokuvaa ilmeisesti koettaakaan lähestyä. Parikymmentä vuotta myöhemmin äänestettiin kaikkien aikojen parhaiden filmien joukkoon.
On se vain ihmeellinen tunne, kun säpsähtää tajutessaan jännittäneensä jo pitkään murhaajan puolesta.
Koko viikon kuuntelemani Vicarious-biisin sanoituskin hokkuspokkus tähän nyt linkittyy.
The 40 year old virgin (2005)
Komedia 4-kymppisestä miehestä, joka on vielä neitsyt. Myötähäpeän tunteita leffasta löytyi vaikka millä mitalla, välillä sai jopa hiukan hymyilläkin. On niitä paskempiakin komedioita nähty, tosin ei tää mikään huippu ollut. B-luokan näyttelijät eivät jotenkin saa puhallettua leffaan tarpeeksi ilmaa joten se lässähtää välillä. Lopussa oleva musikaalikohtaus ei oikein natsaa, mutta ehkä ohjaaja tykkää musikaaleista?
**1/2
Viimeksi muokannut Durasel, 21.04.2006 8:28. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Kertakaikkiaan hulvattoman naurettava tekele. Hymyilytti koko leffan ajan. "Brains...Brains!" Voi käkäkäkäkä
Kulttielokuva, totta tosiaan.
Tämä on totta tosiaan hyvä leffa, vaikka nimestä voisi muuta päätellä. Kauhukomedia on hemmetin vaikea genre ja tämä onnistuu lajissaan harvinaisen hienosti.
Kai se on sitten tänään pakko katsoa digiboksilta tuo Return. Onneksi ajastin. Tosin otin kaiken varalta myös Lost:n, mutta veikkaan että nukahdan taas kesken, jos yritän katsoa sitä. On se sen verran ennalta-arvattava ja paska sarja, uskokaa jo. Ei sen sisko kuollut oikeasti; no eipä tietenkään kun se olikin pelkkää kuvitelmaa, ylläri...
Vaikken pidä itseäni kauhean herkkänahkaisena, niin toi kyllä meni ns. "yli". 
:draama::draama::draama::draama:/ * * * * *
