Mirrormask
Dave McKean on minulle visuaalisen taiteen puolella kuten Tool on musiikissa. Olen odottanut tätä miehen ensimmäistä ohjaustyötä varmaan enemmän kuin mitään muuta elokuvaa koskaan ja minua hieman pelotti ottaa leffa katsantoon kuten myös pelotti kuunnella uusin Toolin levykin.
Neil Gaiman/McKean-kombo on varmaan enemmistölle tuttu nimenomaan Sandman-sarjakuvista, joita en valitettavasti ole koskaan lukenut. Mutta McKeanin suunnittelemista kansista kootun taidekirjan omistan kyllä. Ja maailman hienoimpia levynkansiahan mies on ehdottomasti suunnitellut (
kotisivut). Ja häpeilemättä olen välillä miehen tyyliä koettanut kopioida omiinkin töihin, siinä onnistumatta.
Ja vitjatti. Tämä OLI oikeasti
visuaalisesti komein elokuva, jonka olen KOSKAAN nähnyt. Ja olen nähnyt monta monituista leffaa. En perinteiseen satujuoneen edes oikeastaan kauheasti osannut kiinnittää huomiota, kun melkein jokainen kuva elokuvasta kelpaisi ripustettavaksi seinälle. Olen kaiken lisäksi tuhottoman humalassa ja vaikken pössyttelystä koskaan ole digannut, tämän leffan kohdalla se saattaisi hyvinkin toimia.
Taju lähti.
Visuaalisesta puolesta pelkästään:




Tulen katsomaan elokuvan vielä monta monituista kertaa, joten aiheeseen palataan myöhemmin. Ja pääosan esittäjä on tuleva vaimoni. Vähänkö söpö. (elokuvassa esittää teini-ikäistä, mutta näyttää imdb:n mukaan olevan jo 22, gattacamaisilta syytöksiltä vältyttäneen)
Heitetään vielä kuvakaappauksia leffasta, pakko hehkuttaa:
