Kitinä

prosessi kirjoitti:.....

Valitsin siis sanani hieman väärin. Ajattelin ihmisiä, jotka hakeutuvat ylipäätään jonkinlaisen psykiatrisen avun pariin. Siis kuinka moni (esim. prosentuaalisesti) jonkinasteiseen psykiatriseen hoitoon (tavalla tai toisella) hakeutuvista tarvitsee pitkäkestoista hoitoa.

slam kirjoitti:Kertokaahan luonnon rohtoja lievään maanisdepressioon? ja identiteettikriisiin...

Identiteettikriisiin ei taida löytyä lääkitystä, mutta masennukseen voisit kokeilla luontaistuotekaupasta saatavaa mäkikuismauutetta nimeltä Esbericum. Itselläni en oikeastaan vaikutusta huomannut, mutta Aarne Ankka taas tuntuu Esbericumista saavan apua masentuneeseen oloon. Näin hän on palstalla kertonut.

Edelleen kyllä suosittelisin sinulle mielenterveystoimistossa käyntiä. Kävisit kertomassa päässä pyörivistä asioista ammattilaiselle ja yhdessä miettisitte ratkaisua sinun ailahtelevaan oloosi ja identiteettikriisiisi. Tiedät kyllä itsekin, ettei sinulle ole normaalia tuollainen vetelöinti ja se, ettei mikään oikein kiinnosta.

Lolita kirjoitti:

slam kirjoitti:Kertokaahan luonnon rohtoja lievään maanisdepressioon? ja identiteettikriisiin...

Edelleen kyllä suosittelisin sinulle mielenterveystoimistossa käyntiä.

Huolestuttavaa on tuommoinen, ettei päiväkausiin saa muuta kuin nukuttua ja naputeltua tänne "heittäkää joku piNppaa" -viestejä. Suosittelen pikaista hoitoon hakeutumista.

Think kirjoitti:

prosessi kirjoitti:.....

Valitsin siis sanani hieman väärin. Ajattelin ihmisiä, jotka hakeutuvat ylipäätään jonkinlaisen psykiatrisen avun pariin. Siis kuinka moni (esim. prosentuaalisesti) jonkinasteiseen psykiatriseen hoitoon (tavalla tai toisella) hakeutuvista tarvitsee pitkäkestoista hoitoa.

Lievät masennukset: Yleensä lääkehoito puoleksi vuodeksi riittää.

Osa lievistä ja keskivaikeista masennuksista: Yleensä lääkehoito vuodeksi. Lisäksi "terapiakäyntejä" polilla puoli vuotta ja mahdollisesti vajaan puolen vuoden lyhytterapia päälle.

Osa keskivaikeista ja vaikeat masennukset: Lääkehoitoa yli vuosi, "terapiakäyntejä" polilla puoli vuotta tai vuosi, terapiaa yli vuosi.

prosessi kirjoitti:Oikea terapia on minun mielestäni enemmän harrastus kuin hoitokeino.

On psykoterapia siinä mielessä hoitokeino, että se todistettavasti auttaa (aika suurella) osalla. Jotkut vaan tuntuvat pitävän sitä ainoana oikeana hoitona; "vain terapialla voi parantua" jne. Riippuu varmasti paljon siitä, mistä ongelmissa on kysymys. Jos pitäisi esim. päästä eroon ajattelutavoista, jotka toistuvasti johtavat ongelmiin, ei pelkkä lääkehoito ole varmasti tehokkainta.

prosessi kirjoitti:Osa lievistä ja keskivaikeista masennuksista: Yleensä lääkehoito vuodeksi. Lisäksi "terapiakäyntejä" polilla puoli vuotta ja mahdollisesti vajaan puolen vuoden lyhytterapia päälle.

Nuo ajat ovat varmaan aika tapauskohtaisia. Kelan tukemaa vuoden-parin psykoterapiaa on muuten itse asiassa helpompi saada muihin kuin kaikkein vakavimpiin mielenterveyden ongelmiin, koska niillä on yhtenä kriteerinä se, millaista hyötyä saavutetaan työkyvyn suhteen.

Lolita kirjoitti:Identiteettikriisiin ei taida löytyä lääkitystä, mutta masennukseen voisit kokeilla luontaistuotekaupasta saatavaa mäkikuismauutetta nimeltä Esbericum. Itselläni en oikeastaan vaikutusta huomannut, mutta Aarne Ankka taas tuntuu Esbericumista saavan apua masentuneeseen oloon. Näin hän on palstalla kertonut.

Siitä kerrotusta vaikutuksesta tuli mieleen: Varsinaisesti masennukseen sekin vaikuttaa varmaan normaalisti viikkojen viiveellä niin kuin lääkkeetkin, mutta sillä on muitakin vaikutuksia; se mm. rauhoittaa ja syventää unta.

nokkaelain kirjoitti:

Lolita kirjoitti:Identiteettikriisiin ei taida löytyä lääkitystä, mutta masennukseen voisit kokeilla luontaistuotekaupasta saatavaa mäkikuismauutetta nimeltä Esbericum. Itselläni en oikeastaan vaikutusta huomannut, mutta Aarne Ankka taas tuntuu Esbericumista saavan apua masentuneeseen oloon. Näin hän on palstalla kertonut.

Siitä kerrotusta vaikutuksesta tuli mieleen: Varsinaisesti masennukseen sekin vaikuttaa varmaan normaalisti viikkojen viiveellä niin kuin lääkkeetkin, mutta sillä on muitakin vaikutuksia; se mm. rauhoittaa ja syventää unta.

Itse asiassa kyseinen tökötti aiheuttaa erilaisia yhteisvaikutuksia erittäin monen lääkkeen kanssa. Jos itse käyttää yleensäkään mitään reseptilääkkeitä, kannattaa aina tarkistaa, että sopivatko ne yhteen mäkikuismatökötin kanssa. Kuuluu niihin harvoihin luonnontuotteisiin, joka satunnaistapauksissa voi aiheuttaa ihan oikeasti vaaraa terveydelle.

prosessi kirjoitti:Kuuluu niihin harvoihin luonnontuotteisiin, joka satunnaistapauksissa voi aiheuttaa ihan oikeasti vaaraa terveydelle.

Hmmm. Siksi se varmaan siirrettiinkin Suomessa luontaistuotekaupoista apteekin hyllylle?

AarneAnkka kirjoitti:

prosessi kirjoitti:Kuuluu niihin harvoihin luonnontuotteisiin, joka satunnaistapauksissa voi aiheuttaa ihan oikeasti vaaraa terveydelle.

Hmmm. Siksi se varmaan siirrettiinkin Suomessa luontaistuotekaupoista apteekin hyllylle?

Mitä ilmeisimmin. Hankala tuote, kun tarpeeksi näyttöä tehosta ei lääkkeeksi muuttamista ajatellen ole, mutta silti pitäisi jotenkin valvoa. Erityisesti masennus-, uni- yms. lääkkeiden sekä antibioottien käyttöohjeissa mainitaan todella usein mäkikuisman käytön riskit.

Myös e-pillerit menettävät kuulemma tehonsa mäkikuisman kanssa.

Vaikka olen tällä hetkellä kaikin puolin elämääni tyytyväinen (suorastaan onnellinen), niin minusta olisi mukavaa mennä terapiaan, mikäli se ei maksaisi niin paljon, ja mikäli löytäisin sopivan terapeutin. Älykkään ihmisen kanssa keskustelu on aina mielenkiintoista, eikä itsetuntemusta voi koskaan olla liikaa.

Rollolle tsemppiä. Uskon, että asiat järjestyvät sinullakin !

Prosessi: Minusta ei ole hyvää hoitokäytäntöä hoitaa masennusta, edes lievää, pelkillä lääkkeillä. Lievä masennus tulisi mielestäni hoitaa ennemmin pelkällä terapialla. Resurssikysymyskin toki tämä.

Zeb kirjoitti:Prosessi: Minusta ei ole hyvää hoitokäytäntöä hoitaa masennusta, edes lievää, pelkillä lääkkeillä. Lievä masennus tulisi mielestäni hoitaa ennemmin pelkällä terapialla. Resurssikysymyskin toki tämä.

Suurelta osin resurssikysymys, mutta kyllä kevytterapioiden tehoa liioitellaan paljon. Osittain varmasti propagandasyistä, sillä yleensä asiaa käsitellään periaatteella "terapiaan pääsy helpommaksi", jolloin ei kannata myöntää ettei terapia toimi läheskään aina.

prosessi kirjoitti:Suurelta osin resurssikysymys, mutta kyllä kevytterapioiden tehoa liioitellaan paljon. Osittain varmasti propagandasyistä, sillä yleensä asiaa käsitellään periaatteella "terapiaan pääsy helpommaksi", jolloin ei kannata myöntää ettei terapia toimi läheskään aina.

Minusta terapia lievään masennukseen on luonnollisempi ja kestävämpi ratkaisu kuin lääkkeet. Terapia on fiksu ratkaisu varsinkin jos masennuksen taustalla katsotaan olevan jotain tiettyjä elämäntapahtumia, joita voi sitten terapiassa läpikäydä ja käsitellä. Terapiasta voi saada siten myös suojaa uusia masennusjaksoja vastaan.

Lyhytterapioissa saattaa tietysti olla enemmän kyse ajan parantavasta vaikutuksesta ja masennuksen spontaanista paranemistaipumuksesta, kuin mistään syvältä luotaavasta psykologisesta prosessista, joskin tuki ja läsnäolo ovat sinänsä "parantavia". Tietoisuus siitä, että jossain on joku ihminen juuri tätä minun asiaani hoitaakseen, saattaa olla helpottavaa.

Vielä lääkkeistä, mitenkään niitä väheksymättä (niillä on toki paikkansa): Muistaakseni tutkimusten mukaan noin 40 % masennuspotilaista paranee tietyn ajan sisällä (noin 6 kk ?) plasebolla (spontaanisti), ensimmäisellä kokeillulla masennuslääkkeellä taas paranee 70%. Ei siis mikään pomminvarma lääkkeenkään teho, vaikka toki merkittävä, ja lukua saadaan nostettua muistaakseni noin 90 %:iin kokeilemalla muita lääkkeitä. En kyllä muista saivatko nämä potilaat myös jonkinlaista terapiaa, vai uusittiinko vain reseptejä harvajaksoisilla käynneillä lääkärissä.

slam kirjoitti:Kertokaahan luonnon rohtoja lievään maanisdepressioon? ja identiteettikriisiin... :lol:

Uiminen.

Näsijärvessä ja kuutio betonia jaloissa.

Zeb kirjoitti:Terapiasta voi saada siten myös suojaa uusia masennusjaksoja vastaan.

Silläkin on kai jo uusiutumista ehkäisevää vaikutusta, että hoidetaan ylipäätään jotenkin. Tuolla asiasta sanotaan mm. "There is some evidence, albeit weak, that relapse is less common following successful treatment with one type of psychotherapy—cognitive-behavioral therapy—than with antidepressants" ja "Longer term, preventive psychotherapy to prevent recurrences has not been studied extensively. However, in one study of patients with highly recurrent depression, monthly sessions of interpersonal psychotherapy were significantly more effective than placebo but less effective than pharmacotherapy". (En jaksa suomentaa. "Relapse" tarkoittaa oireiden pahenemista uudelleen ja "recurrence" kokonaan uutta masennusjaksoa.)

Zeb kirjoitti:Muistaakseni tutkimusten mukaan noin 40 % masennuspotilaista paranee tietyn ajan sisällä (noin 6 kk ?) plasebolla (spontaanisti), ensimmäisellä kokeillulla masennuslääkkeellä taas paranee 70%. Ei siis mikään pomminvarma lääkkeenkään teho, vaikka toki merkittävä, ja lukua saadaan nostettua muistaakseni noin 90 %:iin kokeilemalla muita lääkkeitä.

Vähän optimistisia nuokin lukemat - ehkä ensimmäistä lukuunottamatta. Lääkkeen plasebovaikutus on muuten eri asia kuin masennuksen spontaani paranemistaipumus. Em. linkissä on noistakin juttua. 50-70%:lla akuutin vaiheen hoito (lääkkeet tai terapia) toimii, ja siihen on laskettu mukaan n. 30% plasebovaikutus ja spontaani paraneminen. Masennus on tyypillisesti jaksottainen ja osalla vielä tietysti oireet helpottavat aikanaan muutenkin.

Joku mainitsi muualla tutkimuksesta, jossa psykoterapian ja lääkkeiden avulla saatiin 80%:lla onnistunut tulos. Lukuja voidaan tietysti heittää vaikka minkälaisia, koska nimikkeen "masennus" alle voidaan laittaa täysin eri asteisia ja eri syistä johtuvia ongelmia. Onneksi tulokset näkyvät selkeimmin nimenomaan vakavammissa tapauksissa.

AarneAnkka kirjoitti:

prosessi kirjoitti:Kuuluu niihin harvoihin luonnontuotteisiin, joka satunnaistapauksissa voi aiheuttaa ihan oikeasti vaaraa terveydelle.

Hmmm. Siksi se varmaan siirrettiinkin Suomessa luontaistuotekaupoista apteekin hyllylle?

saako sitä ilman reseptiä? edelleen? voisi koittaa

nokkaelain kirjoitti:Vähän optimistisia nuokin lukemat - ehkä ensimmäistä lukuunottamatta.

Voi olla, heitin hatusta vanhojen muistikuvien perusteella kun en jaksanut etsiä tarkkoja lukuja, saati vedellä yhteen eri tutkimusten tuloksia. Ja tosiaan, tutkimusasettelusta ja rajanvedostahan nämä luvut riippuvat.

Lääkkeen plasebovaikutus on muuten eri asia kuin masennuksen spontaani paranemistaipumus.

Joo, tiedän kyllä. En muistanut kummasta tuon 40 % olin kuullut, ja muotoilin lisäksi epätarkasti. Kuvittelisin kuitenkin tuon plasebovaikutuksen osuuden paranemisissa olevan aika vähäinen, kyllähän (varsinkin lievä) masennus oikeasti yleensä - ennemmin tai myöhemmin - todellakin paranee spontaanisti.

Lukuja voidaan tietysti heittää vaikka minkälaisia, koska nimikkeen "masennus" alle voidaan laittaa täysin eri asteisia ja eri syistä johtuvia ongelmia. Onneksi tulokset näkyvät selkeimmin nimenomaan vakavammissa tapauksissa.

Juurikin näin.

prosessi kirjoitti:Itse asiassa kyseinen tökötti aiheuttaa erilaisia yhteisvaikutuksia erittäin monen lääkkeen kanssa. Jos itse käyttää yleensäkään mitään reseptilääkkeitä, kannattaa aina tarkistaa, että sopivatko ne yhteen mäkikuismatökötin kanssa.

Tiedän... Otin asioista turhankin paljon selvää, kun lyhyen ajan sisällä useampi lähipiiristä sairastui vakavaan masennukseen.

Joskus muutama vuosi sitten kun kirjoitin ensimmäistä kertaa yhdelle toiselle foorumille, päädyin riitelemään heti jonkun erittäin lääkevastaisen tapauksen kanssa, joka selitti, että vain terapialla voi parantua ja lääkket ovat vain lääketehtaiden rahastusta... ja heti vähän ajan päästä sama ihminen oli neuvomassa jotakuta muuta vahvemman mäkikuisman tilaamisessa Virosta. Otti ns. yksisilmäisyys päähän.

Vastaan nyt tähän täällä, vaikkakin osa jutusta saa jäädä paskanjauhantaosioon.

safi kirjoitti:

nokkaelain kirjoitti:Parempi olisi jättää tuollainen huomiotta, jos ei ole itsellä asiasta mitään käsitystä.

Minulla on varsin selvä käsitys siitä, että ihmiset popsivat pillereitä aivan liian kevyin perustein ja se taitaa olla Rollonkin hoitomuoto tällä hetkellä. Ei se ihmisen elämä siitä paremmaksi muutu, jos elämän perusasiat ovat kuitenkin aivan retuperälla kuukaudesta toiseen.

Jyrkimmät mielipiteet vaan tuntuvat kummasti olevan niillä, joilla ei ole asioista monipuolista tietoa. Yhdet sanovat, että "vain psykoterapialla voi parantua", toiset kannattavat vain lääkehoitoa ja jotkut löytävät syyn yksinomaan ravinnosta ja elämäntavoista. Ei ole se mainostamasi tutustuminen ihmisiin ns. "omien piirien ulkopuolelta" näyttänyt ainakaan pehmentämään ennakko-oletuksia.

Syy- ja seuraussuhteet eivät näissä asioissa ole mitenkään yksiselitteisiä. Pitkään masennuksesta kärsineelle ei ole mitään todellista hoitoa käskeä vain ryhdistäytyä. Ei lääkäri voi todeta, että tapaus on toivoton, jos tämä ei pysty auttamaan itseään, eikä usko paranevansa. Normaaliin elämään kuuluvaan masennukseen lääkkeistä taas tuskin saa mainittavaa hyötyä. Jättäisin lääkärin harkittavaksi, milloin jonkun muun lääkkeet ovat tarpeen.

Miksi sitten lääkkeitä määrätään? No, ne ovat yksi niistä harvoista hoitomuodoista, joiden toimivuudesta on vahvaa näyttöä. Eivät ne tietenkään ketään heti liikkeelle potki, jos ei mitään yritystä ole.

safi kirjoitti:Itse asiassa aihetta sivuten tapasin tänään sattumalta naisen, jonka kanssa keskustelin pari tuntia yksipuolisen ravinnon merkityksestä ihmisten sairauksiin, joista masennus, saamattomuus, ärtyneisyys, keskittymishäiriöt ja kaiken maailman nykyajan muotisairaudet suurimmaksi syyksi johtuvat. Tämä vain entisestään vahvisti käsitystäni siitä, että lääkärien määräämien lääkkeiden apuun turvaudutaan liian helposti. Taidan laittaa siitä käydystä keskustelusta lyhennelmän jossain välissä. Sillä naisella (ravintoterapeutti) olisi todella paljon annettavaa aika monellekkin tyypille täällä ja hänen omasta elämästään tullut esimerkki veti minutkin todella hiljaiseksi. Tänne paskanjauhantaan ja viikonpäivään aihe ei kuitenkaan kuulu...

Vakava masennus on kuitenkin edelleen alidiagnosoitu sairaus ja sitä on helpompi hoitaa, mitä aiemmin apua haetaan. Pienempi ongelma ovat mielestäni ne, jotka hakevat hoitoa "väärin perustein". Asiansa osaava lääkäri voi käyttää harkintaansa (vaikka asetetaankin paineta saada kaikki nopeasti ja halvalla työkykyisiksi.)

Ja masennuksen syntymekanismeista... asiaa ei tunneta niin tarkasti kuin yksinkertaistavilla selityksillä annetaan ymmärtää. Valitettavasti tietyt ravintolisiä kauppaavat tahot mainostavat uutena "tietona" mm. rasvahappoihin liittyvää teoriaa masennuksen synnyssä. Aika vahvasti on myös sanottu, että masennus johtuisi valtaosalta yksipuolisesta ravinnosta (kumman paljon tunnen vastaesimerkkejä).

Sinänsä ravitsemuslääketieteen tiedot eivät varmaan ole kaikilla virallisen lääketieteen puolella kunnossa, mutta vastaavasti alalla on paljon myös suoranaisia puoskareita (ja ettei herne menisi nenään, en tarkoita tässä ketään, jota en sen lähemmin tunne).

Vastaan nyt tähän täällä, vaikkakin osa jutusta saa jäädä paskanjauhantaosioon.

safi kirjoitti:

nokkaelain kirjoitti:Parempi olisi jättää tuollainen huomiotta, jos ei ole itsellä asiasta mitään käsitystä.

Minulla on varsin selvä käsitys siitä, että ihmiset popsivat pillereitä aivan liian kevyin perustein ja se taitaa olla Rollonkin hoitomuoto tällä hetkellä. Ei se ihmisen elämä siitä paremmaksi muutu, jos elämän perusasiat ovat kuitenkin aivan retuperälla kuukaudesta toiseen.

Jyrkimmät mielipiteet vaan tuntuvat kummasti olevan niillä, joilla ei ole asioista monipuolista tietoa. Yhdet sanovat, että "vain psykoterapialla voi parantua", toiset kannattavat vain lääkehoitoa ja jotkut löytävät syyn yksinomaan ravinnosta ja elämäntavoista. Ei ole se mainostamasi tutustuminen ihmisiin ns. "omien piirien ulkopuolelta" näyttänyt ainakaan pehmentämään ennakko-oletuksia.

Syy- ja seuraussuhteet eivät näissä asioissa ole mitenkään yksiselitteisiä. Pitkään masennuksesta kärsineelle ei ole mitään todellista hoitoa käskeä vain ryhdistäytyä. Ei lääkäri voi todeta, että tapaus on toivoton, jos tämä ei pysty auttamaan itseään, eikä usko paranevansa. Normaaliin elämään kuuluvaan masennukseen lääkkeistä taas tuskin saa mainittavaa hyötyä. Jättäisin lääkärin harkittavaksi, milloin jonkun muun lääkkeet ovat tarpeen.

Miksi sitten lääkkeitä määrätään? No, ne ovat yksi niistä harvoista hoitomuodoista, joiden toimivuudesta on vahvaa näyttöä. Eivät ne tietenkään ketään heti liikkeelle potki, jos ei mitään yritystä ole.

safi kirjoitti:Itse asiassa aihetta sivuten tapasin tänään sattumalta naisen, jonka kanssa keskustelin pari tuntia yksipuolisen ravinnon merkityksestä ihmisten sairauksiin, joista masennus, saamattomuus, ärtyneisyys, keskittymishäiriöt ja kaiken maailman nykyajan muotisairaudet suurimmaksi syyksi johtuvat. Tämä vain entisestään vahvisti käsitystäni siitä, että lääkärien määräämien lääkkeiden apuun turvaudutaan liian helposti. Taidan laittaa siitä käydystä keskustelusta lyhennelmän jossain välissä. Sillä naisella (ravintoterapeutti) olisi todella paljon annettavaa aika monellekkin tyypille täällä ja hänen omasta elämästään tullut esimerkki veti minutkin todella hiljaiseksi. Tänne paskanjauhantaan ja viikonpäivään aihe ei kuitenkaan kuulu...

Vakava masennus on kuitenkin edelleen alidiagnosoitu sairaus ja sitä on helpompi hoitaa, mitä aiemmin apua haetaan. Pienempi ongelma ovat mielestäni ne, jotka hakevat hoitoa "väärin perustein". Asiansa osaava lääkäri voi käyttää harkintaansa (vaikka asetetaankin paineta saada kaikki nopeasti ja halvalla työkykyisiksi.)

Ja masennuksen syntymekanismeista... asiaa ei tunneta niin tarkasti kuin yksinkertaistavilla selityksillä annetaan ymmärtää. Valitettavasti tietyt ravintolisiä kauppaavat tahot mainostavat uutena "tietona" mm. rasvahappoihin liittyvää teoriaa masennuksen synnyssä. Aika vahvasti on myös sanottu, että masennus johtuisi valtaosalta yksipuolisesta ravinnosta (kumman paljon tunnen vastaesimerkkejä).

Sinänsä ravitsemuslääketieteen tiedot eivät varmaan ole kaikilla virallisen lääketieteen puolella kunnossa, mutta vastaavasti alalla on paljon myös suoranaisia puoskareita (ja ettei herne menisi nenään, en tarkoita tässä ketään, jota en sen lähemmin tunne).

Zeb kirjoitti:

prosessi kirjoitti:Suurelta osin resurssikysymys, mutta kyllä kevytterapioiden tehoa liioitellaan paljon. Osittain varmasti propagandasyistä, sillä yleensä asiaa käsitellään periaatteella "terapiaan pääsy helpommaksi", jolloin ei kannata myöntää ettei terapia toimi läheskään aina.

Minusta terapia lievään masennukseen on luonnollisempi ja kestävämpi ratkaisu kuin lääkkeet. Terapia on fiksu ratkaisu varsinkin jos masennuksen taustalla katsotaan olevan jotain tiettyjä elämäntapahtumia, joita voi sitten terapiassa läpikäydä ja käsitellä. Terapiasta voi saada siten myös suojaa uusia masennusjaksoja vastaan.

Ok, minä en edes osannut laskea tiettyjen tunnistettujen elämäntapahtumien aiheuttamia tunnetilan häiriöitä varsinaiseksi masennukseksi. Varmasti avioerot, läheisten kuolemat ja sairastumiset on helpompaa saada käsiteltyä terapian avulla, ennen kuin niistä ehtii muodostua varsinaista masennusta. Ne eivät kuitenkaan yleensä edes johda ihmistä psykiatrian polille, vaan ne käsitellään kirkkojen ja muiden järjestöjen tukisysteemeissä. Ne eivät myöskään normaalisti edellytä minkäänlaista lääkehoitoa, koska normaalisti ihmismieli selviytyy vaikeistakin asioista järkkymättä. Psykiatrian näkökulmasta puhuttaessa tarkoittaa sana masennus sairautta (aivokemian epänormaalia käyttäytymistä), eli kroonistunutta tunnetilan häiriötä, ei normaaliin elämään liittyvää tunnetilojen vaihtelua.

Ei siis mikään pomminvarma lääkkeenkään teho, vaikka toki merkittävä, ja lukua saadaan nostettua muistaakseni noin 90 %:iin kokeilemalla muita lääkkeitä. En kyllä muista saivatko nämä potilaat myös jonkinlaista terapiaa, vai uusittiinko vain reseptejä harvajaksoisilla käynneillä lääkärissä.

Lääkkeiden teho ei todellakaan ole pomminvarma, mutta silti varmempi kuin terapioiden, kun puhutaan sairaudesta nimeltä masennus. Minunkin mielestäni nykyään varsinkin noita serotoniinin takaisinoton estäjiä käytetään turhan kepein perustein, varsinkin koska niiden sivuvaikutukset helpostikin voivat olla suurempi ongelma kuin se "masennus" johon lääkehoitoa käytetään. Suurin osa noista puolen vuoden lääkekuureista on turhia, koska alkutilanteessa ei edes ole ollut varsinaista masennusta. Eli lääkkeet eivät ole missään vaiheessa vaikuttaneet mihinkään, vaan ihminen on yksinkertaisesti saanut käsiteltyä ne tapahtumat, joita seurannutta tunnetilaa joku lääkäri on kuvitellut masennukseksi.

prosessi kirjoitti:Varmasti avioerot, läheisten kuolemat ja sairastumiset on helpompaa saada käsiteltyä terapian avulla, ennen kuin niistä ehtii muodostua varsinaista masennusta. Ne eivät kuitenkaan yleensä edes johda ihmistä psykiatrian polille, vaan ne käsitellään kirkkojen ja muiden järjestöjen tukisysteemeissä. Ne eivät myöskään normaalisti edellytä minkäänlaista lääkehoitoa, koska normaalisti ihmismieli selviytyy vaikeistakin asioista järkkymättä. Psykiatrian näkökulmasta puhuttaessa tarkoittaa sana masennus sairautta (aivokemian epänormaalia käyttäytymistä), eli kroonistunutta tunnetilan häiriötä, ei normaaliin elämään liittyvää tunnetilojen vaihtelua.

Asia ei silti ole noin yksiselitteinen. Olen henk.koht. nähnyt nimenomaan tapauksia, joissa kyse on ollut ehkä jokapäiväiseen elämään verrattuna sietämättömästä henkisestä rasituksesta, joka on johtanut jopa psykoottiseen masennukseen. Syitä on epäilemättä monia, mutta selkeinä osatekijöinä on muitakin kuin jokin "tuntematon" aivokemian häiriö.

prosessi kirjoitti:Lääkkeiden teho ei todellakaan ole pomminvarma, mutta silti varmempi kuin terapioiden, kun puhutaan sairaudesta nimeltä masennus.

Jossain keskivaikean-vaikean välimastossa ei varmaan merkittävää eroa ole helppo löytää tehoavuuden suhteen, mutta olisi kiinnostavaa tietää vertailua, kuinka nopeasti ja pysyvästi vaikutus saadaan. Kaikkein vaikeimmissa tapauksissa ECT on varmaan tehokkain ja varmasti nopeiten toimiva hoito.

Huh huh minkälaisia harhakäsityksiä ihmisillä onkaan.
Jos nyt ei ihan perusasioista kiinnosta vääntää, niin esim. Tukiasemalta löytyy vähän rakentavampia keskusteluja terapioista ja lääkityksestä.

Edit/lisäys: Yhden yleisimmän väärinkäsityksen korjaamiseksi mainittakoon, että MTT:n tarjoama "keskusteluapu" on ihan eri asia kuin psykoterapeutin antama oikea psykoterapia.

Lapitii kirjoitti:Huh huh minkälaisia harhakäsityksiä ihmisillä onkaan.
Jos nyt ei ihan perusasioista kiinnosta vääntää, niin esim. Tukiasemalta löytyy vähän rakentavampia keskusteluja terapioista ja lääkityksestä.

Öh - rakentavia? Samanlaista jaarittelua kuin täälläkin. Tässä keskustelussa suurin ongelma on ollut se, että mm. minä olen keskittynyt puhumaan masennuksesta, kun taas moni muu on ottanut samaan soppaan muitakin psyykkisiä ongelmia. Sen verran pitkä ja monipuolinen historia minulla on sekä oman että parin läheisen masennusten suhteen, että tiedän masennuksen olevan hankala sairaus terapioiden onnistumisen kannalta. Jos ihminen on liian masentunut, ei hän ole kykeneväinen ottamaan vastaan sitä terapian antamaa apua. Se on osasyy sille, että ennen kuin voi saada Kelan tukea terapiaa varten, täytyy olla se yli puolen vuoden aktiivinen hoitohistoria polilla. Eli ensin täytyy hoitaa masennus lääkkeillä sellaiseen kuosiin, että terapia on mahdollista.

Lapitii kirjoitti:Huh huh minkälaisia harhakäsityksiä ihmisillä onkaan.
Jos nyt ei ihan perusasioista kiinnosta vääntää, niin esim. Tukiasemalta löytyy vähän rakentavampia keskusteluja

Tuo on muuten muutamaa viestiä aiemmin mainitsemani "yksi toinen foorumi".

Itse asiassa sielläkin hyvin suuri osa keskustelijoista on perusasioistakin aivan yhtä pihalla. Esim. sellainen itsestäänselvyydeltä tuntuva asia, kuin että lääkitys ja vaikutukset ovat yksilöllisiä, tuntuu olevan monelle vaikea käsittää. Joskus esim. joku totesi lääkkeet yksiselitteisesti huijaukseksi, kun masennus ei ollut parantunut, vaikka paketissa lääkkeen väitettiin tekevän niin. Kaikki muut lääkkeet ovat kuulemma aina toimineet: "Kun ottaa Buranaa, päänsärky lähtee".

Lisäksi Tukiasemalla on mm. "ammattisairastajia", jotka käyvät vuodesta toiseen lääkkeiden vastaista kampanjaansa. Ja oikeiden ammattilaisten riitely kävi välillä viihteestä, mutta lie jo loppunut? Terapiakeskustelua en juurikaan seurannut, mutta olettaisin, ettei se herätä samanlaisia tunteenpurkauksia, ja voikin olla rakentavampaa.