Kitinä

hebuli kirjoitti:

hermine kirjoitti:Sitä en oikein tajua, mitä syytä sellaisilla ihmisillä on epätoivoon jotka eivät halua lapsia, ehtiihän ne riiustella loppuikänsä vailla mitään hoppua vaikkei nyt vielä lähemmäs kymmeneen vuoteen vielä lykästäisikään.

Useimmille lapset eivät ole ainoa syy seurusteluun. Normaali-ihminen kaipaa myös läheisyyttä, seksiä, hellyyttä, äctionia, syvällistä keskusteluseuraa jne. Ja yleensä sitä kaipaa nyt eikä kymmenen vuoden kuluttua.

No mutta eihän noista minkään saanti ole riippuvaista siitä, onko parisuhteessa. (aika monien parien tilannetta katsellessa tuntuu, että päinvastoin.) Ja toisekseen, melkein kaikkia noita voi alkaa harjoittaa tasan sillä sekunnilla kun kelvollisen kumppanin löytää. Lapsen teko vaatii (useimpien mielestä) vuosien tutustumisvaiheen ja lisäksi ehkä vuosia yritystä. Kovin moneen tuollaiseen ei ole aikaa, ennenkuin on jo biologisesti liian vanha. Hellimään ja keskustelemaan ei ole liian vanha periaatteessa koskaan.

Kai sitten liitän itse epätoivoisuuden käsitteen omalla kohdallani liikaa sellaiseen "jos ei nyt tärppää, juna on kohdaltani mennyt ikuisiksi ajoiksi" -meininkiin sensijaan että kyse olisi jonkun kivan asian haluamisesta nyt heti vaan siksi, että odottelu on tylsää. Ehkä se ensimmäinen seurustelusuhde tiettyyn ikään mennessä voi myös olla joillekin tuollainen epätoivojuttu, jotkun pelkäävät että jos eivät vaikka kolmekymppiseksi mennessä ole seurustelleet kenenkään kanssa, heidät leimataan sen perusteella niin pahasti että suhteista on sen jälkeen enää turha haaveilla. Tai tuo sama pätee varmaan ensimmäiseen työsuhteeseenkin.

HellBell kirjoitti:Meillä on tässä täysin eri näkemykset.

Joo niin on. Sanavalinnoistasi ("harrastamalla erilaisia keissejä" jne.) huokuu kyllä halveksuntasi edustamalleni näkemykselle, mutta en näe mitään syytä olla uskomatta etteikö ihmissuhteita ja seurusteluakin opeteltaisi ihan kuten muitakin asioita tässä elämässä. Jos miettii asioita lähinnä itsekseen, päätyy mielestäni kovin helposti väärille poluille, vrt. Gattacan kuvitelmat ns. ideaalikumppanistaan. Joskus ihmisille aukeaa vasta kokemuksen kautta että on yrittänyt aiemmin tutustua ihmisiin aivan väärin kriteerein, ja se oikea löytyykin kaikkien ennalta-arvattujen kriteerien ulkopuolelta.

Eri asia tietenkin on jos ei katso sitä parisuhdetta mitenkään merkittävänä asiana elämässään, silloin on tietenkin aivan sama miten näihin asioihin suhtautuu.

hebuli kirjoitti:en näe mitään syytä olla uskomatta etteikö ihmissuhteita ja seurusteluakin "opeteltaisi" ihan kuten muitakin asioita tässä elämässä.

Jos sä lähdet Tuijan kanssa deiteille "oppiaksesi jotain", niin oot keissi ja halveksin sua.

Ann kirjoitti:Jos sä lähdet Tuijan kanssa deiteille "oppiaksesi jotain", niin oot keissi ja halveksin sua.

´
En kerro sitä Tuijalle, sanon vain olevani piparia vailla. (eikä sen nimi edes ole Tuija, huono arvaus) Mutta tosissaan, en tapaile toista vain lisätäkseni itsetuntemustani, tarkoitus on kyllä oppia tuntemaan kyseinen ihminen ja näkemään olisko meistä ehkä jopa pariksi. Vielä en tiedä, eikä selvästi tiedä hänkään. Varsin kivaa meillä kuitenkin edelleen on yhdessä, se riittäköön toistaiseksi.

Oletko noin muuten eri mieltä siitä että yleisesti ottaen useampia ja pidempiä ihmissuhteita kokeneilla on ehkä parempi käsitys siitä millaista ihmistä ja millaisin kriteerein (jos sellaisia varsinaisesti on) ovat tai eivät ole rinnalleen etsimässä, verrattuna ihmisiin joilla on paljon puutteellisempi parisuhdehistoria?

hebuli kirjoitti:

HellBell kirjoitti:Meillä on tässä täysin eri näkemykset.

Joo niin on. Sanavalinnoistasi ("harrastamalla erilaisia keissejä" jne.) huokuu kyllä halveksuntasi edustamalleni näkemykselle, mutta en näe mitään syytä olla uskomatta etteikö ihmissuhteita ja seurusteluakin opeteltaisi ihan kuten muitakin asioita tässä elämässä. Jos miettii asioita lähinnä itsekseen, päätyy mielestäni kovin helposti väärille poluille..

Eri lähtökohdat.

Sinulla: oppiminen ja sopiva kumppani laajan otannan perusteella-lähtökohta, rationaalisloogistilastollinen perusta.

Minulla: Intuitio + intohimoinen asenne.

En siis panttaamalla panttaa itseäni tai idealisoi jotain "Oikeaa" vaan elän siten miten intuitio sanoo. Heittäydyn rakkauteen jos heittäydyn ja kun heittäydyn, teen sen antaumuksella. En osaa olla "vähittäin" tai puolinaisesti mukana jossakin, en siis voi itseni takia ryhtyä juttuihin, joissa en olisi roihuavasti mukana.

Tähän tapaan eläminen on sopusoinnussa itseni kanssa, sotisin itseäni vastaan toisella tavoin. (ja on mulla ollut aiempia ihastuksia/hullaannuksia, joihin päädyin nimenomaan intuitiivisesti eli en siis tapailuin. Tässä yhteydessä kyllä myönnän että tapailuin voi myös niihin päätyä.)

Johtopäätös: erilaiset elämisentavat, joissa on sen mukaan minkä tuntee omakseen.

Ann kiteyttti ton keissiyspointin aika hyvin. Se tuntuu vieraalta ja karsastettavalta, siis keissien kautta oppimiset ja muu matemaattistuottavuus-linja.

Jos ja kun ne omat tavat käy toiselle ja itselle, niin eihän siinä mitään ~ silloin kun molempien omat jutut käy yksiin, niin kaikki on ihan jees.

HellBell kirjoitti: Eri lähtökohdat.

Sinulla: oppiminen ja sopiva kumppani laajan otannan perusteella-lähtökohta, rationaalisloogistilastollinen perusta.

Minulla: Intuitio + intohimoinen asenne.

Väärin meni. Se että hakee kumppania intuitiolla ja intohimoisella asenteella, jota myös siksi maagiseksi kemiaksi kutsutaan, ei ollenkaan poissulje sitä etteivätkö vikaan menneet suhteet ja suhteenpoikaset lisäisi omaa ymmärtämystä siitä mitä toisessa hakee ja mitä ei. Voi ehkä myös huomata ettei pelkän kemian seuraaminen välttämättä ole tie onneen, vaikka tärkeä osakomponentti onkin. Vrt. ihmiset jotka käyvät ensin läpi pakolliset jännät rentut.

En siis panttaamalla panttaa itseäni tai idealisoi jotain "Oikeaa" vaan elän siten miten intuitio sanoo. Heittäydyn rakkauteen jos heittäydyn ja kun heittäydyn, teen sen antaumuksella. En osaa olla "vähittäin" tai puolinaisesti mukana jossakin, en siis voi itseni takia ryhtyä juttuihin, joissa en olisi roihuavasti mukana.

Valitettavasti mikään roihu ei tule kestämään vuosikausia (-kymmeniä). Jos tämä ei ole ongelma, niin hyvä. Viimeistään vaihtamallahan sen roihun saa takaisin. Monet alan ekzpertit väittävät ihan pokkana että kaikki (hyvät) parisuhteet muuttuvat vuosien kuluessa yhä enemmän kaverillisiksi ystävyyssuhteiksi. Monille tämä muodostuu ongelmaksi. Hyvä ehkä kuitenkin alkuroihusta huolimatta valita ihminen jonka kanssa tulee ystävänäkin toimeen, tarpeeksi niitä yhteisiä juttuja, kiinnostuksen kohteita jne.

Johtopäätös: erilaiset elämisentavat, joissa on sen mukaan minkä tuntee omakseen.

Tietenkin minua kovasti hiertää ilmeinen tarkoituksesi leimata minun näkemykseni jotenkin rationaalisen kuivaksi ja epäromanttiseksi tavaksi, vaikka näin ei ole.

HellBell kirjoitti:Ann kiteyttti ton keissiyspointin aika hyvin. Se tuntuu vieraalta ja karsastettavalta, siis keissien kautta oppimiset ja muu matemaattistuottavuus-linja.

Ann vain oli tulkinnoissaan ulkona kuin lumiukko, ja olisi saanut lukea viestini tarkemmin.

hebuli kirjoitti: Väärin meni. Se että hakee kumppania intuitiolla ja intohimoisella asenteella, jota myös siksi maagiseksi kemiaksi kutsutaan, ei ollenkaan poissulje sitä etteivätkö vikaan menneet suhteet ja suhteenpoikaset lisäisi omaa ymmärtämystä siitä mitä toisessa hakee ja mitä ei. Voi ehkä myös huomata ettei pelkän kemian seuraaminen välttämättä ole tie onneen, vaikka tärkeä osakomponentti onkin. Vrt. ihmiset jotka käyvät ensin läpi pakolliset jännät rentut..

Niin tulee tehdä, minkä kokee omaksi. Oppimisen takia johonkin suhteeseen tai tapailuun ajautuminen on sellaista, jota en tee. Teen rakkaudellisia asioita vain rakkaudesta.

En tiedä intohimostasi, voi olla etten vain ymmärrä suhtautumistasi näissä asioissa aivan kuten sinunkin vaikea ymmärtää minun tapaani.

Sinä tiedät roihusi ja minä tiedän omani. Peace.

Herra Manala kirjoitti:

Edith kirjoitti:Pelottaa, että kohta alan antaa.

Älä nyt tuollaista suotta pelkää! Johan sinä olet antanut vuosikausia!

Ah, mutta toisaalta itsensä toistaminenkin on paha asia. Olkoon se siis syyni olla aloittamatta kyselyä, kuka tulisi panemaan minua toukokuun ensimmäisenä viikonloppuna.

Taisin vastata olevani hieman epätoivoinen, mutta se ei näy. Uskoisin epätoivoisuuteni johtuvan saantini epävarmuudesta. Siis kumppaninsaannin. Jos voisin olla varma, että jonkinlaisia kumppaniehdokkaita, ja siten kumppani, löytyy, olisin vähemmän epätoivoinen ja enemmän rento.

segma kirjoitti:Pikemminkin olen hiljaa sisälläni epätoivosta huutavaa tyyppiä. Ehkä pitäisi olla selkeämmin kiinnostusta osoittava?

Tuollainen olen minäkin. Tosin en tiedä miten sitä kiinnostusta voisi selkeämmin osoittaa, kun yleensä näen ihmisistä siinä vaiheessa enää selkäpuolen, jolle hymyillä. Viimeksi kun pääsin osoittamaan kiinnostusta naamapuolella, mies työnsi sormet kurkkuunsa ja teki yökkimiseleitä.

Pallotin vikan.
En juuri mieti, millaisen kuvan annan itsestäni. Fiilispohjalta eteenpäin...

hebuli kirjoitti:

HellBell kirjoitti:Ann kiteyttti ton keissiyspointin aika hyvin. Se tuntuu vieraalta ja karsastettavalta, siis keissien kautta oppimiset ja muu matemaattistuottavuus-linja.

Ann vain oli tulkinnoissaan ulkona kuin lumiukko, ja olisi saanut lukea viestini tarkemmin.

Anna sanoi JOS, näin ei sinun kohdallasi siis ollut. Hyvä niin, nasunen.

Kieroahan se on jatkaa ihmisillä pelailua sen jälkeen, jos/kun tajuaa että niitä turhia tapauksia haalii vain oppiakseen jotain sellaista, joka löytyy ihan vain omaa napaakin tuijottelemalla.

Kyllä, yleensä sen oman jutun ihmissuhteissa löytää nopeammin harjoittelemalla muutenkin kuin kuivana issellään, eli kyllähän sitä voisi yleistää kokeneemman kokeneemmaksi. Mutta kun ei täällä saa nykyään edes pieraista ilman syvääluotaavaa nahka-analyysia, niin en jaksa.. tai taisin just jaksaa. Lukko.

Herra Manala kirjoitti: Oletko omasta mielestäsi epätoivoinen?

En. Tai vitustako minä tiedän. Ihan sama.

Neljäs. Ja ehkä viimeinen. Olen vähän liian kylmä ollakseni epätoivoinen ja välinpitämätön että kyyninen tehdäkseni aloitteita. Kenellekään en viitsi itseäni tyrkyttää, jos ei tyrkyttämättä kelpaa. Mutta olenko sitten jossain sisimmässäni epätoivoinen? Vähiten se kiinnostaa minua itseäni.

Komps. Helykälle.
"Deittailu" se vasta epätoivoiselta kuulostaa, itsekin tein sitä ihan epätoivoisuuttani ympäri Suomea. Lihamarkkinameininkiä ne keisit. Väkisin yrittämistä tai tavan vuoksi ajanvietettä. Ilman sitäkin taika ja intuitio toisi oikean kohdalle.. ärrhh.. siis jos ei asu hevonvittulassa, perk...

Gattaca kirjoitti:.. siis jos ei asu hevonvittulassa, perk...

Sulla on nyt selkeästi tää asia päässä käsittelyssä. Jospa menisit kerrankin ihan intuitiolla ja antaisit edes mahdollisuuden sille taialle, jättäisit ne laskemiset sikseen kerran useat ihmiset (minä mukaanlukien) aivan todistettavasti pystyvät viettämään kaikinpuolin miellyttävää elämää pienemmilläkin tuloilla kuin mitä esim. Helsingissä sulle jäisi käteen vuokran ja lainalyhennyksen jälkeen. Kyllä sinne Varkauteen aina pääsee takaisin eikä sulle kukaan naura vaikka maitojunalla palaisitkin, ainakaan niin paljoa kuin nyt, kun et uskalla yrittääkään. Mikä oikeasti voisi mennä enää huonommin? Mitä sinä oikein pelkäät, oikeasti?

Ei ole kustannustehokasta pillun takia ja just nyt kesällä hiukka tärkeempääkin bisnestä sitoutua tuollaiseen edes moralisteja miellyttääkseni. Ei ole harkinnassa. Ja mun viimeisin laskelma sellä 11 kk ketjussa Pehmovanukkaankin lukuja soveltaen on ihan surkea.

Nyt se mulle vasta selkisi että oikeasti Gattaca pelkää saavansa pimpukkaa! Mikään muu ei selitä tuota vastaanpyristelyä ja vänkäämistä, kun kiltit Hermesetakset neuvovat parhaansa mukaan ja tarjoutuvat jopa tilapäismajoittamaan toisen. "...edes moralisteja miellyttääkseni...", heh heh aika hyvä.

Omasta mielestäni pimpsukkaa on ihan turha pelätä. Sieltähän me ollaan kaikki joskus tultu (ja yritetään päästä takaisin sisään kuten legenda kertoo).

hebuli kirjoitti: Omasta mielestäni pimpsukkaa on ihan turha pelätä.

No ei se pimpsukka, eikä edes sen saaminen..vaan se yhteiselo sen pimpsukan kanssa aktin jälkeen, kun sosiaaliset avut ovat luokkaa örrörör-netti.

hebuli kirjoitti:Nyt se mulle vasta selkisi että oikeasti Gattaca pelkää saavansa pimpukkaa! Mikään muu ei selitä tuota vastaanpyristelyä ja vänkäämistä, kun kiltit Hermesetakset neuvovat parhaansa mukaan ja tarjoutuvat jopa tilapäismajoittamaan toisen. "...edes moralisteja miellyttääkseni...", heh heh aika hyvä.

Omasta mielestäni pimpsukkaa on ihan turha pelätä. Sieltähän me ollaan kaikki joskus tultu (ja yritetään päästä takaisin sisään kuten legenda kertoo).

Plääh.. kesällä voin olla vaikka joka viikonloppu Lahden baareissa. Niin arempana teinkin vuosia sitten. Ja Lahtelaiset antaa paremmin kuin Tamperelaiset tai Hesalaiset. Martta voinee vahvistaa? Turku tietysti vielä luku sinänsä. Vittuuko minä Tampereella teen muuten kuin jos Hermine itse antaisi ja rutkasti?

Gattaca kirjoitti:Martta voinee vahvistaa?

Niijust. Lahtelaisen tunnari on tää
"Aina yksin, aina pillu levälläää-ään..."

Yönmustaritari kirjoitti:En. Tai vitustako minä tiedän. Ihan sama.

Juurikin näin. Ei paljoa hetkauta.

[quote="Gattaca"][/quote]

bring your daughter to the slaugher - iron

Epätoivoinen missä suhteessa ja minkä asian suhteen?