Kitinä

Sama naisille.

Niin, mä voisi tähän samaan kertoa, että mut on kahdesti kaveerattu silleen sellasella tavalla, jonka voisi nöyryyttäväksikin kokea. Ensimmäisen koin sellaiseksi itsekin, mutta itkin silti kunnolla. Ja siitä ekasta ihastuksesta kesti tosi kauan päästä yli ja tajuta, että toinen oli ihan oikeasti ihan aito p*skiainen. Siitä kaveeratuksi tulemisesta on reilusti yli viis vuotta nyt, mutta vielä noin vuosi sitten kyiseisen ihmisen sattumalta hevikaraokessa nähdessänikin teki mieli potkaista. Silleen että siihenkin sattuis.

Jälkimmäinen oli vähän kevyempi juttu ja muutaman vuoden olimmekin kavereita (ja se tiesi kyllä, millainen olen humalassa). No, siitä ei jäänyt niin hardeja fiilingsejä, vaikka yhteydenpito katkesikin, kun mies alkoi seurustella, kas, kas. Mutta ei tuo enää sitten niin painanut, koska niin omat fiilikseni tuota ihmistä kohtaan kuin kyseinen ihminenkin (mistä edellinen siis johtui) olivat tuttavuuden aikana ehtineet muuttua.

Nii, ja sit on tää nykyäämminkin satunnaisia hormoonipistoshoureita aiheuttava juttu, jossa minua ei tässä ketjussa tarkoitetulla tavalla kaveerattu, koska satunnaiset tunteenomaisuuspuuskani alkoivat vasta ihan tavallisen kaveriuden muodostumisen jälkeen. Vaikka on minulle kyllä sittemmin myös tehty selväksi, että mitään muuta kuin sitä ihan tavallista kaveeraamista ei ole odotettavissa, kun tulin taannoin houreilustani kertoneeksikin.

Suunsoittovastaus.
(ei järin nokkela)

No mä jo vastailin tuolla toisessa ketjussa. Kuvitellusti siis mutta sama tänne.

kerran on vonkauksen kesken toinen ehdottanut että ollaan vaan kavereita.

sitten on niitä, jotka automaagisesti on sitä mieltä että tämä on ihan kaveri-juttu. eniten vitutti joskus nuore(mpa)na, kun se sen hetkinen unelmien mies ampuu unelmat alas eikä ylistä sun naisellisuutta ja kauneutta polvillaan, vaan esittelee tutuilleen, että "täs on par, se on hyvä jätkä.."

myöhemmin opin, että tuo on kait kohteliaisuus?

Ensin ihastutaan, sitten vihataan? Voi niistä miehistä tykätä vaikkei niitä omistaisikaan.

Teininä joskus, kolme kertaa muistui mieleen näin äkkiseltään. Kirpaisihan tuo, mutta kavereita oltiin entuudestaankin ja kavereina jatkettiin.

Kerran selvin sanankääntein, toisen kerran epäsuorasti. Ensiksi mainitun kanssa aloin seurustella noin puolentoista vuoden kuluttua pakeista. Mutta en usko että sitä olisi tapahtunut, jos en olisi ollut henkisesti täysillä mukana kaverisuhteessamme (siis pyrkimättä muuttamaan sitä miksikään muuksi).

En siis usko teorioihin siitä, miten jotkut muka jaottelevat ihmisiä kavereihin ja kumppaniehdokkaisiin (ja että kategoriasta toiseen ei voisi siirtyä). Ennemmin vaikuttaa siltä, että kaverilokeroon päässyt ei osaa olla siinä tyytyväisenä, minkä vuoksi suhde ei koskaan etene sille molemminpuolisen arvostuksen tasolle, jossa onnellinen parisuhde olisi edes teoreettisesti mahdollinen.

Muutaman kerran alkanut jonkinlainen suhteenpoikanen (no joo, toisella kertaa kyseessä oli 6kk kestänyt seurustelusuhde, joka ei edes alkanut omasta aloitteestani) on katkaistu noihin sanoihin.

Mä en muista että mua olisi suorilta ikinä tyrmätty tuolla lauseella. Se ei kuitenkaan oo mikään ihme, koska oon tosi hidas ihastumaan (osittain ikävien kokemusten vuoksi, ihmiset ihastuvat minuun helposti voimakkaasti, mutta ohimenevästi - tai eivät varmaankaan minuun ihastu, minuun vain on jostain syystä helppo projisoida oman pään sisäisiä rakastumiskuvitelmia) joten yleensä siinä vaiheessa kun haluaisin muuta kuin ystävyyttä, tunnen jo kyseisen ihmisen niin hyvin että tiedän kysymättäkin, onko siihen mitään mahdollisuuksia. Mikä ei kuitenkaan estä minua jäämästä kitumaan vuosikausiksi yksipuoliseen rakkauteen toisen osapuolen tietämättä. En vaan anna mahdollisuuksia tulla tyrmätyksi ja mahdollisesti pilata välejä kyseiseen ihmiseen samalla kokonaan.

Näitä "joo kyllä me voidaan paneskella mutta en mä susta muuten oo kiinnostunut" -henkilöitä kyllä löytyy liikaa ihmissuhdehistoriastani. Arvostan ihan oikeasti sitä, jos joku haluaa olla ystäväni ja menneistä ihastuksista on tullut muutamia oikeasti hyviä ja pitkäaikaisia ystäviä. Tuota toista tapaa lempata taas en arvosta. Ja vielä vähemmän tykkään sellaisesta nilkkeilystä, että sanotaan "ollaan ystäviä" tilanteessa, jossa henkilö ei oikeasti halua olla mun kaa missään tekemisissä. Perkele mulle ystävyys on vielä rakkauttakin pyhempi asia. Jos joku musta kerran alkaa tykätä niin sillä on elinikäinen velvollisuus vähintään vaihtaa kuulumiset aina kohdattaessa ja ellei tämä miellytä, olis parempaa löytyä munaa sanoa se ihan suoraan ja kestää kuin mies paha mieleni, jos haluaa välttyä kostotoimenpiteiltä. Tai sit ei tartte alunperinkään uskotella välittävänsä paskaakaan.

Joo pari kertaa. Yksi tahtoi sammuttaa ihastukseni siihen ja sanoi että ollaan vain kavereita vaikkei tarkoittanut sitä. Höh.

Toisen kanssa ollaan oikeasti kavereita ja tultiin kavereiksi heti ekalla tapaamisella. Se oli kiva juttu koska oikeita kavereita ei ole koskaan liikaa, ja musta on ollut kivaa olla sen kaa kaveri/ystävä

Kun kerran naisetkin saastuttivat vastauksillaan tuon miehille osoitetun keskustelun, niin vastaanpa sitten minäkin tänne että ehkä on ehdotettu, ehkä ei, mutta yks on varma ja se on aina varma.

Ei ole sanottu. Ihan reilusti on aina vaan haluttu panna.

Ann kirjoitti:Ei ole sanottu. Ihan reilusti on aina vaan haluttu panna.

Sä sit olet lähestynyt Miehiä. Mä katsoin aika lailla nössöjä, ja se joka ei ollut kiinnostunut, on nössö. Pöh. Onneksi ei tartte enää miettiä noita asioita.

Mulle ei kai ole koskaan sanottu noin. Johtuu kai siitä, etten yritä/osaa lähentyä ketään siinä mielessä. Kun yritys puuttuu, ei tule pakkejakaan.

Noriyumi kirjoitti:Miehiä

Mitä lie..

En ole koskaan kaivannut kavereita, enempi pipukkia. Jos sen sanoo tarpeeksi selkeästi, niin välttyy moisilta.

Vaikka kuinka helvetin monta kertaa

Eipä kyllä ole sanottu. Tosin joitain kertoja romantiikkaa lupaava ihastussuhde on muuttunut itsestään kaveruudeksi ilman, että kummankaan osapuolen on tarvinnut asiasta erikseen huomauttaa -ja kaveripohjalla on jatkettu.

Myönnän itse käyttäneeni tätä vastenmielistä dumppausfraasia muutamaan otteeseen, vaikken ole nähnyt kyseisessä suhteessa pohjaa edes kaveruudelle. Paha minä!

Yhden ihmisen kanssa joskus yritettiin jonkunlaista suhteenpuolta, mutta tulimme yhdessä siihen tulokseen, että homma toimii paremmin vaan kavereina. Ja on toiminut kans, edelleen ko. herra on yks parhaita ystäviä mitä mulla on

hebuli kirjoitti:Kun kerran naisetkin saastuttivat vastauksillaan tuon miehille osoitetun keskustelun, niin vastaanpa sitten minäkin tänne että ehkä on ehdotettu, ehkä ei, mutta yks on varma ja se on aina varma.

Oli miten oli, mutta näin on!

Eksä yritti tuolla lauseella saada eroa pari vuotta ennen lopullista eroamme. Tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Ei onnistunu. Olimme olleet yhdessä 2 vuotta tuolloin. Oli aika klishee, ja repesin nauramaan. Jatkoimme vielä toiset kaksi vuotta....

Viimeksi eilen.
Mutta varatulta en muuta olettanutkaan vaikka selkeästi virtaa olisi.

Yksi lupaus kyllä tehtiin ihan tosissaan. Jos koskaan olemme yhtä aikaa vapailla markkinoilla => beach in Bali.
Eipä tule tapahtumaan sen puolelta, mutta hymyn arvoinen ajatus.



Noin muuten, eräs parhaimmista ystävistäni (vieläkin) on sellainen johon olin itse vuosia rakastunut - ihan kyseisen tieten. Rakastan sitä edelleen kuin hullu puuroa, mutta rakastunut. Naah, en enää.
Nykyään "vain" ystäviä, eikä mielessäni ole mitään toiveita mistään muusta.

Ehkä pari kertaa? En jaksa muistaa tarkasti.
Jälkeenpäin ajatellen parempi niin, sillä ainakin kerran kyseessä oli todellinen kusipää, joka ei kyllä tajunnut naisesta (lue: minusta) mitään.

Vaola kirjoitti:Pari kertaa on noin sanottu, ja ah kuinka ironista että kumpikin tulleet katumapäälle. Ja tietysti vasta sitten kun on ollut jo liian myöhäistä.

Kyllä, näin on käynyt mullekin!! Ja sitten on jo ollut aivan liian myöhäistä..on toki käynyt niinkin, että ensin on mies jättänyt ja puolen vuoden päästä tullut rutisemaan takaisin. Ikinään en ole ottanut!

Varmaan muutaman kerran, tuli yhteen väliin aika ahkerasti deittailtua. Yks on jäänyt aika selvästi mieleen, sanoin sille että mä en tiedä hallitsenko noita kaverusteluhommia ja jätin yhteydenpidon siihen ja kieltäydyin ehdotetuista tapaamisista.

Kyseessä on siis nykyinen ihanaakin ihanampi mies

Muutan vastaustani. Ainkin kerran minut on kaveerattu ja muistelisin, että joskus aikaisemminkin on ollut tilanteita, joissa en ole päässyt puusta pitkään vaan kaveriksi.

...