Kitinä

Nettihesarissa on juttu miesten vauvakuumeesta. Onko tuo ilmiö teidän mielestä oikeasti tosi? Tahtovatko Tosimiehet lapsia, vai onko se vain neitimäisten nössöjen juttuja? Vai onko sittenkin päinvastoin? Onko miehelle oma lapsi vahinko ja tuska, vai onni ja ilo?

Kerro kokemuksistasi ja mietteistäsi ja äänestä!

Kyllä. Oikean ihmisen kanssa olisin heti valmis.

Se on hassua että suhtauduin asiaan aikaisemmin kriittisemmin, ja lykkäsin koko ajatusta silloisessa parisuhteessa - että ei ole aika ja asettamalla erilaisia ajatuksia, että sittenkin - sittenkin.

Kyse oli ehkä sittenkin vain henkilöstä, sillä tavattuani ja ihastuttuani erääseen naiseen - olen jostain kumman syystä ollut varma, että tuon naisen kanssa haluaisin tehdä lapsia -- mikäli hän niin haluaisi.

Hassua, että ihan ikinä seurustelemattakin tiedän toisaalta haluavani jälkikasvua. Joskus. Mutta ehkä se on vain niiden vanhemmuuden ihanuuden mielikuvien tuotetta.

Lähinnä haaveena olisi ottaa ja viedä oma poika jonnekin vuorelle ja katsoa vuorelta alas auringon nousua ja opettaa pojalle pari elämän tosiasiaa.

segma kirjoitti: Lähinnä haaveena olisi ottaa ja viedä oma poika jonnekin vuorelle ja katsoa vuorelta alas auringon nousua ja opettaa pojalle pari elämän tosiasiaa.

Entäs jos et saa poikaa vaan tytön? Voisitko kuvitella olevasi tytön isä?

Noriyumi kirjoitti:Nettihesarissa on juttu miesten vauvakuumeesta. Onko tuo ilmiö teidän mielestä oikeasti tosi?

Olipa hassu pätkä (ilman ääniä tsekkasin), eniten hihittelyä sai aikaan se vauvauintikohta. Vaikea kuvitella omaa miestä meidän pikkusen kanssa pulikoimassa, siis ilman äippää ja seurana toiset isä-lapsi-parit. Vaan saattaispa tuo lähteäkin... TosiMies.

En pääse tuloksiin miettiessäni voiko miehellä olla todellista vauvakuumetta sinkkuna, ilman rakastumisen tai rakastamisen aiheuttamaa fiilistä. Klikin ensimmäisen potilaan (sinkku mutta jo isä) mukaan voi, mutta itse ehkä tyytyisin käyttämään tarpeelle jotain nimitystä tyyliin "haluan lapsia joskus ihan varmasti". Tai mitäs minä sinkkumiesten hormoonitoiminnasta nyt tietäisin. :p

Nuo Hesarin jutut oli kyllä turhan makeita, mutta tokihan miehetkin lapsia haluavat.

Tuota ihme hössötystä vauvakuumeesta en ole ymmärtänyt ikinä kummaltakaan sukupuolelta. Tuo "Se iskee joka kevät, jo 16-vuotiaasta lähtien !" kuulostaa tosi kummalliselta. En ole ikinä kokenut vauvakuumetta, vaikka lapsen/lapsia haluankin, ja kyllä minussakin tuo hoivaava puoli on, luullakseni vahvanakin. Sopivan kumppanin kanssa hempeily asian tiimoilta on jo toinen juttu, mutta joku järki siis mukana, sen verran isoista vastuusta on kyse.

Taidan allekirjoittaa Tixin taannoisen lausahduksen irrationaalisen vauvakuumeilun vastenmielisyydestä.

Kyllä voisin. yritetty on jo kerran tosin huonoin tuloksin... no ehkä sit ens kerralla käy parempi tuuri

Kaippa sitä voisi vaippakääryleen tai kaks maailmaan siittää.

Eli juu, voisin ajatella itseäni isänä. Vaatii kuitenkin juuri sen oikean naisen taikomaan niistä siittiöistä ihmisolennon. Enkä aseta asian suhteen itselleni mitään paineita. Ne tulee jos on tullakseen.

Mojo kirjoitti: vaippakääryle

IhQ sana!!!

Mojo kirjoitti:Eli juu, voisin ajatella itseäni isänä. Vaatii kuitenkin juuri sen oikean naisen taikomaan niistä siittiöistä ihmisolennon. Enkä aseta asian suhteen itselleni mitään paineita. Ne tulee jos on tullakseen.

Tuli tosta mieleen että joskus deittipalstoilla luin tiettyjen miesten ilmoja, ja nuo miehet tahtoivat TOSI KOVASTI isiksi, ja asettivat aikarajaksi jonkun tietyn vuosimäärän... Iik! Sellaiset vielä puhkovat kortsunsa nuppineuloilla!

Noriyumi kirjoitti:

segma kirjoitti: Lähinnä haaveena olisi ottaa ja viedä oma poika jonnekin vuorelle ja katsoa vuorelta alas auringon nousua ja opettaa pojalle pari elämän tosiasiaa.

Entäs jos et saa poikaa vaan tytön? Voisitko kuvitella olevasi tytön isä?

No sitten en voisi toteuttaa tuota haavetta ihan noin. Pitäisi toteuttaa se jotenkin muuten. Mutta siis eihän se oman lapsen sukupuoli merkkaa, ihan samalla tavalla voisin olla tytön isä (ja luultavasti tulen olemaankin, kun nyt kerran sattuisin tietämään tarkkaan mitä nimenomaan poikalapsen kanssa tulisi tehdä - olettaen siis että joskus ylipäänsä Pääsen Todistettavasti Pukille (Tm)).

Ajatus siitä että fiksu, hieno nainen haluaisi minut lastensa isäksi tuntuu aidoimmalta tunnustukselta mitä mies voi saada - ainakin toistaiseksi, kun ei ole mitään helppoa lompakkoon, koulutukseen tai asemaan perustuvaa vaikutinta.

Kyllä periaatteessa, vaikka tällä hetkellä tuntuu todennäköisemmältä kuolla salaman iskuun sisätiloissa tai saada 7 oikein lotossa. Luulen vähän, ettei tule koskaan tapahtumaan.

Totta äiti haluaa lapsenlapsia ja minä haluan kruuninperijän joka perii mut ja mun porukat.

Lisäkysymys lapsia tosissaan haluaville: mielummin ikuinen lapsettomuus vaiko vahinkovauva jonkun yhdenyönpanon kanssa?

minä haluaisin vauvan, isoveljelle synty taas... hieman enemmän keskosena kuin edellinen ja sitä edellinen kuoli tullessaan ulos... ja sitä edellinen on jo yli 5 vee

aasi kirjoitti:Ajatus siitä että fiksu, hieno nainen haluaisi minut lastensa isäksi tuntuu aidoimmalta tunnustukselta mitä mies voi saada - ainakin toistaiseksi, kun ei ole mitään helppoa lompakkoon, koulutukseen tai asemaan perustuvaa vaikutinta.

Mutta ei paksu lompakko, hyvä koulutus tai korkea asema aivan haitaksikaan ole.

Mutta jos ajatellaan että on nainen johon kaksi miestä ovat rakastuneet. Toinen mies on vähintään keskituloinen, vakiduunissa ja velaton. Toinen taasen on työtön/minimituloinen ja rahat valuvat hänen sormiensa välistä koska on tuhlari. Omille tunteilleen ei voi kovin helposti vaikuttaa, MUTTA jos ajatellaan kylmästi ja järkisyin, kumman miehen kanssa tuon naisen kannattaa perustaa perhe?

Toistaiseksi en ole pahemmin vauvakuumeillut, mutta veikkaanpa että kunhan olen kohdannut ihmisen jonka kanssa haluan ilman sisikuntaa kuristavia epäilyksen tunteita elää loppuelämäni ajan yhdessä, niin eiköhän se vauvakuumekin lehahda päälle. Minun kanssani ollaan jo haluttu perustaa perhe pari kertaa, joten ilmeisesti minut katsotaan isyyskelpoiseksi yksilöksi. Itse olen sitten vaan kaatanut korttitalon ennen kuin ollaan päästy niin pitkälle...

Joskus silloin tällöin olen leikkinyt ajatuksella että jos minulla olisi nyt lapsi kyselyiässä, ja hän kyselisi tästä ja tuosta aiheesta, miten minä sen asian selittäisin ja muotoilisin lapselle. Tykkään selittämisestä, mutta en lepertelemisestä, nääs. Ja että miten minun harrastukseni (esim. musiikin tekeminen) vaikuttaisivat lapseeni. Tuo ei taida kuitenkaan olla vauvakuumetta vaan enemmänkin lapsispekulaatiota.

Niin, ja äiti käskee tekemään lapsia jotta hän saisi perillisiä. Hän on niin käytännöllinen...

Eipä paljoa haittais jos skidin sais, toki synnyttäjän olis suotavaa olla minulle sopiva vastakappale. Mutta että vauvakuume, no ei nyt sentään...

Noriyumi kirjoitti: Mutta jos ajatellaan että on nainen johon kaksi miestä ovat rakastuneet. Toinen mies on vähintään keskituloinen, vakiduunissa ja velaton. Toinen taasen on työtön/minimituloinen ja rahat valuvat hänen sormiensa välistä koska on tuhlari. Omille tunteilleen ei voi kovin helposti vaikuttaa, MUTTA jos ajatellaan kylmästi ja järkisyin, kumman miehen kanssa tuon naisen kannattaa perustaa perhe?

Kysymykseesi en ota kantaa, mutta suomalainen keskivertobirgitta vaikuttaa usein ottavan tuon jälkimmäisen. Se kun on niin "ihanan renttu".

Noriyumi kirjoitti:

Mojo kirjoitti: vaippakääryle

IhQ sana!!!

Jees, otamma tämän käyttöön

Think kirjoitti:

Noriyumi kirjoitti: Mutta jos ajatellaan että on nainen johon kaksi miestä ovat rakastuneet. Toinen mies on vähintään keskituloinen, vakiduunissa ja velaton. Toinen taasen on työtön/minimituloinen ja rahat valuvat hänen sormiensa välistä koska on tuhlari. --

Kysymykseesi en ota kantaa, mutta suomalainen keskivertobirgitta vaikuttaa usein ottavan tuon jälkimmäisen. Se kun on niin "ihanan renttu".

Me naiset nyt vaan ei sitten osata ajatella kovin järkevästi asioita. Vaaditaan elämään RRrrrrrrakkautta ja intohimoa! Ja luotamme siihen, että saamme jokaisen rentunretjakkeen koulutettua kelpo-isäksi, se on vain ajan kysymys. Rrrrrakkaus riittää.

hermine kirjoitti:Lisäkysymys lapsia tosissaan haluaville: mielummin ikuinen lapsettomuus vaiko vahinkovauva jonkun yhdenyönpanon kanssa?

Lapseni biologinen isä... Ollut aina kovin lapsimyönteinen, tavis "rakastun, pääsen naimisiin, saan vähintään 2 lasta" -tyyppi. Huolimatta siitä, että pukkasi yhdenyönpanon pyöreeksi ja on (vaikka käytyään kiltisti synnytysvalmennukset ja tukenut pyöreää odottajaa henkisellä tasolla), tavannut päälle vuoden vanhan lapsensa vain kerran, ei kuitenkaan osaa katua. Kuulema pienessä sekavassa mielessään kiitollinen edes tästä yhdestä. Ei mahdu päähäni tuo niin millään.

Tottahan toki.

Lapset ovat kivoja.

Kyllä minä tahtoisin saada jälkikasvua jonain päivänä, mutta vain jos kohtaan sen aivan erityisen ihmisen jonka kanssa haluaisin loppuelämäni viettää, niin niitä voisi hankkia.

Mieluummin olisin ikuisesti lapseton kuin se, että sekoilisin kännissä ja sitten vahinkolaukaus osuisikin maaliin .

Gwyneira kirjoitti: Me naiset nyt vaan ei sitten osata ajatella kovin järkevästi asioita. Vaaditaan elämään RRrrrrrrakkautta ja intohimoa! Ja luotamme siihen, että saamme jokaisen rentunretjakkeen koulutettua kelpo-isäksi, se on vain ajan kysymys. Rrrrrakkaus riittää.

Eihän siinä varsinaisesti mitään pahaa ole, että haluaa sen rentunretjakkeen. Henk.koht. minulla ei ole mitään sitä vastaan, koska on tässä maailmassa ainakin yksi nainen, joka ajattelee toisin. Ehkä se ongelma onkin juuri se, että nainen kuvittelee muokkaavansa siitä retjakkeesta mallikelposen isän. Luulisin, että tässä asiassa niitä epäonnistumisia on paljon enemmän kuin onnistumisia. Vika on tietenkin eron tullessa täysin sen paskan miehen..kun ei se suostunut muuttumaan...