Jos nyt PILLUUN palataan..
Ehkä "ONNI" on väärä sana. mutta mielestäni voi olla sellaisia rajoittavia tekijöitä, jotka toisilla johtavat naisten saantiin ja toisia haittaavat.
Esimerkiksi ulkonäkö. Ja tiettyyn kulttuuriin ja yhteisöön kuuluminen.
Kumpikin omista ponnistuksista riippumattomia. Minusta esimerkiksi ei tule komeaa raksa-amista sujuvasti jututtamaan keski-ikäisiä umpisavolaisia tehdasnaisia. Tai jos jälkimmäinen olisi mahdollista, ei reiän takia kannata lobotomiaa hankkia, että osaisi luontevasti keskustella "Tulleeko kallaa? Onko hyviä pottuja?" -tasolla. Ja sitäpaitsi en kuulu lapsuudesta asti niihin piireihin.
Jos katsomme vaikka tätä:
Herra Manala kirjoitti:Kun sain ulkopuoliselta kuulla että ensimmäinen suuri teinirakkauteni olikin seurustellut 2 vuoden suhteestamme viimeiset puoli vuotta yhtä aikaa toisen miehen kanssa, kyllä se aika surkeantuntuiseksi hyväuskoisen, romanttiseen rakkauteen uskovan teinipojan veti. Kyllä minulla meni siitä noin pari vuotta, ennenkuin aloin oikeasti pääsemään yli siitä itsehäpeällisestä ajatuksesta, että olin mielestäni a) hyväuskoinen idiootti b) paska sängyssä c) muutenkin täysin kelpaamaton. Tilannetta ei ainakaan auttanut se, ettei tämä kyseinen hupakko suostunut koskaan kertomaan, mikä hänet moiseen veti. Tottakai kaltaiselleni kohtuu kokemattomalle suhdehaparoijalle luonnollinen reaktio oli syyttää itseä kaikesta..
Huh.
Karmee säkä.
Sittenkin (huonosta) onnesta kiinni?
Minulla vähän vastaava, kun EKA treffaamani ja öitsimäni nainen (olin 32 wee!!) sattui olemaan lähempänä sieluntoveria kuin kukaan myöhemmin. Ja kun lopulta olin ihastukseni tunnustanut ja nainen itse oli treffit sopinut... Puhelimessa kellonaikaa sopiakseni: "Ei tule mitään, kun SE YKS niin loukkaantui" Ja protestoidessani sanoi: "Siis mua ei ole siis niin missään vaiheessa niin pätkääkään kiinnostanut". Jos ei siinäkään mitään niin missäs sitten? Meinasin kuolla ja niillä jäljillä kaikki muukin, CityKityä myöten.
Herra Manala kirjoitti:
Siihen huonousmasennukseen lisättynä vielä puolentoista vuoden mittainen naisettomuus ja minkään näköisten sosiaalisten naiskontaktien puuttuminen ja syntymättömyys (jotka pitkälti johtuivat tästä omasta nollaitsevarmuudesta), niin kyllähän siinä alkoi tuntemaan itsensä aika tavalla ihmisarvottomaksi hylkiöksi. Tavallaan minut pelasti siitä tilanteesta yksi kotibilekerta kun vedin perseet, oksensin ja sammuin sänkyyn selälleni. Seuraavan kerran heräsin erään nuoren naisen varsin suorasukaiseen seksuaaliseen lähestymiseen. Jos olisin sammumiseni sijaan surkeaitsetuntoisena
keskustellut hänen kanssaan, ei varmaan olisi tarvinnut kuvitella tuohon pisteeseen asti etenemistä.
..
Jaaha.
No ensinnäkään minä en ole koskaan treffaamilleni naisille mitään surkeuksiani kertonut. Kity on niitä varten.
Toiseksi voisitko selittää, miten tuokin saantisi liittyy korostamaasi "itsevarmuuteen"? Olit siis ollut puolitoista vuotta itsetunnon suhteen ali-ihmistasoa, sitten oksentanut ja sammunut kotibileissä. Ja sitten joku nainen välttämättä haluaa panna juuri sinun kanssasi. Köh.. mitenkähän se "itsevarmuus" joka sinusta on naisten saannin edellytys, sinusta noissa oloissa hehkui? Tuskin oli hehkunut ennen sammumistasikaan.
Herääkin epäily, että
1.) Oletkin vaan tarpeeksi hyvännäköinen (En tajua)
2.) Kuulut kulttuuriin jossa tuollaista tapahtuu (minä en, koska en ole koskaan viihtynyt siellä)
3.) Silkka hannuhanhimainen onni.
Vaikka kuinka vähätellään "onnea" ja korostetaan "yrittämistä" ..kyllä minusta vaikuttaa, että suhteutettuna siihen, miten käytännössä uskomattoman vaikeaksi ja monien neuvojien mukaan valtavaa taitoa vaativaksi olen naisen saamisen kokenut-- niin silti monien miesten ei tarvitse tehdä paljon paskaakaan asian eteen.
Vaikka tässä ketjussa kuvaaman sospokekeissi: Jätkä vain ojentaa kätensä ja tarttuu lähimpään naaraaseen.
Killkilliä kun vituttaa hänen juttujensa muistelu niin muistelenpa että menikös suunnilleen niin, että nuori Killkill maleksi festareilla, krapuloissaan ja kasarilookissa.. ja ihan yllättäen joku tuntematon pissis pyysi panemaan itseään? Ja myöhemminkin festareilla aina löytyi pantavaa?
Jos nyt otetaan huomioon, että evoluutiopsykologisesti nainen ehkäisystäkin huolimatta etsii siittäjää lapselleen, niin mikä Killkillissä noissa oloissa oli niin jumalaisen karismaattista?
Ihan hannuhanhimaailmaa tuo.
Minä kävin (konsertteja laskematta) ekan kerran festareilla vuonna 1988, 26-vuotiaana. Silloin tapahtuikin ainoa festarien naiskontaktini: Lihava nainen sanoi minulle: "Voi voi, onkos äidin pikkupoika päässyt festareille?" Ilmeisesti en siinä miettiessäni ostanko kaljan vai hodarin osannut näyttää tarpeeksi coolilta. Rakkaassa nahkatakissani. Niin, silloin olin "pikkupoika", nyt "vanhus".
Sitten on hymypoikasektori.
Meillä oli duunissa tukityöllistetty kirjanpitäjä. Puolityhmä jätkä, ei osannut tehdä mitään ilman ohjausta, umpitylsä, rumanpuoleinen, puhui katkerasti "kauniista ihmisistä", ontui toista jalkaansa.
Kertoi minulle, että kun paikalliseen yökerhoon meni, niin HETI naiset pyysivät tanssimaan.
No minäkin myöhemmin sutena sinne. Arvatkaa puhutteliko yksikään nainen saati haki tanssimaan, sillä kertaa tai myöhemmin, arvatkaa.
Olen keksinyt syynkin: Sillä jätkällä on ihan tyhmyyttään KOKO AJAN VIRNISTYS NAAMALLA!
Samaten jos katsomme Kityn FinnMonsterin kuvaa.
http://kitina.net/album_page.php?pic_id=474 (ja tietenkin KityKlisee Tupareissa, joita kaikilla on joka viikko
)
Siinä reippaasti ylipainoinen bisse/homo, joka väittää että nuoret tytöt VONKAAVAT häneltä.
Kuvasta päätellen miksi? No se on tietysti tuo ilme.
Mutta entäs jos EI ole iloinen baariolosuhteissa?
Jos EI nauti siellä olosta?
Jos EI tykkää niistä ihmisistä?
Jos EI pysty sitä koko iltaa teeskentelemäänkään?
Sitten on vaikka Turbohaltija, joka on kehunut, että SÄTISTÄ on löytänyt naisia pantaviksi. Turboa NÄKEMÄTTÄKÄÄN, puolen tunnin sätin perustella kutsuvat PANEMAAN?? Mitä se VOI niille sanoa, ohi senkin taidokkaan flirtin jota minä olen City/Kitypiirien ulkopuolella naisille aikoinani viesteissä laittanut? TÄYTYY olla ihan eri maailma, Hannuhanhien rinnakkaistodellisuus.
Esitän siis, että voi olla sellaista "ONNEA" että on kokonaan toisentyyppinen ihminen kuin minä. Kauniimpi tietysti, vaikka ei kaikki sitäkään. Mutta "onnea" kuulua, HALUTA kuulua kulttuuriin, jossa viihdytään baareissa, kotibileissä, osataan jutella amisakoille, saadaan festaripillua.
Itse en sanoisi sitä "onneksikaan", ei minulle olisi "onni" olla kokonaan toinen ihminen.
Tämän tiedostaminen helpottaa, ymmärrän ettei minulla mitään muuta mahdollisuutta olekaan, ihan eri lajia nuo alvariinsa parittelevat ihmiset sitten.
PerttiMakimaa kirjoitti:
Pysy lujana ja pidä rima epärealistisen korkealla.
Siis mistä vitusta tuo hokema rimastani?
Siitäkö, että laitoin hoikkien pystytisumisujen kuvia?
Tuollaiset kommentit lähtee maailmasta, jossa on VALINNANVARAA.
Minulla ei nyt tai koskaan ole ollut valinnanvaraa naisten suhteen. Kaikki tapahtumat tai siis ei-tapahtumat olleet person-to-person -juttuja ja sattumaa, ilman mitään tasojen miettimistä.
Jos mulla nyt sitten on raja, että nainen ei saisi olla menopaussin ohittanut, eikä ylilihava eikä sillä saisi olla ainakaan teini-ikäistä- aikuista lasta (viisivuotiaan äidille olen meilaillutkin, vanhempiin LAPSIINKIN kokisin alemmuudentuntoa), niin voi kauhea sitten, sehän sulkee 99.99% naisista pois, niinhän?
Ja jos minulla on tämä pikku päähänpinttymä, että etsin romanttista rakkautta, niin totta kai se edellyttää naista, johon on henkinen yhteys, sekin on "taso".
Ketä minä mielestäsi sitten saisin yrittää?
45-vuotiasta 100-kiloista Katri-Helenaa kuuntelevaa raksan siivoojaako jolla on kolme aikuista äpärää?
Miksi? Reiänkö takia? Onhan minulla nyrkkikyllikki!
-----
HellBellille "kiitos" selvennyksestä.
Olen vaan nähnyt ja kuullut KityMisuja vietävän vähemmälläkin sympatialla kuin sinulla ja minulla. Ja joku joskus kehoitteli meitäkin.
Kuitenkin tietenkin:
1.) Et ole Kitylutka vaan siweänpuoleinen ja kranttu niinkuin pitääkin
2.) Minun treffaaminen olisi häpeäksi kelle vaan
3.) Kaverisi Kreivitär lienee kertoillut siitä muinaisesta yritelmästäni (tuskin kaikkea sentään
), ja peräti NÄHNYT minut miitissä, joten se siitä sunkin kanssa
Joka tapauksessa vastauksesi säästi minulta treffien ehdottamisen vaivan.