Kitinä

Hyvä minä!!

Olen pessyt pyykit ja ikkunat, lattiat ja astiat, vielä kun itsensä jaksaisi...
Sen sijaan taidan vääntää noita tehtäviä joita olen lykännyt viikkokaupalla. Menen suihkuun vasta tuskanhien kihotessa otsalleni.

Ikävyys vaivaa... Olisipa asiat edes joskus yksinkertaisia.

Novoijee, ei ihme, että mulla oli hirveä olo tuossa aiemmin iltapäivällä, kun enhän ollut töissä syönyt juuri mitään. Ja sitten torkuin tuossa vielä enkä ehtinyt kauppaan ja nyt lähes koko päivän ravintoni on muodostunut vain tonnikalasta, kaurapuurosta, suklaasta ja suolakekseistä. Ja mun on vieläkin niin nälkä, mutta jos nyt lukis ja nukkuis ensin.

Jesajajee, vika yövuoro ja sit ei olekaan loppuviikkona duunia. Arvatkaas, mä olen askarellut mun kummitytön synttäreille aasinhäntä vehkeet ja onginta jutskia, maalannut pieniä ja isoja kaloja, jotka kiinnitetään siniseen lakanaan, joka kiinnitetään portaiden kaiteeseen, ja sitten sen yli ongitaan.

Lupauduin taas leikkitädiksi

Ei vain pysty keskittymään noihin tehtäviin. Ahdistaa moiset. Ne on niin typeriä, että on oikeasti vaikeaa keksiä niihin jotain sopivia lässynlässyn-vastauksia. Ärsyttää.
Ei edes oikeastaan ne tehtävät, vaan se seikka, että ennen olen kyennyt vetämään tuollaiset vasemmalla kädellä viidessä minuutissa, mutta nyt lähinnä hakkaan päätäni seinään.

Ja tekee mieli kaikkea mässyä. Ja kaapeissa ei ole mitään. Röökiäkin tekee mieli, mutta ei ole röökiseuraa, ja en viitsi soittaa kenellekään tähän aikaan. Hitto.

Huomenna ajan talviturkkini pois. Ja nypin kulmakarvat.

Mikä on kun ei taidot riitä, mikä on kun ei onnistu? Siis järki ja ajankäyttötaidot. Prkl. No, kohta kumminkin nukkumaan. Parempi epäonnistua tenteissä hyvin kuin huonosti nukkuneena.