Kitinä

JoeB kirjoitti:

Keikaus kirjoitti:Näitä tuloksia katsellessa tulee mieleen, että kitymiehet, te ootte siis niin in denial! Ette varmaan oo edes uskaltaneet äänestää, kun pelkäätte, että joku saa tietää..

Henkilökohtaisesti olen sita mielta etta miehen ruumis on epaeroottisin kappale mita maa paallaan kantaa. Joskus oikein ihmetyttaa etta mita naiset meissa oikein nakevat koska miehesta ei saa millaan eroottisen nakoista teki mita tahansa.

Naisvartalo sensijaan... mmm...

Tuo on totta, vaikka miehen kanssa olis varmaan paljon helpompaa. Ei tarttis ostella kukkia, tai arvata mistä nyt tuulee.

Pehmovanukas kirjoitti: Eikä ollut tarkoituksena mitenkään arvostella ratkaisujasi, mutta kuvauksesi miessuhteistasi ovat olleet sen verran laimeita (huom. puhtaasti oma näkemykseni, ei sisällä arvostelulausumaa tämäkään), että väkisinkin ajattelee että jotenkin et "toteuta itseäsi" syystä tai toisesta. Se on tavallaan surullista, jos taustalla on esim. vanhempien iskostamat asenteet.

Saisitpahan poikuudenkin lopulta lopettamaan vonkuunsa, kun julistautuisit lepakoksi

Mä oon ylipäänsä aika parisuhdehehkutuskielteinen ihminen. Ei siksi, että mulla itselläni menisi huonosti ja olisin kateellinen muille, vaan peruskohteliaisuudesta. Rakkaudella rehenteleminen on mulle yhtä vastenmielistä kuin rahallakin (tai oikeastaan vielä inhottavampaa, rakkauteen kun ei työllä ja yrityksellä voi vaikuttaa jos on huono tuuri. Rakkaus kertyy vielä rahaa tehokkaammin sinne, missä sitä on jo valmiiksi yllinkyllin). Ärsyttäähän monia sellainen huimamainen omakehu työurastakin. Kell' onni on se onnen kätkeköön, kivempi pysyä sellaisissa aiheissa joihin onnettomatkin ihmiset pystyvät samaistumaan. Reilu pitää aina olla, jos jotain on niin kaverille kans. Mutta poikaystäviä ei voi jakaa, joten niistä on parempi olla hiljaa.

Tunnustan nyt poikkeuksen vuoksi totuuden tässä keskustelussa, että olen tällä hetkellä todella onnellinen miesystäväni kanssa. Sydämenkuvat silmissä koko ajan ja ajatuskin hänestä saa hehkumaan. Myöhästyin töistäkin puoli päivää kun en pystynyt irroittautumaan hänen iholtaan. Ei oltu nähty neljään päivään, heti kun tulin kotiin vaatteet pois ja sänkyyn ja nyt on sitten kaikki koulutyöt tekemättä kun sylikkäin kului seuraavat 6 tuntia ihan hupsista vaan. (eikä edes ole ihan tuore tämä suhde) Nyt palaan takaisin "paskaaks tässä, eiköhän tääkin mee kohta kiville mutta mitäs sinulle kuuluikaan?"-kulissiini, ennenkuin joku oksentaa näppikselleen.

Poikuus on tainnut jo tajuta, että mua on ainakaan tällä hetkellä aika turha vongata. Sama tuo, vongatkoon jos se sille iloa tuottaa. Kiitoksia huolenpidosta kuitenkin.

Pehmovanukas kirjoitti:

Clay kirjoitti:Jos riisutaan ihminen kulttuurin rasituksista, luulen prosentin olevan aika lähellä sataa. Seksuaaliset suuntautumiset ovat enemmänkin kultturelleja juttuja.

Höpö höpö. Kyllä heteroseksuaalinen käyttäytyminen on ihan geenien puolesta perusohjelmoitu normaalin ihmisen aivoihin. Pikemminkin voisi sanoa niin, että biseksuaalisesta käytöksestä suurin osa on ympäristötekijöiden tuotetta. Vrt. muotilesbous.

Niin. Ajoin enemmänkin sitä takaa, ettei ihmisen perusbiologiassa ole mitään estettä kulttuurilähtöiselle biseksuaalisuudelle. Psykologiassa näitä esteitä voi tietysti olla, on oudompiakin fobioita olemassa kuin homofobia. Enkä tarkoita, että jokainen hetero on homofoobikko.