Enhän mie tiä yhtään mitä tippaa laittoivat. Pitää koettaa tota Nutri-Junioriakin käydä sitten. Antoivat Diapamireseptin vielä kaiken päälle! Eli kun aluksi luulin, että oksentelun aiheutti ehkä se, että söi vahingossa rauhoittavan lääkkeen niin nyt sitä tulee sitten hoidoksi!prosessi kirjoitti: Onko sille myös laitettu sokeritippaa, vai pelkästään sitä nesteytysvettä? Jos pelkkää nesteytystä, kannattaisi myös laittaa vähän sitä sokeritippaa, että Tuulikki saa myös energiaa.
Nutri-Junior on siis kaikelle mahdolliselle allergisille pikkuvauvoille tarkoitettua täysravintoa, joka imeytyy väkisin vaikka vauvan koko suolisto olisi todella pahassa tulehdustilassa ja täysin kykenemätön sulattamaan mitään ravintoa. Juuri siksi se todennäköisesti pysyisi geeliäkin paremmin sisällä, sillä siitä on karsittu pois kaikki mahdollinen ärsytysreaktioita aiheuttava.
Kuites nyt kun tultiin kotiin ja vein sen saunanlauteille että "tottahan se nyt väsyneenä haluaa käydä sinne maate" niin katin kontit, täsä se on ihan pirtsakkana käppäilly niinkuin ei mitään. Ensin jopa ei välittäny pojasta mitään, mutta sitten alkoi murisemaan. Pitää se poju nyt pitää täällä makkarissa toistaseksi. Välillä käyn leikittämässä ja nettailemassa kaverina niin saa Tulsa olla rauhassa.
Tosiaan, lääkäri totesi että olin sittenkin luultavasti ollut oikeassa alunperin. Oli otettu uudet röntgenit, verikokeet, nielututkimus, pissatutkimus ja kakkaamaan laitettu peräruiskeella. Eikä missään mitään merkkejä mistään sairaudesta tai edes kehon kuivumisesta.
Laitoin sen hormonihajustimen tuonne olkkarin nurkkaan ja ajattelin, että saa olla tämän illan nyt kaikesta rauhassa tyttöparka. Jos toi kokonaan stressistä johtuu, niin paljonko nämä lekurikäynnit ovat sitte pitkittäneet sitä...
No, onpahan tutkittu ainakin perinpohjin ja 300 euron edestä nyt sitte. Minua tuo Diapam vielä kyl epäilyttää, mutta kai sitä pitää sit kokeilla?
Päätin lekurissa, että hyväksyn diagnoosinsa ja uskon että se tosta virkoaa. Samalla iski hirviän järkyttävä väsymys ja päänsärky ittelle kun stressi helpotti. Oisin kohta ruvennu itte oksentamaan, syömättä ja juomatta olen jo ollukki...
Syvimmät pahoittelut. Pitkään ikäänhän tuo sitten ehti, eikös se kuitenkin ole jo merkki onnellisesta elämästä! 
