Lemmikkipulmaketju

[Lapitii]

Kenelläkään mitään tietoa/kokemusta marsun tmv. pikkunöksän nivelrikosta?

[prosessi]

Kenelläkään mitään tietoa/kokemusta marsun tmv. pikkunöksän nivelrikosta?

Harvemmin nuo elävät niin pitkään, että pääsisivät nauttimaan vanhuuden riemuista. Olet aika varmasti melko yksin tuon ongelman kanssa. Itse kyllä tuossa tilanteessa uskaltautuisin tekemään pieniä "eläinkokeita", eli syöttäisin marsulle sen loppuiän hevosille tarkoitettua Cartivet-jauhetta, joka siis lisää nivelnesteen määrää ja vähentää kipuja, sekä hidastaa nivelrikon etenemistä.

Mutta koska tuon kokoisia kohtalotovereita on vähän ja marsun koko aivan mitätön verrattuna hevoseen (en kuitenkaan uskaltaisi antaa koirille tarkoitettua vastaavaa ainetta, koska siinä on glukosamiinin lisäksi kondroitiinisulfaattia, jonka sopimisesta kasvissyöjille en tiedä), on annostus todella vaikeaa. Itse antaisin hyppysellisen kerrallaan, eli sen verran kuin kahden kuivan sormen väliin jää. Syöttäisin sitä marsun loppuelämän ajan, sillä kovin paljoa menetettäväähän tuossa tilanteessa ei enää ole. Kysy joltain hevostutulta tai vaikka joltain hevosaiheiselta keskustelupalstalta, josko joltakulta liikenisi sokeripalaa vastaava määrä tuota Cartivetia (sekin on suuri määrä marsulle kuluttaa), sillä sitä myydään muistaakseni kilon purkeissa ja se on sikakallista.

[Lapitii]

Harvemmin nuo elävät niin pitkään, että pääsisivät nauttimaan vanhuuden riemuista. ...

Paljon kiitoksia vastauksestasi. En kuitenkaan oikein lämpiä tuolle ehdottamallesi lääkekokeilulle...no, voin toki jutella asiasta eläinlääkärin ja kasvattajan kanssa.

Ko. marsu ei ole vielä edes vanha, vasta 3,5 v, ja rikkinäistä etutassua lukuunottamatta terve ja oikein hyväkuntoinen, ja lisäksi vallan ihana luonteeltaan (utelias, rohkea, pirteä ja todella kesy). Tässä nyt vietetään viimeistä viikon aikalisää kipulääkkeiden kera, ens keskiviikkona todennäköisesti laitetaan Lapu-pappa ikiunille.

[mustaenkeli]

mun kissa pelkää mun faijaa ihan uskomattoman paljon, se menee sitä aina kylpyammeen alle piiloon!

Mullon kans yks miespuolinen kaveri, jota kissani pelkää uskomattoman paljon, ei suostu lähellekään, vaan kyhjöttää joko sohvan takana, sängyn alla tai roskiksen takana keittiössä. Pelkäsin jo hetken aikaa, että liekö sama pelko kaikkia miehiä kohtaan, kun ei liiemmin muita miesvieraita ollu kämpillä aikoihin käyny. Pelko osottautu onneksi kuitenkin turhaksi...

[Hellu]

Apua, nyt on sellainen tilanne etten tiedä mitä tekisin!

Pitäisi ottaa huostaan 2-vuotias rottweiler tyypiltä joka kohtelee huonosti.
En voi erinäisistä syistä soittaa tapauksesta eläinsujeluviranomaisille.
Oon aina halunnu koiran, mutta ajatellut että sitten vasta kun muutetaan maalle.
Meidän suvussa on ollut rottiksia monen sukupolven ajan, tuntuu jotenkin
että tää on kohtaloa tai jotain kun rottis on aina ollut ykkösvaihtoehto (ja melkeinpä ainoa.)
Koiran ottaminen merkitsisi ehdottomasti kämpän vaihtoa, se on kyllä muutenkin ollut työn alla.
Mulla on kaksi kissaa, ja tuleva asunto olisi luutavasti kaksio.
Mietin vaan että voiko n.60 neliön kampässä pitää kahta kissaa ja koiraa, varsinkin kun eivät entuudestaan entuudestaan tunne toisiaan?
Töissä kuitenkin on käytävä joten niiden olisi tultava toimeen keskenäänkin.
Mulla ei oo koskaan ollut itselläni koiraa, ja mietinkin pystynkö hallitsemaan sitä.
Helsingissä pidetään omistajakurssi vasta elokuussa.

Mulla on jotekin niin sekavat tunteet koko asiasta, varmaa on että sen koiran joudun hakemaan pois.
Pystynkö pitämään sen on eri asia..
Mulla olisi sille hyvä paikka kesäksi isovanhempieni luona mökillä, heillä on ollut koiria ennenkin ja tykkäisivät kovasi ottaa kesäkoiran.
(Muutto olisi minulle mahdollinen vasta alkusyksystä..)
Toisaalta kesän aikana voisi sitten tutustua koiraan ja miettiä asiaa, olisi aikaa etsiä uutta kotiakin koiralle jos tuntuu ettei jostain syystä pystykään pitämään sitä.
Tää on niin iso asia ja ratkaisut tehtävä nopeasti että pää on ihan pyörällä.

[prosessi]

Harvemmin nuo elävät niin pitkään, että pääsisivät nauttimaan vanhuuden riemuista. ...

Paljon kiitoksia vastauksestasi. En kuitenkaan oikein lämpiä tuolle ehdottamallesi lääkekokeilulle...no, voin toki jutella asiasta eläinlääkärin ja kasvattajan kanssa.

En minäkään kokeilisi, ellei tilanne olisi se, että ainoa toinen järkevä ratkaisu olisi lopettaminen. Munuaisten suhteen se suurin riski, mutta jos jotain sen suuntaista näyttäisi tapahtuvan, olisi se lopettaminen edelleen mahdollisuus. Eli ei mitään menetettävää. Tosiasiahan kuitenkin on, että muutkin kipulääkkeet rasittavat munuaisia, joten kokeilu olisi vaihtoehtona vain joko yhtä huono tai hyvässä lykyssä jopa parempi.

Ko. marsu ei ole vielä edes vanha, vasta 3,5 v, ja rikkinäistä etutassua lukuunottamatta terve ja oikein hyväkuntoinen, ja lisäksi vallan ihana luonteeltaan (utelias, rohkea, pirteä ja todella kesy). Tässä nyt vietetään viimeistä viikon aikalisää kipulääkkeiden kera, ens keskiviikkona todennäköisesti laitetaan Lapu-pappa ikiunille.

Onhan tuossa jo ikää. Marsut kun elävät lemmikkeinä epänormaalin pitkään, eli ne ovat eläkeläisiä suurimman osan elämäänsä.

[prosessi]

mun kissa pelkää mun faijaa ihan uskomattoman paljon, se menee sitä aina kylpyammeen alle piiloon!

Mullon kans yks miespuolinen kaveri, jota kissani pelkää uskomattoman paljon, ei suostu lähellekään, vaan kyhjöttää joko sohvan takana, sängyn alla tai roskiksen takana keittiössä. Pelkäsin jo hetken aikaa, että liekö sama pelko kaikkia miehiä kohtaan, kun ei liiemmin muita miesvieraita ollu kämpillä aikoihin käyny. Pelko osottautu onneksi kuitenkin turhaksi...

Meidän Minni pelkää kaikkea isoa ja sinistä. Ensimmäisen kerran huomasimme tuon jo Minnin ollessa pentu, kun se sai paniikkikohtauksen tennismailan suojuksesta. Sininen säkkituoli täytyi myös poistaa asunnosta, kuten siniset laukutkin. Varmasti jokin pentuaikainen tapahtuma takana, onneksi ongelma on lähes kadonnut vuosien myötä.

[Lapitii]

Harvemmin nuo elävät niin pitkään, että pääsisivät nauttimaan vanhuuden riemuista.

Marsut kun elävät lemmikkeinä epänormaalin pitkään, eli ne ovat eläkeläisiä suurimman osan elämäänsä.

Öh... Noissa nyt oli sen verran ristiriitaa, että jäi vähän epäselväks sun mielipitees tästä. No, nevermind.

[Mylwin]

Hiukan kissa aiheinen....tää aiheutti ainakin itsessä lievää hilpeyttä näin työpäivän keskellä.

Pet the Kitty

Nyt tuli kissoja ikävä. =(

[prosessi]

Harvemmin nuo elävät niin pitkään, että pääsisivät nauttimaan vanhuuden riemuista.

Marsut kun elävät lemmikkeinä epänormaalin pitkään, eli ne ovat eläkeläisiä suurimman osan elämäänsä.

Öh... Noissa nyt oli sen verran ristiriitaa, että jäi vähän epäselväks sun mielipitees tästä. No, nevermind.

Yleensä nuo alkavat oireilemaan kunnolla vasta n. 5-vuotiaina, "eläkeikä" puolestaan alkaa jo vähän päälle 2-vuotiaana.

[Lolita]

Karvamakkarassani on joku vika, se ei ole naukunut ulos koko päivänä ja on nukkunut ihan rauhallisesti monet päiväunet. Kiltisti on leikitty, syöty ja nukuttu. Ei rynnännyt rappuun kun lähdin ulos eikä myöskään kun tulin takaisin sisälle. Mikä tuo kissa on ja mitä se on tehnyt Pekalle?

[prosessi]

Karvamakkarassani on joku vika, se ei ole naukunut ulos koko päivänä ja on nukkunut ihan rauhallisesti monet päiväunet. Kiltisti on leikitty, syöty ja nukuttu. Ei rynnännyt rappuun kun lähdin ulos eikä myöskään kun tulin takaisin sisälle. Mikä tuo kissa on ja mitä se on tehnyt Pekalle?

Nuo vaihtavat välillä tiedustelijoita... Mutta ehkä tästäkin löytyy jotain toisia avaruuskissan tuntomerkkejä?

[Lapitii]

[del, turha viesti]

[mustaenkeli]

Apua, nyt on sellainen tilanne etten tiedä mitä tekisin!

Pitäisi ottaa huostaan 2-vuotias rottweiler tyypiltä joka kohtelee huonosti.
En voi erinäisistä syistä soittaa tapauksesta eläinsujeluviranomaisille.
Oon aina halunnu koiran, mutta ajatellut että sitten vasta kun muutetaan maalle.

Tää on niin iso asia ja ratkaisut tehtävä nopeasti että pää on ihan pyörällä.

Kaksvuotias koira on jo aikuinen ja vanhan sanonnan mukaan vanha koira ei enää uusia temppuja opi. Ei ainaskaa sillai nii helpolla. Mieti ny iha joka kantilta, haluatko moista otusta. Jos koiraa on kohdeltu ihan aikuisten oikeasti huonosti - heijastuu se myös kaverin käytökseen ja näin ollen voi olla hyvinkin haastava asuinkumppani. Etenkään kun Rottis ei oo niitä kaikkist helpoimmasta päästä olevia...

Miksi et voi tehdä ilmoitusta eläinsuojeluviranomaisille?!! Eikö se ois vähä niiqu velvollisuutes? Ilmoituksella ainoastaan viestität, että välität niin elukasta kuin omistajastaankin.

Sit toi asumisjuttu. Hanki siinä sitte isompi kämppä, kaksio, jossa pyörit kissoines ja koirines. Kissa voi toki tulla koiran kanssa hyvinkin toimeen, tai sitten ei lainkaan. Entäs jos kissasi alkaaki pelkäämään tuota koiraa ja oireilisi niin fyysisesti kuin psyykkisestikin valtaisasti. Tulet pattitilanteeseen, jossa joudut valitsemaan: koira vai ne vanhat kissat. Kaksiossa, isossakaan sellaisessa tuskin olisi niin paljon tilaa, että nuo kaikki kolme otusta voisivat olla siellä kaikessa rauhassa ja pitää oman reviirinsä. Eikö onnistuisi jos koemielessä kattoisit jonkun viikon pari tai kolme, kui nää kaikki karvapallerot keskenää toimeen tulisi ja sillä koiralla olisi silti joku paikka minne sen silti voisi turvallisesti sijoittaa...

Toisaalta, jos aikuisen koiran oot ottamassa ja aattelit uutta kämppää vasta syksyllä ja kesäksi koira jonnekki maalle hoitoon... Eli taas yks stressitekijä koiralle lisää. Kuis sopeutuvainen tää kaltoinkohdeltu tapaus on? Tämmöset omistajien ja ympäristöjen vaihokset ei yleensä tee välttämättä ainaskaa hyvää.

Itselläni ei ole koiraa. Tulee kyllä olemaan. Sitten joskus kun olosuhteet paremmat. Että olisi aikaa, kärsivällisyyttä, aikaa, tilaa, rauhaa, aikaa ja kaikki systeemit kunnossa. Niin ja vielä sitä aikaa. Rotwailler on itelläki ollu monesti mielessä, mutta se jos mikä vaatii todellakin sitä kärsivällisyyttä ja aikaa. Enkä kyllä ottais aikuista koiraa... näen, että moisessa olisi liiaksi riskejä. Siitäkin huolimatta, että olen kyllä saanut tutustua aikoinani semmoseen maailman kultasimpaan sekarotuseen, jossa oli ainaski lapinkoiraa ja saksanpaimenkoiraa, tuli aikoinaan aikuisena eksälleni (itteasiassa oli eksän eksän koira...), jolla oli myös kaksi kissaa. Näitten kanssa ei kyllä ollu mitää ongelmaa. Vaikka tää koira olikin oikeasti kaltoin kohdeltu juoppoperheen hauva, jonka omistaja myi saadakseen lisää viinaa... Mutta noissa hommissa on aina riskinsä ja tarvii tarkkaan puntaroida, uskaltaako sitä riskiä ottaa.

Suosittelen: älä tee liian nopeita, hätiköityjä päätöksiä. Koiria ei oteta huvin vuoksi, ei edes kesäksi. (älä ota kesäkissaa, älä koiraakaan). Toi koko hässäkkä vaatii aikalailla sitoutumista. Koira on kuitenki hiukka eri juttu ku kissa, joka pärjää itekseenkin hyvin vuorokauden tai pari. Mieti, mieti, mieti... ja onnea valitsemallesi tielle!

[pajazzo]

Apua, nyt on sellainen tilanne etten tiedä mitä tekisin!
Pitäisi ottaa huostaan 2-vuotias rottweiler tyypiltä joka kohtelee huonosti.
En voi erinäisistä syistä soittaa tapauksesta eläinsujeluviranomaisille.

Minkä ihmeen takia et voi soittaa viranomaisille? Jos koiraa kohdellaan huonosti se on nimenomaan sinun velvollisuutesi soittaa ja ilmoittaa asiasta. Haiskahtaa, että henkilö on sukulaisesi tai vastaava...?

Mietin vaan että voiko n.60 neliön kampässä pitää kahta kissaa ja koiraa, varsinkin kun eivät entuudestaan entuudestaan tunne toisiaan?
Töissä kuitenkin on käytävä joten niiden olisi tultava toimeen keskenäänkin.
Mulla ei oo koskaan ollut itselläni koiraa, ja mietinkin pystynkö hallitsemaan sitä.

On aika riskaabelia arvuutella miten iso koira, joka luultavasti ei ole tottunut kissoihin tulee toimeen niiden kanssa. Paskassa tapauksessa kissat repivät koiralta silmät päästä tai koira rusauttaa hampaillaan kissojen niskat poikki. Rottweilerin purukalusto on kuitenkin huomattava ja poweria löytyy. Lisäksi arvelluttaa se, ettei sinulla ole koskaan ollut koiraa. Onko kuitenkaan oikea vaihtoehto ottaa täysikasvuista Rottweilerin tyylistä koiraa, jonka tausta ei ole paras mahdollinen? Tämän rotuiset koirat ovat kuitenkin aika vaativia ja tarvitsevat johdonmukaista omistajaa. Onko koiraa koulutettu? Miten se viihtyy yksinään? Hajottaako se asuntoa? Huutaako se koko päivän? Onko sisäsiisti? Nämä ovat asioita, jotka eivät ole itsestäänselvyyksiä huostaanotetun koiran kohdalla. Koiralla saattaa olla tapoja, jotka todella yllättävät ja joita ei tule ajatelleeksi!

Toisaalta kesän aikana voisi sitten tutustua koiraan ja miettiä asiaa, olisi aikaa etsiä uutta kotiakin koiralle jos tuntuu ettei jostain syystä pystykään pitämään sitä.

Kesän jälkeen tulee kuitenkin syksy ja talvi. Koiran kannalta ei ole paras mahdollinen ajatus lähteä kierrättämään sitä kodista toiseen. En väitä, etteikö se voisi onnistua, mutta jokainen kodinvaihto vaikuttaa koiran psyykeeseen. Toiset koirat kestävät sitä paremmin kuin toiset. Ongelmakoiraa ei ole helppo uudelleen sijoittaa. Et kuitenkaan voi olla niin vastuuton, että laittaisit ongelman kiertämään. Jää sinun tehtäväksesi etsiä sille todellakin sellainen koti, jossa kaikki ongelmat ovat huomioitu ja hyväksytty. Mikäli tällaista kotia ei löydy on sinun tehtäväsi lähettää koira koirien taivaaseen. Se saattaa monta kertaa olla paljon parempi ratkaisu. Mieti näitä ja harkitse tarkkaan. Koira ei ole lelu ja tämän rotuiset koirat eivät ole paras vaihtoehto ensimmäiseksi lemmikiksi. Tsemppiä päätökseen.

[Lolita]

Opin eilen, että kissalla on maitohampaat, jotka putoavat pois rautahampaiden tilalta. Verta oli joka puolella ja verinen hammas mun sängyssä (veren määrää vahvasti liioiteltu) ja myöhemmin karvamakkaran suuhun kurkistaessani sieltä löytyi toinen irtohammas, jonka sitten nyppäsin pois. Kissanomistajan elämä on vaihtelevaa ja aina oppii uutta.

[Ann]

Huonosti pidetyn koiran huostaanottojutussa komppailen ylläolevia. Nähnyt semmosia tapauksia, joissa koiralle on jäänyt sen verran kovia traumoja ettei elo normiperheessäkään ole enää sujunut.

Tohon kieli-hommaan vois veikata myös semmosta, että jos purenta ja hampaiden asento on muuttunut, niin se kieli saattaa senkin tuloksena tupsahtaa ulos suukista. Näin ainakin meillä.

[Elppis]

Miten Kid:n kisun kanssa kävi eläinlääkärillä?

[Kid]

Miten Kid:n kisun kanssa kävi eläinlääkärillä?

Kisu voi hyvin. Sai raukka kaksi piikkiä. Toinen kortisoonia hengitysvaikeuksiin (astmahan sillä) ja toinen piikki matolääkitystä.
Lääkäri sanoi, että matojen takia tuo karva saattaa tosta mahasta lähteä. Eli katti tuntee että joku siellä masun kohilla kutisee ja yritää nuolemalla saada pipin pois. On kuulemma ihan normaalia.
Kuukauden kuluttua viedään muru taas piikitettäväksi, normi rokotukset niin pääsee tää meidänkin mirri pihalle

Nyt on hyvä olla sekä mulla ja kissalla!

[Lapitii]

pikkunöksä

Tälle päivälle oli siis hautajaiset sovittu (ja olin jo itsenikin psyykannut luopumiseen), mutta sitkeä vanha jäärä yllätti ja on jalkeilla taas. :D Mennään nyt päivä kerrallaan...

hevosille tarkoitettua Cartivet-jauhetta
kondroitiinisulfaattia, jonka sopimisesta kasvissyöjille en tiedä
Kysy joltain hevostutulta ... sillä sitä myydään muistaakseni kilon purkeissa ja se on sikakallista.

Eläinlääkäri piti noita ihan kokeilemisen arvoisina ideoina, kondroitiinisulfaattikin käy kuulemma myös kasvissyöjille. Harmi vaan että pakkauskoot on tosiaan aika hervottomia tähän tarpeeseen nähden. Cartivetia myydään 42 ekellä 900 gramman pakkauksissa. Hevostutut on mulla aika vähissä, mut yritän nyt jostain kysellä. Kaverilta saisin varmaan koiran nivelrikkolääkettä kokeiltavaksi, mutta hieman ongelmallista on ollut tuo koirien kipulääketabletinkin laittaminen 8 osaan. :P

Enivei, mennään nyt näillä renkailla niin kauan kun marsu näyttää voivan hyvin, edelleen kiitos neuvoistasi.

P.S: Pari kuvaa nököstä
[nivelrikko siis (todettu) vain oikeassa etutassussa]

[Hellu]

Kaksvuotias koira on jo aikuinen ja vanhan sanonnan mukaan vanha koira ei enää uusia temppuja opi. Ei ainaskaa sillai nii helpolla. Mieti ny iha joka kantilta, haluatko moista otusta. Jos koiraa on kohdeltu ihan aikuisten oikeasti huonosti - heijastuu se myös kaverin käytökseen ja näin ollen voi olla hyvinkin haastava asuinkumppani. Etenkään kun Rottis ei oo niitä kaikkist helpoimmasta päästä olevia...

2-vuotias rottis ei kyllä mikään aikuinen ole!
Käsittääkseni esim. suojelukoulutusta ei kannata aikaisemmin aloittaakaan.
Koira on tooosi kiltti ja peruskoulutettu, vähän riehakas kun on niin nuori vielä.

No kaikki on nyt paremmin kuin hyvin!
Käytiin ostamassa koira maanantaina ja vietiin uuteen kotiinsa, yhdelle tuttavapariskunnalle joiden 13-vuotias bokseri jouduttiin lopettamaan pari kuukautta sitten.
Olivat muutenkin ottamassa uutta koiraa ja kuulivat tilanteesta.
Kaikki on sujunut mainiosti, koira on niin lempeä ettei siihen voi olla rakastumatta!
(Hirvee koirakuume päällä..)

Tunnen koiraa entuudestaan sen verran että tiesin sen olevan tottelevainen ja kiltti, en muuten olisi sitä uskaltanut itselleni ajatellakaan.
Tietysti uudessa kodissa tulee vielä eteen nämä kaapin paikan katsomiset sun muut kun se on vielä uhmaiässäkin.
Omistajat tietävät sen kyllä, se on rottweilerin luonne.
Onneksi se pääsi hyvään kotiin, ja vielä sellaiseen jossa voin vierailla!

[Lolita]

Se alkoi taas, nurkkaan pissiminen. Aika pitkään menikin hyvin, mutta nyt se pissiminen on yltynyt päivittäiseksi. Ei auta, Feliwaytä apteekista ja pissanhajun poistajaa/kissan karkoitinta lemmikkikaupasta ostettava
En tiedä mikä Pekkaan nyt on iskenyt, kun uloskaan ei ole pahemmin naukunut, joten sitäkään tuskin kapinoi.

Mä stressaan vähän jo nyt, miten uuden kissan tulo vaikuttaa Pekkaan ja pissimiseen ja aikooko kissaneito lähteä samalle linjalle.

[prosessi]

Tälle päivälle oli siis hautajaiset sovittu (ja olin jo itsenikin psyykannut luopumiseen), mutta sitkeä vanha jäärä yllätti ja on jalkeilla taas. Mennään nyt päivä kerrallaan...

Jatkoaika on aina jumalattoman suuri helpotus. Jotenkin jatkoajalla muistaa paremmin iloitakin jokaisesta päivästä.

hevosille tarkoitettua Cartivet-jauhetta
kondroitiinisulfaattia

Eläinlääkäri piti noita ihan kokeilemisen arvoisina ideoina, kondroitiinisulfaattikin käy kuulemma myös kasvissyöjille. Harmi vaan että pakkauskoot on tosiaan aika hervottomia tähän tarpeeseen nähden. Cartivetia myydään 42 ekellä 900 gramman pakkauksissa. Hevostutut on mulla aika vähissä, mut yritän nyt jostain kysellä. Kaverilta saisin varmaan koiran nivelrikkolääkettä kokeiltavaksi, mutta hieman ongelmallista on ollut tuo koirien kipulääketabletinkin laittaminen 8 osaan.

Koirien Condros-valmiste on muistaakseni jauhetta, joten sen suhteen tuo "hyppysellis-annostelu" on mahdollinen ja varmasti helpompi kuin tablettien pilkkominen.

Pari kuvaa nököstä

Marsuissa on kyllä sitä jotain, minulta vain ensimmäinen marsuni vei sydämen niin totaalisesti, etten kahteen seuraavaan kyennyt kiintymään samalla tavalla, kun tiesi miten paljon todella rakkaan eläimen kuolema sattuu. Niiden jälkeen luovuin uusien marsujen ajatuksesta suosiolla, varsinkin kun ne ovat ainoita eläimiä, jotka aiheuttavat minulle todella voimakkaita allergiaoireita.

[prosessi]

Se alkoi taas, nurkkaan pissiminen.

En tiedä mikä Pekkaan nyt on iskenyt, kun uloskaan ei ole pahemmin naukunut, joten sitäkään tuskin kapinoi.

Kevät on iskenyt. Onko Pekka jo leikattu? Se mahdollisesti vähentää tuota, mutta kyllä moni leikattukin kolli temppuilee keväällä.

Mä stressaan vähän jo nyt, miten uuden kissan tulo vaikuttaa Pekkaan ja pissimiseen ja aikooko kissaneito lähteä samalle linjalle.

Ei kannata stressata, sattuma ratkaisee... Hyvänä puolena on kuitenkin se, että jos se noudattaa esimerkkiä, käyttää se samoja paikkoja kuin Pekkakin, joten siivottavaa ei tule enempää.

[KisSandra]

Meillä kanssa noita pissimisongelmia oli pikkuneidin kanssa ja meillä loppuivat leikkautukseen kyllä varsin onnistuneesti. Raskastahan se varmaan olikin olla pari kuukautta jatkuvassa kiimassa ennen sitä kun leikkasi kiima pirulainen toisella vallan kiinni. En kyllä meinannu eka saada kiimaselle kissalle leikkuuaikaa kun sitä ei niin kovin suositella tehtäväksi mutta lopulta lääkäritäti heltyi ja suostui leikkaamaan kun oli sekä multa että kissalta hermo jo ihan riekaileina.

Nyt ongelmana on ton vanhemman kanssa takkuuntuvat kainalot!? Mitä tekisin niiden kanssa, harjaamisesta kissa ei itse tykkäile niin vähääkään ja en ihan jatkuvasti viitsi kiusata kun mistään muualta ei mene takkuun turkki ikinä. Kainaloista saan kuitenkin ihan jatkuvalla syötöllä olla saksilla nirhimässä kamalia huopuneita takkupesäkkeitä