Kitinä

segma kirjoitti:

irmelianneli kirjoitti:

Pikku-Akka kirjoitti:Mulle on tarttunu tää iiläisten kummallinen tapa venyttää verbejä; näkkiin, tulliin, menniin (näin , tulin, menin)

Ai kuin nii just iiläisten..?? Kyllä se taitaa olla ihan koko Oulun outous, ja Rantsilaa myöten muuten.. (ainakin mun pappa vääntää tolleen) lukkiin, kokkiin, pukkiin. Hui kamala!!

Ottaa ihan saatanasti kupoliin tuo rakenne. Vähän samalla tavalla kuin Lounais-Suomesta (ilmeisesti) alkunsa saanut kukaan -> ketään -posotus. V-käyrä hipoo kattoa noiden kanssa. ;(

Oululaisena en törmänny näkkiin-mureeseen, mutta Iissä sitäkin useammin. Aatteli että se on näiden oma juttu...

Tänne itään muutettua on muutaman kerran tullut mie ja sie ihan spontaanisti. Yleensä kuitenkin harkitusti.
Jos yöllä tullaan herättämään niin ihan peruslahtea mie puhun.

Puhun vahvasti kotiseutuni murretta. Täällä Helsingissä aina välillä joku näppäräksi itseään luuleva tyyppi -kuullessaan murteeni- sanoo että "Itä-Suomi sitä ja tätä" luullen minun olevan jostain Karjalasta O_o. Olen viljellyt erilaisia vastauksia kuten "niin, no on se Rollo idässä jo katsoo Tornionjoelta päin". Siis haloo, Karjalan murre ja Etelä-Lapin murrehan on ihan erilaista! Mie sanon me, ne sannoo myö. Ja käsittääkseni Karjalan murteessa ei ole konsonanttikahdennusta, niin että se siitä näppäryydestä. Prkl. Ärsyttävintä on kun joku lähtee vielä tinkaamaan että "ei kai Rovaniemellä sanota että 'mie'".

Muuten murre aiheuttaa hassuja sattumia enkä aina tule ymmärretyksi. "Olen pitänyt näitä housuja niin paljon että ne ovat ihan hiutit" tai "täällä käy kurja vinkka" ovat hyviä esimerkkejä näistä ymmärtämättömyystilanteista.

annepa kirjoitti:.. Siis haloo, Karjalan murre ja Etelä-Lapin murrehan on ihan erilaista! Mie sanon me, ne sannoo myö. Ja käsittääkseni Karjalan murteessa ei ole konsonanttikahdennusta, niin että se siitä näppäryydestä.
..

Jep. Mammani, äidinäitini, on Karjalasta ja puhuu (eli haasteloo) jokseenkin karjalaisittain. Persoonapronomisto tosiaan mänöö näin ikkää: mie, sie, hää, myö, työ, hyö.
Konsonanttikahdennuksella en ole varma, mitä tarkoitat..? Sanan merkitys selvillä, mutta en silti nyt tiedä.

[quote="PetriFB"][/quote]

Petri puhuu kielillä!

Joo, mä puhun paskaa ja kusetan.

HellBell kirjoitti:

annepa kirjoitti:.. Ja käsittääkseni Karjalan murteessa ei ole konsonanttikahdennusta, niin että se siitä näppäryydestä.
..

Konsonanttikahdennuksella en ole varma, mitä tarkoitat..? Sanan merkitys selvillä, mutta en silti nyt tiedä.

En tiedä onko konsonanttikahdennus oikea virallinen ja tieteellinen termi, mutta tarkoitan sitä että jos kirjakielessä on "sanoo" niin mie sanon "sannoo", menee-mennee, tulee-tullee. Enkä edes oikeasti tiedä sitä onko tuota ilmiötä Karjalan murteessa, en vaan ole ikinä kuullut kaakkois-suomalaisten kavereideni noin puhuvan (lienevät helsinkiläistyneet ja unohtaneet murteensa jos tuo kuitenkin kuuluu Karjalan murteeseen).

annepa kirjoitti: En tiedä onko konsonanttikahdennus oikea virallinen ja tieteellinen termi, mutta tarkoitan sitä että jos kirjakielessä on "sanoo" niin mie sanon "sannoo", menee-mennee, tulee-tullee. Enkä edes oikeasti tiedä sitä onko tuota ilmiötä Karjalan murteessa, en vaan ole ikinä kuullut kaakkois-suomalaisten kavereideni noin puhuvan (lienevät helsinkiläistyneet ja unohtaneet murteensa jos tuo kuitenkin kuuluu Karjalan murteeseen).

Mammanikin puhuu juuri "jokseenkin" karjalaisittain ja sanoo välillä sanoja tolla kaksoiskonsonanttityylillä ja välillä ei. "Se tulloo mik tulloo", "Ei sil voi mittää", "Männääs" yms.
Aika ja paikka vaikuttaa, nykykarjalaisten tyyli eroaa aiemmista varmaan jotenkin ja alkujuuriltaan muuttaneiden tyyli taas siellä yhä olevien kielityylistä. Mammanikin muutti (joutui muuttamaan, suorastaan pakeni ammusten alta) Karjalasta sota-aikana pois etelämpään.
"El' oo lempsu, kerba." Karjalaisten sananparsissa on kyllä hauskuutta.. En ole kyllä varma, keksikö mamma itse ton "kerban", mutta tämä on tullut kuultua.

Nuorempana penskana mökäsin kait Tampereen murretta tai ainakin asiasta velmuiltiin ulkopaikkakunnalla. Itse en huomannut mitään outoa kielessäni...

slam kirjoitti:Nuorempana penskana mökäsin kait Tampereen murretta tai ainakin asiasta velmuiltiin ulkopaikkakunnalla. Itse en huomannut mitään outoa kielessäni...

Oliko kielesi kenties normaalin värinen vai hermaan mähmän peittämä?

Puhun kyllä helsinkiläisittäin, mutta koska asuin 13 vuotta muualla, kymenlaaksolainen miussa juoksee irti, mutta koska en ole syntyperänen, en voi varmast mitää sanoo. Oikeestaan olen vastustanut aina paikallista murretta voimakkaasti, mutten ole voinut välttää sananparsien ja sananommelten tarttumista puheenparteen +/- Pohjois-Karjalan kesien haitallinen lisävaikute.
Kuuntelen sujuvasti kaikkia suomen murteita, vaikka kaikissa onkin välillä hillittömän hymyn aiheuttavia piirteitä.

Niba kirjoitti:Kuuntelen sujuvasti kaikkia suomen murteita, vaikka kaikissa onkin välillä hillittömän hymyn aiheuttavia piirteitä.

Edellisellä osastolla ollessani meistä lähti ääntä lapin, savon, karjalan, hämeen, etelä-pohjanmaan murteilla. Huvittavia väittelyitähän tunnetusti tuli sanoista ja sanonnoista varsinkin kun oli osaston virkistäytymisretki tms. jossa alkoholilla oli osuutta asiaan. Kaverini huomasivat minun vaihtaneen stadilaispuheen murteeseen muutaman vuoden Pohjanmaan reissulla. Parasta mitä on niin oppi uusia sanontoja ja huomasi että samoilla sanonnoilla voi olla eri merkitys.

Ikäni Turussa asustellut ja silti puhun yllättävän vähän tätä murretta. Moni ulkopaikkakuntalainen tahtoo ihmetellä aina sitä, että asunko todellakin Turussa? Meikäläisellä sattuu olemaan vielä sellainenkin taito(?), että viettäessäni aikaa toisella paikkakunnalla tarttuu sikäläinen murre omaan puheeseeni kuin liima. Välillä tulee puhuttua sellaista sekamelskaa, että oksat pois. Murre joka eniten hivelee korviani ja jota jaksan kuunnella loputtomiin löytyy Pohjanmaalta. Ai että se on upean kuuloista! Oikeasti!